Esimerkillistä toimintaa

Aivan kammottava neulejumitus päällä ja mä korjaan tilanteen tietenkin aloittamalla uusia, kivempia töitä. Tap, tap, hyvä minä. Koska luotan täysillä suomalaiseen kesään, olen viime aikoina valinnut vain todella paksuja ja todella villaisia lankoja puikoille. 

Wham bam..

Tätä mun pitäisi tehdä ja tämä jumittaa siinä kohdassa, että pitäisi keriä uusi vyyhti. Vaivahan on siis todella suuri ja aikaa vievä, mutta en viittis sit millään! Huivista on tulossa vissiin Swinging Triangles ja varmuuden vuoksi valkkasin vähän ohjetta paksumman langan, että pysyy kesäinen tunnelma yllä.

Simpukkapitsiä

Message in a Bottle

Tätä työtä mää haluaisin tehdä, mutta onglema on se, että lanka loppui! Ja loppui aivan kokonaan ja eikä tätä nyt mistään sillai vaan tilatakaan lisää. Eiei, missään nimessä ei kannata edelleenkään mitään mallitilkkua tehdä. Huivi on siis SSNK:n neljännen lähetyksen Bloomsbury ja langaksi valitsin jo hetken laatikossa pyörineen Primo Aranin the Plucky Knitterilta. Sävy on outo. Valokuvissa ja keinovalossa tämä on selvästi vaaleanvioletti, ulkona luonnonvalossa aivan selvästi vihreä. Tämä näyttää aivan samalta kuin aikoinaan ihmetystä herättäneet Swarovskin 'chrysolite'-sävyiset kristallit, joita korujen tekemisessä käytin. Näissä oli sama sisällä violetti-ulkona vihreä -ilmiö!

Samaa lankaa ei siis noin vaan voi mistään tilata, vaan pitäisi odottaa sopivaa päivitystä ja sitten vielä onnistua tilauksessa..koitin onneani Ravelryssä ja huhuilin, josko siellä olisi jollakin kanssaneulojalla moista lankaa joutilaana. Onni potki ja nyt on tulossa Anchoragesta, Alaskasta, uusi vyyhti! Mahtavaa ja voi luoja, mikä vähti. :)

..uutta puikoille...

Kun siis nämä kaksi em. työtä tökkivät langanpuutteesta (tai laiskuudesta) johtuen, niin nappasin yhden valmiiksi kerityn kerän ja aloitin pipon! Jep, talvi tulee, noukänduu! Tästä tulee Lovejoy Slouch tai sitten ei. Eivaan oikeasti mun pitää kokea se valmiin työn tunne, että pysyy hyvä fiilis yllä ja toteutan sen sitten tällä välityöllä. :) Lanka on Handun parin vuoden (?) takaisesta BFL-pläjäyksestä ja apua nyt vasta tajuan, miten mahtavan väristä tuo on! Niin hieno! 

Perus.

Näin möksän pöydällä avoimen lehden, johon oli aloitettu ristikkoa. Miten nää lapset taidot nyt ei ihan vaikuta ja kuvittelen, että joku on häntä tässä auttanut. Perusristikkosettiä.

Viileät vedet ja kiiltäväkylkiset kalat

Oi mukavaa, kello on 6:23 ja aamutoimet on suoritettu. Mää ehdin näpyttää tämän ja todennäköisesti saada huivin seuraavan mallikerrankin vielä valmiiksi ennen kuin työ kutsuu. Tällä kertaa mun piti kertoa Suuresta suomalaisesta neulekerhosta, johon osallistuin nyt toista kertaa, koska toista kertaa se vasta järjestettiinkin. Lankakauppa Villavyyhti pamautti viime syksynä mahdollisuuden liittyä lankaklubiin ja tänä keväänä nähtiin tapauksen toinen kierros. 

Kerhoon on molemmilla kerroilla kuulunut neljä lanka+ohje -settiä, jotka on toimitettu kotiin n. kuukauden välein. Tässä ostetaan pikkupossu pussissa, koska etukäteen ei pääse tietenkään valitsemaan lankojensa värejä. Kummallakin kerralla on ollut valittavissa kaksi sävymaailmaa, jota värjääjät ovat sitten saaneet parhaaksi katsomallaan tavalla toteuttaa. Syksyisen kerhon vaihtoehdot olivat muistaakseni jotain kirpeisiin aamuihin ja syksyisen lämpimään hehkuun viittaavat. Langan mukana seuraa aina kyseiselle langalle suunniteltu ohje. 

Kevään kierroksella valittavissa oli sävymaailma "Viileät vedet ja kiiltäväkylkiset kalat" sekä toinen, jonka nimi muistutti jotain kesän kukkakedoista. Valintani osui kaloihin ja pellon toisella laidalla vastaanotettiin kukkamaailman sävyjä, joten tällä kertaa pääsin näkemään livenä myös ne toiset, saamatta jääneet, vaihtoehdot. :)

Me so poofy.

Ensimmäinen paketti sisälsi tällä kertaa Kristel Nybergin suunnittelemien Keinahdus -sukkien ohjeen ja vyyhdillisen Handun kashmirsukkalankaa. Koska en ole sukkien neulomisen suuri ystävä, tämä lanka odottaa toista kohdetta (tai sitä, että alan tykätä sukkien neulomisesta). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain käsiini kyseistä lankaa, vaikka olen sitä monta kertaa ostoskorissani jo pitänyt. Lanka on ihanan kuohkeaa ja silkkisen pehmeää! Vyyhti on suorastaan silitettävän suloinen ja soma paketti.

Veden välke ja Hoje.

Toisessa paketissa oli mun näkökulmasta lähilankaa; naapurikunnassa värjättyä 100% BFL-lampaan villalankaa. Koska halusin kikkailla kuvilla, lankojen sävyt eivät ole aivan nappiin, mutta tämä haalistunut turkoosi lanka on kovasti mieleeni! Langalle Hoje-huivin suunnitteli Mari Muinonen ja se on jonossa tehtävien listalla ehdottomasti! Pitkähkö huivi, johon ommellaan napit toiseen päähän ja huivin lisäksi siitä saa renkulan kieputettavaksi kaulaan. 

..kehrätkäämme silkkilankaa, hienompaa kuin hiuskarva...

Kolmas paketti oli tällä kertaa kaikista vähiten kiva ja sen näkee siitä, että edes ohjetta en ole tulostanut itselleni. :) Lanka on lanitium ex machinan värjäämään silkki-villa-kashmiria ja tekisi mieli niiata tämän edessä ja puhutella vyyhtiä alkusanoilla Teidän Korkeutenne... Ohjeena tässä oli mukana jonkinlainen kauluri, jonka oli suunnitellut Louhittaren Luolan Tuulia Salmela. Veikkaan, että ohje alkaa jotenkin sanoilla: "ota 2mm puikko..." ja tämä mun innostukseni on tökännyt juuri siihen lauseeseen. Lanka löytää paikkansa ilman ohjettakin, se on varma!

Veera ja Ahti ne yhteen soppii...

..ja taas se odotetuin paketti tuli viimeisenä. :) Veera Välimäki on ollut suunnittelijana mukana molemmilla kerroilla; näissä malleissa vaan on sitä jotain! Tällä kertaa kerholaisia hemmoteltiin kahdella vyyhdillä Louhittaren Luolan Ahti-lankaa sekä Bloomsbury-huivin ohjeella. Mitä herkkua! Ohje pamahti sähköpostiin sopivasti juhannusviikolla ja pakettienkin piti kai ehtiä kotiin juhannukseksi. Kun näin ohjeen aiemmin viikolla, päätin, että tää pitää ottaa viikonloppuna puikoille. Ehdin kuitenkin pettymään kun lankapakettini ei ehtinytkään torstaina perille, vaikka pellon toiseen laitaan vihreäkeltainen Ahti jo ehtikin. Epistä. Löysin kuitenkin korvaavan vaihtoehdon lankalaatikoista (miten yllättävää!) ja huivi on nyt jo viimeisiä lyhennettyjä kerroksia ja viimeistä pitsikuviota vaille valmis. Paksulankahuivit on kivoja, nopeasti valmista!

Ahti on ihq.

Pitää kertoa vielä tästä se, että se oli joskus juhannusaattona ennen puolta yötä kun sain pellon toiselta laidalta puhelun, että onko se huivi jo aloitettu ja että ei siinä ny mitenkään voi silmukat täsmätä. Siellä oltiin siis täydessä vauhdissa ja ohje tökki. Laitoin omat lankani kerälle ja aloitin saman tien ja seuraavana aamuna olin samassa vaiheessa "toista mallikerta 7 kertaa, puikolla yht. 122 silmukkaa." Ei mene tasan, ei sitten millään! Laitoin Veeralle sähköpostia juhannuspäivänä, että onko tässä jotain häikkää. Vastaus tuli alle tunnissa (!) ja kohta jatkettiin korjatulla kaaviolla. Käsittämätön palvelu. :)

Kaik yhes koos.

Yllätykset on kivoja! Mua ei haittaa yhtään, etten tiedä, minkävärisiä lankoja paketeista tulee. En ymmärrä ihmisiä, jotka osallistuvat kerhoon ja sitten valittavat, että tyhmät sävyt ja liian samanlaista tai liian sitä tai liian vähän tätä. Mun mielestä näiden kuuluukin olla yllätyksiä! Jokainen värjääjä näkee asian just omalla tavallaan ja välillä ne ajatukset osuu just yhteen ja välillä ollaan ihan eri maailmoissa liikkeellä. Ihan tasan tarkkaan näistä osa on semmosia sävyjä, etten ikinä olisi niitä osannut ostaa saati vapaaehtoisesti valinnut, mutta yhtä kaikki - ne kuuluu tähän kerhoon. :) Ja kaikki sävyt ovat kuitenkin eksklusiivisesti kerhoa varten värjätty, joten voi olettaa, että nämä sävyt eivät värjääjien normaalivalikoimaan kuulu. Jotain ihan spesiaalia. :)

Joo, tykkään, koska kolmas kierros alkaa!?

Juhannusaattoa tasatunnein ja pari ekstraa

8.00 Aikainen lintu madon nappaa ja sänky vieressä oli tyhjä kun heräsin. Ei tarvitse varmaan erikseen todeta, että mökillä nukkuu paljon normaalia raskaammin ja syvempää unta tai siltä se ainakin aamulla tuntuu. 

9.00 Aamupala, jota ennen oli jo ehditty pelata salkotennistä ja pestä leikkimökistä pari ikkunaa ja saatu pappalle aikaan työlista.

10.00 Pappa nappasi kääpiöt kyytiin aamupalan jälkeen ja porukka lähti maakuntakierrokselle mm. savumuikkuja hakemaan. Ehdin neuloa viimeisen raidan peittoon ja pääsin päättelykierrokselle asti. 1150 g paksua puuvillalankaa teki tehtävänsä kyynärpäille ja nyt musta tuntuu, että pääsen kohta liittymään johonkin artroosiryhmään omien kyynärpäitteni kanssa. Mut peitto on ihana ja kaunis ja pirteä ja sanoinko jo, että ihana? 

11.00 Kävin äitin kanssa kylillä pikapikaa kun muu sakki oli vielä reissussa. Ainosta jäi käteen pussillinen hampunsiemeniä sekä kuivattuja ananaksia. Harmitti kun tasatunti ei osunut just Ainoon. Paahdetut ja suolatut hampunsiemenet maistuu aivan popkornilta, nam.

12.00 Pestiin lisää ikkunoita. Touhumaijalta eivät touhut lopu ikinä ja onneksi käytössä oli muuan keltainen laite, jonka kanssa ikkunanpesukaan ei tunnu työltä!

13.00 Syömässä. Jauhelihapekonipihvejä, joissa päällä paistettua sipulia ja Saloniemen Juustolan valkosipulivetajuustoa. Need I say more?

14.00 Päivälepo. Nukutin ensin muun perheen nukkumishuoneeseen ja tulin sen jälkeen itse sohvailemaan tuvan puolelle. Mun piti kysyä näistä katossa leijailevista, veistetyistä linnuista, että onkohan nää sen vielä vanhemman Lapin pappan tekemiä. Epäilen, että ovat..vai ovatko sitten koivumetsän toisella laidalla veistettyjä. Kauniita ne kuitenkin ovat. Myös alhaalta päin katsottuna.

15.00 Juhannusprojekti pitää aina olla ja tällä kertaa se oli tämä naulakon maalaaminen. Kolmen aikaan mietin ja harkitsin ja suunnittelin ja pohdin ja kiersin ja väänsin ja mietin vähän lisää tätä projektia. Menin takaisin lepäämään, koska apulaisetkin jatkoivat unia. Pulsaattoripesukoneen päällä asuu..öö, näätä, saukko? (Ei elä enää.)

16.00 Mietin edelleen sitä maalaamista. Suti pysyi puhtaana. Ja sohvallahan tässä edelleen.

17.00 No tätä mää en osannut odottaa! Pääsin torikärryjen kyytiin! Naapurimökin setä vaati, että hullutelkaa ny ja kääpiöt eivät osanneet ottaa iloa irti näistä. Jep, äiti veti lasta kyydissä, mutta tavallaan tässä oli väärät sukupolvet liikkeellä. :) Renkaat haisivat tervalle, hyvälle.

18.00 Ei mökkireissua ilman plättihetkeä. Pappa paistaa ne parhaat, mutta nyt oli joku toinen rojekti päällänsä ja mummu oli lastan varressa. Kesäkeittiössä on melko viehättävät pitsiverhotkin. 

19.00 Uimahetki alkoi jo vähän aiemmin, sopivasti vatsa täynnä. 

20.00 Tunti menee kevyesti paljun ja uimahallin väliä tallustellen. Torstai-illan ja sunnuntai- iltapäivän välisenä aikana en katsonut itseäni mistään peilistä tai muusta heijastuvasta pinnasta kertaakaan ja tämä kuva on ainoa, josta pystyn toteamaan metsäläisyyteni. 

21.00 ..mahdollisesti myös useampi tunti...

22.00 Kevyt iltapala. Taustalla näkyvästä jääkaapista tuprusi savua hetkittäin, kylmäsavulohta tulollansa. Juu, ja taustalla näkyvä jakkara maalattiin lauantaina valkoiseksi kun kääpiöt saivat äkillisen "nymmeinonpakkomaalatajotain"-kohtauksen. Olin ostanut (ihan riittävän kallista) litran valkoista maalia sitä naulakkoa varten ja nyt se litra on ainakin puolikkaan purkin osalta pitkin tuota jakkaraa, mökin pihamaata, pappan sahapukkia ("Hei eksää pappa halunnukki että tää on tästä kohtaa valkonen!?") sekä yhtä laudanpätkää, josta tulee leikkimökkiin hylly. Ai mikä vesiliukoinen maali? Ei me semmosta. Grillauspäällikön varpaatkin muuten kuvassa möllöttävät.

..aatto jatkui aivan riittävän myöhäiseen, mutta mukavan leppoisissa tunnelmissa ja seuraavana aamuna herättiin sopivasti seiskan jälkeen kohti uusia työtehtäviä. Pestiin taas alkuun pari ikkunaa ja siitä se päivä lähti liikkeelle. Kuvatulvaa on pakko jatkaa vielä muutaman otoksen verran, koska muuten viikonlopusta jää oleelliset asiat näyttämättä.

Lehtimajan väkeä

Eräässä toisessa blogissa pohdittiin tänään, onko pienellä väellä lehtimajaa tänä juhannuksena. Kyllä oli ja tänä vuonna tästä oli tehty vähän teltan mallinen ja puut olivat sopivasti vinossa. Majalla oli siis myös katto. Mullekaan ei ole koskaan oikein selvinnyt lehtimajan perimmäinen tarkoitus, mutta ehkä se on hyväkin niin..tämä on vaan sellainen suojaisa pieni paikka, joka kuuluu juhannukseen. Selvimmin mun mielessä on se, kun omissa rippijuhlissani oli lehtimaja kotipihalla ja väki söi siellä. Se oli jotenkin outoa siihen aikaan, mutta nyt jälkikäteen tuntuu oikein tunnelmalliselta. :) Tänä vuonna lehtimajassa oli erityisen monta "hanaa", josta jokaisella oli ihan oma toimintonsa. "Joh he vehi pitää hammuttaa, ni hit väännetään täht." 

Maitoo ja kanelikorppua

Syötiin ihan järkyttävä määrä herkkuja. Kun on kolme päivää tekemättä ei-mitään tai pääasiassa siis syö tai makaa kolme päivää, niin olo ei ole mitenkään parhaimmillaan sen jälkeen. Kylmän maidon ja kanelisokerikorpun yhdistelmä on aika lyömätön ja onneksi pieninkin on sen ymmärtänyt. 

Rouhea tiskiallas

Aattona testattiin (tai siis miehet testasivat ja me muut neuvoimme), saadaanko suihkulähde toimimaan. Saatiin (tai siis miehet saivat) ja sitten mietittiin sopivaa paikkaa ja kannettiin (..miehet kantoivat) tätä systeemiä ympäriinsä. Loppusijoituspaikka jäi keksimättä, mutta nyt tämä raparperinlehdistä tehty suihkuallas lepää sinkkiämpärin päällä ja tämä kompleksi on kukkapenkin reunalla. Ikkunanpesun lomassa piti pyyhkiä muitakin pintoja ja kun ensin oli saatu pääteltyä nämä mummun neulomat tiskirätit, oli ne sen jälkeen näppärä uittaa suihkulähteessä! 

Naulakkoa en maalannut.

Kat ko kat kara puuhu.

Juhannusviikon perinteinen pystökaffeaamu oli tänään ja en voinut olla napsimatta kuvia herkullisimmista kohteista. Seura oli hyvää, sää helli ja pannukahvikin maistui aamutuimaan makoisalta. Luulin aluksi että se käsittämätön viime viikko olisi vienyt keskittymiskyvyn käsitöistä, vaan ei - semmosta tahtia on menty, että nyt on langanohjainsormi rikki ja pitää keksiä siihen jotain ennen ko voi jatkaa. Onneks lapsilla on värikkäitä laastareita!

Uaah, jo toinen postaus peräkkäin aiheen ulkopuolelta eimistäänaiheesta. My bad. Hyvää kannattaa silti odottaa, sillä tulossa on jotain todella suurta ja mahtavaa ja painavaa. :) Huomenna keskelläviikkoavapaapäivä - harvinaista herkkua ja yhtään en tiedä, mitä keksitään! Ei ainakaan mihinkään kaupunkiin. 

11 uutta asiaa

Sain haasteen ja velvollisuudentunnosta tartun siihen. Ja ei mulla mitään uutta esiteltävääkään olisi. Paitsi lankoja. Paljon lankoja. *love*

11 uutta asiaa minusta satunnaisessa järjestyksessä:

1. En tykkää hisseistä. Meillä töissä avattiin uusi kerros ja tämä tarkoittaa lisää rappusten kävelyä. Aiemmin käytössä olleet ykkös- ja kakkoskerrokset saivat seurakseen vitoskerroksen ja sehän se tietää lisää hyötyliikuntaa. En ole vielä kertaakaan käyttänyt siinä talossa hissiä. 

2. Räplään puhelinta ajaessani autoa hävettävän paljon. En kehtaa edes kertoa.

3. Haluaisin osata oikeasti uida vaikka vesi elementtinä ei ole mitenkään kiva. 

4. Olen pelannut salibandya ihan oikeasti joskus.

5. Hääkuvassa mulla oli jalassa punaiset Converset.

6. Mulla on tatuointi, jonka olemassaolon unohdan aina.

7. Olen pitänyt blogia aiemminkin silloisen ykkösharrastuksen tiimoilta ja blogi on (kai) olemassa edelleenkin. (Joo, oli! :D)

8. Penkkiurheilu on parasta! Katson mielelläni laija kuin lajia, mutta jääkiekkoa erityisellä hartaudella. Telkkarista voisi tulla enemmänkin urheilua.

9. Annan herkästi palautetta, erityisesti positiivista sellaista. Viime aikoina olen kehunut asiakkaitteni silmälasikehyksiä, tosi kivoja ollut liikkeellä; tänään yhdet aivan helmet!

10. Suuntavaistoni on aivan käsittämättömän huono. En osaa lukea karttaa ja jos pitää johonkin suunnistaa sen avulla, pitää mun kääntää karttaa kokoajan siten, että ollaan menossa paperin yläreunaa kohti. 

11. Lähtisin koska tahansa vaikka vaan illaksi käymään Roomassa. Tykkään kaupungista ihan hulluna.

Olen liian hermostunut jatkamaan tähän enää mitään enempää. Olen tällä viikolla joutunut tekemään nipun hyviä päätöksiä ja niitten seuraksi myös niitä aivan kamalia päätöksiä. Työelämässä vipinää ja hermostuksissani en ole edes puikkoja uskaltanut kovastikaan heilutella. Mää mitään uutta ole hakenut, mutta oudosti niitä mahdollisuuksia tipahtelee eteen..elämä heittelee! Ihanaa.

edit. 

Eikäkö tää haaste vissiin piti jakaa. :) Hiukan vahinkoa kiertämään eli Jaana ja Ryyni - tässä teille haaste ja saa sen siitä sitten sen lisäksi napata ken haluaa. :)

"Helppoa kuin vehnänteko!"

Isompi pieni pyöri mökillä kuperkeikkaa matkasängyssä ja totesi, että tää on helppoa kuin vehnänteko ja samalla pienempi piiloutui jalkalampun varjostimen alle ja huus, että "kattokaa mää oon ihan pimee!"

Ihan parasta. :)

Olisko tal.pap.rulla kenties pitänyt poistaa tästä?

Todistan tässä, että joskus se ajatus Tätä-voi-joskus-tarvita-jossain käy toteen. En tiedä miksi, mutta viime kesänä nappasin lähikirppikselta kainalooni tämmösen painavan reikälevyn. Oikea tarkoitus on ehkävissiin johonkin työkalujen säilytykseen; ihan autotallitavaralta tää mun mielestä vaikuttaa. Pyysin eilen toimituksen yläpihan tallista alas pesupisteelle ja putsasin ja hioin levyn. Tähän touhuun sain luonnollisesti hyvät neuvot. Maalipurkin sekoitin ja sheikkasin ihan itse, mutta ammattitautisten silmien alla en voinut itse kuitenkaan alkaa maalaustyöhön. 

Palvelu pelasi ja tänä aamuna mulle kannettiin olohuoneeseen mattamustaksi maalattu levy. Aika hieno jo näin! 

Hyvin suunniteltu jne.

Uusimman Kotivinkin Tee itse -osassa (onko siellä muitakin osia?) pisti silmään vastaavalle työkalulevylle tehty ristipistotyö ja siltä lukemalta olin jo melkein tekemässä tätä. Mun levyn reiät eivät olleet säännöllisin välimatkoin sekä pituus että korkeussuunnassa, joten kuviota piti vähän muokata. Laskin lehden kuvasta suunnilleen pistojen määrän ja yritin muokata siitä tähän kokoon sopivaa. Ruutupaperiaskartelua! Sitten jäljensin kuvion levylle puukynillä, kuvasta hieman näkyy varjoja tästä. Tämän jälkeen pemotettiin lankalaatikoita ja sieltä nelinkertaisella langalla sitten pisteltiin menemään. Pienet apulaiset olivat kullanarvoisia tässä touhussa. Nelinkertainen lanka oli haasteellista saada ensin aikaan ja käytin apureita pitelemään langanpäitä. Pistelyssä apurit olivat levyn toisella puolella ja mää toisella puolella ja valmista tuli. Vauhdilla! 

Kun idea tästä syntyi ja aamulla tätä aloin tehdä, oli päässä kirkkaana ajatus siitä, että tämähän viedään sitten juhannustuliaisena mökille. Kumminkin kun valmista tuli, niin innostus uudesta taideteoksesta oli niin valtava, että työtähän oli hetivälittömästi lähdettävä möksälle viemään ja esittelemään. Vastaanotto siellä oli vähintään yhtä innostunut ja pihasaunan kattopeltien kiinnitys piti melkein keskeyttää ja ryhtyä tähän tärkeään kiinnitystyöhön!

Piits ja Palju.

Tämä uimalan oven yläpuoli taisi olla kolmas paikka, johon tätä kokeiltiin ja siinä se sitten parhaimmalta näytti. Ruusua se yrittää esittää eikä se ihan keskelle levyäkään osunut, mutta kun niitä reikiä oli niin ärsyttävä laskea...

Uimala

Onne ristipistoja, vaikka suunta vaihtuikin jossain vaiheessa.

Tässä toteutui taas toive siitä, että olis kiva kirjoa enemmän jotain ja opetella eri tekniikoita siihen. Ihan perinteiseen malliin eivät ristipistot tällä kertaa järjestyneet, vaikkakin niiden aikaansaama kuvio on mun mielestä mahtavan vanhanaikainen ruusu. Näkisin tämän taulun jossain modernimmassakin ympäristössä, mutta istuu kyllä nykyisellekin paikalleen ihan mukavasti. Ja nyt ei kenenkään tarvii juhannuksena tätä enää kiinnittää mihinkään kun se jo on siellä ihasteltavana. 

Tätä lisää, kenellä on turhia levyjä nurkissa pyörimässä?!

Valaisimia

Yritin saada tämän postauksen otsikoksi yksinkertaisesti ja tylsästi "Cladonia", mutta auto-correct muutti sen sinnikkäästi muotoon "Valaisimia" ja siihen otsikkokenttään en päässyt käsiksi mitenkään. Mitenkään hauska muunnos tämä ei ollut, mielestäni onnistunein on se kun halusin kertoa "olen rappusissa" ja se lähti viestinä oikeasti muodossa "olen Espoossa."

Onneksi oli sijaintipalvelut päällä sillä kertaa. Ja valaisintunnelmalla siis eteenpäin, kyllä se aurinko tänään paistoikin!

Onnistunut rajaus ei paljasta remonttia ympärillä.

Violetin lehtipitsihuivin jälkeen huivitutti siis lisää ja tästä raitahuivista esittelinkin niitä makupaloja aiemmin. Raitoja oli kiva tehdä ja ne valmistuivat nopeasti, koska taustalla tikitti kokoajan ajatus vielämääyhdenraidanteenjasitmäälopetan.

Reunarenkulat on kivoja!

Tämän huivin värimaailma ja tunnelma ja muoto on musta aika vintage. Olen nähnyt tästä paljon makeanhempeitä ja pirteänaurinkoisia versioita, mutta tämä harmaansinertävä ja rusehtavanvaalean yhdistelmä on mukavan vanhanaikaisen näköinen. Pitsiä oli mukava neuloa ja kuvio oli looginen ja mukavan lyhyt. Ja onneksi ohjeessa oli myös aukikirjoitettu ohje, koska edelleenkään en halua enkä oikein osaakaan lukea kaavioita. Päättely oli nimeltään looped picot edge, mukavan röpelöinen ja röyhelöinen. 

Cladonia

suunnittelija: Kirsten Kapur

lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light

Antique lace ja Badlands

puikko: 4,5mm

menekki: yht. 130g

"Hei ammääki kokeilen!"

Pysäytin hikisen mallin ohijuoksiessaan ja sain hyvinkin rauhallisen poseerauksen. Oranssit froteesortsit on just oikea asu tälle huiville! Huomenna mä yritän muuttaa yhden perinteisen käsityön vähän normaalia suurempaan muotoon. Tää on vaatinut tänään pihahommia ja ihan kaikista vaiheista en ole ihan itseksenikään selvinnyt. Idea ei ole omani vaan eräästä tuoreesta aikakausilehdestä napattu...

Hmm. 

Illanpilaaja

Meillä soi Anna Puu aina kun kääpiöt ymmärtää pyytää sitä. Illanpilaaja on mitä parasta korvamatoainesta, mutta tykkään myös biisin sanoista ja tunnelmasta. Illanpilaaja, joka muuttaa kuohuviinin vedeksi..niitä löytyy valitettavasti joka käänteestä, vaikka miten koittaisi kiertää!

Yks illanpilaaja otti nokkiinsa salamasta aiemmin viikolla ja arki jatkuu ilman televisiota toistaiseksi. "Ongelma" pienenee kovasti kun käytössä on Yle Areena muutamassa laitteessa, mutta silti - on se vehje oikeesti kans yks illanpilaaja. Vähänkö tapahtuu nyt! Mä en mielestäni katso juurikaan televisiota, mutta nyt ymmärrän, että kaipaan sitä kyllä iltaisin taustalle. Neulominen on mukavaa television äänen ääressä, mutta nyt kun se ääni puuttuu, tuntuu että tarvitse siihen jonkun muun sijaistekemisen neulomisen ääreen. Eilen taisin yrittää katsoa Strömsötä tabletin kautta. Hitto, ei voi neulomistakaan ottaa kotona enää vain neulomisena vaan siinä pitää olla jotain muuta, että voin keskittyä siihen neulomiseen. Naiset on luotu multitaskingiin, oon entistä vakuuttuneempi siitä.

Tim-beeeeeeeer!

Olen niin kovin visainen.

Nämä kuvat eivät liity illanpilaamiseen mitenkään, mutta mökkitielle osuva puukasa jaksaa ihmetyttää. Kiihdytän aina sen kohdalla, että jos se just sillä hetkellä sattuis kaatumaan. Ja visakoivun runko on hilpeää katsottavaa.

Tänään kaiken tuskahikistyksen jälkeen tulikin melkoisen viileä ehtoo. Tie vei poikkeuksellisesti ulkotöihin happea haukkaamaan. Nurkat tuntevat tietävät, että pihatöihin meillä ei juuri panosteta, koska en koe minkäänlaista kaipuuta pihanlaittamiseen. Sijainti antaisi mahdollisuuden (velvollisuuden?) vaikka mihin, mutta ei, ei nappaa sitten yhtään. En tunne kitkemiseen ja pihanyppimiseen minkäänlaista paloa. Tiedän, että voikukkapelto rehottaa, mutta on se sentään joskus jonkun värinen. Sammalleimutkin pitäisi kitkeä ylimääräisistä, mutta jos tarkkaan katsoo, niin on ne mättäät kumminkin enemmän violetteja ja valkoisia! Sisälläkään meillä ei ole yhden yhtä huonekasvia, koska olen ne kaikki ennen pitkää tappanut ja niiden hoito ei kyllä jaksa kiinnostaa. Yhtään. Ja harvemmin mää jaksan ja viittin tehdä mitään, mikä ei edes etäisesti maistu mukavalta.

Eikä tämän kaiken tunnustamisen jälkeenkään tunnu paloa vihertouhuihin yhtään. Huoh. 

Hahaa, onnistuin kasvattamaan voikukat kasvusäkkiinkin!

Viime vuonna oli kesäkuussa iloinen päivä kun sain pitkän tauon jälkeen oman auton käyttööni. Päätyöni oli silloin vielä kotona ja muistan, että ekana arkipäivänä lähdin kääpiöiden kanssa Kokemäen puutarhoja tutkimaan. (Että niinkin kauas!) Kävimme mm. täällä. Ajatus kirsikkatomaattien kasvattamisesta heräsi siellä ja lähinnä siitä syystä, että ne olivat kääpiöiden herkkua. Kasvihuone puuttui ja puuttuu luonnollisesti edelleen, mutta luotin, että aurinkoinen piha jaksaa kasvattaa ja punastuttaa tomaatit. Ja jaksoi! Oman säkkimaan tuotantoa saatiin syödä sitten elokuussa. Kesäkurpitsatkin sain kasvamaan, mutta niissä oli joku mätänemisongelma..hmph. Koska se pihan hoitaminen ei siis jaksa huolettaa, niin siivosin tyynesti tänään pois ne viimevuotiset kasvusäkit ja aivan mahtavaa, että olin saanut niihin jo uutta elämää tänäkin vuonna!

Sitä sun tätä ei mitenkään suunnitellusti.

Kirsikkatomaatteja törkittiin kumminkin kasvusäkkeihin tänäkin vuonna ja kaveriksi kesäkurpitsaa sekä yllätystaimet vesimeloni ja kukkakaali! Yksi tavallinen tomaatintaimikin siellä kurkkii. Ei mitään käsitystä niitten hoitamisesta, mutta koitan muistaa kastella. Pikkusäkkiin löytyi tila chilille, lipstikalle, thaibasilikalle ja kylän toiselta reunalta lahjoitettuja mintunversoja sekä ruohosipulia. Jos olisin fiksu, koittaisin ainakin mintut, lipstikat ja ruohosipulit muistaa törkkiä johonkin maahan, niin kenties ne sieltä ensi vuonnakin nousisivat. Koska taimia vielä oli, törkättiin toinen chili amppeliin ja loput mintut toiseen ruukkuun. Siirsin kasvulaatikot tälle kesälle logistisesti järkevämpään paikkaan. Kastelun kannalta on hieman mukavampaa, ettei tarvitse käydä siellä sun täällä pitkin pihaa, vaan että suunnilleen kaikki kasteltavat tuotteet ovat jokseenkin järkevällä etäisyydellä toisistaan. Kuuma tuokin seinusta on jos koko kesän aurinkoannosta ei ole näihin pariin viikkoon ladattu. Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että suurin osa näistäkin sen ihan oikean kasvihuoneen vaatisi. Jos nyt edes jotain..mintusta mojitoja vaikka!

Chilin "kasvatus" melkein hävettää, koska olen saanut koko talven seurata hieman perusteellisempaa chilien kasvatusta. Jos ne pojat eivät ole rakkautta saaneet, niin ei sitten kukaan! Mitä omistautumista!

Ja mullon ehkä eniten hienosti tehdyt kasvulaatikot. Voi hitto mikä show sekin oli viime vuonna, ne piti vissiin saada heti ja pellon toisella puolella palvelu pelasi. :) Maalasin sentään itte.