10/26/2013

Tunnelmia sirinän seasta ja lisää huiveja

Ei ihan ylletä tällä hetkellä viime viikonlopun tunnelmiin säiden osalta. Eikö se aurinko nyt ollenkaan meinaa tänään nousta!? Se, että pyykkikorissa on tuotteita parilta viikolta, tietenkin tarkoittaa sitä, että pitäs nimenomaan niiden parissa pysytellä eikä haikailla ulos raittiiseen ilmaan. Jotain kumminkin kertoo se, että etsin jopa sadetakkini, että jos kumminkin viitteis lähteä. Arkipäivieni pienet happihypyt syömäreissulle ja takaisin ovat poistuneet työpisteen muutokse myötä ja sen huomaa! Happivaje! 


Niin ohut ja niin lämpöinen.

Viikko sitten kuvattiin vihreän huivin lisäksi myös jotain muutakin. Titityy myi keväällä kaupassaaan the Uncommon Threadin klubilähetystä ja myöhemmin kesällä langat saapuivat kaupan valikoimaankin. En voinut olla tarttumatta siihenKIN klubiin ja se oli joskus kesällä kun se muhkea kuuden vyyhdin paketti luokseni lensi. 

Olen klubiholisti. 

Seison paskakaivon kannen päälllä. FYI.

Samantien kun paketti saapui ennen juhannusta, kerin tämän yhden vyyhdin ja laitoin työn puikoille. Ajatus hyvä kymmenen, mutta piti elää lokakuun puoleen väliin saakka ennen kuin mitään valmista siitä tekemisestä tuli. Ei tässä erityisesti mikään vastustanut (paitsi nurjan neulominen) ja lankakin oli mitä ihaninta; joku syy sillä nyt vaan oli hautautua projektipussien uumeniin. 

Valmis työ on kaunis, herkkä ja silkkisen pehmeä ja lämmin. Ei mulle, mutta jollekin ihanalle läheiselle. :)


Perus.
Rose Beck - Be Mine -collection
the Uncommon Thread Silky Merino
"Tea Smoked"
90g
3,5mm
Ei näytä orvokilta, mutta fiilis on sama!


Pure Jenkki.

Lipareet maata kohti.

Edellisviikon pikatyö oli nopea kaulasysteemi; tämä on kapea huivi, joka on vielä kapeampi päistään. Malli on tässäkin bias, eli toinen reuna levenee ja toinen kapenee ja neuloa voi just niin kauan kuin lankaa riittää. Suunnittelija on sama kuin Antarktiksella; tää on vähän niinko sen pikkusisar, vaikkakin muhkeamman tuntuinen.

Mahdoton kuvattava, koska on pitkä ja kapea ja eiminkäänvärinen.

KallioKnits
Wollmeise Merino DK
"47 Ag"
117g
5,0mm
Hyvin menee takin alle!
'


Inkivääriä, sitruunoita ja hunajaa on tällä viikolla kulunut. Olen jopa malttanut levätä, vaikka ne lepotuokiot eivät mitään superrauhallisia ole olleet eikä vähiten tämän piristävän peitteen vuoksi. 


Heihei, ei oo ikävä!

..ja luovuin etuhiukseni pituudesta ja vaihdoin ne malliin potta! Voi miksen tätä ole ennen tehnyt! Kampaaja kommentoi, että voi vitsi nyt näyttää pipotkin paljon paremmalta kun sieltä näkyy tukka alta! En ollut ollenkaan tajunnut! Narsisti minussa haluaisi esitellä teille tän uuden tukan ja kuvata sen vaikka vanhojen pipojen kanssa. Koitan kuitenkin pitää aisoissa ja otan vaikka puikoille jotain uutta päähänpantavaa!

10/21/2013

Ni mihi mää ne sämpylät laitan?

Hyvät ideat syntyvät juuri silloin kun niiden oikeasti pitäisi pysyä kaukana ajatusten tuollapuolen. Sunnuntaiaamun hairahdus ja ajatus sämpylöiden leipomisesta ajoi mut ihan jonkun muun hääräämisen äärelle. 

Sämpylätaikinaa vaivatessani tajusin, että liikaa meni taas kerran jauhoja ja liian kovia näistä tulee. En antanut sen haitata vaan ajatuksella pyörittelin taikinana palleroiksi. Kun eka pelli tuli ulos uunista, kolisi tuulikaapissa samaan aikaan ja sain kahviseuraa. Harmittelin siinä kuppeja pöytää nostaessani, että voi mälsää kun mulla ei oo mitään kivaa koria, mihin laittaa sämpylät esille. 

Virhe.

Tätä mun ei olis pitänyt ajatella. Samaan aikaan takavasemmalta iski verkkokalvoille kuva pitsikulhoista, joita olin juuri ihastellut Aika kivoja! -blogissa. Aika kivoja! Noniin. Sen sijaan, että olisin tehnyt lounasta perheelle, laitoin kattilaan saman verran vettä ja sokeria.


Pitsisoppaa

Ekaa kertaa en tärkkäämisleikkejä ollut leikkimässä, mutta ekaa kertaa mää sovittelin näitä pitsejä kulhojen päälle kuivumaan. Ensin mä kylvetin kolme liinaa, mutta koska ainetta kattilassa riitti ja mitäänhän ei hukkaan heitetä, niin piti niitä liinoja sitten lisääkin jostain etsiä.

Onneksi näitäkin on hamstrattu ja onneksi en ole kaikkia ommellut johonkin vielä kiinni!


Sit kuivumaan sinne...


..ja toiset kuivumaan tänne.

Tänään oli sämpylöistä jäljellä enää nämä kolme ja aika nätisti ne nyt sitten asettuivat tähän! Kierteessä ollaan, joten toisenkin kerran pitänee jotain tänne leipoa! 



Nyt on sämpylöille kori. 


Ehkä myös pullille ja puusteille löytyy asetit.


..ja karkit sopis näihin...


..ja mitäs me tänne suurimpaan...


..tästä vaikka lampunvarjostin! 

Ei tullut yhtä leipäkoria. Tuli yhdeksän. Ei tän kyllä näin pitänyt mennä. Parasta tässä projektissa oli se, että ainekset löytyivät valmiina kotoa tuosta vaan. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole, koska nämä voi aina viskata pesukoneeseen ja odottamaan uutta käyttöä! Tosin nyt totean, että pitsiliinat oli paljon kätevämpi säilyttää siinä peltipurkissa mytyssä kuin tässä muodossa. Yks tai kaks vielä menis, mutta yhdeksän. Mitä hittoa.



"Valkkaa näiStä nyt se paRas."

Kääpiöistä kääpiöimmän lausahdukset ovat muuttuneet. Tulee ässää ja tulee ärrää ja suihkussa piti ne oRRRRkapäätkin pestä. Voi noita. 

10/20/2013

Kylmää on ko Antarktiksella!

Ankkalammella on pitkästä aikaa ollut normaali tekemisen meininki. Vitsit että on hyvä fiilis kun jaksanut taas häärätä kaikkea! Tänään on leivottu sämpylöitä heti aamutuimaan ja koska mulla ei ollut sopivaa leipäkoria, jossa laittaa sämpylät esille, suuren suuri pyörä lähti pyörimään ja mopo irtosi näpeistä. Tästä tarinaa myöhemmin, mutta häärätty siis on! 

Parin viime päivän aikana on pingotettu huiveja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tänään kun kääpiöt menivät päiväunille (rasti seinään, että niin tapahtui!), kipitti toinen vielä alas "ko mun täytyy kuiskata sulle yks juttu." Juttu oli se, että iskä oli mennyt makaamaan sänkyyn vaikka siellä oli mun pingotuspyyheliina vielä leviänä. Loppuakohden ääni alkoi kertojalla väristä, koska hän luuli että sängyn päällä on vielä joku työkin ja "nyt se iskä makaa sen päällä ja sää olet sanonut, ettei siihen saa mennä ja nyt se meni siihen ja siellä on niitä neuloja ja piikkejä ja nyt se iskä makkaaa siiinääääbyääääääääBYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ..."

Kiitin viestistä ja huomaavaisuudesta ja mentiin sitten tarkistamaan, että sieltä oli huivi ehtinyt pois iskän alta jo aiemmin. Voi noita. 


"susta ei kyllä naamakuvia tänään oteta"

Koska koko aivokapasiteettini on ollut kovasti varattuna viime aikoina, puikoille on päätynyt pääasiassa ainaoikeeta tai vähintään jotain, joka ei vaadi kaavion tai ohjeen tarkempaa seuraamista. En ole koskaan ymmärtänyt viehätystä näihin bias-mallin huiveihin, jotka siis aloitetaan toisesta päädystä ja edetään sivuvinossa eteenpäin koko ajan. Lopputuloksena on jotain kolmion suuntaista. Yritin päästä asian ytimeen kun otin puikoille Antarktiksen ja jeeee - nyt mä tajuan, mikä näissä on niin kivaa! Ensinnäkin, näissä lanka riittää aina. Langanmäärä vaikuttaa vain kolmion kokoon, mutta tääkin malli oli sellainen, että lopettaa olis voinut periaatteessa koska vaan ja silti oli sormissa ollut jotain järkevää. Toinen ehdottoman kiva asia on se, että missään vaiheessa työtä puikoilla ei ole tsiljoonaa silmukkaa! Toisesta reunasta kavennetaan ja toiseen lisätään, niin tämmöstähän siitä sitten tulee! Päättelykerros oli jotain inhimillistä!


Kylymä!

Antarktis on suomalaista suunnittelua ja lankavalinta osui tällä kertaa myös suomalaiseen värjäykseen. Lanka on viime kevään Suuren Suomalaisen Neulekerhon lähetyksestä ja lanitium ex machinan värjäämää silkki-villa-kashmiria. Tämä lanka sanoi uintireissun jälkeen "poffff" ja siitä tuli mahtavan kuohkeaa ja entisestään pehmeämpää. Mä alan olemaan sitä mieltä, että tämmösissä huiveissä pitäs aina valita joku silkkiä sisältävä lanka, koska se vie villasta pois sen mahdottoman jouston ja venymisen ja vanumisen. Malli pysyy kuosissaan huomattavasti paremmin ja ei tämä vieno kiiltokaan kyllä työtä yhtään huonommaksi tee. 


Sä oot silkkii mun sylissäni. Eiku kaulallani.
Kuulin vähän aikaa sitten kommentin, että kolmiohuivit on mummomaisia. Nyökyttelin olevani samaa mieltä, mutta kun sen kolmionkin kun voi pukea niin monella tapaa. Näin mä tätä käyttäisin ja kiellän siinä tapauksessa olevani mummomainen.

KallioKnits
lanitium ex machina
70/20/10 sw bfl/silk/cashmere
4mm
99g


Hyvää sunnuntaita kaikille, ensi viikolla luvassa lisää huiveja ja ehkä jotain todella pitsistä ja herkkää. Toivottavasti kokkailuni onnistuvat!

10/19/2013

Neulojien Yö

Sarjassamme epätyypilliset päivitysajat - nyt mennään jo aika syvällä. Tällä hetkellä on menossa Neulojien Yö. Soihdut eivät ole sammuneet eikä väki nuku vielä, vaan täällä valvotaan ja valvotaan koneen äärellä.

Tapahtumasta ja sen ideasta voit lukea lisää neulojat.comista, mutta me tietenkin luotiin tästä jotain ihan meidännäköistä. Eli ompeluseurat venytetyllä aikataululla! Aivan mahtavaa! Se, että tässä vaiheessa, 01:16, olen jo yksin kutimieni kanssa kertoo ehkä siitä, että suurin osa seurojemme väestä on järkevää ja tajuaa mennä ajoissa nukkumaan! Mä haluan kuitenkin jakaa tunnelmat tuoreeltaan tänne..yritin saada videonkin mukaan, mutta propellihattuni ei pyöri tarpeeksi vinhasti, että tajuaisin, miten se tehdään. :)


Tabletinkin lisävalo on tarpeen

Taas sillä on joku tarjous!

Facebook ja Ravelry ja pari muuta sivua ja vielä pari ohjettakin piti kokoajan olla hollilla, joten hifistelyksi se meni. Kuvissa neulotaan langasta, jonka sävyn nimi on kuvaavasti "Terrible Horror." Pisteet värjääjälle tästä nimestä. Mahtavaa. :)


Neuleet tuli teekutsuillekin



Vuoden tokat

Ompeluseuroihin olennaisena osana kuuluva mässäily ei päässyt unohtumaan tälläkään kertaa. Uusi teelaatuja tuli testattua ja joku rohkea joulutortunkin muisti maistaa. Kutsussa taisi olla maininta pikkujouluista, mutta ne me tavallaan ehkä unohdettiin viettää? Oliko meillä niin paljon neulottavaa?


Toim. huom. Nyt tämä on jo syöty.

Illan parasta tarjottavaa oli salmiakkibuffet, josta jäljelle jäi muutama turkinpippuri. Miten salmiakkiaakkoset maistuikin niin mahtavilta tänään?!


Syys- ja talvi-illat lyhenevät hauskasti!
Ihana ilta oli, vähän shoppailtiin, paljon neulottiin ja tunnelmoitiin. Kiitos ja hyvää yötä.

Elvis has left the building. Tai ei ihan vielä, mä pingotan yhden huivin vielä kuivumaan.

10/06/2013

Keltaista murtovettä

Eilen aamulla fiilikset oli niin metsäläiset ja masentavat. Mua kysyttiin kirpparireissulle mukaan, kauppareissulle mukaan ja aina vaan vastasin, että ei emmää mullon vielä yöpukukin. Ja niin se menikin - pyjamassa melkein koko päivä ja sade hakkas ikkunoita. Näistä ajatuksista huolimatta päivään mahtui myös muutama hyvä työ. 

Suurimmasta työstä vastasi isompi kääpiö, joka jokseenkin omatoimisesti järjesti plokkasi talviasusteet ajantasalle. Pipot soviteltiin, hanskat plokattiin ja likaiset heitettiin pesuun. Toimenpiteiden jäljeltä oli kaksi nätisti järjestettyä laatikkoa ajantasaisilla sisällöillä, yksi parittomien tuotteiden kasa, yksi kasa kiertoon Eräälle Tärkeälle Henkilölle ja yksi kasa tuotteita, joita ei värin puolesta voi antaa Eräälle Tärkeälle Henkilölle. Kaksi jälkimmäistä kasaa oli laitettu pusseihin ja tuulikaappiin odottamaan. 

o_O

Voiko järjestelygeenin saada alemmalta sukupolvelta ylöspäin? Jos voi, kiitos, tänne yksi kpl. Toinen hyvä työ oli se, että pääsin yhdessä tylsässä huivissa ihan loppukerroksille ja ihan huomaamatta. 



Napit Verho-Tuomiselta!

Tarjoilen taas helmiä menneiltä ajoilta eli vuoden takaa. Todisteita siitä, että olen neulonut vaatekappaleita, vaikkei se viime aikoina siltä ole näyttänytkään. Parasta tässä paidassa ovat nämä napit. Ehdottomasti. 


Vatsa sisään!

Tästä prosessista muistan sen, että langat eivät saapumisensa jälkeen ehtineet edes laatikoiden sisälle. Olin halunnut jo pidemmän aikaa tehdä sileän ja kauniinvärisen neulepaidan ja ratkaisin haluni sitten tällä tavalla. Mallin nimi on Breakwater ja lankana tässä on Wollmeisen Purea värissä Safran. Mallivaihtoehtoja oli muutama, mutten muista syytä, miksi päädyin juuri tähän. Mitään ongelmia ei neulomisen suhteen ollut eikä tullut, hihojen neulominen luonnollisesti vähän otti aikaa. Poikkeuksellisesti purin helmaresorin kertaalleen koska halusin paitaan vähän lisää pituutta. Harvinaista, mutta onneksi olen tajunnut toimia niin. Tää vois vieläkin olla vähän pidempi. 


Sit tää niinko vetäis näitä kärryjä.

Toimistokelpoinen paita, jota kuitenkin pitää käyttää harkiten. Mun pakkaa vähän hiki tämän kanssa. :) En ole tätä ikinä kunnolla pingottanut/pessyt ja näitä kuvia kun katselee, niin pesu voisi tehdä neulepinnalle kyllä hyvää. Ja tähän voisi ehkä vähän venyttää lisää pituuttakin..hmmm, ehkä siirryn tuumasta toimeen sen pesun suhteen. Ei se kahdeksas koneellinen tänä viikonloppuna enää paljon tekisi lisää. 


Kuva hämäystä, mä en itse maalaa tietenkään ikinä.

Tarkistin juuri, että olen täällä kertonut helmikuun 27. päivä että meillä on luvan kanssa saanut repiä tapetteja seinältä. Koska eisenniivväliä ole ollut, niin olemme eläneet sen lastulevyeteisen kanssa reilusti yli puoli vuotta. :) Ihan hyvin siihenkin väriin tottui! Tänään tapahtuu kuitenkin ja taas näyttää valoisammalta. 

Kylsesiitsitsaadaa. 

10/03/2013

Kat sin aurinkoon päi ni varjot jää sun taa.

Kui hianoo ko postilaatikosta löytyy samana päivänä kaksi pakettia. Toisessa on uusi koti puhelimelle ja toisessa kaksi aivan mahtavaa rannekorua. Itte mää nää rannekieputtimet olen tilannut, mutten todellakaan osannut ajatella saavani näin kivoja juttuja. :) Mukavaa yllättyä joskus näin päin. 

Esittelen pikaisesti toisen näistä koruista, koska se on todellakin sen arvoinen. Katotaa sitä ny.


katotaasitäsit

kylsesiitsitsaadaa

Elämän ja arjen tärkeimmät ohjeet ja oivallukset yhdessä nahanpalassa. Ja aina napattavissa mukaan, miten kätevää.

Nainen korujen takana on pidemmän linjan (allekirjoitatko? :)) nettituttava, jonka taidetta voi ihailla tässä osoitteessa. 28.9. kirjoitetun postauksen keltainen, ohuempaa nahkaa oleva koru, asuu nykyään täällä meillä. Siinä asuu aurinko. Kiitos Katri! :) 


10/01/2013

Luuletsä olevas jamesbond, sanoin emmä tiedä mut jotain samaa meis on.

Viimeistä edellisessä postauksessa esitelty vesipalloilija muuttui välillä agentiksi kun kuvaaja vaan räpsi räpsimistään ja näin oli yhteys Jareen luotu. Tää on casino royal eikä mikään konttorishow.



Kuittämä tähä ny saadaan.


Maaliskuussa vietetään Malabrigo Marchia, jolloin kyseisen merkin lankoja saa alennuksilla monesta paikkaa, suunnittelijoilla on alekampanjoita ja Ravelry pullistelee projekteja, jotka on Malabrigon langoista nitkutettu. Sitten on madelinetosh May, madmay. Toukokuu tulisi aina viettää madelinetoshia puikoilla. Tänä vuonna vietettiin ekaa kertaa Plucktemberiä, joka on The Plucky Knitter -langoille omistettu syyskuu. Näihin tempauksiin en ole aiemmin ottanut osaa muuta kuin alennuksista nauttimalla, mutta nyt päätin jo heti kun tieto tästä Plucktemberistä tuli, että koitan ainakin saada jotain valmiiksi sen teeman puitteissa. 


Ihana ihana sänkipelto.

Ilmoittauduin mukaan Lowbrow KAL:iin. Täten oli malli valmiina ja enää piti vain valita lankojen väri. Tarkistin juuri, että olin ilmoittanut alunperin neulovani keltaisen pipon ja kirkkaan vihreän kaulurin, mutta miten nää ei ollenkaan kyllä siltä näytä. Joku syyskuu-moodi ehti vissiin päälle tässä välillä. Pipossa värinä on sinertävän harmaan Urban Iron ja lankana Primo Worsted. Kuvatekstistä (ehkä myös kuvasta?) pääsee Ravelryn projektisivulle.

Kaulurin näin siisti muoto on enää muisto vain.

Pipo kun oli valmis, huokaisin että nyt on tehtävä suoritettu. Kuitenkin lankalaatikko huuteli kaipaavansa tyhjennystä ja harmaa pipo sai kaverikseen pinkin kaulurin. Kahta vyyhtiä samaa väriä ei mulla tätä lankaa ollut kuin kolmessa eri värissä. Se vihreä näytti liian vihreältä ja emmää missään nimessä halunnut samasta väristä tehdä kauluria ko mitä pipo on (se vasta hullua olisi ollut) joten pinkillä mentiin. Sävyn nimi on Blush. Hassusti nämä vyyhdit olivat keskenään melko erilaisia, mikä nyt käsinvärjätyille langoille sallitaan vaikka olin ostanut nämä samasta erästä. Tein poikkeuksellisesti melkein koko kaulurin kahdelta kerältä! Sävy oli just sama, mutta toisessa vyyhdissä oli paljon enemmän valkoisia/vaaleita kohtia. Onneksi jaksoin kikkailla, ero olis muuten ollut valmiissa työssä huomattava. Ja tästäkin pääsee Ravelryn projektisivulle kuvatekstiä klikkaamalla.

Oota hetki, laitan tän aseen tänne taskuun. :D

Ennen kuvien ottamista tää setti meni jo äitille synttärilahjaksi. Olen jo nähnyt hänet pyöräilemässä nämä yllä, joten ovat päässeet käyttöön! Jee! Tässä kuvassa yritän peitellä sitä, että piilotan silmälasit usein kuvaustilanteissa johonkin. Oikeasti mä en siis missään kuvassa näe edes sitä kameraa, kuvittelen sen olevan vaan jossain siellä päin. Onnistun näyttämään tässä kuitenkin siltä, että suoritan jotain salaista tai jopa vaarallista tehtävää. 


Profiilikuva-ainesta!
Joo, oikein mukava oli Plucktemberiä viettää näiden parissa ja kuten olette huomanneet, jotain muutakin ehti puikoille. Ei tämä uusien töiden aloittaminen ole kyllä mistään kotoisin, nyt on oikeasti sellainen olo, että kaikki puikot käyttöön vaan ja langat kerälle! Ideoita tulvii jokapuolelta! Sammuttakaa joku se virta hetkeksi! Operoin vaaravyöhykkeellä!