12/29/2013

Lenkkarit sentään mahtuu vielä!

Joulu on parasta paikan päällä, joten en ala sen enempää turinoimaan siitä tunnelmasta. Sain kaiken valmiiksi jouluksi niin kuin pitikin eikä mitään suunnatonta viime hetken paniikkia ehtinyt syntyä. Aatonaattona valvottiin kahteen asti, mutta muuten on sitten nukuttu niin että selkääkin jo särkee. :o) Onneksi arki alkaa, joku roti tähänkin elämiseen. 


Pikkuraita, isoraita, pikkuraita, pikkuraita, isoraita, pikkuraita, isoraita...

Aatonaattoiltana loin silmukat näissä kuvassa näkyvistä pipoista taaimmaiseen ja sain pari kerrosta resoria neulottua. Sitten pidettiin pari päivää taukoa ja tapaninpäivän aamuna sain pipon valmiiksi. Kääpiöistä pienempi omi pipon itselleen ja toinen jäi hokemaan, että määkin haluan raitapipon. Loin silmukat saman tien ja ennen puoltayötä samana päivänä sai toinenkin piponsa ruokapöydälle odottamaan. Kaksi pipoa päivässä lienee oma henkilökohtainen ennätykseni vaikka kukas niitä nyt laskee. :)


Huomaa mut -pipo.


Kääpiöiden raitapipojen inspiraationlähteenä oli tämä raitaluomus. Paria päivää ennen joulua havahduin ajatukseen, että siskolle ei ole mitään neulottua lahjaa ja koska haluan pitää sen yllätyksenä, piti äkkiä jotain saada puikoille. En voinut mennä laatikosta tönkimään mitään valmista työtä. Hiplasin jämälankoja hetken ja aloin vaan neuloa. Tykkäsin ja tykkään valmiista piposta ihan kovasti paljon ja jämälankojen kanssa pelaaminen oli niin rentouttavaa, että sen takia aatonaattona loin sillä pinkillä pätkällä sen uuden piponalun, joka siis johti siihen kolmanteenki pipoon. 


Väriä, huutaa jalat!

"Yritä ny se sukkaposeeraus."


Jämät jäi ns. päälle ja kolmannen pipon jälkeen halusin lämmikettä varpaille. Valaistuin toisen pipon kohdalla siitä asiasta, että lankoja voi käyttää kaksinkerroin, jolloin niistä saa kivemmanpaksuista lankaa. Oi mahtavaa, miten en oo ennen keksinyt! :) Otin siis kaksi lankaa yhteen ja aloin tikuttaa tossuja; välillä ne värit sopi yhteen ja välillä taas ei, mutta eihän sillä näissä ole niin väliä. Pinkillä langalla nää on sitten yhteenvirkattu ja tossunsuukin sai pinkin reunan. Katselin mallista tehtyjä tossuja ja luonnollisesti myös ohjetta, mutten tajunnut oikeasti, miten tuo päällisauma olisi pitänyt virkata. Mulla on vähän mallia syherö, mutta ei kaiseniinnvväliä. Nää on oikeasti aika ihkutossut, koska langat on näissä kaikki ihan superihkuja; kashmirsekoitteita ja Wollmeisea ja Väinämöistä. 

Jämäpurkit ovat tyhjentyneet oikein mukavasti, itseasiassa niin kivasti, että hamstrasin jopa lisää jämiä pellon toiselta laidalta! Aaaaaaaa, miten tässä näin kävi!? 


Se oli varmaan tonttu!

Ihan kaikki paketit eivät olleet itsetehtyjä, mutta muutamaan huusholliin lähetin tällaisen liitutaulumaalilla maalatun lautasen, jossa oli herkkuja päällä. Liitutaulutussi on kyllä mahtava keksintö; paljon kivampaa jälkeä kun pelkällä liidulla. Eikä se nitise ja kirsku.


Paikkakortti sen olla pitää.

Jouluruuasta vielä sen verran, että oli joulupäiväksi askarreltu aika hieno paikkakortti mulle. 

Ainakin yksi joululahja pitää vielä esitellä, koska se on ollut syksyn suurin saavutus multa neulerintamalla, mutta tää vaatii mallin kanssa vielä pientä sumplimista ja kun tähän pitää vielä yhdistää päivänvalo, niin haasteeksi vetää. Mutta tulee, kyllä sellainen tulee vielä. Eestaas.

12/24/2013

Joulu on ensteks parasta aikaa.



Lämmintä ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille. Nauttikaa läheisistänne ja ympäröivästä tunnelmasta. :)

12/14/2013

Loopilla mun korvissa?

Erittäin huonosti valmisteltu retki sisälsi ennakkoon ainoastaan yhden kohteen, jonka osoitteen olin selvittänyt etukäteen. Tulostanut jopa metrollakulkemisohjeet. Sitä virhettä en ollut tehnyt, että olisin matkaseuralle juuri tästä etukäteen puhunut. Kun lauantaina iltapäivällä ihmeteltiin, että mitäs huomenna häärätään ja koska mitään suunnitelmia ei keksitty, vedin mä tietty ässän hihasta siinä kohtaa.

Miten ois pieni metroseikkailu?





Ok, no eihän se mikään seikkailu ollut, koska selkeämpää matkustustapaa ei ole. Loop sijaitsee kivenheiton päässä aseman ulko-ovista ja koska karttakin oli näiltä osin selkeä, niin erehtymisen vaaraa ei todella ollut. Islingtonin kaupunki (pitäjä? taajama? kylä? lähiö? Ei mitään käsitystä lontoonmaalaisesta kaupunkirakenteesta) oli muutenkin heti niin viehättävän ja näköinen ja oloinen! Oijoi! :) 




Loop -lankakauppa oli siis tämä kohde, jos se ei vielä ole valjennut. Kauppa oli pieni, hyvin pieni; juuri tämän yhden ikkunan levyinen. Englantilaiseen tapaan liike jatkui sisään- ja ylöspäin, mutta hyvin hyvin tiivis tunnelma täällä oli. Tunnelma oli tiiviyden lisäksi myös hyvin lämmin; ihmiset hymyilivät ja vaikka oli tungosta, ei se tungos silti tullut päälle. Seesteistä ja rauhallista, sanoisin. 





Noin nanosekunti ennen kuin olin päässyt tämän hyllyn eteen, olin päättänyt, että nyt mä ainakin otan monta monta kuvaa ja että mä rauhallisesti katson kaiken läpi ennen kuin nappaan mitään käteeni.

Jea, rait.

Kamerakameraa en tajunnut kaivaa edes esiin, vaan näpsin vain puhelimella. 

Tartuin ensimmäisen vyyhtiin, joka vaan näytti siltä, että tän mä haluun. Tartuin myös toiseen ja kolmanteen, ihan vaan tosta noin sen enempää miettimättä.

Mulla oli sylyllinen lankoja ennen kuin tajusin, että jaa niin - täällä oli se yläkertakin.

Yläkerrasta ei ole yhtään kuvaa. Ks. edellinen kohta.





Alakerran sisältö paljastuu näistä kahdesta kuvasta. Ovesta katsottuna vasemmalla on seinällinen sock/4-ply -lankoja, jotka näitte edellisessä kuvassa ja toisella seinällä mm. tällaista kauneutta. Lisäksi siellä sun täällä oli sitä sun tätä kivaa - vyyhtejä esillä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla ja sekalainen pöytä täynnä puikkoja ja muita tarpeellista. 

Aaaagh, miksemmää kuvannu niitä?!

Langat oli jaoteltu paksuuden mukaan. Alakerrassa oli ne ohuemmat langat ja yläkerta oli varattu sport/dk/worsted/aran -> vahvuuksille. Yläkerrassa oli myös tilaa istuskella ja neuloa; kutsuvia sohvia oli ainakin kaksi. Värit olivat suloisesti sekaisin:




No tän mää kuvasin, koska näin tuossa taustan joulukortille. Toteutus ehkä v. 2017? Joo, mutta värit oli ihania ja niitä oli paljon. :)


"You need this."
Mä olin ajatellut, että niitä ostoksia ei voi esitellä täällä (tonttuaika, tiedättehän), mutta koska ehkä saatoin ne jo paljastaa muutenkin, niin samapa tuo nyt enää tässä vaiheessa. :) Kun siitä alkuhämmennyksestä selvisin, palautin osan alussa kyytiin nappaamistani vyyhdeistä takaisin paikoilleen. Kangaskassiin jäi tilaa vielä paljolle muullekin, mutta nämä sinne pohjalle päätyivät...


TUT BFL light DK & Brooklyn Tweed Loft

Quince&co Osprey & Finch



..salaisuus se on pienikin salaisuus, joten harmaansävyillä mennään kuvien osalta tällä kertaa. Oli melko lähellä, että syliin olisi jäänyt myös vyyhdillinen Jesaria, koska seuralainen löysi mielestään täydellisen pipolangan. Multa oli kyllä niin pelisilmä hukassa siinä kohtaa kun vastasin sille, että "mullon tota kotona" ja "sitä saa Suomestakin" - voi minua tyhmää! Tottakai se olis sieltä pitänyt ostaa! 


Adabiaa tai jotain.
Camden Passagella oli antiikkikauppoja useampia. Olimme liikkeellä sunnuntaina, joten kujan varrella oli kirppismyyjiä muutenkin. Katselin muutamaa vanhaa sarjakuvalehteä, mutta tajusin jättää ne ottamatta. Erään liikkeen ikkunasta pongasin tämän Grapponia-pullon ja taustalta näkyy myös Arabian kulho, joita tässä liikkeessä oli useampiakin. Hetki tämän jälkeen mietin, että mikä pointti tässä taas oli, koska näitä samanlaisia kyllä kotonakin näkee..hmm, no se on varmaan se sama, että suomalainen ottaa reissulle mukaan aina ruisleipää, koska kyllä kotimainen vaan on aina parasta. :o)



Thatcher's Gold

Mä luulen, että Lontoo alkaa olla käsitelty näiltä osin. Joulutunnelmaan pääsee jo kohta väkisinkin ja koska nenäliinojen menekki lisääntyy samalla, niin sehän näyttää ihan just semmoselta kombolta kun pitäiskin. Paketeeraussuunnitelmat on ihan auki ja tässä vaiheessa näyttää vielä siltä, että lahjapussukat on ompelematta. Vielä en luovu siitä ajatuksesta, mutta aattoaamuna lupaan luovuttaa, jos alkaa näyttää tiukalta.

Tällasta sen kuuluukin olla. :)

12/11/2013

Mind the gap!

En oo sitte ikinä lähtenyt matkalle näin huonosti valmistautuneena; siis suorastaan ei-valmistautuneena. Matkakohteen valinta tapahtui perusteella "hei tänne olis halvat liput" ja koska kohde ei suoranaista inhoreaktiota saanut aikaan, niin sieltä ne liput sitten postilaatikkoon piippasivat itsensä. Matkalle lähdettiin suoraan ylioppilasjuhlista ja matkalaukut pakattiin noin kahdessa minuutissa kun toinen jo odotti autossa kytkin tuntumassa. Linnan Juhlista ehdin nähdä sen verran, että ens vuonna Lahes!

Lontoo. Sadetta, räntää, teetä, olutta, epämääräistä ruokaa ja kylmä ja kuuma kraana erikseen. 



Korkeel.

Tarjolla on tässä teille pieni lähes käsityötön raportti pienestä retkestä Lontooseen. Siinä vaiheessa kun marraskuun sumu oli häipynyt lentokoneen ikkunoiden takaa, olin jo täysin tyytyväinen matkaan. Aurinko, tuo outo valoilmiö. Sen sijaan, että esittelisin teille turistiposeerauksia, joita niitäkin siis on riittämiin, matkaraportin kertoo tällä kertaa helmihampainen kaverini*. 


Mitä punaista voisi vielä olla?

Noniin, tääl me ollaan. On punaista puhelinkoppia, punaista bussia ja mikä ihme tota liikennettä vaivaa. Onneksi suojatien reunassa sanotaan, kumpaan suuntaan pitää katsoa! Ovetkin aukeaa väärinpäin. Hotellihuoneeseen kun ne mua yritti viedä, niin ovi ei auennut millään. Ääni olkapäältä sanoi, että "toiseen suuntaan", jolloin se yritti nostaa ovenkahvaa ylöspäin alaspäin painamisen sijaan! Ei näin! Toiseen suuntaan tarkoitti, että ovea pitää työntää eikä vetää. Voi väärinpäin avautuvat ovet, meinas se yks seota niitten kans!


Iso Pentti.

Hotellin ovelta ei ollut pitkä matka Big Benin juurelle. Käsittämätön goottihenkinen rakennus ja kellon kumea sointi. Mahtipontista, sanoisin. Tuullakin siellä taisi kun noi ripset pakkas silmien eteen. 


Tääl mä oon!

Matka Tower Bridgelle oli yllättävän pitkä, vaikkei sitä jalan pitänytkään taittaa. Eipä silti, eihän mulla niitä jalkoja edes ole. Koska matkaporukkamme yritti nähdä kaiken mahdollisen kolmessa päivässä, ei ollut aikaa jäädä Towerin kammioita tutkimaan ja koska silmäni ovat niin pienet ja mustat, en siellä varmaan olisi mitään nähnytkään. Mutta silta oli komea, ehkä mun suosikki koko reissulta! Eikä sillä sillalla tarvinnu edes käydä, sivunäkymä riitti oikein hyvin.


Charles unohti puhaltaa lehdet. Tai pyytää Harrya puhaltaan.

Meillä oli aivan täydellinen matkailma. Ei pisaraakaan mitään sadetta tai edes sumua, Buckinghamin palatsin ääreltä käveltiin kohti Knightsbridgeä aivan valtavien lehtikasojen keskeltä. Mää luulen, että mun lisäkseni niiden lehtien joukkoon olis joku muukin halunnut mennä. Ei malttanut kenkiään edes tosta siirtää.



Totkai.

Pubeista sai hyvän oluen lisäksi myös ruokaa. Joo, sai ihan oikeesti, vaikka juuri siitä ei sattumalta mitään todisteita olekaan. 


Jingle bells.

Tajus ne pitää mut erossa niistä pintin kokoisista tuopeista. Pääsin seinälle huilaan ennen kuin....



Tube.


..korvissa kaikui taas: "Mind the gap." Valaistumisia koettiin mm. metrojen sisällä olevien kaiteiden väristä. Se kaiteen väri kertoi aina, millä linjalla oltiin, jos jostain syystä sattui sen unohtamaan tai huomaamaan. Oooh. Suosikkiasema oli Covent Garden; ihan täydellisen sinapinkeltaiset laatat siellä seinillä ja muutenkin sopivan vanha ja vähän rapistunut tunnelma. 



Pakko mun o huutaa!

Saatoimme eksyä myös aivan liian valtavaan ihmispaljouteen. Ahtaus ja ruuhkat eivät olleet meitä varten. London Eyessakin oli väljää verrattuna näihin nurkkiin ja katuihin. Eijei, nää ei ollu meitä varten, mutta pakolliset kuvat piti tietty ottaa. 



Onko tämä pubi? No ei ole.

Sit me etsittiin taas jotain pubia ja eksyttiin Trafalgar Squarelle. Olisin halunnut kiivetä niitten leijonien tassujen viereen. En päässyt. Taas ne laittoi mun päästä kasvamaan jotain. National Galleryyn olisi ollut kiva mennä, mutta riittikö kolmesta päivästä aikaa siihen? Jes, juuri näin.



Ei tarvii wifiä!

Kolme päivää meni tosi äkkiä. Riittävästi nähtävyyksiä, leppoisaa kävelyä, ihania maisemia ja hyvää tunnelmaa. Loma oli just sitä mitä pitikin, mutta silti mä sanoisin, että valkkaisin lentoliput seuraavaksi jonnekin muualle kuin Lontooseen. Ehkä. Jos olis vähän pidempi lentomatka, niin...


Pitsikaavion vuoro!

..olisin voinut saada koko huivin valmiiksi. Nyt jäi reunapitsiä vaille, mutta voiton puolella ollaan! Bambupuikoista en edelleenkään tykkää, mutta olosuhteiden pakosta ne oli valittava. Helsingin kentällä eräs vanhempi hipster-herrasmies (voiko olla? tukka harmaa=herrasmies, mutta oli pukeutunut kuin nuori; värikkäät korvanapitkin korvilla) tuli kysymään, että miten ne antoi sun tuoda noi tänne portille? Kommentoin lyhyesti jotain puikkojen materiaalista, johon herrasmies pudotti vastaukseksi, että "voi ko mäkin olisin tiennyt!" O_o


Oih.

Enkä mä voi olla jatkamatta matkaraportointia vielä pätkän verran ensi kerralla, koska kävin Loopissa! Seuralaiseni luonnollisesti vastusti tätä pysäkkiä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja asetti hidasteita sinne sun tänne, mutta onneksi päästiin Islingtoniin asti. Hurmaava pieni taajama, jonne kyllä voisi palata (ilman Loopiakin) milloin tahansa! 

Lankatunnelmia ens kerralla! 

*Helmihampainen kaverini on kotoisin täältä. Voin suositella lämpimästi!

12/01/2013

Jes, mä voitin marraskuun!

Onni ja ilo oli jotain suurta, kun pihakivien päälle oli yön aikana ilmestynyt kaksi suklaista tonttua. ("Äiti mitä punasia pulloja tos maas on?") Muutaman jouluvalon olen tuonut esille tunnelman vuoksi, mutta mikään määrä ulkoisia esineitä ei voi saada aikaan yhtä hyvää fiilistä kuin kääpiöiden viuhahtelu yöpaidassa ja talvikengissä jäisellä pihalla. ("Eiku me vaan äkkisten käydään, ei tart vaatteit!") Joku ehti epäillä kaikki lähipiirin ihmiset, että kyl ne on yöllä käyny meillä, mutta vakuutin kaikkien nukkuneen sikeästi eikä kukaan ikinä viittis keskellä yötä tämmösiä järjestää. ("Olik se tonttutoljanteri ko nämä toi?")

(Tein ehkä virheen, että tää oli tässä vaiheessa jo. Iltasatu ei meinannut loppua ollenkaan kun kaksi vilkasta mieltä mietti, käykö tonttu ensi yönäkin...)


Kui hiano!

Apinoin surutta jotain taitavaa tekijää. Pellon toisella laidalla oli vessan oven viereen ilmestynyt sähkönsininen teippihimmeli ja teippaaja oli ystävällisesti tilannut mullekin omat teipit. Keltaista sen olla pitää ja harmaa seinä on tälle musta oikeen kiva tausta! Kuvakulma siistii näkymän ja pieni epätarkkuus häivyttää rypyt ja symmetriaa huutavat kulmat. Eihän himmelin tarvii olla vain joulunajan koriste? Miten musta tuntuu, että yhdessä läheisessä tuvassa on himmeli kesät talvet katossa..?! 

Tykkään!


Terapiaa.
Mennyt viikko oli taas sellainen, että tämän päivän väriterapiahetki tuli tarpeeseen. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että jouluksi ei enää mitään valmista saa, mutta jouluissa on myös se hyvä puoli, että niitä tulee aina uusia. :) Valmiita töitä päätin olla esittelemättä enää tänä vuonna, koska yllätys se on pienikin yllätys. Ja kuitenkin mä sorrun viimeistään joulupäivänä esittelemään täällä jotain. Loppuvuoden viikot ovat toinen toistaan rikkonaisempia mutta se on tässä vaiheessa vaan kivaa! 

Mää toivon, että teillä kaikilla on edes etäisesti rauhaisaa muistuttava joulukuu edessänne. Ja että teillä on edes yks joulukalenteri. Mun joulukalenterissa on 24 pussia teetä ja se on ihanaa se. 

Pus.