11/30/2014

Huivi ja sen lapset.

Elämäni nopein marraskuu. Valottomuutta en ehtinyt pysähtyä miettimään, kalenterimerkintöjä löytyi riittävästi ja keskimäärin kohtalaisella fiilikselläkin mentiin. Valoa kohti, kyllä se tästä.


Parempi tulevaisuus edessä

Viikko sitten perjantaina klo 14 iltapäivällä heräsimme ystävän kanssa ajatukseen, että illalla saattaisi olla mahdollisuus viettää aikaa kahden, ilman lapsia, ilman miehiä. Spesiaalitilanne siis. Normaalit ihmiset saattaisivat miettiä tässä kohtaa irtiottoa arjesta ja kotiympyröistä, mutta meille tämä oli mahtava mahdollisuus valloittaa kaikki pöydät ja vapaat pinnat käsitöillä. Ja hei lainasaumuri, mikä loistava mahdollisuus!


Oha ne kivoja.

Mää olen jo pidemmän aikaa haaveillut lenkkihuivista, joka olis tehty vanhoista Marimekon raitapaidoista. Omissa kirppiskasseissa pyöri muutama paita ja tajusin niitä jossain kohtaa pyytää tutuiltakin. Nyt on lenkkihuiveja ja jouluyllärit pilattu, koska lupaan, että näitä niistä paketeista sitten löytyy. Olen aivan surkea muutenkin pitämään tämmösiä juttuja yllätyksinä; hullun lailla innostun näistä ja kailotan innostukseni eteenpäin. Maantaina vein työkaverille huivin, joka oli tehty hänen miehensä vanhoista paidoista. Oih!

Näistä tuli ihan huippuja!

Pupulovee.

Trikoon kanssa askartelu ei jäänyt siihen. Perjantai-ilta kului raitapalojen ja magneettitouhujen kanssa, mutta lauantaina jatkettiin saumurileikkejä. Lähiseutujen lapsille huiveja ja riitti näistä jokunen sitten joulupuotiinkin. :)



#panelia
Ompelukoneen ääressä on hihitelty myös näille tablettipussukoille. *tirsk* 

Punainen Talli

 Ja tänään sain viettää koko päivän apulaisena pienessä navettapuodissa tässä omalla kylällä. Tuo tunnelma tuolla on jotain makeaa; pehmeää ja mausteista, rauhallista ja kuitenkin niin piristävää. Kliketiklik - FB:sta löytyy sivut ja lämpimästi suosittelen vierailua näillä hoodeilla.


Lisää kuvateksti

Ja joulukuu huomenna! Pienempi kääpiöistä on toista tuntia pyörinyt sängyssä odottaen luukun avaamista ja kieltämättä munkin tekis mieli jo käydä kurkkimassa näiden boksien sisältöä. Olin onnekas kun sain käsiini yhden näistä Handun joulukalentereista - pieni lankavyyhti jokaiselle päivälle ennen joulua! Projektikin näille on jo aloitettu. Viime vuonna en ymmärtänyt hyvän päälle ja jätin Missä Neuloimme Kerran -blogin joulukalenterisukat tekemättä. Korjaan virheen nyt ja aloitin jo kärkien tekemisen.

Marraskuun päättyminen tarkoittaa myös sitä, että numeroita pitäisi taas iskeä tauluun. Mahtava messureissu sai aikaan mahtavat numerot! Aika super!

Marraskuu
Häipyneet grammat: neulottu 633, lahjoitettu/myyty 350
Lisääntyneet grammat: 1800
Erityishuomiota: Ostetuista langoista peräti 300 g on jo muuttunut valmiiksi työksi!
 

 

11/16/2014

Mikä se on? M! Mikä se on? E! Mikä se on? S!..

Miten se messureissu osaakin olla aina niin onnistunut! Pari yötä ennen messuja mentiin muutamalla hassulla nukutulla tunnilla, mutta silti en osannut olla harmissani lauantaiaamuna ennen kuutta kun laitoin pasteijoita uuniin paistumaan. Kuukauden päivät on suunniteltu kauppa- ja idealistaa ja vähintään yhtä kauan on mietitty sitä, että mitä siellä reissussa syödään. Kivaaaaa.


Eka A-halli, sit syödään, sit C-halli.

Eväsvaiheessa oleellista on se, että ostoksia on jo yleensä tehty. Hypistellään ja hipistellään ja päivitellään yhdessä kaikkea, mitä nyssyköihin on eksynyt. Yleensä ne nyssykät myös järjestellään uudelleen ja mielellään moneen kertaan. Joku tavara on hukassa ja joku suttaa jotain, mutta se vaan kuuluu mennä niin...

Tällä kertaa tarjolla oli ruisleipiä perinteisellä juusto-salaatti-kurkku -täytteellä, tomaattilehtikaalipestopasteijoita ja cocktailtikkuja, joissa oli persimonia ja Saloniemen kuttugoudaa. Juusto oli muuttunut ja lämmennyt niin makoisaksi ja meheväksi narikassa hetken roikuttuaan...

Ups.
Etukäteislistalla oli kolme lankatoivetta. Raitalankaa, Debbie Plissin Palomaa ja Ilmatarta. Check, check ja check. Kaikkia löytyi ja miten musta tuntuu, ettei se edes siihen jäänyt... Väinämöistarjous houkutti, neonlanka oli yllytyshankinta, mopparista ehkä virkataan jotain, värikkäät langat keskellä tulee lapasiksi..yksisarvisen hännät ehkä uppoaa johonkin pipoon, mutta ensin ne saa mennä kyllä joulukuuseen. 


Mä en käsitä.

Joku näissä väreissä nyt on. Ei tää oo mun juttu yhtään, mutta silti en saa hillittyä ollenkaan itseäni tässä kohtaa. Okei, Honkarinteen Tilan villalankaa olis voinut jäädä haaviin paljon isompikin annos, mutta järjenhiven jostain leijaili sormenpäihini estämään totaalisen repsahduksen.

Lankaostoksien lisäksi käteen jäi kahvikuppi Tuiasilta, liitutaulutusseja, washiteippiä, muutama joululahja, pahvia ja lasten toivetuliaisena liimapuikot. (!) 


Käsittämättömiä.
Karkkineuleosasto mykisti. En edes muista, mitä äänestin, koska valinta oli täysin mahdoton. Se saattoi olla noi patalaput. Ihan huikeita töitä! Jännästi sitä maistoi kaikki työt..se jääkarhuvillahaalari oli kyllä ihana, mutta mielikuvissa sen kanssa on kauhee vilu. Tosca-pannulappu vaikuttais sellaiselta hajoavalta ja ne Ässä-mix villatakit ja lapaset oli lähtökohtaisesti tahmeita ja nahkeita. :) 

Enää hei vuosi seuraaviin! Joko saa suunnitella?! 

11/03/2014

Marrasmatsi.

Pimeää tunnelmaa elävöittääkseni olen kuvannut tämän viestin kaikki kuvat - vessassa! 


Vitoset

Hanskatuksen lopputulos on tässä. Niin mahtava pino, etten ole rappusilta edes vienyt sitä yläkertaan piiloon koska pino vaan on niin kiva. Eikä mitenkään liity siihen, että rappusille nyt vaan on taas kasaantunut ties mitä...

Rait-rait.

Tuorein tulokas sai alkunsa siitä kun nelosparin peukalosilmukat jäivät odottamaan oranssille langalle. Väriyhdistelmä oli niin herkullinen, että se pakotti yhdistämään jämät. Onneks näin, taas on pukille kannettavaa.


Eiffel 65.

Viime viestin roosat lapaset saivat moitteita pitsikuvion keskisilmukan ulkoasusta. Tein toiset siten, että vaihdoin 3->1 kavennuksen toisenlaiseksi. Jep, nyt lapasen pinta aaaal-toooo-ileeeee. Ei hyvä tämäkään, vaikka ulkoisesti ehkä kivammalta näyttää. Kevyt höyrytyskään ei auttanut ja se on outoa se.


Very bad norovirus.

Oi Ahti.

Lokakuu ei jäänyt täysin langattomaksi enkä ole kyllä jaksanut enää yrittääkään. Henkisesti keventää se, että nämä em. langat on hankittu jonkun muun neulojan lankavarastosta ja ajattelen, että sen on täytynyt olla hänelle jonkinlainen helpotus. :) Eli jotain hyvää sentään. Jo markkinoilta poistunutta Louhittaren Luolan Ahtia, joka todnäk jää varastoon pitkäksi aikaa, koska Ahti nyt vaan on Ahti. Lapasvimmassani ehdin kaivata Noroakin, että saisin kokeilla raitalapasia - nyt on sitäkin siis. 

Exploration Station

Marraskuu alkoi mysteerineulonnan parissa. Olen joka vuosi ostanut Westknitsin mysteeriohjeen, mutten vielä kertaakaan saanut työtä puikoille. Perjantaiaamuna aamiaisen sijaan nautiskelin lankalaatikoistani ja etsin sopivaa yhdistelmää. En tiedä, johtuiko aamusta vai jostain muusta, mutta ns. korvamerkityt vyyhdit unohtuivat ja valitsin työhön neljä täysin eri lankaa ja näistä kolmelle jäi nyt orpoja kavereita laatikkoon. Uncommon Threadin Posh Fingeringiä oli ihana kolmen setti ja tästä valitsin yhden. Keltainen Hedgehog Fibersin lanka on ollut pehmovyyhtini ja pahanfiiliksenkarkottaja. Pinkki lanka on oikeasti siskon lanka ja sille olis kans kiva kaveri olemassa samaa laatua. Roosahtavan harmaa vyyhti on todettu jo aiemmin "mummun pitsihuiviksi." Millai täs nyt näin kävi?! Todella outo valinta ja ehdin tätä jo harmitellakin ennen kuin Kaj Kunnas TTK:ssa lausui, että enemmän ihminen katuu niitä päätöksiä, joita ei tee ennemmin kuin niitä, joita tekee. 

Aamen ja jatkoin ykkösvihjeen loppuun. 


Maailma tarvitsee lisää nipsuja.
Kuun vaihteessa on myös opiskeltu jotain uutta. Työkaverin innostus tarttui ja ilmoittauduin nipsukukkarokurssille. Lähtökohtani kurssille oli se, että täst ei tul mittään ja suttua ja sekundaa tulee ja vielä perään valmis epäonnistuminen. Tiesin, että ompelukoneen kanssa pärjään, mutta tuo nipsun kiinnitys...

Epäluulot on tehty voitettaviksi. Opettaja oli mainio. Liiman valinnalla on väliä. Onnistuminen maistui ehkä entistä paremmalta kun niinkin pohjalta lähdettiin. Ensi kerralla esittelen kyyläpussukan. :)

Lokakuun numerot tähän loppuun - ei nyt ihan toivotonta, mutta haastetta piisaa.
Häipyneet grammat: neulottu 390, lahjoitettu/myyty 500
Lisääntyneet grammat: 750


10/20/2014

Hiuka pehmeet touhuu.

Eräänä iltana kävi niin, että puikoilta putosi huokausten saattelemana pari sukkia. Ei enää, tää ei oo enää kivointa. Hanskatti, vantutti, lapastutti. Toisella olkapäällä istui lapasen henki ja toiseen korvaan kaikui isomman kääpiön kotityöinto: "määjärjestänsunlankalaatikkosminkätakiakaikkionkeskennytteetkaikkikeskeneräisetvalmiiksikoskamääsaanjotain."

Tottelin  molempia.


Peehekuva

Lapasinnostuksen ykköspari ei ole ehtinyt vielä kuvauskuntoon. Kakkos- ja kolmosparin kohtalo oli huomattavasti parempi kuten kuvasta näkyy. Nelos- ja vitosparikin odottaa jo esittelykunnossa. 


Tehdäkö tupsu vai ei tehdä tupsu?

Kesällä loin silmukat tähän pipoon paniikissa kun jollekin automatkalle piti saada matkaneulomus. Työ edistyi kaikki neljä kerrosta ja sen jälkeen saattoi käydä niin, että unohdin koko pipon. Meillä on siis kotityöinnostus päällänsä ja tämäkin löytyi niissä tohinoissa. En ymmärrä moista innostusta ollenkaan, mutta yritän parhaani mukaan kanavoida innostuksen todellisiin kohteisiin. Joulusiivo keittiön laatikoissa on jo tehty ja ikinä ei säilykepurkit ja makaroonit ja pastat ole olleet näin ojennuksessa. Servettiostoksillekin pitää lähteä kun pöytä on katettu niin säntillisesti viime aikoina. O_o. 

Mutta se pipo. Kuva ei kerro langan oikeaa väriä; tämä on vähän enemmän neon oikeasti. Malli on Irish Girlie Knitsin Miles to go. Edessä on tuollainen palmikko-lehdykkä -kuvio ja muutoin pipo on sileää. Ei mee hukkaan väkijoukossa.


"Koitetaas se sydän."

Kauniita lapasmalleja on todella vaikea löytää. En halua lähteä vielä kirjoneuleen tielle vaan halusin malleja paksummille langoille. Kohtasin seinän. Ilmaismalli Simple Autumn Mitts on vähän sinne päin, mutta tuo kuvion keskisilmukka näyttää ainakin mun käsialalla aivan liian huomiotaherättävältä. Njäh. Aika njäh oli myös tuo oikean käden kulmakipsi, josta onneksi on nyt jo päästy eroon. 


Osaan mä tälläkin kädellä. 

Onneksi aina voi mennä lanka edellä jos tuntuu että malli ei ota sopiakseen. Ihanan väriset raitulit, pelkkää pehmeyttä ja suloisuutta. Silmukkamäärät ja peukalokiilan ohjeet ovat samat molemmissa lapasissa. Puikkoja taisin vähän pienentää tätä mallia varten. 


Ei lisättävää. Nää on hurmaavat.


Siivet sopi mukaan.
Viiden lapasparin jälkeen sukatti taas hiukan. Näistä toinen sukka valmistui jo joskus syyskuulla, mutta hanskatuksen iskettyä en saanut tartuttua puuttuvaan pariin aiemmin. Teen nyt harkitun riskin kun isken nämä tänne, sillä sukat lähtevät pukinkonttiin! Oi kivaa! Lanka on Handun liukuvärjättyjä sukkalankoja, joka toimitetaan kahdella pikkuvyyhdillä.

Missä vaiheessa jouluvalmisteluja siellä mennään? Mä olen lukenut väen kokemuksia siitä, että lahjoja ei paketoitaisikaan vaan käsityöt voisi laittaa yhteen koriin, josta jokainen voisi valita itselleen sopivan. En ole vielä päässyt selville, että olisko tää hyvä vai ei. Miinussarake on voitolla, koska sitten ei saisi paketoida mitään ja yllätysmomentti olisi pienempi. Kaksi kuukautta ja neljä päivää. Kyl täs ehtii miettiä. Sillai kai.

10/04/2014

Ne on niin neon.

Häikäistykää, hän on palannut. Hulinaa on riittänyt ja jaksaminen ei ole aina riittänyt tänne koneelle asti. Kiitos kun olette kyselleet perään. Meillä on kahden kuukauden aikana aloitettu eskaria, yritetty ja löydetty uusia harrastuksia, kipsattu raaja, kerätty kotityöpisteitä, suunniteltu joululahjoja..eniten ehkä koitettu pysyä arjen vauhdissa mukana.

Syyskuussa suunniteltujen projektien jono piteni valtaviin ulottuvuuksiin kun Veera Välimäki julkaisi uuden Huivileikki -kirjansa. Pelkkiä torsotuotteita yksien kansien väliin, ei yhtään mun juttu. Yhtään ei innosta. Mun piti viikolla jo laittaa sieltä joku puikoille, mutta vanttuutus ja hanskatus iski takavasemmalta edelle. Nyt on kolme paria valmiina joten ensiapu siihen oireeseen annettu. Seuraavaksi saa huivittaa.


Seon valtava neon.

Seurasin (stalkkasin?) kesällä Instagramissa kun Veera neuloi jotain kirkasta ja keltaista. Malli ei selvinnyt ollenkaan, mutta silloin päähäni jäi, että jos joskus käsiini tuota madelinetoshin Edison Bulbia (neonkeltainen) saan, niin voijee. Esitin toiveeni ääneen kun Titityyhyn tilattiin uutta satsia ja samoihin aikoihin kun sain lankani, Veera julkaisi tämän Neon Beast -mallin, joka siis oli se huivi, jota hän oli kesällä neulonut. Se oli menoa se. 


Neon muuten uudet silmälasit.

Neuloin huivia lähes maanisesti. Onneksi näin, koska valmiina tää on niin ihana. Väri ei sovi minkään kanssa yhteen eikä se häikäsevän keltainen sävy edes pue mua. Haluaisin pukeutua päästä varpaisiin mustaan, niin sitten tää vois jotenkin olla ok. Asia on kuitenkin jäänyt sikseen ja olen käyttänyt tätä kyllä ihan minkä kanssa vaan! Neonlovea. 


Pinkkikin on aika neon. 

Kaveriksi neonkeltaiselle tuli mustanharmaata Dirty Pantheria sekä merinosilkkiä, Plucky Singleä, neonpinkissä sävyssä Miss Manners. Jätin reunuksen ohjetta kapeammaksi, koska halusin vähäsen mustaa jämää, että saan tästä vaik pipon vielä kaveriksi. Olisko se vähän enemmän sopivannäköistä..?

Neonhirviö
Neon Beast - Veera Välimäki
madelinetosh tml Dirty Panther
madelinetosh tml Edison Bulb
the Plucky Knitter Plucky Single Miss Manners
4 mm
206g
muuta: SUPERJEE

Näin me maalla neonia blokataan.

Taivaskin yritti olla vähän neon. Ja onneks mulla on lisää esiteltävää teille; jos vaikka heti huomenna?

Loppuun vielä surulliset kulutuslukemat elo-syyskuulta:
Häipyneet grammat: neulottu 626, lahjoitettu/myyty 300
Lisääntyneet grammat: 1025

7/31/2014

Sukkalaakson sukkaparaati

Hiki on hetkeksi laantunut kunnes nousee taas uudelleen. Varmaan jossain siinä kohtaa kun meillä palataan arkeen..aikamoinen syksy tulossa eskareineen päivineen! 


Roll the Bones - heitä noppaa.

Näille sukille lupasin jo ihan omaakin julkaisua, koska olivat prosessiltaan ehkä oudoin projekti ikinä. Malli oli sukkakisan kolmas malli ja ennakko-ohjeissa pyydettiin varustautumaan teipillä tai kontaktimuovilla sekä kumilenkeillä ja saksilla ja liimalla. Sukkaparit? Wtf?

Kohti tuntematonta lähdettiin ja epäusko vaihtui riemuun kun tiedossa olikin neulomisen lisäksi askartelua! Jippiiii! Ohjeen yksi sivuista oli varattu noppa-aihioille, jotka halutessaan sai koota työn avuksi. Voi kyllä, nämä askarreltiin ihan heti! (kuva alla) Malli oli nerokkaasti suunniteltu siten, että kuvion mallikerta arvottiin aina kymmenen kerroksen välein noppia heittelemällä ja sattuivatpa nopat menemään miten päin tahansa, kuvio osui aina kohdilleen ja jatkui ihmeellisellä logiikalla eteenpäin. Aivan nerokas ja todella kiehtova malli neuloa! Pohjassa on raitoja ja pientä neliökuvioita, kantapää on malliltaan tuollainen "perus." Kirjoneulekokemusta minulla oli ennestään niiden muutaman pilvenreunapipon verran, joten sitäkin sai tässä harjoitella. Ei hassumpaa, sanoisin, mutta kirjaan tähän muistiin itseäni varten, ettei turhaan kannata isompia puikkoja ottaa. Aika löysät näistäkin vaan tuli. 


Noppaillaan.
Tämmöset mää haluan tehdä vielä toisetkin ja toivottavasti sitä seuraavaa sukkainspistä ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta. Outo tunne tämä sukatus, en tunne ollenkaan olevani omilla poluilla. 

Bling!

Nelosetapin mallia odottelin innolla, koska tiedossa oli se, että langan kaveriksi pitää olla helmiä. Taas jotain ihan uutta ja ihmeellistä, ikinä tämmöstä kokeillutkaan tai edes harkinnut! Ohjeen mallisukat oli kuvattu jotenkin aivan oudosti ja tekstin asemointikin ohjeessa oli aivan oudoista sfääreistä kotoisin. Innostus vaihtui hmph-ääniin, mutta aloitin sinnikkäästi. Nopeimmat sukkaajat saivat sukkiaan valmiiksi vuorokaudessa ja kun näistä kuvat ilmestyivät, niin johan kiihtyi vauhti täälläkin! Malli on todella kaunis ainakin perässähiihtäjälle. Edestä nämä sukat nimittäin ovat pelkkää 2x2-ribbiä. Helmien laittaminen oli mukavaa, ehkä jopa vähän koukuttavaa, koska nyt tekis mieli testata joku huivikin helmillä. Sukissa nämä eivät kyllä tunnu ollenkaan miltään, mitä vähän epäilin ennen. Että voiko tällaisia sukkia käyttäkään missään. Nyt tuntuu, että nää on ihan juhlasukat. Enää puuttuu vain ne villasukkakelpoiset juhlat. 






"Saaksmää nää? Hei saaksmää nää? Miksemmää saa näitä? Hei mää haluun nää!"

Nelosetapin alkui osui loman ekaan päivään. Ajattelin, että neulon jos neulotuttaa. Alkuhetkellä ei neulotuttanut yhtään, ei pätkän vertaa, mutta malli voitti puolelleen. Siis hommiin ja nämä sukat neulottiinkin suurimmaksi osaksi reissussa ja tien päällä. Jalkapöydän päällä oleva kiila on kaunis ja sopii tähän malliin. Valitsin pienimmän koon neulottavaksi ja koska kisasukille oli myös tiheysvaatimus, niin tiukkistelin käsialani niin tiiviiksi, että näitä sukkia en saanut edes vedettyä jalkaani. Vähänkö tylsää. Näille pitää varmaan tehdä tuhkimot ja testailla sopiviin ja riittävän kapeisiin jalkoihin.


Perhekuvassa

Kutosetapille eivät mun paukut enää riittäneet. Tö reis vas kuud bat tö kaar vas bääd sanoisin tässä kohtaa. Viisi sukkaparia on kuitenkin enemmän kuin ikinä oon tehnyt tai ainakin yhtä monta. Moisiin malleihin en olisi ikinä muuten tarttunut, saati edes vilkaissut. Sukkakisalla oli lankasponsoreita, joiden tuotteisiin minäkin luotin kisan aikana. Handun, lanitiumexmachinan ja Hopeasäikeen lankoja pääsi puikoille. Välineet ja varustehuolto saa pelkää plussaa! Opettelin myös neulomaan entistä ohuemmilla puikoilla. Kahden millin hiilikuitusukkikset olivat alkuhämmennyksen jälkeen aivan loistavat!

Ja se sijoitus? No ei mitään merkitystä enkä edes halua tietää. Ihana joukkue meillä oli! :)


Muille se on viikonloppu...
Ainiin, palautusjuomaksi nautin vyyhdillisen Väinämöisen viikonloppua ja tein tavissukat. Ei kaavioita, ei pitsikuvioita, ei tiheyden tai kerrosten laskemista. Uuden kokeilu jäi kuitenkin päälle ja nämä on neulottu varpaista ylöspäin, kantapää on tuollainen "tavallinen", mutta toiseen suuntaan tehtynä. Aivottomuuden lisäksi näissä oli parasta se, että näistä tuli täydellisen kokoiset mulle.


Bunnies in progress.

Heinäkuu lopetellaan näissä tunnelmissa. Ompelukonetta on surrutettu niin, että Pfaffin nopein vaihde on kadonnut. Löysin myös vihdoin koneesta sen täydellisen applikointitikin; vahingossa kylläkin, mutta kaikki lasketaan. Kahdeksan pupua saa huomenna täytteet sisälle ja sen jälkeen ne muuttavatkin Punaiseen Talliin...

Noniin, voitte poistua, täällä ei ole enää mitään nähtävää tai luettavaa.

Kesä-heinäkuu:
Häipyneet grammat: neulottu 657
Lisääntyneet grammat: 2265, ainakin saman verran vyötäröllä. Köhköh.

7/22/2014

Oi onnea, kesä!

Tajusin nyt kun tähän koneelle istuin, että siitä on yli kymmenen päivää kun olen viimeksi istunut tavallisen näppäimistön ääressä. Tätä kutsutaan vissiin lomaksi? Kesäkuun yhteenvetokin on sattuneista syystä tekemättä, mutta koska kesä on kesä ja mää voin tehdä muutenkin täällä mitä tykkään, niin laitan sitten kesä-heinäkuun yhdessä. Kesäkuun numerot olivat muutenkin niin surulliset, että koitan vähän kompensoida...

Tarjoan kuluneelta kuukaudelta kuvapläjäyksen. Tapahtumia on ollut riittämiin ja kaikki rakkaat seikkailleet mukana kuvioissa. Myös neulepuikot. :)



Sukkakisa on edelleen kesken. Juhannuksena alkanut etappi vaati avukseen nämä kirjoneulenopat. Tästä parista riittää aihetta omaan postaukseen, niin erikoisilla vesillä liikuttiin. 



Ennen kesälomaretkeä ja sukkakisankin myötä on pitänyt pitää aikamoisia langankerimistalkoita. Viimeisimmät huokailuni olen tehnyt tämän langan äärellä. Tämmöinen vaimennettu sateenkaari, jonka jokaiseen väriin olen erikseenkin rakastunut..oijoi. Lanka on Väinämöistä sävyssä Viikonloppu. (Mahtava korvamato - "..muille se on viikonloppu, meillä menee koko loppuviikko...")



Jos haluatte helpon kesäherkun, joka sopii syötäväksi heti uunista tultuaan, kylmänä, päällystettynä, pelkällään, aamulla, yöllä, lounaaksi tai kuivuneena, niin suosittelen lämpimästi näitä Leila leipoo-tortanoja. Täytetty vaalea hiivaleipä ja aivan käsittämättömän kauniskin vielä uunista tultuaan!



Pääsin töistä päiväksi "lomalle" maatalousnäyttelyyn. Oltiin Jampan kanssa ihan fiiliksissä erilaisesta työpäivästä! 


 ..mutta tää oli ehkä vielä parempi fiilis. Kuva on otettu aamukuuden maissa Säkylän Pyhäjärven rannalta. Päästiin tuttavien seuraan mökkeilemään juuri sopivasti hellepäiviksi. Tai muut pääsivät, minä ehdin mukaan vain iltakekkemoihin. Uimaranta oli kahlauskelpoinen tuonne niemenkärkeen asti. Juu-u!


Mökillä oli mobiili kisakatsomo. Kumpakaan laite ei toiminut moiteetta, mutta kahdesta huonosta tuli melkein yks hyvä. Terassilta näin myös ensimmäisen ja ehkä viimeisenkin kerran ikinä liito-oravan lennossa. Orava teki kahtena iltana samanlaisen pyrähdyksen puissa ja koska taustana oli järvenselkä, erottui liito oikein mainosti. Aikamoinen!



Kesän pakollinen pystykaffe. 



Ja sit se alkoi, se kauan kaivattu loma. Juhannuksen huihui- ja yäkyäk-kelit saivat mut selaamaan äkkilähtöjä lämpimään. Kuvastakin voidaan päätellä, että nämä selailut eivät aiheuttaneet matkavarauksia, mutta sen sijaan varasimme (leikki)mökin Ruotsista ja pari yötä hotellista. Laivallakin oli vielä tilaa, onneksi! Ruotsissa kumminkin paistaa aina aurinko!



(Leikki)mökin sijainti valittiin siten, että Kolmårdeniin olisi sopiva matka. Googlemapsista napattu sijainti osoittautui mainioksi kaikin puolin! Kaunista seutua, mahtava leirintäalue, siisti mökki ja muutenkin hyvä fiilis. Pelottavat tiikeritkään eivät saaneet Jamppaa säikähtämään. Tai ehkä vähän. Kolmårdenia suosittelen, mutta sillä varauksella, että koko sakki jaksaa kävellä sen ~viitisen kilometriä päivän aikana. Hiihtohissikierros eläinten yläpuolella voitti kaikki mun odotukset! Tiikereitä olisin voinut seurailla pidempäänkin, kovasti aktiivisella tuulella olivat. 



Matkalla on aina pakko päästä shoppailemaan. Nää kaks olisivat viihtyneet sovituskopeissa enemmänkin - toinen toimii toisen assistenttina ja kantaa uutta puettavaa. :)




Vaikka se (leikki)mökki ei koollaan mahtaillut, niin leirintäalue sijaitsi aivan mahtavan uimarannan vieressä. Rantsupäiviä ei vietetty, mutta ehdittiin täällä silti käydä polskimassa. Triathlonkisojakin seurattiin, erikoista. :) Viimeistelin täällä rannalla sukkakisan vitosetapin valmiiksi. 



Loma loppui Tukholmaan, jossa vietimme puolitoista päivää ja kaksi yötä. Hotellimme teema "less is more" näytti näin tyylikkäältä, mutta tarkoitti myös sitä, että tuossa oli kaikki säilytystila huoneessa. Ei komeron komeroa. Aamupalalta puuttui henkilökunnan lisäksi myös ruoka ja kahvistakin oli ajoittain suuria vajeita. Ne harvat henkilökunnan edustajat, jotka naamansa näyttivät (eli respan väki) eivät korvaansa lutkauttaneet valituksille vaan pyysivät kertomaan aiheesta keittiöön. Jepjep. Negatiivisista asioista huolimatta paikka oli aika jees sijainnin puolesta ja vaikkei pitäisi kommentoida näin, niin olihan siellä aivan mahdottoman kaunista ja siistiä ja tyylikästä! 



Olen jo aiemmin tunnustanut, ettei minulla ole minkäänlaista suuntavaistoa ja pystyn siis käyttämään karttaa vain jos olen menossa kartan yläreunaa kohti. Käyttämäni ilmansuunnat ja oikea/vasen -termit olivat lähinnä sanat 'sinppäi', 'tänppäi' ja 'tonppäi.'  Mä en nyt tiedä, oliko tämä rangaistus vai mikä, mutta jouduin ajamaan auton pois laivasta. Ei o hetkeen jännittänyt niin! Ilman suuria vaurioita edettiin ja päästiin kotiinkin asti. 

Ei auta, kisa jatkuu ja puikkoihin on tartuttava. Aurinkoista viikonjatkoa!

6/22/2014

Kam Chut kävi Jyväskylässä.

Juhannusta on vietetty tutuissa maisemissa, mutta haluan vielä palata viikon taakse päin. Vietin nimittäin aivan kertakaikkisen mukavan viikonlopun Jyväskylässä! Naisten retkiä, joita myös A-luokan reissuiksi kutsutaan, on tehty aiemmin ainakin Turkuun ja Porvooseen. Halvat junaliput ja Titityy ohjasivat tllä kertaa paikkavalintaa. Kalenterit kertoivat, että samaan aikaan vietettiin myös virallista Knit in Public -päivää ja Titityyn nurkilla oli samaan aikaan myös Kesämiitti. Ei sillä, että ne olisivat vaikuttaneet retken ajankohdan valintaan...


Nämä hapsut pysyy suorina.
Ennen kuin pääsen kertomaan, missä käytiin ja mitä tapahtui, niin totean, että lisää pitää saada. Jyväskylään pitää päästä takaisin. Käsityömuseossa käytiin vain oven suussa ja museokaupassa ja kaikki muutkin kivat kohteet jäi tarkemmin tutkimatta. Jonnekin kohtaa kaupunkia oli maalattu mahtavan pitkä räsymatto! 


Ei mind the gap vaan...

Saapuminen kaupunkiin oli jokseenkin hupaisa. Satoi ja tuuli, oli kylmä ja kello oli jo aika paljon. Koska varustaudumme mihin tahansa, niin sateenvarjoja oli jokaiselle oma mukana - eli kolme kappaletta. Yksi täysin iskemätön ja uusi. Se ei lukkiutunut ollenkaan ylös. joten sen alla ei voinut oleilla. Toinen oli monet reissut nähnyt luottovarjo, joka ekasta tuulenpuuskasta kääntyi ylösalaisin. Kolmatta varjoa ei enää voinut käyttää, koska kaikkia matkalaisia kikatutti kohtalaisesti.


Kyl junassa kunnon eväät pitää olla.


Määääääki syän!

Kiertelimme lauantaina kaupungilla ennen kuin nälkäisinä suuntasimme Toivolan Vanhalle pihalle. Kutimet esiin ja hommiin. Apulainen ei ehtinyt auttaa leivän kanssa, ihan hyvin ehdin syödä itse. Oikeana matkalaisena keskityin nauttimaan pihan tunnelmasta ja jälkikäteen huomasin, että yhtään mitään järkevää kuvaa ei sieltä jäänyt talteen. Rakennukset oli ihania ja jokapaikassa tosi rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Huok. 

Kesämiitin kunniaksi pihan majoissa olivat vierailemassa Villavyyhdin Jenni, Ilu Handuineen, Kerän väkeä, Succaplokkimies sekä nappitaituri Puputsin Puodista. Kiusauksia kerrakseen, sanoisin. Sanan "kohtalaisesti" merkitys pääsi unohtumaan kokonaan. Ihanin löytö oli ehkä tuo värikäs, käsinkehrätty vyyhti. Vyyhtiä katsellessa tulee ihan jalkapallokatsomofiilis. 


Päivälevolla.

K18
Illaksi oli varattu vähän poikkeavaa ohjelmaa - Päijänneristeily  m/s Rhealla! Oho! 


Paatilla neuloi muutkin.



Ny tarkenee.

Yöpala.

Kakkosetappi maalissa!
Pitkät junamatkat ja luvan kanssa neulominen tuottivat yhden valmiin sukkaparin. Oon kyllä pahasti kipeä tai jotain. Kuvissa näkyy ihan oikeasti pari - samalta vyyhdiltä ne on tehty. Lankana on Handun värjäämä Ilu's Gradient -liukuvärjätty sukkalanka. Kokeilin näissä ekaa kertaa myös 2mm puikkoja. Vähän ko parsinneuloilla olis neulonut, mutta kyllä siitä valmista tuli. En ainakaan ääneen myönnä, että kädet olis välillä vähän sattunut. Malli oli myös kaukana sosiaalisesta neulomisesta, aikamoista kaavion tuijottelua.

Sukkien kanssa yhtä aikaa maaliin tuli siis Tour de Sockin kakkosetappi. Jees, jees, hyvä meidän hengausjoukkue! :) Kolmosetappi alkoi juhannusaattona ja taas mennään kauas pois mukavuusrajoista. Tässähän saa harrastus ihan uusia ulottuvuuksia!