1/31/2014

Tammikuun tasaus

Heihei tammikuu ja tervetuloa helmikuu! Kivaakivaa, että saatiin vihdoin talvi ja paksumpikin villatakki on päässy täten käyttöön! Sanoista suoraan tekoihin - lankavarastoja on pöllyytetty kunnolla ja valmista on tullu ihan hirveellä vauhdilla. 


Sammalta ja savua

Tänä aamuna puikolta putosivat kolmas pari kuplia. Lievästi koukuttava malli, sanoisin! Paksua lankaa, paksut puikot ja hups vaan valmista tuli. Kuplakuume on levinnyt myös ompeluseurassa epidemian lailla. Luulen, että se olis aika mahtava kollaasi, mitä niistä sais aikaan. 


Bubbles, more bubbles

Ensimmäiset parit kuplia valmistuivat jo ennen joulua ja toiset ehtivät jo silloin uuteen kotiin. Ohjeen lanka, Louhittaren Luolan Pohjan Akka, on mainio juuri tähän malliin. Kahdesta vyyhdistä tulee kaksi paria, saattais tulla samanlaisiakin, mutta ainakin näin päin saa kaksi paria kun laittaa värit toisin päin. 


Radioactive

Pohjan Akan väreistä vois ottaa mitkä vaan ja lopputulos olis aina mahtava. Tässä on oranssia Porkkanaa, sinistä Haltiaa ja tummemmissa lapasissa on Sammalta ja Savua. 


Ei tul mittä.

Vaik me kui koitettiin saada sitä sydäntä aikaan, ei se ollukkaa niin helppoa! Ei ollenkaan! 


Meillä jokaisella on pimeitä salaisuuksia.

Lankalaatikoita kun kerroin pemottaneeni, niin todellakin niitä ON käännetty ympäri. Emmää näistä langoista mitenkään häpeissäni ole, mutta en vain osaa kuvitella tätä lankaa oikeasti mihinkään muuhun kuin sukkiin ja kun en niitä sukkia saa aikaan, niin oon koittanut kieltää tämänkin kasan olemassaolon. Eikä ne katoa ajattelemalla, ei mitenkään. Nämä uudemmalla vyötteellä olevat raitalangat on kuulkaa ostettu kylän K-Marketista ja ne tuo niille Sitä Jotain Ekstraa. En raaski luopua, koska ostopaikka on jotenkin spesiaali. Haluaisin inspiroida (...) näistä vaikka jonkun peiton, mutta ääääh..ei tul mittä. 

Tammikuu 2014:
Käytetyt grammat: - 553
Lisääntyneet grammat: + 100

Ja se uusi harrastus. Löysin sen ja ihastuin ja siirsin normiaamuherätykseni 5:20:sta 5:10:een että ehdin tehdä suryanamaskarat muutamaan kertaan. 

1/14/2014

Kettupöllöi

Joulupukki oli kyllä tänä vuonna viisas yhdessä kohtaa. Välitti tontun välityksellä mulle jo lokakuun puolella ytimekkään viestin, että "tämmönen jouluksi, kiitos." Viestissä oli mukana linkki ja kuva ja minä tonttuhuumassa vastasin, että "onnistuu!"

Ei onnistunut ja sen varmaan arvasittekin. 


Lacy ass. 

Harmitti ensin niin, että piti vähän aikaa hävetä. 


Huhuuu!..eiku...

Se kuva, joka mulle lähetettiin, oli tämä. (Pinterest-linkki) Viesti kuului jotenkin niin, jos tämmösen elukan sit sais seuraavaks. Siis hommiin ja hyvissä ajoin ennen joulua (~4 päivää) sain leikattua kankaat ja tilpehöörit näihin vekkuileihin kaveruksiin. Toteutus jäi kuitenkin puolitiehen ja vuosikin ehti vaihtua ennen kuin nää oli valmiina. 

Hei mua ei näy täältä takaa yhtään!

Enkä mää nyt tiedä, onko nää kettuja vai pöllöjä vai mitä - melko rutistettavia kaikesta huolimatta. Vihreäraitainen on vanhasta Marimekon raitapaidasta ja harmaaruutuinen on jotain vuosikertapuuvillaa äitiltä. Värikkäämmät kankaat taitaa poikkeuksellisesti olla ihan kaupan hyllyiltä suoraan. Silmätkin on ihan oikeita turvasilmiä, oho.


Pitää näidenkin päästä kirjottaan toistensa seinille.

Perhepotretti

Ei saanu joulupukki pakettia kuskattavaksi eikä näistä vieläkään ole toimitettu yhtään toiveen esittäjälle. On se joulu ensi vuonnakin ja sitä paitsi nää oli niin kivoja tehdä, että mulla on tuolla nyt taas kesken aika monta perheenjäsentä lisää. Kovia lisääntymään, sanoisin. 


Nää voi syntyä suoraan viikset naamassa.

Kyllä, näihin jäi himo. Viikset, oih. Miksei aina voi olla movember?

1/11/2014

Äiti misä niit perunapuita kasvaa?

Syksyn tarkimmin varjeltu salaisuus oli sininen ja siinä oli hirvittävän monta ihanaa ja selkeää oikeaa silmukkaa. Paljastin neulovani tätä jo syyskuun puolella ja hyvissä ajoin tuli vielä valmistakin. Aatonaattona tätä vielä höyrytin, mutta neulomisen osalta valmista tuli poikkeuksellisesti oikein hyvissä ajoin.


Sähäkän sinistä

Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta suunnittelin ensin neulovani Taskutakin, mutta koska inspistä suht ohuesta langasta neulottuun takkiin ei tuntunut löytyvän, hautasin ajatuksen. Edestakaisin -liivi ei herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia kirjan sivuja selatessani, mutta sitten kun Villaviidakon Emma läväytti omansa esille, olin myyty. Toi sopis niin mein äitille!

Helma peittää Hello Kitty -tarrat farkkujen takamuksessa

Liivin ohje on kirjoitettu sport-vahvuiselle langalle, mutta mä lähdin tällä paksummalla Louhittaren Luolan Ahdilla eteenpäin, koska siitä se mun inspistyökin oli tehty. :) Salaperäisesti mitattiin äitin selän leveyttä ja arvoin oikeaa kokoa. Arpominen piti tietenkin suorittaa just tosi yksinkertaisesti, koska lanka oli niin paljon paksumpaa kuin ohjeessa...

Lankaan rakastuin ja jouduin pettymään myöhemmin loppuvuonna kun selvisi, että kyseistä lankaa ei enää valmisteta; samaa pohjalankaa ei kuulemma enää ole saatavana. Ahti-varastot olivat kautta Suomen jo tyhjentyneet kun minä etsin vielä omiani..värilläkään ei siinä tilanteessa olisi ollut väliä. Ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan tuntuu, että lankalaatikon muutama Ahti-vyyhti pitää nyt säilyttää suurella rakkaudella..tai vähintään niille pitää löytää joku ihan oma, spesiaali, työnsä. Mahtava lanka! 



Älä sit kuvaa naamaa - sanoi hän, jolla oli poskissakin HK-tarrat.

Lähdin liikkeelle XS-koon silmukoilla. Rakenteeltaan tämä työ oli vähintäänkin mielenkiintoinen, liikkeelle lähdetään kauluksien etureunasta; tehdään lisäyksiä siellä sun täällä, päätellää hihansuiden silmukat, jonka jälkeen tehdään lyhennettyjä kerroksia kauluksia mukaillen. Lopuksi poimitaan kauluskaitaleiden alareunasta silmukat ja neulotaan helmaa hetken matkaa suoraan. Ei sauman saumaa koko työssä ja lankoja piti melkein päätellä vain alussa, lopussa ja vyyhtien vaihtokohdissa. Supernerokasta!

Kukaan ei tajunnut mitään, mutta ei sen väliä. Sillai se kuitenkin tehtiin. :) 

Mä en tiedä, miten mä niitä lisäyksiä siinä tein, mutta ei mun täsmänneet silmukat mihinkään siinä vaiheessa kun piti hihansuut päätellä. Viesti Veeralle ja mulla oli muutamassa tunnissa vastaus, miten jatkaa. Eipä juuri avuliaampaa voi olla. :)


"Aika kuuma tää on."

Veera Välimäki - Lankaleikki
Knitlob's Lair Ahti
"Kuningas"
378g
5,5mm
Jesjes ja juujuu ja mahtavaa!


Äitien luonnollisesti kuuluu aina tykätä lastensa töistä, joten tää laitettiin heti aattona päälle. Kesti ehkä kaksi minuuttia ja kuulin kommentin "mut aika kuuma tää on." No on kai! Paksua villaa! Sisällä +26! Eli - näyttää ihan työvaatteelta, mutta aika arktisissa olosuhteissa saa työskennellä, että tää on käypää tavaraa. :) Mut ihan varmaan ihan joka vuosi tulee kylmä, joten aika kiva, että joku kalsea aamu vaikka saa laittaa tän ylleen. Tää oli oikeen kiva projekti, harkitsen itsellenikin! Tilanne vaatisi mun mielestä taas Ahtia, mutta entäs jos ei ole Ahdin voittanutta?

Ja ne perunapuut; mä olen tänään saanut keskustella tästä aiheesta jo niin paljon, että kohta mä sanon noille, että kattokaa googlesta! 

1/06/2014

100. viesti, jossa suunnitellaan vähän tulevaa

Ainahan se uusi vuosi alkaa sillä, että pakostakin mieleen tulee ajatus, että mitä sitä vois luvata tulevaksi vuodeksi tai mitä haluis tehdä tai mitä haluis tehdä toisin. Aina se vuodenvaihde on semmonen käännekohta, vaikka joka vuosi tuleekin. :)

En voi sanoa, etten ole koskaan onnistunut missään uudenvuodenlupauksessa, koska mukulana on pappan kannustuksesta oltu vuosikin karkkilakossa, joten todistettavasti joku tahdonsiemen minussakin on. 



Mysteeri-tulihattu


Vuonna 2014 Ankkalammella koitetaan pitää seuraavista haaveista kiinni:

Joku uusi tekniikka pitää kokeilla ja opetella, mutta siihen ei tartte tykästyä.

Lankaostoksille pitää ensisijaisesti lähteä omille lankalaatikoille, tarvittaessa pellon toiseen laitaan. Johonkin lankakerhoon saan osallistua, mutta tarpeeton muutenvaanvarastonkasvattaminen saisi jäädä vähemmälle. 

Meditatiivisen neulomisen lisäksi tarvitsen harrastuksen, jonka aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä harrastusta. Tämän eteen on jo joku liikekin tehty, katotaa kui käy.

Yritän pitää yläkerran rappusten reunat reunoina enkä säilytyskalusteina. 

Aloitan joululahjasuunittelun ajoissa. Jo kesällä. Tai jo nyt. 


Juhlapostaus loppuu lyhyeen, se olis sanoista tekoihin. Korjaan kääpiön rahapussin talteen tuosta rappuselta.

1/01/2014

Ennen kuin katsotaan tulevaan...

..pyöritään pieni hetki vielä viime vuoden tunnelmissa. Viime vuosihan jää suorastaan historiankirjoihin ainakin siinä, että palasin blogimaailmaan omien tuotosteni kanssa. Olen kyllä joka hetkestä nauttinut, tai ainakin sisäinen narsistini on sitä tehnyt. :)

Kiitos kun olette olleet mukana reissulla! 


Averysta lähdettiin

Tästä lähdettiin. 6.1. olen saanut valmiiksi kaulurin, joka edelleen odottaa viimeisteltynä uutta käyttäjää laatikossa. Muistan projektin olleen piiiitkäääääveeeeetiiiiiineeeeeen, jonka neulominen vaati jatkuvaa ohjeen seuraamista. Kaulurin esittelin täällä vasta kesällä kun sain sen pääteltyä ja pingotettua. Kliketi klik, tästä näet kuvan työstä. 


Yks suosikkisivuista

Vuonna 2013 siirsin hiukan käsityökirjanpitoa myös sähköiseen muotoon. Kuvasin kesäloman viimeisinä päivinä kaikki lankani Ravelryyn ja olen aika monta kertaa onnitellut itseäni tästä työstä. Vähän tämän jälkeen kirjasin sinne myös projektejani, joka sekin on ollut aika mukavaa. Hetkellisesti tämä jätti mun päiväkirjan sivuja valkoisemmiksi, mutta sittemmin sekin asia on korjaantunut. Joulunpyhinä kiinnittelin aika isot kasat langanpätkiä oikeille sivuille ja niittasin vyötteitä paikoilleen. Tämä Esjan-huivin sivu on yksi suosikeistani kirjassa, mahtavat värit. Huivi löysi uuden kodin vasta jouluna, mutta ilmeisen lämpimän sellaisen. Puolivuotta laatikossa ei ole pitkä aika ollenkaan...


Iha ihaneit lankoi ollu!

Jotain uutta on pitänyt joka vuosi oppia. Viime vuonna kokeilin ainakin ekan kerran kolmen puikon päättelyä ja olen ainakin yrittänyt opetella kahta uutta silmukoidenluomistapaa. Tämä jälkimmäinen ei ole ottanut tuulta alleen; muistan jättäneeni homman sikseen ihan joka kerta. :) Icord-päättelyyn sen sijaan olen rakastunut ja suunnittelen, mihin kaikkeen sitä oikeastaan voisi käyttää. 


Eisenniivväliä

Purkamaan en ole oppinut edelleenkään, vaikka todistettavasti sitäkin kokeilin tänä vuonna. Olen yrittänyt nauttia jokaisesta neulotusta silmukasta ja muistan, että käsityö on hauskanpitoa. Ei sen todellakaan niinvväliä ole. Tuotteille löytyy aina se sopivankokoinen käyttäjä jos aiottu koko ei olekaan sopiva. Liian vakavaksi ei saa touhu mennä. 

(munonpakkosaadatääNYTvalmiiksimääENvoimennävielänukkumaan sekä aaaaaaaMITÄmäänytneulonmullaEIolemitäänkivaatyötä!)
 

Jämiksiin lopetettiin

Vuoden viimeinen työ oli jämätossut, jotka täällä justiinsa esiteltiin. Innostuin näistä jämätöistä vuoden päätteeksi kyllä niin paljon, outoa. 

Numeroiden valossa vuosi näytti tältä:

Neulottuja töitä:  46 kpl
(valvottuja öitä: muutama)
Pipoja: 14 kpl
Huivi-kaula-ym.juttuja: 20 kpl
Vaatteita: 7 kpl
Jalkatuotteita: 2 kpl
Käsille lämmikettä: 2 kpl
Muita: 1 kpl
Neulottuja grammoja: 6684 g

Numeroita vähän kyllä hämää se yli kilon painoinen peitto. Luku tuntuis paljon järkevämmältä ennen sitä. Samoin mä ymmärtäisin, jos en olisi ollut töissä koko vuotta, mutta tavallaan sekin on vähän outoa..miten ihmeessä on ollut aikaa istua kutimet kädessä noinkin monen gramman edestä. Palaan loppuviikon aikana tulevien suunnitelmien kanssa; lähitulevaisuudessa tehdään keskeneräisiä valmiiksi, koska startiittismaximus on taas vieraillut täällä. Puikot alkaa kuulkaa olla vähis!


Ihanaa uutta vuotta kaikille kävijöille ja lukijoille, piipahtajille ja vakkarivieraille! :)