6/22/2014

Kam Chut kävi Jyväskylässä.

Juhannusta on vietetty tutuissa maisemissa, mutta haluan vielä palata viikon taakse päin. Vietin nimittäin aivan kertakaikkisen mukavan viikonlopun Jyväskylässä! Naisten retkiä, joita myös A-luokan reissuiksi kutsutaan, on tehty aiemmin ainakin Turkuun ja Porvooseen. Halvat junaliput ja Titityy ohjasivat tllä kertaa paikkavalintaa. Kalenterit kertoivat, että samaan aikaan vietettiin myös virallista Knit in Public -päivää ja Titityyn nurkilla oli samaan aikaan myös Kesämiitti. Ei sillä, että ne olisivat vaikuttaneet retken ajankohdan valintaan...


Nämä hapsut pysyy suorina.
Ennen kuin pääsen kertomaan, missä käytiin ja mitä tapahtui, niin totean, että lisää pitää saada. Jyväskylään pitää päästä takaisin. Käsityömuseossa käytiin vain oven suussa ja museokaupassa ja kaikki muutkin kivat kohteet jäi tarkemmin tutkimatta. Jonnekin kohtaa kaupunkia oli maalattu mahtavan pitkä räsymatto! 


Ei mind the gap vaan...

Saapuminen kaupunkiin oli jokseenkin hupaisa. Satoi ja tuuli, oli kylmä ja kello oli jo aika paljon. Koska varustaudumme mihin tahansa, niin sateenvarjoja oli jokaiselle oma mukana - eli kolme kappaletta. Yksi täysin iskemätön ja uusi. Se ei lukkiutunut ollenkaan ylös. joten sen alla ei voinut oleilla. Toinen oli monet reissut nähnyt luottovarjo, joka ekasta tuulenpuuskasta kääntyi ylösalaisin. Kolmatta varjoa ei enää voinut käyttää, koska kaikkia matkalaisia kikatutti kohtalaisesti.


Kyl junassa kunnon eväät pitää olla.


Määääääki syän!

Kiertelimme lauantaina kaupungilla ennen kuin nälkäisinä suuntasimme Toivolan Vanhalle pihalle. Kutimet esiin ja hommiin. Apulainen ei ehtinyt auttaa leivän kanssa, ihan hyvin ehdin syödä itse. Oikeana matkalaisena keskityin nauttimaan pihan tunnelmasta ja jälkikäteen huomasin, että yhtään mitään järkevää kuvaa ei sieltä jäänyt talteen. Rakennukset oli ihania ja jokapaikassa tosi rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Huok. 

Kesämiitin kunniaksi pihan majoissa olivat vierailemassa Villavyyhdin Jenni, Ilu Handuineen, Kerän väkeä, Succaplokkimies sekä nappitaituri Puputsin Puodista. Kiusauksia kerrakseen, sanoisin. Sanan "kohtalaisesti" merkitys pääsi unohtumaan kokonaan. Ihanin löytö oli ehkä tuo värikäs, käsinkehrätty vyyhti. Vyyhtiä katsellessa tulee ihan jalkapallokatsomofiilis. 


Päivälevolla.

K18
Illaksi oli varattu vähän poikkeavaa ohjelmaa - Päijänneristeily  m/s Rhealla! Oho! 


Paatilla neuloi muutkin.



Ny tarkenee.

Yöpala.

Kakkosetappi maalissa!
Pitkät junamatkat ja luvan kanssa neulominen tuottivat yhden valmiin sukkaparin. Oon kyllä pahasti kipeä tai jotain. Kuvissa näkyy ihan oikeasti pari - samalta vyyhdiltä ne on tehty. Lankana on Handun värjäämä Ilu's Gradient -liukuvärjätty sukkalanka. Kokeilin näissä ekaa kertaa myös 2mm puikkoja. Vähän ko parsinneuloilla olis neulonut, mutta kyllä siitä valmista tuli. En ainakaan ääneen myönnä, että kädet olis välillä vähän sattunut. Malli oli myös kaukana sosiaalisesta neulomisesta, aikamoista kaavion tuijottelua.

Sukkien kanssa yhtä aikaa maaliin tuli siis Tour de Sockin kakkosetappi. Jees, jees, hyvä meidän hengausjoukkue! :) Kolmosetappi alkoi juhannusaattona ja taas mennään kauas pois mukavuusrajoista. Tässähän saa harrastus ihan uusia ulottuvuuksia!




6/07/2014

Eka etappi, keltaisia liivejä jaossa.

Pieni sisäinen kisailijani heräsi kun Tour de Sockin ensimmäinen sukkaohje julkaistiin. Olin hereillä heti julkaisuhetkellä, puikot ja lanka asennossa. Ohje alkoi sellaisella silmukoidenluomistavalla, johon mun piti etsiä jälleen kerran YouTubesta video. Jes, video löytyi ja hommiin. 

Silmukat sain aikaan melko helposti, mutta sitten luovutin. Ei siitä ekasta kierroksesta tule sukkapuikoilla mitään, tämä tarttis magiclooppina hoitaa. Soitin siskolle, että nytheti tarviin lainaan sen sukkapyörön. Sisko kielsi ensin omistavansa moisia, mutta koska olen sellaisen hänelle tilannut joskus, niin onhan sellainen ny ihan varmasti jossain..sekään, että hän ei ollut kotona, ei haitannut. :) 

Tässä kohta järjen ääni nosti volyymia. Lähdin mökille sen sijaan että olisin jatkanut tämän asian parissa.


Kahta kerrallaan, niin tulee valmistakin.

Kannustuksella on joskus hyvin suuri merkitys eikä suuriakaan sanoja tarvita. Manasin ihan vähän vain mökin pihapöydän ääressä, että ei tul mittään, ei näillä voi tätä neuloa. Pieni kommentti: "no kyl sen siitä saa, teet vaa." Ja tein vain. 

Palmikoidenkaan neulominen ei ole mun suosikkia enkä varmasti koskaan tarttuisi tähän malliin noin niinko muuten vaan. Nyt oli syy neulomiselle ja aurinkoiset kesäyöt ja mä luulen, että sen takia valmista tuli... 


Kisakuva.

Pari ehtoota saatoin valvoa vähän ylipitkään, mutta kompensaationa kärsin hellofamigrainesta vajaan vuorokauden. Neulontaprosessista olisi pitänyt olla erikseen kuva, koska ohje oli hieman haastavasti paloiteltu. Varren palmikot muodostuivat keskikaaviosta (tabletilla vasemmalla puolella sohvalla; suosittelen JKnitLiteä), reunakaavioista (paperilla oikealla puolella sohvalla), lisäyksistä ja kavennuksista muistin varaisesti (jepjep..) sekä palmikkokaavion lyhenteiden selityksistä (polvella taitettuna paperi). Tämän lisäksi tarvittiin kynää, jolla merkitsin reunakaavioihin rivinumeroita sekä palmikkopuikkoa, jota säilytin turvallisesti ponnarin takana takaraivolla. 

Hei rentouttava ja liikuteltava harrastus. No stress. 


Poseerasin hame päällä. Ette halua nähdä enempää.

Assari ei missään nimessä olis halunnut kiivetä.

Mää kehystän nää joskus. Ja nyt meen askarteleen sen keltaisen liivin. Itsenivoittajana olen sen kyllä ansainnut.

6/01/2014

Toukopoukon askartelutuokio

Ainahan se menee näin, toukokuu vain sujahtaa ohitse. Tänä vuonna on tapahtumia ja "vaiheita" riittänyt vaikka muille jaettavaksi..miten ne kaikki osuukin samaan. Teemoiksi toukokuulle voidaan lukea ennätysmäiset allergiat, kääpiöimmän suuriin mittoihin nousseet eroahdistuskohtaukset, mahtavia synttärijuhlia ja vielä mahtavampia kakkuja, nahkahääpäivä, äitienpäivä, kevätjuhlia, ihanan työkaverin eläköitymisjuhlat..eikö tuukki hiki ko edes ajattelee näitä?

Jaksoin toukokuun sillä voimalla että tiesin sen päättyvän pidempään viikonloppuun eli ns. minilomaan. Helatorstai kun kääntyi iltapäivään, alkoi sohvalta kuulua: lähdetään johonkin, kyl mein johonkin täytyy mennä, mää haluan nähdä ihmisiä, hei tää olis hotelli, lähdetäänkö tänään, lähdetään vasta huomenna, no mää varaan tän hotellin nyt...

Toinen puoli minusta oli aivan yhtä innoissaan lähdössä ja toinen mietti niitä kaikkia menettyjä kotihetkiä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä kivaa ja kantaa vaikka klapeja! Kolme vastaan yksi tilanteessa oli kuitenkin pakko myöntyä (ilman suostutteluja!) ja näin pakattiin auto ja suunnattiin se Helsinkiin. Oujee! Positiivisessa hengessä ajattelin, että onpa hyvää neulonta-aikaa kun autossa saa istua. Totuus oli se, että olin ainakin mennessä niin väsynyt etten jaksanut edes niitä puikkoja pidellä...

Pussukkaa ja tilkkua.
 
Pohdinnan paikka oli siinä kun mietittiin, että mitä tekemistä me siellä nyt sitten keksittäisiin. Korkeasaari roikkui mukana suunnitelmissa, mutta koska pienet halusivat vain metroon ja ratikkaan ja liukuportaisiin, niin menimme sitten niiden mukaan. Ajeltiin ratikalla ja metrolla ja siinä samasssa mentiin aika monet liukuportaat. :)
 
Tuliaiset itselle käytiin hakemassa Stockan herkkuosastolta. Katselin aamulla kotona ruokapöydän ääressä kun Her Highness söi macaron-leivoksia (eri pinkin ja violetin sävyissä) suurella antaumuksella. En voinut kuin hymyillä. Ihan parhaat tuliaiset. Muut tuomiset haettiin pasta- ja kahviosastolta, koska kyllä iskän paras spagettikastike varmaan maistuu ihan erilaiselta kun se syö jonkun muun kuin Barillan kanssa. :)
 
Ennen kuin suunnattiin auto takaisin kotiin, käytiin Herttoniemessä kääntymässä sen verran, että pääsin pöyhimään Marimekon tehtaanmyymälän palakangaslaarin. Ei hassummat löydöt! Tämä tietää lisää projekteja!

Sundry sai siivet.
Toukokuun yhteenveto tulee tässä samalla. Tiukka asialinjaa eikä mitään matkahömppää enää yhtään. Sundryn aloitin jo joskus aiemmin keväällä mutta koska aina tuntui tulevan kivempia ja muka-tärkeämpiä töitä tilalle, niin valmistuminen otti hetkensä. Värit osui tässä just eikä melkein ja sen vuoksi tässä lukee mun mielestä ihan yhden ihanan ihmisen nimi. Laitan paketin kohta postiin ja katsotaan, osuiko arvailut oikeaan. :) Toimitus osuu nyt kyllä aivan väärään sesonkiin, mutta on se talvi jossain määrin joka vuosi sieltä tullut...
 
Jennifer Dassau
The Plucky Knitter Primo Fingering
"Miss Manners"
"Big Sky"
3,5mm
yht. 182 g
 

Ota mut kaulaan!

Heidi Alander
BC Garn Silkbloom Fino, beige
4,0 mm
80 g
 
Silky Touch
 
Toinen valmistunut työ toukokuulle on pikahuivi Liliopsida. Ekana hellepäivänä lähdettiin mökille ja mulla ei ollut mukaan otettavaksi mitään sopivaa työtä. Olen Tampereen messuilta ostanut Silkbloom Finoa kaksi kerää siitä syystä, että "sitten on aina valmiina lanka kerällä jos äkillinen tarve tulee." Ja äkillinen tarve tuli! Voi riemua kun ei tarvinnut keriä vyyhtiä palloksi vaan sai vaan alkaa tikuttamaan! Todistettavasti ajatus toimii, joten ostoslistalle Titityyn retkelle on jo kirjoitettu toinen samanlainen setti tätä lankaa.
 
Malli on Titityyn myyjättären, Heidin, suunnittelema ja ilmaiseksi jaossa Ravelryn kautta. Mun mielestä tän vois lukea jo "blogihuiviksi" - niin monessa paikkaa tämä on jo näkynyt. Tämän takia minäkin tähän malliin tartuin; tämän täytyy olla kiva kun niin moni tämän on hyväksi jo todennut! Oikeassa ovat, tätä oli oikein mukava neuloa ja malli oli hyvin looginen. Jäin harmittelemaan sitä, etten tajunnut tehdä tuplana niitä A ja B -kaavion toistoja. Pitsi jäi vähän pieneksi, mutta toisaalta nyt huivi on sopivan kokoinen eikä mikään puolijoukkueteltan kokoinen, joita yleensä sattuu tulemaan. Ja silkkiä, siinä nyt vaan on sitä jotain. Pinta on vähän pörheä ja kauniisti kiiltävä...oih ja voih.
 
Toukokuun numerot ovat muutoin vähän hassut. Äitienpäivän tienoilla mummu sanoi ääneen että nyt on kaikki hyvät langat loppuneet tarkoittaen sitä, että koskas sitä Wollmeisea voisi sitten saada. Aikamme kun laatikoita oli tutkittu, saatiin mummulle toimitettua kolmentoista vyyhdin paketti ja näillä se lupasi syyskuun asti pärjätä. :) Taisi siellä joukossa mennä säkillinen muitakin sukkalankoja... Olen siis toukokuussa hävittänyt omista varastoistani kaikki Wollmeisen sukkalangat, oho! Ja taatusti parempaan kotiin!
 
Toukokuu:
Häipyneet grammat: neulottu 433, virkattu 107, lankana poistunut 750; yht. 1290
Lisääntyneet grammat: 750
 
Metsästäjän saalis


Tasapuolisuuden nimissä laitan kuvan vielä toukokuun lisääntyneistä grammoista ja aion heti perään selittää nämä kaikki. :) Cascaden jättivyyhti on jatkona peittoon - oli pakko hankkia lisää että saa varastosta kulutettua jotain pois. Handun liukuvärjätty lanka on tarkoitettu kisasukkiin, värikkäät Wollmeiset haluavat isona huiviksi tai lasten takiksi ja vihreä vyyhti on The Plucky Knitterin huhtikuun kerholanka. Ugh.