7/31/2014

Sukkalaakson sukkaparaati

Hiki on hetkeksi laantunut kunnes nousee taas uudelleen. Varmaan jossain siinä kohtaa kun meillä palataan arkeen..aikamoinen syksy tulossa eskareineen päivineen! 


Roll the Bones - heitä noppaa.

Näille sukille lupasin jo ihan omaakin julkaisua, koska olivat prosessiltaan ehkä oudoin projekti ikinä. Malli oli sukkakisan kolmas malli ja ennakko-ohjeissa pyydettiin varustautumaan teipillä tai kontaktimuovilla sekä kumilenkeillä ja saksilla ja liimalla. Sukkaparit? Wtf?

Kohti tuntematonta lähdettiin ja epäusko vaihtui riemuun kun tiedossa olikin neulomisen lisäksi askartelua! Jippiiii! Ohjeen yksi sivuista oli varattu noppa-aihioille, jotka halutessaan sai koota työn avuksi. Voi kyllä, nämä askarreltiin ihan heti! (kuva alla) Malli oli nerokkaasti suunniteltu siten, että kuvion mallikerta arvottiin aina kymmenen kerroksen välein noppia heittelemällä ja sattuivatpa nopat menemään miten päin tahansa, kuvio osui aina kohdilleen ja jatkui ihmeellisellä logiikalla eteenpäin. Aivan nerokas ja todella kiehtova malli neuloa! Pohjassa on raitoja ja pientä neliökuvioita, kantapää on malliltaan tuollainen "perus." Kirjoneulekokemusta minulla oli ennestään niiden muutaman pilvenreunapipon verran, joten sitäkin sai tässä harjoitella. Ei hassumpaa, sanoisin, mutta kirjaan tähän muistiin itseäni varten, ettei turhaan kannata isompia puikkoja ottaa. Aika löysät näistäkin vaan tuli. 


Noppaillaan.
Tämmöset mää haluan tehdä vielä toisetkin ja toivottavasti sitä seuraavaa sukkainspistä ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta. Outo tunne tämä sukatus, en tunne ollenkaan olevani omilla poluilla. 

Bling!

Nelosetapin mallia odottelin innolla, koska tiedossa oli se, että langan kaveriksi pitää olla helmiä. Taas jotain ihan uutta ja ihmeellistä, ikinä tämmöstä kokeillutkaan tai edes harkinnut! Ohjeen mallisukat oli kuvattu jotenkin aivan oudosti ja tekstin asemointikin ohjeessa oli aivan oudoista sfääreistä kotoisin. Innostus vaihtui hmph-ääniin, mutta aloitin sinnikkäästi. Nopeimmat sukkaajat saivat sukkiaan valmiiksi vuorokaudessa ja kun näistä kuvat ilmestyivät, niin johan kiihtyi vauhti täälläkin! Malli on todella kaunis ainakin perässähiihtäjälle. Edestä nämä sukat nimittäin ovat pelkkää 2x2-ribbiä. Helmien laittaminen oli mukavaa, ehkä jopa vähän koukuttavaa, koska nyt tekis mieli testata joku huivikin helmillä. Sukissa nämä eivät kyllä tunnu ollenkaan miltään, mitä vähän epäilin ennen. Että voiko tällaisia sukkia käyttäkään missään. Nyt tuntuu, että nää on ihan juhlasukat. Enää puuttuu vain ne villasukkakelpoiset juhlat. 






"Saaksmää nää? Hei saaksmää nää? Miksemmää saa näitä? Hei mää haluun nää!"

Nelosetapin alkui osui loman ekaan päivään. Ajattelin, että neulon jos neulotuttaa. Alkuhetkellä ei neulotuttanut yhtään, ei pätkän vertaa, mutta malli voitti puolelleen. Siis hommiin ja nämä sukat neulottiinkin suurimmaksi osaksi reissussa ja tien päällä. Jalkapöydän päällä oleva kiila on kaunis ja sopii tähän malliin. Valitsin pienimmän koon neulottavaksi ja koska kisasukille oli myös tiheysvaatimus, niin tiukkistelin käsialani niin tiiviiksi, että näitä sukkia en saanut edes vedettyä jalkaani. Vähänkö tylsää. Näille pitää varmaan tehdä tuhkimot ja testailla sopiviin ja riittävän kapeisiin jalkoihin.


Perhekuvassa

Kutosetapille eivät mun paukut enää riittäneet. Tö reis vas kuud bat tö kaar vas bääd sanoisin tässä kohtaa. Viisi sukkaparia on kuitenkin enemmän kuin ikinä oon tehnyt tai ainakin yhtä monta. Moisiin malleihin en olisi ikinä muuten tarttunut, saati edes vilkaissut. Sukkakisalla oli lankasponsoreita, joiden tuotteisiin minäkin luotin kisan aikana. Handun, lanitiumexmachinan ja Hopeasäikeen lankoja pääsi puikoille. Välineet ja varustehuolto saa pelkää plussaa! Opettelin myös neulomaan entistä ohuemmilla puikoilla. Kahden millin hiilikuitusukkikset olivat alkuhämmennyksen jälkeen aivan loistavat!

Ja se sijoitus? No ei mitään merkitystä enkä edes halua tietää. Ihana joukkue meillä oli! :)


Muille se on viikonloppu...
Ainiin, palautusjuomaksi nautin vyyhdillisen Väinämöisen viikonloppua ja tein tavissukat. Ei kaavioita, ei pitsikuvioita, ei tiheyden tai kerrosten laskemista. Uuden kokeilu jäi kuitenkin päälle ja nämä on neulottu varpaista ylöspäin, kantapää on tuollainen "tavallinen", mutta toiseen suuntaan tehtynä. Aivottomuuden lisäksi näissä oli parasta se, että näistä tuli täydellisen kokoiset mulle.


Bunnies in progress.

Heinäkuu lopetellaan näissä tunnelmissa. Ompelukonetta on surrutettu niin, että Pfaffin nopein vaihde on kadonnut. Löysin myös vihdoin koneesta sen täydellisen applikointitikin; vahingossa kylläkin, mutta kaikki lasketaan. Kahdeksan pupua saa huomenna täytteet sisälle ja sen jälkeen ne muuttavatkin Punaiseen Talliin...

Noniin, voitte poistua, täällä ei ole enää mitään nähtävää tai luettavaa.

Kesä-heinäkuu:
Häipyneet grammat: neulottu 657
Lisääntyneet grammat: 2265, ainakin saman verran vyötäröllä. Köhköh.

7/22/2014

Oi onnea, kesä!

Tajusin nyt kun tähän koneelle istuin, että siitä on yli kymmenen päivää kun olen viimeksi istunut tavallisen näppäimistön ääressä. Tätä kutsutaan vissiin lomaksi? Kesäkuun yhteenvetokin on sattuneista syystä tekemättä, mutta koska kesä on kesä ja mää voin tehdä muutenkin täällä mitä tykkään, niin laitan sitten kesä-heinäkuun yhdessä. Kesäkuun numerot olivat muutenkin niin surulliset, että koitan vähän kompensoida...

Tarjoan kuluneelta kuukaudelta kuvapläjäyksen. Tapahtumia on ollut riittämiin ja kaikki rakkaat seikkailleet mukana kuvioissa. Myös neulepuikot. :)



Sukkakisa on edelleen kesken. Juhannuksena alkanut etappi vaati avukseen nämä kirjoneulenopat. Tästä parista riittää aihetta omaan postaukseen, niin erikoisilla vesillä liikuttiin. 



Ennen kesälomaretkeä ja sukkakisankin myötä on pitänyt pitää aikamoisia langankerimistalkoita. Viimeisimmät huokailuni olen tehnyt tämän langan äärellä. Tämmöinen vaimennettu sateenkaari, jonka jokaiseen väriin olen erikseenkin rakastunut..oijoi. Lanka on Väinämöistä sävyssä Viikonloppu. (Mahtava korvamato - "..muille se on viikonloppu, meillä menee koko loppuviikko...")



Jos haluatte helpon kesäherkun, joka sopii syötäväksi heti uunista tultuaan, kylmänä, päällystettynä, pelkällään, aamulla, yöllä, lounaaksi tai kuivuneena, niin suosittelen lämpimästi näitä Leila leipoo-tortanoja. Täytetty vaalea hiivaleipä ja aivan käsittämättömän kauniskin vielä uunista tultuaan!



Pääsin töistä päiväksi "lomalle" maatalousnäyttelyyn. Oltiin Jampan kanssa ihan fiiliksissä erilaisesta työpäivästä! 


 ..mutta tää oli ehkä vielä parempi fiilis. Kuva on otettu aamukuuden maissa Säkylän Pyhäjärven rannalta. Päästiin tuttavien seuraan mökkeilemään juuri sopivasti hellepäiviksi. Tai muut pääsivät, minä ehdin mukaan vain iltakekkemoihin. Uimaranta oli kahlauskelpoinen tuonne niemenkärkeen asti. Juu-u!


Mökillä oli mobiili kisakatsomo. Kumpakaan laite ei toiminut moiteetta, mutta kahdesta huonosta tuli melkein yks hyvä. Terassilta näin myös ensimmäisen ja ehkä viimeisenkin kerran ikinä liito-oravan lennossa. Orava teki kahtena iltana samanlaisen pyrähdyksen puissa ja koska taustana oli järvenselkä, erottui liito oikein mainosti. Aikamoinen!



Kesän pakollinen pystykaffe. 



Ja sit se alkoi, se kauan kaivattu loma. Juhannuksen huihui- ja yäkyäk-kelit saivat mut selaamaan äkkilähtöjä lämpimään. Kuvastakin voidaan päätellä, että nämä selailut eivät aiheuttaneet matkavarauksia, mutta sen sijaan varasimme (leikki)mökin Ruotsista ja pari yötä hotellista. Laivallakin oli vielä tilaa, onneksi! Ruotsissa kumminkin paistaa aina aurinko!



(Leikki)mökin sijainti valittiin siten, että Kolmårdeniin olisi sopiva matka. Googlemapsista napattu sijainti osoittautui mainioksi kaikin puolin! Kaunista seutua, mahtava leirintäalue, siisti mökki ja muutenkin hyvä fiilis. Pelottavat tiikeritkään eivät saaneet Jamppaa säikähtämään. Tai ehkä vähän. Kolmårdenia suosittelen, mutta sillä varauksella, että koko sakki jaksaa kävellä sen ~viitisen kilometriä päivän aikana. Hiihtohissikierros eläinten yläpuolella voitti kaikki mun odotukset! Tiikereitä olisin voinut seurailla pidempäänkin, kovasti aktiivisella tuulella olivat. 



Matkalla on aina pakko päästä shoppailemaan. Nää kaks olisivat viihtyneet sovituskopeissa enemmänkin - toinen toimii toisen assistenttina ja kantaa uutta puettavaa. :)




Vaikka se (leikki)mökki ei koollaan mahtaillut, niin leirintäalue sijaitsi aivan mahtavan uimarannan vieressä. Rantsupäiviä ei vietetty, mutta ehdittiin täällä silti käydä polskimassa. Triathlonkisojakin seurattiin, erikoista. :) Viimeistelin täällä rannalla sukkakisan vitosetapin valmiiksi. 



Loma loppui Tukholmaan, jossa vietimme puolitoista päivää ja kaksi yötä. Hotellimme teema "less is more" näytti näin tyylikkäältä, mutta tarkoitti myös sitä, että tuossa oli kaikki säilytystila huoneessa. Ei komeron komeroa. Aamupalalta puuttui henkilökunnan lisäksi myös ruoka ja kahvistakin oli ajoittain suuria vajeita. Ne harvat henkilökunnan edustajat, jotka naamansa näyttivät (eli respan väki) eivät korvaansa lutkauttaneet valituksille vaan pyysivät kertomaan aiheesta keittiöön. Jepjep. Negatiivisista asioista huolimatta paikka oli aika jees sijainnin puolesta ja vaikkei pitäisi kommentoida näin, niin olihan siellä aivan mahdottoman kaunista ja siistiä ja tyylikästä! 



Olen jo aiemmin tunnustanut, ettei minulla ole minkäänlaista suuntavaistoa ja pystyn siis käyttämään karttaa vain jos olen menossa kartan yläreunaa kohti. Käyttämäni ilmansuunnat ja oikea/vasen -termit olivat lähinnä sanat 'sinppäi', 'tänppäi' ja 'tonppäi.'  Mä en nyt tiedä, oliko tämä rangaistus vai mikä, mutta jouduin ajamaan auton pois laivasta. Ei o hetkeen jännittänyt niin! Ilman suuria vaurioita edettiin ja päästiin kotiinkin asti. 

Ei auta, kisa jatkuu ja puikkoihin on tartuttava. Aurinkoista viikonjatkoa!