Kylmää on ko Antarktiksella!

Ankkalammella on pitkästä aikaa ollut normaali tekemisen meininki. Vitsit että on hyvä fiilis kun jaksanut taas häärätä kaikkea! Tänään on leivottu sämpylöitä heti aamutuimaan ja koska mulla ei ollut sopivaa leipäkoria, jossa laittaa sämpylät esille, suuren suuri pyörä lähti pyörimään ja mopo irtosi näpeistä. Tästä tarinaa myöhemmin, mutta häärätty siis on! 

Parin viime päivän aikana on pingotettu huiveja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tänään kun kääpiöt menivät päiväunille (rasti seinään, että niin tapahtui!), kipitti toinen vielä alas "ko mun täytyy kuiskata sulle yks juttu." Juttu oli se, että iskä oli mennyt makaamaan sänkyyn vaikka siellä oli mun pingotuspyyheliina vielä leviänä. Loppuakohden ääni alkoi kertojalla väristä, koska hän luuli että sängyn päällä on vielä joku työkin ja "nyt se iskä makaa sen päällä ja sää olet sanonut, ettei siihen saa mennä ja nyt se meni siihen ja siellä on niitä neuloja ja piikkejä ja nyt se iskä makkaaa siiinääääbyääääääääBYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ..."

Kiitin viestistä ja huomaavaisuudesta ja mentiin sitten tarkistamaan, että sieltä oli huivi ehtinyt pois iskän alta jo aiemmin. Voi noita. 

"susta ei kyllä naamakuvia tänään oteta"

Koska koko aivokapasiteettini on ollut kovasti varattuna viime aikoina, puikoille on päätynyt pääasiassa ainaoikeeta tai vähintään jotain, joka ei vaadi kaavion tai ohjeen tarkempaa seuraamista. En ole koskaan ymmärtänyt viehätystä näihin bias-mallin huiveihin, jotka siis aloitetaan toisesta päädystä ja edetään sivuvinossa eteenpäin koko ajan. Lopputuloksena on jotain kolmion suuntaista. Yritin päästä asian ytimeen kun otin puikoille Antarktiksen ja jeeee - nyt mä tajuan, mikä näissä on niin kivaa! Ensinnäkin, näissä lanka riittää aina. Langanmäärä vaikuttaa vain kolmion kokoon, mutta tääkin malli oli sellainen, että lopettaa olis voinut periaatteessa koska vaan ja silti oli sormissa ollut jotain järkevää. Toinen ehdottoman kiva asia on se, että missään vaiheessa työtä puikoilla ei ole tsiljoonaa silmukkaa! Toisesta reunasta kavennetaan ja toiseen lisätään, niin tämmöstähän siitä sitten tulee! Päättelykerros oli jotain inhimillistä!

Kylymä!

Antarktis on suomalaista suunnittelua ja lankavalinta osui tällä kertaa myös suomalaiseen värjäykseen. Lanka on viime kevään Suuren Suomalaisen Neulekerhon lähetyksestä ja lanitium ex machinan värjäämää silkki-villa-kashmiria. Tämä lanka sanoi uintireissun jälkeen "poffff" ja siitä tuli mahtavan kuohkeaa ja entisestään pehmeämpää. Mä alan olemaan sitä mieltä, että tämmösissä huiveissä pitäs aina valita joku silkkiä sisältävä lanka, koska se vie villasta pois sen mahdottoman jouston ja venymisen ja vanumisen. Malli pysyy kuosissaan huomattavasti paremmin ja ei tämä vieno kiiltokaan kyllä työtä yhtään huonommaksi tee. 

Sä oot silkkii mun sylissäni. Eiku kaulallani.

Kuulin vähän aikaa sitten kommentin, että kolmiohuivit on mummomaisia. Nyökyttelin olevani samaa mieltä, mutta kun sen kolmionkin kun voi pukea niin monella tapaa. Näin mä tätä käyttäisin ja kiellän siinä tapauksessa olevani mummomainen.

Antarktis

KallioKnits

lanitium ex machina

70/20/10 sw bfl/silk/cashmere

4mm

99g

Hyvää sunnuntaita kaikille, ensi viikolla luvassa lisää huiveja ja ehkä jotain todella pitsistä ja herkkää. Toivottavasti kokkailuni onnistuvat!

Neulojien Yö

Sarjassamme epätyypilliset päivitysajat - nyt mennään jo aika syvällä. Tällä hetkellä on menossa Neulojien Yö. Soihdut eivät ole sammuneet eikä väki nuku vielä, vaan täällä valvotaan ja valvotaan koneen äärellä.

Tapahtumasta ja sen ideasta voit lukea lisää neulojat.comista, mutta me tietenkin luotiin tästä jotain ihan meidännäköistä. Eli ompeluseurat venytetyllä aikataululla! Aivan mahtavaa! Se, että tässä vaiheessa, 01:16, olen jo yksin kutimieni kanssa kertoo ehkä siitä, että suurin osa seurojemme väestä on järkevää ja tajuaa mennä ajoissa nukkumaan! Mä haluan kuitenkin jakaa tunnelmat tuoreeltaan tänne..yritin saada videonkin mukaan, mutta propellihattuni ei pyöri tarpeeksi vinhasti, että tajuaisin, miten se tehdään. :)

Tabletinkin lisävalo on tarpeen

Taas sillä on joku tarjous!

Facebook ja Ravelry ja pari muuta sivua ja vielä pari ohjettakin piti kokoajan olla hollilla, joten hifistelyksi se meni. Kuvissa neulotaan langasta, jonka sävyn nimi on kuvaavasti "Terrible Horror." Pisteet värjääjälle tästä nimestä. Mahtavaa. :)

Neuleet tuli teekutsuillekin

Vuoden tokat

Ompeluseuroihin olennaisena osana kuuluva mässäily ei päässyt unohtumaan tälläkään kertaa. Uusi teelaatuja tuli testattua ja joku rohkea joulutortunkin muisti maistaa. Kutsussa taisi olla maininta pikkujouluista, mutta ne me tavallaan ehkä unohdettiin viettää? Oliko meillä niin paljon neulottavaa?

Toim. huom. Nyt tämä on jo syöty.

Illan parasta tarjottavaa oli salmiakkibuffet, josta jäljelle jäi muutama turkinpippuri. Miten salmiakkiaakkoset maistuikin niin mahtavilta tänään?!

Syys- ja talvi-illat lyhenevät hauskasti!

Ihana ilta oli, vähän shoppailtiin, paljon neulottiin ja tunnelmoitiin. Kiitos ja hyvää yötä.

Elvis has left the building. Tai ei ihan vielä, mä pingotan yhden huivin vielä kuivumaan.

Hyvää sunnuntaita!

Hyvää sunnuntaita ja aurinkoa tulevaan viikkoon! :)

Keltaista murtovettä

Eilen aamulla fiilikset oli niin metsäläiset ja masentavat. Mua kysyttiin kirpparireissulle mukaan, kauppareissulle mukaan ja aina vaan vastasin, että ei emmää mullon vielä yöpukukin. Ja niin se menikin - pyjamassa melkein koko päivä ja sade hakkas ikkunoita. Näistä ajatuksista huolimatta päivään mahtui myös muutama hyvä työ. 

Suurimmasta työstä vastasi isompi kääpiö, joka jokseenkin omatoimisesti järjesti plokkasi talviasusteet ajantasalle. Pipot soviteltiin, hanskat plokattiin ja likaiset heitettiin pesuun. Toimenpiteiden jäljeltä oli kaksi nätisti järjestettyä laatikkoa ajantasaisilla sisällöillä, yksi parittomien tuotteiden kasa, yksi kasa kiertoon Eräälle Tärkeälle Henkilölle ja yksi kasa tuotteita, joita ei värin puolesta voi antaa Eräälle Tärkeälle Henkilölle. Kaksi jälkimmäistä kasaa oli laitettu pusseihin ja tuulikaappiin odottamaan. 

o_O

Voiko järjestelygeenin saada alemmalta sukupolvelta ylöspäin? Jos voi, kiitos, tänne yksi kpl. Toinen hyvä työ oli se, että pääsin yhdessä tylsässä huivissa ihan loppukerroksille ja ihan huomaamatta. 

Napit Verho-Tuomiselta!

Tarjoilen taas helmiä menneiltä ajoilta eli vuoden takaa. Todisteita siitä, että olen neulonut vaatekappaleita, vaikkei se viime aikoina siltä ole näyttänytkään. Parasta tässä paidassa ovat nämä napit. Ehdottomasti. 

Vatsa sisään!

Tästä prosessista muistan sen, että langat eivät saapumisensa jälkeen ehtineet edes laatikoiden sisälle. Olin halunnut jo pidemmän aikaa tehdä sileän ja kauniinvärisen neulepaidan ja ratkaisin haluni sitten tällä tavalla. Mallin nimi on Breakwater ja lankana tässä on Wollmeisen Purea värissä Safran. Mallivaihtoehtoja oli muutama, mutten muista syytä, miksi päädyin juuri tähän. Mitään ongelmia ei neulomisen suhteen ollut eikä tullut, hihojen neulominen luonnollisesti vähän otti aikaa. Poikkeuksellisesti purin helmaresorin kertaalleen koska halusin paitaan vähän lisää pituutta. Harvinaista, mutta onneksi olen tajunnut toimia niin. Tää vois vieläkin olla vähän pidempi. 

Sit tää niinko vetäis näitä kärryjä.

Toimistokelpoinen paita, jota kuitenkin pitää käyttää harkiten. Mun pakkaa vähän hiki tämän kanssa. :) En ole tätä ikinä kunnolla pingottanut/pessyt ja näitä kuvia kun katselee, niin pesu voisi tehdä neulepinnalle kyllä hyvää. Ja tähän voisi ehkä vähän venyttää lisää pituuttakin..hmmm, ehkä siirryn tuumasta toimeen sen pesun suhteen. Ei se kahdeksas koneellinen tänä viikonloppuna enää paljon tekisi lisää. 

Kuva hämäystä, mä en itse maalaa tietenkään ikinä.

Tarkistin juuri, että olen täällä kertonut helmikuun 27. päivä että meillä on luvan kanssa saanut repiä tapetteja seinältä. Koska eisenniivväliä ole ollut, niin olemme eläneet sen lastulevyeteisen kanssa reilusti yli puoli vuotta. :) Ihan hyvin siihenkin väriin tottui! Tänään tapahtuu kuitenkin ja taas näyttää valoisammalta. 

Kylsesiitsitsaadaa. 

Kat sin aurinkoon päi ni varjot jää sun taa.

Kui hianoo ko postilaatikosta löytyy samana päivänä kaksi pakettia. Toisessa on uusi koti puhelimelle ja toisessa kaksi aivan mahtavaa rannekorua. Itte mää nää rannekieputtimet olen tilannut, mutten todellakaan osannut ajatella saavani näin kivoja juttuja. :) Mukavaa yllättyä joskus näin päin. 

Esittelen pikaisesti toisen näistä koruista, koska se on todellakin sen arvoinen. Katotaa sitä ny.

katotaasitäsit

kylsesiitsitsaadaa

Elämän ja arjen tärkeimmät ohjeet ja oivallukset yhdessä nahanpalassa. Ja aina napattavissa mukaan, miten kätevää.

Nainen korujen takana on pidemmän linjan (allekirjoitatko? :)) nettituttava, jonka taidetta voi ihailla tässä osoitteessa. 28.9. kirjoitetun postauksen keltainen, ohuempaa nahkaa oleva koru, asuu nykyään täällä meillä. Siinä asuu aurinko. Kiitos Katri! :) 

Luuletsä olevas jamesbond, sanoin emmä tiedä mut jotain samaa meis on.

Viimeistä edellisessä postauksessa esitelty vesipalloilija muuttui välillä agentiksi kun kuvaaja vaan räpsi räpsimistään ja näin oli yhteys Jareen luotu. Tää on casino royal eikä mikään konttorishow.

Kuittämä tähä ny saadaan.

Maaliskuussa vietetään Malabrigo Marchia, jolloin kyseisen merkin lankoja saa alennuksilla monesta paikkaa, suunnittelijoilla on alekampanjoita ja Ravelry pullistelee projekteja, jotka on Malabrigon langoista nitkutettu. Sitten on madelinetosh May, madmay. Toukokuu tulisi aina viettää madelinetoshia puikoilla. Tänä vuonna vietettiin ekaa kertaa Plucktemberiä, joka on The Plucky Knitter -langoille omistettu syyskuu. Näihin tempauksiin en ole aiemmin ottanut osaa muuta kuin alennuksista nauttimalla, mutta nyt päätin jo heti kun tieto tästä Plucktemberistä tuli, että koitan ainakin saada jotain valmiiksi sen teeman puitteissa. 

Ihana ihana sänkipelto.

Ilmoittauduin mukaan Lowbrow KAL:iin. Täten oli malli valmiina ja enää piti vain valita lankojen väri. Tarkistin juuri, että olin ilmoittanut alunperin neulovani keltaisen pipon ja kirkkaan vihreän kaulurin, mutta miten nää ei ollenkaan kyllä siltä näytä. Joku syyskuu-moodi ehti vissiin päälle tässä välillä. Pipossa värinä on sinertävän harmaan Urban Iron ja lankana Primo Worsted. Kuvatekstistä (ehkä myös kuvasta?) pääsee Ravelryn projektisivulle.

Kaulurin näin siisti muoto on enää muisto vain.

Pipo kun oli valmis, huokaisin että nyt on tehtävä suoritettu. Kuitenkin lankalaatikko huuteli kaipaavansa tyhjennystä ja harmaa pipo sai kaverikseen pinkin kaulurin. Kahta vyyhtiä samaa väriä ei mulla tätä lankaa ollut kuin kolmessa eri värissä. Se vihreä näytti liian vihreältä ja emmää missään nimessä halunnut samasta väristä tehdä kauluria ko mitä pipo on (se vasta hullua olisi ollut) joten pinkillä mentiin. Sävyn nimi on Blush. Hassusti nämä vyyhdit olivat keskenään melko erilaisia, mikä nyt käsinvärjätyille langoille sallitaan vaikka olin ostanut nämä samasta erästä. Tein poikkeuksellisesti melkein koko kaulurin kahdelta kerältä! Sävy oli just sama, mutta toisessa vyyhdissä oli paljon enemmän valkoisia/vaaleita kohtia. Onneksi jaksoin kikkailla, ero olis muuten ollut valmiissa työssä huomattava. Ja tästäkin pääsee Ravelryn projektisivulle kuvatekstiä klikkaamalla.

Oota hetki, laitan tän aseen tänne taskuun. :D

Ennen kuvien ottamista tää setti meni jo äitille synttärilahjaksi. Olen jo nähnyt hänet pyöräilemässä nämä yllä, joten ovat päässeet käyttöön! Jee! Tässä kuvassa yritän peitellä sitä, että piilotan silmälasit usein kuvaustilanteissa johonkin. Oikeasti mä en siis missään kuvassa näe edes sitä kameraa, kuvittelen sen olevan vaan jossain siellä päin. Onnistun näyttämään tässä kuitenkin siltä, että suoritan jotain salaista tai jopa vaarallista tehtävää. 

Profiilikuva-ainesta!

Joo, oikein mukava oli Plucktemberiä viettää näiden parissa ja kuten olette huomanneet, jotain muutakin ehti puikoille. Ei tämä uusien töiden aloittaminen ole kyllä mistään kotoisin, nyt on oikeasti sellainen olo, että kaikki puikot käyttöön vaan ja langat kerälle! Ideoita tulvii jokapuolelta! Sammuttakaa joku se virta hetkeksi! Operoin vaaravyöhykkeellä!

Keltaista ja keskeneräistä ja erään syysviikonlopun tunnelmia

Sekalainen kooste menneeltä viikolta. Palaan paremmalla ajalla, koska kerrottavaa olisi!

Pallo täynnä taikaa

Sain vihdoin aikaiseksi koottua oman taikapalloni lähetyskuntoon. Langaksi valikoitui punaista lähilankaa ja sisälmyksiin valitsin sitä sun tätä ja enimmäkseen sitä. Toivottavasti saaja tykkää ja jos saaja sattumalta eksyi tänne ennen kuin sai oman pallonsa kotiin, niin toivottavasti yllätys oli silti riittävän suuri! :)

It's never lupus.

Ompeluseurojakin ehdin viettää ja edistää sinapinkeltaista villapaitaa. Suosikkipöksyt mätsää niin sopivasti tähän neuleeseen, että pakko sitä on aina välillä siinä lepuuttaa. Mun on muuten pitänyt esitellä mun työkalupakkini eli puikkopussit muutamaan otteeseen - tässä kuvassa esillä niistä toinen, joka siis väreiltään istuu tähän myös mainiosti. Loppuviikkoa kohti heräsin ajatukseen, että ei mitään järkeä neuloa tässä vaiheessa vuotta tätä paitaa itselle, koska JOULU ON JO AIKA LIKI ja sen pitäs aiheuttaa enemmänkin liikettä projektipussukoissa! Päätin, että teen seuraavaan vaiheeseen asti, mutta sitten tää saa jäädä tauolle, koska...

Ruotsalaisten tavallinen aaa. 

..nyt neulotaan sinistä! En voi tästä projektista valitettavasti paljastaa tämän enempää, mutta sinistä se nyt ainakin on. Isompi pieni kirjoitteli muovikirjaimilla sitä sun tätä ja enimmäkseen sitä ja tämä kirjain oli ruotsalaisten tavallinen a-kirjain.

Mihin mä näistä housuista pääsisin?

Tai voimmää siitä vähän enemmän vielä paljastaa. Se on ainaoikeaa ja se on myös uusi keskeneräinen työ niin kuin on myös tuo Kuusi-pipokin. Jos ihmiset mietitte kyseisen mallin neulomista, niin suosittelen vain sillä varauksella, että olet valmis tekemään M1R ja M1L -lisäyksiä tiheään tahtiin jokatoisella kierrokselle onnettomasta langanpätkästä nostetun silmukan takana! 

Kaikki alle 15km sisältä.

Tänään vietettiin kylällä myyjäisiä, jossa myös (ehkä hieman vihjailevaan tyyliin?) oli merkitty pöytä meidänkin käsityöpiirille. Vaikka näistä myyjäisistä olimme viimeiseen asti kieltäytyneet, niin kuitenkin jollakin joku toivo pysyi yllä? :) Mukavalta se oikeasti tuntui, että niin kovasti kyseltiin, mutta nyt muut kiireet veivät ajan ja osittain myös voimat. Jos tällaiseen settiin ei voi panostaa kunnolla, ei sinne mukava ole puolivaloillakaan lähteä. Ostoksilla kuitenkin kävin ja korintäydeltä lähiruokaa löytyi kotiinviemiseksi. Ja oikeasti aivan liki ja läheltä! Porkkanoita, maailman isoimpia palsternakkoja, vesimeloni, parsakaalia, paprikaa, purjoa, sämpyläjauhoja (jauhettukin meidän kylällä) ja kuvasta uupuvat perunat, punajuuret ja hunaja! Onneksi on ulkomaanvahvistuksiakin, koska ensteks parhaat kevätrullat löytyvät myös valikoimasta! 

Enkä edes koko valikoimaa haalinut mukaani. 

Hyvää loppuvaa ja alkavaa viikkoa. Kivaa, et voi jo käyttää pipoa! :)