3/31/2013

Tänään kivaa

Olen tänään ollut iloinen mm. seuraavista asioista:



..painepesurilla pestyt lapset..




..asfaltti..




..maisema..




..pupun yöllinen vierailu.


Ja näiden kaikkien lisäksi myös:
- toisten tekemä ruoka (eli Jn)
- hyvä lenkkiolo, mutta huonot kuulokkeet ja epäsopiva soittolista
- aimo harppaus tylsässä neuletyössä
- puhtaat lakanat odottamassa nukkujaa
- kirppislöytöjen pesu ja järjestely
- aurinko
- juoksutrikoot (en sentään lähtenyt niissä ihmisten ilmoille - vielä)
- kassillinen vaatteita uffalaisille ja toinen kirppikselle
- puhdas poloinen (toisen pesemänä)
- minikasvohoito minikotispassa
- neljä koneellista puhdasta pyykkiä
- ehtookaffeet kylillä

eta, klo 21:42
(ei tarkoita estimated time of arrivalia eikä eta-maita vaan että 
edited to add eli muokkasin ja lisäsin!)
- nuutuneen basilikan saaminen henkiin
- päällikeompelu eli applikointi!

Kiitos taas kun olette täällä käyneet. Pushal.

3/30/2013

Lankalavvantai.

Jos vielä ette ole sitä ymmärtäneet, niin kerron erikseen, että mää nautin aikaisista aamuista. Tänään, lankalauantaina, ihmettelin kuitenkin, miksi herätyskelloni soi (ensimmäisen kerran) jo 5:3o, joka siis on se normaaliaamun heräämisaika. En mielestäni ollut mitään herätystä itselleni laittanut. Ihmeen kaupalla uni vielä tuli silmään ja heräsin herätyskellon soittoon taas 6:30. En ihmetellyt tilannetta yläkerrassa enempää vaan tulin alas todetakseni että puhelimesta oli aktivoitu herätykset myös 7:30 ja 18:30. Liekö pääsiäistipu käynyt vähän kokeilemassa yöllä puhelinta tai sitten tämä liittyy siihen kun yllätin pienimmän muuttamassa puhelimen ääniasetuksia eilen..sormet taisivat ehtiä näppäämään kaikki mun herätykset päälle. Hyvä näin, myöhään nukuttu aamu on pilalle mennyt aamu.

Mutta se lankalauantai - ihan mahtavaa! Kuvasin näin heti aamulla teille lankavarastoni, koska se on musta mukava aasinsilta tähän päivään. Lankalauantai sanan etymologia kertoo että oikeasti hiljaisen viikon päättävän päivän nimi tulee siitä, että ruotsinkielen sana 'långa' ja sen muoto långa lördagen on vaan meidän suissa muotoutunut muotoon lankalauantai. Mä en halua uskoa, että se asia on näin vaan että tää päivä on tarkoitettu langoille! Nostaisin lipun (vai kasan vyyhtejä) salkoon tän vuoksi, jos mulla olisi riittävästi pokkaa. :D


Musta lammas joukossa

Vaikka ulospäin saattaa vaikuttaa siltä, että mä oon suuri epäjärjestyksen nainen, niin lankavarastot mulla on kumminkin näin kivasti säilössä. Tai saattaa niitä kyllä tossa sohvan ympärillä vielä pyöriä jossain. Neljä muovilaatikkoa - siihen ne kaikki söpöläiset mahtuvat. Laatikot ovat säilössä kauhun valtakunnassa eli vaatehuoneessa. Mä meinaan nyt esitellä jokaisen laatikon teille yksitellen. :) Mustassa laatikossa ovat yhden lankavalmistajan langat, alimmaisessa on ei-niin-kivat langat ja nuo kaksi muuta ovat sitä peruskauraa. 





Alimmaisessa laatikossa ovat tavallaan ne hylkiöt. Mä en halua ajatella, että mun langat ovat hylkiöitä, mutta joukossa on kyllä oikeasti tuotteita, joista mää mietin, että "mitä hittoa mä ajattelin kun tän ostin." Täällä laatikossa on myös sulovilenismin tuotteita eli niitä, joita on ollut pakko ostaa kun halvalla sai. Yritin nyt etsiä sieltä muutaman helmen ja jos vaikka saisin käytettyä näitä pois. 

Veikkaan, että tässä on ostettu lankaa siitä syystä, että vyöte on niin ihana!

Joo, me halutaan kerälle!

Näissä kuvissa esiintyvissä langoissa ei oikeasti ole mitään vikaa. Kaikki ovat unelmanpehmeitä, villa tai villa-silkkisekoitteita. Yhteistä näille kaikille on se, että ne ovat yksisäikeistä, suhteellisen paksua lankaa ja mää en tajua, mitä näistä voisi tehdä. Näistä ei voi tehdä pipoa, koska se lörppääntyy aivan heti. Pieneen vaatteeseenkin nämä ovat liian lörppää lankaa, mä haluan ja tarvitsen kierrettä! Tämmöstä lankaa on ihan mukava neuloakin ja nämä väritkin miellyttävät mua kovasti. Jos jollain on mielessä projekti tämmöselle yksisäikeiselle dk/worsted-vahvuiselle langalle, niin pliis - jaa se kanssani. Ja tuo määrä, saishan tosta nyt oikeesti vaikka mitä.


Ikean pussit on parhaita.


Let the sun shine in.

Seuraavassa laatikossa on sekalaisesti sitä sun tätä; enimmäkseen ohutta 400m/100g lankaa ja enimmäkseen kaikkea värikästä. Joukossa on matkamuistoina ostettua lankaa, langan nimen vuoksi hankittua lankaa (jos värjäyksen nimi on "Hinnerjoki", niin eihän semmosta voi hyllyyn jättää!), klubilankoja sekä paljon yksittäisiä ihankivoja vyyhtejä. Matkamuistolangat päätyivät kuvaankin. Ylärivin keskellä oleva tummansininen vyyhti on hankittu kesällä 2011 Villavyyhdistä Helsingistä. Olin J:n kanssa katsomassa Bon Jovia (iiiiiiih!) ja seuraanvana päivänä ajelutin sitä ratikalla Villavyyhtiin. Ratikalla olis päässyt lyhyempää reittiä muutamassa minuutissa, mutta mä otin kaupunkimaisemasta kaiken irti ja ohjasin meidät pidempää reittiä pitkin sinne. Oikeassa alakulmassa olevat langat jäivät muistoksi viime kesän naisten retkeltä Porvooseen. Yövyimme Marian Pienessä Majatalossa, joka persoonallisuudellaan kyllä hurmasi meidät. Majatalon yhteydessä oli pieni lankamyymälä, josta emme yösijaa valitessamme tieneet mitään. Alleviivasin sen.



Ahdasta?

Harvinaisen harmoninen kokoelma.

Toiseksi ylin laatikko sisältää melkein ne tuoreimmat uutuudet ja kaikki näitämäenraaskineuloa-vyyhdit. Kuvan oranssi vyyhti on lähdössä juuri vaihtoon kun löysin tilalle samanlaisen tummansinisen, jota keksin tarvitsevani johonkin tulevaan projektiin. Aiemmassa postauksessa esitellyn mysteerihuivi Varjon alkuperäiset langat näkyvät myös ylärivin oikeassa reunassa. 



En yhtään tykkää sinapinkeltaisesta.

Nää on vielä ihanempia luonnossa!


Ylin laatikko eli joukon musta lammas on täynnä Wollmeisea. Onneksi näille langoille on lähipiirissä aina ottaja, joten näitä on oikeasti neulottu todella ahkerasti pois. Tää laatikko on näistä väljin ja laatikon päälle ei tarvitse istua saadakseen kantta kiinni. Kumminkin täällä on sopivasti kaikkea; muutamaa lankaa on villatakkimäärät ja sitten on muutama monivärinen ihanuus. Wollmeise vyyhdit ovat tiukkoja patukoita, lankaa keriessä pitääkin avatun vyyhdin aueta rauhassa jonkun tovin ennen kuin se keritään palloksi. Jos on tosi kiire aloittaa joku työ, niin tän vaiheen ehkä joskus saattaa silti unohtaakin. :)



Neitsytöljy on parasta.
Kuvan vyyhdit vasemmalta alhaalta: Pure Raku Regenbogen, Pure Olio Vergine x2, Pure Jeton, DK Safran, DK Jeton x3 ja sen yläpuolella DK Jeton ja sen yläpuolella Lacegarn Olio Vergine. Pussukka minikeriä on "Taste of Wollmeise" -pussukka viime syksyltä. 

Siinä teille lankaa ja lauantaita. Mulla oli tänään ensteks mahtavin kirppiskierros - lisää peltipurkkeja ja ystävä löysi aivan valloittavan haitarin! En o neulonut koko päivää, vaikka niin ajattelinkin alkuun. Nyt mä alotan.

3/28/2013

Älä heitä mitään pois ja mistä se kaikki on alkanut.

Mein äiti. Sieltä se kaikki lähtee. Kuka muu pitää tallessa kaikki nämä kymmenet vuodet esimerkiksi vanhat suklaamunayllätykset. Mein äiti. Tallessa on tietenkin kaikkea ihanaa ja tarpeellista, mutta myös yllättäviä juttuja. (ei just nyt tuu mieleen, että mitä yllättävää, mutta kyllä sen varastot aina yllättää.) 

Kevään merkki.

Se oli joskus viime keväänä kun jossain koti&keittiökodinkuvalehtikotivinkissä oli tämmönen kuva  ja se sitä esitteli, että onpa hieno ja tommoseenkin olis aineet. Pohjana tässä kranssissa on styroksirengas, joka on päällystetty keltaisella kreppipaperilla. Siihen päälle on täysin mielivaltaisesti ja sikin sokin ja sinne tänne liimattu kuumaliimalla näitä kaikkia juttuja. Suklaamunayllätysten lisäksi täällä on joitain pieniä muovieläimiä, vanha tussin korkki (Jep, miksi sellainen oli tallessa? Siksi, kun mitään ei voi hävittää.), pääsiäistipuja ja helmiäkin on näköjään jostain löytynyt. 

Tässä mä meen ja tipua kannan.


Nuo keltaiset Pluton jalat on ehkä aika vanhat.
Samoin Smurffin kainalossa näkyvä tutti - muistatteko nuo?

Tämä työ ei ole koristeltu hiuksilla vaikka siltä näyttää. 
Kuumaliiman haiveniahan nuo.

Ja mein äiti on tehny jotain näin hienoa! Aivan mahtavaa. :) Kranssi ei siis mitenkään oikeastaan liity minuun tai meidän kotiin, vaan asuu siellä missä tekijänsäkin, mutta mun oli pakko vaan näyttää se täällä, koska tää on yksi semmonen käsityö, jota ihailen valtavan paljon ja tää on vielä niin älyttömän hienokin!


"Älä heitä meitä pois!"

Mitä mää kaivan tänään laatikostani. No näitä tietty. Tässä ei ihan varmasti ole kaikki muutaman vuoden sisällä syödyt munat, mutta iso osa. (eiku pieni osa, korjaan.)Mulla on näihin tietenkin miljoonaa ideaa, mutta oikeasti voin kyllä sanoa, että yhden yhtäkään en ole uusiokäyttänyt! En edes yhtä! Juuri tätä postausta kirjoittaessa ideariihi heitti ajatuksen, että saisko näistä taivuteltua jonkun kranssinpohjan kun kranssitunnelmissa kerran ollaan. Iskis reiät päihin ja sieltä rautalankaa...

Pehmolelujen sisälle helistettäväksi näitä olen ihan varmasti miettinyt, mutta ne pehmolelut, jotka ompelemalla tai neulomalla olen saanut aikaan, niin ovat ilman helistävää osuutta kyllä aina jääneet. Jossain olen nähnyt virkkausohjeen, joissa näiden munien muotoa mukaillen virkattiin päällys, joka sitten muistutti mehiläistä tai pupua tai muffinsia ja kotelo toimi vaikka pienenä aarresäilönä tai pillerirasiana. Yritin kuvaakin löytää teille, mutta saatte nyt tyytyä mielessänne kuvittelemaan sen. En ollut vissiin saanut sitä muualle kuin pään kovalevylle talteen.

Löysin tänään marketista kaksi kaunista Bertolli-pastakastikepurkkia. Lisää säilytettäviä aarteita. Onneks oon hyvä lavastamaan näitä valokuvia ja huushollin koko tila ei paljastu. 

Rentouttavia pyhiä ja tervetuloa kaikki uudet lukijat. :)

3/26/2013

Varjo - Shadow ja hankala malli.

Elettiin viime kevättä - huhti-toukokuuta - kun yksi suosikkilankakaupoistani Titityy laittoi myyntiin mysteerihuiviklubin. Klubiin kuului Veera Välimäen suunnittelema huiviohje ja kaksi vyyhtiä lankaan. Huivin ohjeet toimitettiin kolmessa (vai neljässä?) erässä ja silmukoita luodessa ei ollut mitään hajua siitä, minkälainen lopullisesta tuotteesta oli tulossa. Klubilankana oli Madelinetoshin Tosh Merino Light

Ohjeesta vihjailtiin sen verran, että raitoja ja aina-oikeaa oli tulossa, mutta mitäpä muuta sitä tältä suunnittelijalta odottaisikaan. :) Langat olivat esillä pareittain, joista sai valita oman vaihtoehtonsa (huomasin juuri, että edelleen nämä parituskuvat ovat Titityyn TML-sivulla esillä!) tai sitten ihan vapaavalintaisesti napata värivalikoimasta ne kaksi mieluisinta. Olin tyhmä ja en luottanut kaupan täydelliseen värisilmään vaan valitsin omani sikin sokin - "badlands" ja "betty draper's blue". Not a match. Badlands sai syksyn messuilta sittemmin kaverikseen neutraalin "antlerin", mutta kun ensimmäinen ohje sähköpostiin tupsahti - tartuin kuitenkin ihan johonkin muuhun lankaan. Silloin oli näköjään eivärejänytkiitosenää-kausi. Ensimmäinen vihje tuli syyskuussa ja viimeinen lokakuun alussa. Se taisi olla sellainen kerran viikossa -tahti.

Tekis mieli laittaa seuraavat kuvat pienenpieninä.


Tässä oli alimmainen paita rutussa

Näin värikästä siitä sitten tuli. Harmaa lanka on 50/50 merino-silkkisekoitetta. Musta on 75/25 merino-silkkiä. Mallia on aloitettu neulomaan kuvan vasemman reunan päädystä ja huivi eteni pitkittäin.


Tässä mentiin tuulen mukana

Huivin muoto saatiin aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Olin pitkään aivan ihmeissäni, että miten tätä huivia ikinä voi käyttää, mutta tässä tavallaan se pisin reuna, joka normaalisti on alaspäin, onkin sen huivin yläreuna. Tämän kun tajusi, kaikki loksahti paikoilleen.


Kui toi sun paidanhelmakin tollai kääntyi!

Kuvien onnistuneisuudesta kertoo sekin jotain, että näissä ei nyt yhdessäkään näy sitä, miten mä tätä huivia oikeasti usein käytän. Tää on bolerokeeppishrug'maisesti kieputettu olkapäille ja kiinnitetty neulalla. Huivineulan tai rintaneulan käyttö on lisääntynyt huimasti kun tajusin neulan käytöstä muutaman asian. Parhaita systeemeitä huivien kanssa ovat härpäkkeet, joissa on irroitettava hakaneula kiinnityksenä. Huivi kootaan kasaan ja hakaneula kiinnitetään paidan sisäpuolelta läpi paidan! Ei putoa huivi, ei varmasti! Ja pysyy halutussa asennossa!


Nojoo.
 Hyvä mysteerisetti, koska huivia on käytetty tosi paljon. On nyppyyntynyt ja muutama lankalenkkikin on noussut; vauhdissa sattuu ja tapahtuu. Oon muutaman työn neulonut mysteerinä ja tää taitaa olla toinen, joka on tullut valmiiksi asti. Yhden pitsihuivin jätin oman onnensa nojaan, koska ohje ja lanka eivät kohdanneet ja en jaksanut nähdä enempää vaivaa asian eteen ja yksi mysteerisukkapari odottaa varsia ja inspiraatiota kierrettyjen silmukoiden tekemiseen. Että voi olla raskastekoiset sukat. 


"hei kyl täs nyt kaikki näkyy"
Näin kauan siinä meni - kääpiökin alkoi neulekuvia ottamaan! Oltiin mummulasta lähdössä kotiin ja ihmettelin, mitä toinen siinä asettelee ja pyysi vielä kameraa lainaan. 
Ylpeänä esitän:


  • Violetit vanttuut vanhalta mummulta; nää on vahvistettua neulosta, joten oikein lämpöiset! Toisesta vanttuusta on (edelleen) päättelemättä yksi lanka, mutta koska se langanpätkä on niin kiva jutun aihe vanttuita pukiessa, niin antaa olla rauhassa.
  • oranssinkeltaiset perussukat vanhalta mummulta; lanka jotain etsystä tilattua käsinvärjättyä lankaa; olemme pyrkineet pitämään mummun hyvissä langoissa. :)
  • turkoosi pipo, jossa on enää muisto vain tupsuista. Tämän teki äitini ja ohje on Kotiliedestä. Muistaakseni. 
  • Pinkki pipo on Joji Locatellin Dragonflies-hattu ja neulottu Wollmeise DK -langasta. Sävyn nimi on So Long Kitty. :D (vrt. Se Toinen Kitty..mulla kesti melko kauan tajuta tämä juttu!)



Kyllä meillä lähipiirissä muutkin neuloo. Vielä enemmän kuin mä. 

3/24/2013

Me tultiin tuomaan sitä lämpööööö

Kiitos - tänne lammelle on klikkailtu jo yli tuhat kertaa. Oon aivan o_O. Olen viikonlopun aikana saanut lämpöistä palautetta lammen tunnelmista ja sanon vielä kerran erikseen, että kiitos niistä kaikista sanoista. Lupaan jatkossakin herätä juuri teidän vuoksi aamuvarhain. :) 


Pusut ja halit!

Nimimerkki "Tilitön" esitti kysymyksen mobiilikanavaa pitkin, että miten blogiin voi kommentoida, "jos omistaa tilin vain pankissa." Luulen nyt korjanneeni tämän ongelman ja blogikommentointi onnistuu nyt myös täysin anonyymisti. Huudelkaa kuin vieraisiin pöytiin. Älkääkä jaelko tilinumeroitanne täällä, kiitos. 


Mihis mentäis?

Esjan lähti retkelle tänään. Kuvaussessioni sai luonnollisesti melko huvittuneen vastaanoton, mutta menin sentään kotipihalta pois. :) Ensin oli valtavasti visioita, mutta koska käytännön toteutus oli haasteellinen, niin sitten sumplittiin vaan jotain.  Sormet jäätyi, kamerasta loppui kylmässä akku, tuuli aivan liikaa, taustalla näkyi liikaa tai liian vähän jotain ja suurimpana haasteena oli ehdottomasti  malli! Kuvattavana oli kaiken kaikkiaan kuusi huivia, joten tätä tunnelmaa on tiedossa vielä tällä viikolla lisää.


Hei näihin kräniin sen sais pysymään!

Esjan, suunnittelija Stephen West

Lanka: The Plucky Knitter Primo Worsted
75.20.5 merino-kashmir-nylon, 183m/100g
Lonesome Highway
Princess Phone
Wintry Mix
Menekki: 297 g
B-väriä tarvittiin kahden kerroksen verran toisesta vyyhdistä
Puikot: 6mm


Näettekö Sen Virheen?

Huivista tuli oikeasti mahtavan suuri. Suurin huivi, jonka ikinä oon aikaan saanut. Siipiväli on parisen metriä ja korkeuttakin ainakin 75cm, mittauskohdasta riippuen. Koska tämä on neulottu niin löysällä tiheydellä (noinko se sanotaan?), niin pelkään tän nyppyyntyvän pelkästä ajatuksesta käyttää tätä, mutta toisaalta - ei ne nypyt koskaan ennenkään ole haitanneet. Niistä ainakin näkee, että työtä on käytetty ja useimmiten se, mitä enemmän on nyppyjä, sitä enemmän käyttöä = toimiva tuote. Esjan on ihanan raskas huivi, menee ehkä "puolitakista" jossain vaiheessa kevättä. 

Jos se kevät joskus alkaa.



Ahhahahaa, älä ny näyt niit hampaitas. Eikä muuten näy virhe.


Vaikka tämä huivi kokonsa puolesta on oikea kääriytymiskappale, niin luulen, että kuvassa näkyvällä tavalla tätä useimmiten tulee kuitenkin käytettyä. Hymy on aito, vaikka lievää kiristystä kuvassa olisikin näkyvissä. :D



On se koivu.


Puukasa sai toimia kuvaustaustana myös muille huiveille, mutten vielä oikein päässyt selvyyteen, että olivatko ne ne parhaimmat otokset. Tietokonetta tässä näpytellessäni huomasin, että kun mun piti painaa --> -nappia siirtyäkseni seuraavaan kuvaan luettelossa, niin onnellisesti olin klikkaillut X-nappia sen sijaan. Poistin toistakymmentä otosta, joista suurin osa tarpeellisia. Great. Pääsiäiskranssipostaus tulossa silti vielä ennen ensi viikonloppua. Käyn napsimassa uudet kuvat. Lupaan.


Jare <3

Emmää edes odottanut, että näissä kuvissa olisi jotain esiteltävää, mutta onpa edes todistusaineistoa. Tunnin verran pelkkää hymyä, positiivisuutta, hyvää musaa. Tuo artisti voisi olla ihan jotain muutakin kuin oma itsensä, mutta onneksi näin ei ole. 

Tässä on nyt moni asia ollut jo ihanaa, mutta pakko se on tähänkin vielä laittaa. 

IHANA.

3/23/2013

Jämä(lanka)vitsien kaatopaikka

Mulla odottaa muistikirjassa valtava spektaakkeli aiheesta "älä ikinä heitä mitään pois", mutta näin pienessä määrin lähestyn aihetta jo tässä vaiheessa. Tein ennen joulua ihanan pirteät raitasukat, joissa oli yli viisikymmentä pääteltävää langanpäätä. (Vanha mummu neuvoi jälkikäteen että ne ehkä olis jotenkin voinut välttää..ens kerralla muistan!) 


enemmän duoo ku sooloo

Kirjasin tietenkin kaikki käytetyt langat kirjaani ja koko sivu siinä meni. Langanpäätkin on vielä tallessa, mutta kuinkas ne eivät tänne sivulle ole ehtineet... Olen erityisen hyvä muistamaan sävyjen nimiä - näitä ei taatusti ole vyötteistä tarkistettu. Ihmisen päähän mahtuu paljon kaikkea turhaa. Toinen turhan tiedon aarrelaarini liittyy autojen rekisterinumeroihin! 


Voi te ihanat pienet pallerot


Pätkät pötköllään


Jämälangoille on arvoisensa säilytyspaikat. Keränlopuille on kaksi lasipurkkia ja pienempi purkki on vielä päättelyn jälkeen jääneille pätkille. Kaikki pitää säästää! Langanpätkien purkki on vanha Bertolli -pastakastike purkki, jossa on tommonen kiva, leveämpi kansi. Kansi on spraymaalilla maalattu mustaksi. Näitä sprayattuja kansia on enemmänkin, mutta kivat purkit alkaa olla lopussa! Miksi kaikkiin tuotteisiin muutetaan tylsät, samanlaiset purkit ohuella kannalla!? Dole-ananaskuutiot lasipurkissa on vielä purkkien aatelia, mutta en malta semmosta hankkia kumminkaan kovin usein. Ja ne vielä vanhemmat Bertollit, jossa purkin pinnalla oli kohokuvioidut köynnökset...huoh. :) Trash is treasury.





Niin kauniin vihreää

Ikkunalla vihertää kovasti. Näitä on kasteltu hartaudella ja versoja on laskettu tarkkaan. Pienimmän purkki iti ensimmäisenä! Oon muistanut käännellä näitä, etteivät ihan kenoon kasva.


Jotain on tulossa...

Koska paperiaskartelukin on niin kivaa, niin väkersin reilun tusinan kutsuja tuossa pellon toiseen laitaan. Esittelen ne täällä sitten joskus jos saan luvan..melkoista kierrätystä oli niidenkin tekeminen! Älä heitä mitään pois!



Pizza onnistuu myös valmiina paloina

Mää lähden illalla huutamaan jippikayjeijeita ja olemaan syypää hymyyn ja mahtaako sokkakin irrota ja puhelinlangat laulaa! Väkersin illanistujaisiin pizzaa palamuodossa. Edellisessä Pirkka-lehdessä oli ohje kinkkurullille tms; jokseenkin tavallinen pizzataikina, levyksi kaulitseminen, siihen päälle tuorejuusto, täyteet ja rullalle ja muffinivuokiin ja uuniin ja nam. Tietenkään en saanut ohjeen mukaan tätä tehtyä, mutta hyvää tuli silti. Vuohenjuustoa. Slurps.

Huomenna huivikuvia. Tai maanantaina.

3/22/2013

Täsä mä taas ole

Eilisaamu oli outo. Pienempi heräsin normaalisti tuntia ennen kuin piti ja isompikin kipitti alakertaan merkillisen aikaisin. Normaalia aamukitinää ei kuulunut - syynä se, että istuimme heti 6:30 tärkeän askarteluprojektin ääreen. Töitä oli pohjustettu jo aiemmin, mutta viimeisteltävää riitti. Harvoin on ollut näin rauhallista aamua. Ruokapöydälle oli illalla levitetty mun kutsuaskarteluprojekti ja koska pöytä vielä aamullakin oli tätä projektia täynnä, oli helppo jatkaa hääräämistä.

Ommea!

Meidän arkiaamuja rytmittää Pikku Kakkosen Neppajymykerho. Askartelujaksot on ihan suosikkeja ja voi sitä selittämisen määrää kun yritän välillä ymmärtää illalla, että mitä siinä aamulla on askarreltu. Jotain tän suuntaista siinä on tällä viikolla tehty - multa pyydettiin kuviosaksia ja lankaa ja liimaa ja helmiä. "Mää kyl tiedän, missä ne kaikki kartongit on." Isompi teki synttärikortin, johon kirjoitti "OMMEA" ja kysyi sen jälkeen, että haittaako, jos tuli M eikä N. Vastasin, ettei tietenkään haittaa ja hän totesi, että nyt ainakin K näkee että kui hianon ämmän mää osaan tehdä. Aivan.


Mih mun loput tallat on? Täht puuttuu vielä.

Edellisiltana liimattiin nämä langat alustaansa, mutta loput työt tehtiin siis eilen aamulla ennen seitsemää. Tätä hommaa (askartelua siis) en ole ennen kokeillut näin aikaisin, mutta ehkä pitäisi ottaa tavaksi! Ei tullu kiire, kenekään hermot eivät kiristyneet ja kääpiöt lähtivät intoa puhkuen uuteen päivään. Aikaiset aamut ovat toistaiseksi olleet mun "valtakuntaa", ainoa hetki päivästä kun saan olla itseni ja vain itseni kanssa. Vaikka mä pienellä unella pärjäänkin, niin ennen viittä herääminen alkaa kumminkin jo vähän olla siinä ja siinä..no, jospa pienet tänä aamuna malttaisivat nukkua pidempään.


Blue and yellow.

Mun koko nuoruuteni oli täynnä tätä jäähallia ja joukkuetta. Kävin vuosikaudet katsomassa jokaikisen pelin ja muistan kun vuosikausiin ensimmäinen peli jäi väliin ylioppilaskirjoitusten alla kun kuulemma piti opiskella. Pelien vuoksi reissattiin ympäri Suomen tai taisi ne Suomen rajatkin tämmösen touhun takia ylittyä. Ja voitto eilen, jippiiii.

Neulerintamalla on ollut valtavaa edistystä, mutta nyt mää haluan kuvata noi huivit mallin kera. Tätä tilaisuutta odotellessa, mutta Esjan on siis valmis (ja valtava!) ja neuletakin toinen hihakin näyttää jo tosi hyvältä. Maltoin olla alottamatta uutta työtä, mutta nyt ei ole yhtään keskeneräistä huivia ja se on harvinainen tilanne. Meillä piti tänään olla ompeluseurat ja odottelin, että pääsen siitä tilaisuudesta pienen kirjoituksen tekemään. Harmilloisista sattumuksista johtuen, emme ehkä pääsekään tänään kokoontumaan, joten sitä esittelyä saa ja kannattaa siis odottaa. Ompeluseuran väelle tiedoksi, että anonyymius turvataan! :)

3/20/2013

"Jankuttajamuija!"

Vietin eilisen päivän työpaikkani hq:ssa; outoa kun normaalin kolmenvartin työmatkan sijaan, matkoihin kuluikin vain kahdeksan minuuttia. Siinähän oli päivällä pituutta monin verroin normaalia enemmän! 



Tiistai-illat on pyhitetty liikunnalle. Se on oikeastaan yks niistä harvoista kodin ulkopuolisista harrastuksista; ollut sitä jo pitkään ja pidän edelleen kynsin ja hampain siitä vuorosta kiinni. Tuijotan tätä näkymää joka tiistai tunnin verran, musiikki huutaa ja tulee hiki ja hyvä mieli. Maailman ihanin Jenni jaksaa ajaa joka tiistai kylälle vetämään tunnin tanssisetin, aivan ylikivaa. Ja tuo näkymä - ei ole peilisaleja eikä hienoja studioita vaan vanhan seuratalon sali, jossa lavaa koristaa tunnelmallinen järvimaisema. Kylsevaao!



o_O - täähän näyttää ihan pöllön naamalta!


Huivi on muutamaa riviä vaille valmis, mutta yksi aika iso mutta tässä on. Olen todella huono purkamaan töitä vaan sävellän mielelläni mahdollisen virheen jälkeen omiani, että pääsen työssä eteenpäin. Tuollaisia reikärivejä on huivissa kolme ja suurinpiirtein keskellä keskimmäistä riviä tajusin, että oon reiät tehnyt tavallaan ihan väärin. Langankierrot piti neuloa normaalisti suoraan, eikä kiertäen, niinkuin minä tein. Tässä siis työn virhe kaikille teille tiedoksi, niin voitte syynätä kun näette tän mun päällä. Puolitoista kerrosta on liian pieniä reikiä ja sen jälkeen kaikki kohdallaan!

Tällä hetkellä yhden kerroksen neulomiseen menee n. 20minuuttia, tässähän on siis aikaa vielä yhdelle...


3/17/2013

Häikii


Pyhäkaffet

Tummapaahtoinen Juhla Mokka on kyllä mukavan lähellä donkkaavien donitsien kahvia. Ikuistin aamuisen kahvikupin tähän, koska maidosta muotoutui vahingossa ärsyttävän romanttinen sydänkin. :) 


Kaik yhdes koos.

Tykkään kierrellä kirpputoreilla. Ajalla ennen-kuin-kävin-töissä, kirppiskierros mahtui melkein joka viikkoon, mutta sittemmin tahti on ollut enemmänkin "kerran kuussa." Lähiseudulla on onneksi monia kivoja kirppiksiä, täynnä mahtavaa roinaa. :) Joitakin täsmälöytöjä oon kääpiöiden vaatekaappeihin tehnyt, mutta yleensä hipelöin kaikkea muuta kuin vaatetta. Peltipurkit ovat ykkössuosikkejani, niitä ei tavallaan vaan voi olla liikaa. Iso osa purkkikokoelmastani on hyötykäytössä säilytysastioina, mutta syy näiden hankkimiseen on aina puhtaasti ollut esteettinen. 

Eilisellä kierroksella aattelin ennen viimeistä hyllyväliä, että jaahas, tässä se nyt tällä kertaa oli. Tyhjän kassin kanssa kotiin. Yhdeksän euron hintainen vanha Juhla Mokka -purkki (jollaista mun hyllyllä ei siis vielä ole) löytyi heti kierroksen alkupuolella ja jätin sen hinnan vuoksi huomioimatta ja siellä kierroksen loppupuolella ehdin jo miettiä, että pitäiskö se sittenkin käydä sieltä nappaamassa. Onneks en luovuttanut vaan töngin yhden säläloosin ja löysin mahtavan teepurkkikokoelman!

Teepurkkeja löytyy aina silloin tällöin, mutta koska niissä on epäkäytännöllinen korkki ja useimmiten niitä on vaan yksi, joka ei itsekeen ja yksinään välttämättä näytä niin kivalta, niin olen tällaiset purkit jättänyt usein hyllyyn. Eilen löysin kuitenkin aivan valloittavan kokoelman; juuri sopivasti kuluneita, mutta kuitenkin siistejä! Ja näille oli jo käyttötarkoitus valmiina mielessä! Kiitos Pinterest!


Huomatkaa kimalteva kylvämisleninki!


Onhan se pääsiäinen pian ja me laitettiin ohrat itämään! Kääpiöt valkkasivat itselleen kaksi purkkia ja mulle jäi sitten se yksi. Elämä on valintoja - yritin tätä opettaa isommalle kun hän olisi tietenkin halunnut valita ensin ne molemmat kivoimmat (turkoosi ja punainen) ja vielä sen jälkeen kun oli ensimmäisen itselleen ottanut, käytti hän kaikki mahdolliset keinot pienimpään, että saisi vielä valita punaisenkin itselleen. Koska pienimmällä on valtavasti pelisilmää, valitsi hän tietenkin juuri sen punaisen. 

Kun purkkivalintakatastrofista oli selvitty, päästiin hommiin. Mun täytettäväksi muuten jäi oikeasti se mun mielestä kaunein purkki. :) Vähän säälitti se purkkien siisti sisäpinta ja laitettiin se multa ensin pakastepussiin ja vasta sitten purkkiin. 


Pitäisköhän näissä olla vielä joku muovi päällä..?

Kasteluvuoroista ei varmaan tule taistelua, koska molemmat näitä yhtä paljon ja yhtä usein haluavat kastella. Pussin reunat eivät kovin nätit ole, mutta siistin niitä sitten vielä kun näistä jotain elämää alkaa löytyä. Ikinä en oo näin ajoissa ollut pääsiäisruohojen suhteen! 

Jouluvalothan on siis edelleen ikkunalla. 



Huivin värivalinnatkin selkesivät, otin harmaiden kaveriksi tuttua ja turvallista sinapinkeltaista. Tää on ihan käsittämätöntä, mitä vauhtia työ etenee kun käytössä on 6mm puikot! En voi ymmärtää, että oon vyyhdillisen lankaa tähän jo neulonut ja  hyvän matkaa toistakin. Mun oli pakko aloittaa uusi työ, kun se villatakin hihan neulominen on niin..ei-kivaa. Kohta tarviin taas uuden työn kun tässä alkaa se vaihe, että pitää seurata ohjetta rivi riviltä ja sehän ei sitten käy päinsä kaikissa tilanteissa. Lanka ja malli siihenkin ovat valmiina, mutta odottelen nyt vielä hetken ennen kuin aloitan. Ehkä iltaan asti.

Ja käsinkeritystä pallosta on paljon kivampi neuloa kun kerijälaitteella keritystä kakusta. Nyt mä sen vasta olen tajunnut.

3/16/2013

Näin pidät vauvan hikisenä

Onnenpäivä se oli eilinenkin, viimeinen odottamani lähetys pääsi kotiin. Kyllä kotimaassakin on taitavia värjäreitä, tämän olen tilannut Zeldan dippilaarista. Lanka on 50/50 merinosilkkiä ja väri loistava ja hehkuva auringon- ja kullankeltainen. Mallikin tälle oli jo valmiiksi mielessä, kevättä kohti! Ihan se on se mielialakin semmonen kun lämpömittaria katsoo, vain -18C! 


Kultapiisku

Viime kesänä sain kuulla vauvanodotusuutisia monelta taholta ja aloitinkin siinä sitten kaksi villatakkia eri värikoodeilla. Toista vauvaa odotettiin syntyväksi loppukesällä ja toista tänne helmikuun aikoihin. Varmistuksen varmistuksena aloitin toista takkia vaaleanpunaisena ja toista sitten enemmän neutraalimpana versiona. Sain molemmista valmiiksi vartalo-osan. Kun ensimmäiset vauvauutiset kuultiin, tulikin kiire nitkuttaa vaaleanpunainen takki valmiiksi ja toinen takki jäikin sitten pussukkaan odottamaan aikaa parempaa. Marinoin takkia puolivalmiina koko syksyn ja kun uusi vuosi koitti, tartuin taas siihen. Vaaleanpunaisen takin annoin syyskuussa saajalleen napit vielä paperipussissa, koska työn valmistuminen ja viimeistely meni melko viime tippaan taas kerran, mutta todistettavasti ystäväni on kiinnittänyt napit jo takkin. :) Se villatakki muuten pingottui työpaikan naistenhuoneen patterin päällä!


Menis unisex-takista, eikö?


Mutta se toinen takki. Tämä kietaisuvillatakki on tehty Joji Locatellin ohjeella "Garter stitch baby kimono." Läpän alla on nyörit i-cordia, joilla takin voi solmia kiinni toiselta kyljeltä. Napit ovat aitoa vintagea mun äidinäidin nappilaatikosta. Isomman kääpiön valitsemana tietenkin. Lankana on Handun värjäämää merinovillaa värissä "Yardbird Suite." Ohjeesta poiketen takin hihat on neulottu pyörönä ja mitään ommeltavia saumoja ei siis tässäkään vaatteessa ole ollut. Kyllä se ainaoikea-neulos on vaan niin mun juttu. :)


Ei näissä mitään vyötärönauhaakaan pitänyt olla,
mutta ei ne kyllä ilmankaan pysyis ylhäällä.

Yritin pitää takin yllätyksenä saajalleen, mutta koska en innostuksissani sitä pystynyt pitämään, päätin tehdä jotain muuta yllättävää pakettiin. Syntyi villahousut samasta Handun merinovillalangasta. Lahkeen resorit ovat samaa väriä kuin takkikin. Ohjeena taustalla on ollut joku Dropsin vauvapöksyohje, mutta koska näidenkin valmistumisella oli melko tiukka aikataulu, en näköjään ohjetta ole noudattanut kuin alussa ja joidenkin mittojen kohdalla. Lisäykset ja kavennukset ja muut muotoilut on aika summamutikassa tehtyjä, joka on melko poikkeuksellista mun kohdalla. Mutta housut niistä tuli! Aika jännä juttu!


Vain lentäjänlasit puuttuu!

Jep, paljastin housutkin etukäteen, koska paloin halusta esitellä ne jollekin, joka ymmärtää neulomisen päälle. Eivät pysyneet yllätyksenä. Vielä oli jäljellä ideoita, joten yhdenillantyönä valmistui pieni pipo. Malli on Aviatrix ja tämä neulotaan hassusti poikittain otsalta takaraivolle lyhennetyin kerroksin. Ja istuu sitten mini-ihmisen päähän todella hyvin! Lankana on jämälankapurkista Madelinetosh Tosh DK:ta värissä Composition Book Grey. Nappi on..nappipurkista. Pipon ohje on sarjoitettu vauvasta aikuiselle ja erivahvuisille langoille löytyy omat ohjeensa. Tätä mää teen vielä isommassakin koossa! Ihan vaan kiusaksi.

Piponkin esittelin heti kun se oli valmis. Ajatuksenani oli viedä paketti pellon toiseen laitaan laskettuna päivänä ja näin myös tein. Yllätysmomenttina neuloin pakettiin vielä pienen pienet tumput samasta langasta kuin villatakkikin oli. Heijee, mikä yllätys. Oon huono pitämään yllätyksiä, varsinkin jos olen niistä itse yhtään innoissani. 

Ei hyvää päivää.

Viikonlopuksi on vaikka mitä vaihtoehtoja tekemiseksi, kaikkea ei millään kerkeä ja kotonakin olisi oikeasti touhuamista. Meil on nyt aamuteekutsut, tärkeimmät siis ensin. Kääpiöt kävivät viikolla retkellä Motonetissä ja sain tuliaisiksi neljä pakettia valkoisia ja vaaleanpunaisia tuikkuja. Myydäänkö siellä niitäkin?