11/30/2014

Huivi ja sen lapset.

Elämäni nopein marraskuu. Valottomuutta en ehtinyt pysähtyä miettimään, kalenterimerkintöjä löytyi riittävästi ja keskimäärin kohtalaisella fiilikselläkin mentiin. Valoa kohti, kyllä se tästä.


Parempi tulevaisuus edessä

Viikko sitten perjantaina klo 14 iltapäivällä heräsimme ystävän kanssa ajatukseen, että illalla saattaisi olla mahdollisuus viettää aikaa kahden, ilman lapsia, ilman miehiä. Spesiaalitilanne siis. Normaalit ihmiset saattaisivat miettiä tässä kohtaa irtiottoa arjesta ja kotiympyröistä, mutta meille tämä oli mahtava mahdollisuus valloittaa kaikki pöydät ja vapaat pinnat käsitöillä. Ja hei lainasaumuri, mikä loistava mahdollisuus!


Oha ne kivoja.

Mää olen jo pidemmän aikaa haaveillut lenkkihuivista, joka olis tehty vanhoista Marimekon raitapaidoista. Omissa kirppiskasseissa pyöri muutama paita ja tajusin niitä jossain kohtaa pyytää tutuiltakin. Nyt on lenkkihuiveja ja jouluyllärit pilattu, koska lupaan, että näitä niistä paketeista sitten löytyy. Olen aivan surkea muutenkin pitämään tämmösiä juttuja yllätyksinä; hullun lailla innostun näistä ja kailotan innostukseni eteenpäin. Maantaina vein työkaverille huivin, joka oli tehty hänen miehensä vanhoista paidoista. Oih!

Näistä tuli ihan huippuja!

Pupulovee.

Trikoon kanssa askartelu ei jäänyt siihen. Perjantai-ilta kului raitapalojen ja magneettitouhujen kanssa, mutta lauantaina jatkettiin saumurileikkejä. Lähiseutujen lapsille huiveja ja riitti näistä jokunen sitten joulupuotiinkin. :)



#panelia
Ompelukoneen ääressä on hihitelty myös näille tablettipussukoille. *tirsk* 

Punainen Talli

 Ja tänään sain viettää koko päivän apulaisena pienessä navettapuodissa tässä omalla kylällä. Tuo tunnelma tuolla on jotain makeaa; pehmeää ja mausteista, rauhallista ja kuitenkin niin piristävää. Kliketiklik - FB:sta löytyy sivut ja lämpimästi suosittelen vierailua näillä hoodeilla.


Lisää kuvateksti

Ja joulukuu huomenna! Pienempi kääpiöistä on toista tuntia pyörinyt sängyssä odottaen luukun avaamista ja kieltämättä munkin tekis mieli jo käydä kurkkimassa näiden boksien sisältöä. Olin onnekas kun sain käsiini yhden näistä Handun joulukalentereista - pieni lankavyyhti jokaiselle päivälle ennen joulua! Projektikin näille on jo aloitettu. Viime vuonna en ymmärtänyt hyvän päälle ja jätin Missä Neuloimme Kerran -blogin joulukalenterisukat tekemättä. Korjaan virheen nyt ja aloitin jo kärkien tekemisen.

Marraskuun päättyminen tarkoittaa myös sitä, että numeroita pitäisi taas iskeä tauluun. Mahtava messureissu sai aikaan mahtavat numerot! Aika super!

Marraskuu
Häipyneet grammat: neulottu 633, lahjoitettu/myyty 350
Lisääntyneet grammat: 1800
Erityishuomiota: Ostetuista langoista peräti 300 g on jo muuttunut valmiiksi työksi!
 

 

11/16/2014

Mikä se on? M! Mikä se on? E! Mikä se on? S!..

Miten se messureissu osaakin olla aina niin onnistunut! Pari yötä ennen messuja mentiin muutamalla hassulla nukutulla tunnilla, mutta silti en osannut olla harmissani lauantaiaamuna ennen kuutta kun laitoin pasteijoita uuniin paistumaan. Kuukauden päivät on suunniteltu kauppa- ja idealistaa ja vähintään yhtä kauan on mietitty sitä, että mitä siellä reissussa syödään. Kivaaaaa.


Eka A-halli, sit syödään, sit C-halli.

Eväsvaiheessa oleellista on se, että ostoksia on jo yleensä tehty. Hypistellään ja hipistellään ja päivitellään yhdessä kaikkea, mitä nyssyköihin on eksynyt. Yleensä ne nyssykät myös järjestellään uudelleen ja mielellään moneen kertaan. Joku tavara on hukassa ja joku suttaa jotain, mutta se vaan kuuluu mennä niin...

Tällä kertaa tarjolla oli ruisleipiä perinteisellä juusto-salaatti-kurkku -täytteellä, tomaattilehtikaalipestopasteijoita ja cocktailtikkuja, joissa oli persimonia ja Saloniemen kuttugoudaa. Juusto oli muuttunut ja lämmennyt niin makoisaksi ja meheväksi narikassa hetken roikuttuaan...

Ups.
Etukäteislistalla oli kolme lankatoivetta. Raitalankaa, Debbie Plissin Palomaa ja Ilmatarta. Check, check ja check. Kaikkia löytyi ja miten musta tuntuu, ettei se edes siihen jäänyt... Väinämöistarjous houkutti, neonlanka oli yllytyshankinta, mopparista ehkä virkataan jotain, värikkäät langat keskellä tulee lapasiksi..yksisarvisen hännät ehkä uppoaa johonkin pipoon, mutta ensin ne saa mennä kyllä joulukuuseen. 


Mä en käsitä.

Joku näissä väreissä nyt on. Ei tää oo mun juttu yhtään, mutta silti en saa hillittyä ollenkaan itseäni tässä kohtaa. Okei, Honkarinteen Tilan villalankaa olis voinut jäädä haaviin paljon isompikin annos, mutta järjenhiven jostain leijaili sormenpäihini estämään totaalisen repsahduksen.

Lankaostoksien lisäksi käteen jäi kahvikuppi Tuiasilta, liitutaulutusseja, washiteippiä, muutama joululahja, pahvia ja lasten toivetuliaisena liimapuikot. (!) 


Käsittämättömiä.
Karkkineuleosasto mykisti. En edes muista, mitä äänestin, koska valinta oli täysin mahdoton. Se saattoi olla noi patalaput. Ihan huikeita töitä! Jännästi sitä maistoi kaikki työt..se jääkarhuvillahaalari oli kyllä ihana, mutta mielikuvissa sen kanssa on kauhee vilu. Tosca-pannulappu vaikuttais sellaiselta hajoavalta ja ne Ässä-mix villatakit ja lapaset oli lähtökohtaisesti tahmeita ja nahkeita. :) 

Enää hei vuosi seuraaviin! Joko saa suunnitella?! 

11/03/2014

Marrasmatsi.

Pimeää tunnelmaa elävöittääkseni olen kuvannut tämän viestin kaikki kuvat - vessassa! 


Vitoset

Hanskatuksen lopputulos on tässä. Niin mahtava pino, etten ole rappusilta edes vienyt sitä yläkertaan piiloon koska pino vaan on niin kiva. Eikä mitenkään liity siihen, että rappusille nyt vaan on taas kasaantunut ties mitä...

Rait-rait.

Tuorein tulokas sai alkunsa siitä kun nelosparin peukalosilmukat jäivät odottamaan oranssille langalle. Väriyhdistelmä oli niin herkullinen, että se pakotti yhdistämään jämät. Onneks näin, taas on pukille kannettavaa.


Eiffel 65.

Viime viestin roosat lapaset saivat moitteita pitsikuvion keskisilmukan ulkoasusta. Tein toiset siten, että vaihdoin 3->1 kavennuksen toisenlaiseksi. Jep, nyt lapasen pinta aaaal-toooo-ileeeee. Ei hyvä tämäkään, vaikka ulkoisesti ehkä kivammalta näyttää. Kevyt höyrytyskään ei auttanut ja se on outoa se.


Very bad norovirus.

Oi Ahti.

Lokakuu ei jäänyt täysin langattomaksi enkä ole kyllä jaksanut enää yrittääkään. Henkisesti keventää se, että nämä em. langat on hankittu jonkun muun neulojan lankavarastosta ja ajattelen, että sen on täytynyt olla hänelle jonkinlainen helpotus. :) Eli jotain hyvää sentään. Jo markkinoilta poistunutta Louhittaren Luolan Ahtia, joka todnäk jää varastoon pitkäksi aikaa, koska Ahti nyt vaan on Ahti. Lapasvimmassani ehdin kaivata Noroakin, että saisin kokeilla raitalapasia - nyt on sitäkin siis. 

Exploration Station

Marraskuu alkoi mysteerineulonnan parissa. Olen joka vuosi ostanut Westknitsin mysteeriohjeen, mutten vielä kertaakaan saanut työtä puikoille. Perjantaiaamuna aamiaisen sijaan nautiskelin lankalaatikoistani ja etsin sopivaa yhdistelmää. En tiedä, johtuiko aamusta vai jostain muusta, mutta ns. korvamerkityt vyyhdit unohtuivat ja valitsin työhön neljä täysin eri lankaa ja näistä kolmelle jäi nyt orpoja kavereita laatikkoon. Uncommon Threadin Posh Fingeringiä oli ihana kolmen setti ja tästä valitsin yhden. Keltainen Hedgehog Fibersin lanka on ollut pehmovyyhtini ja pahanfiiliksenkarkottaja. Pinkki lanka on oikeasti siskon lanka ja sille olis kans kiva kaveri olemassa samaa laatua. Roosahtavan harmaa vyyhti on todettu jo aiemmin "mummun pitsihuiviksi." Millai täs nyt näin kävi?! Todella outo valinta ja ehdin tätä jo harmitellakin ennen kuin Kaj Kunnas TTK:ssa lausui, että enemmän ihminen katuu niitä päätöksiä, joita ei tee ennemmin kuin niitä, joita tekee. 

Aamen ja jatkoin ykkösvihjeen loppuun. 


Maailma tarvitsee lisää nipsuja.
Kuun vaihteessa on myös opiskeltu jotain uutta. Työkaverin innostus tarttui ja ilmoittauduin nipsukukkarokurssille. Lähtökohtani kurssille oli se, että täst ei tul mittään ja suttua ja sekundaa tulee ja vielä perään valmis epäonnistuminen. Tiesin, että ompelukoneen kanssa pärjään, mutta tuo nipsun kiinnitys...

Epäluulot on tehty voitettaviksi. Opettaja oli mainio. Liiman valinnalla on väliä. Onnistuminen maistui ehkä entistä paremmalta kun niinkin pohjalta lähdettiin. Ensi kerralla esittelen kyyläpussukan. :)

Lokakuun numerot tähän loppuun - ei nyt ihan toivotonta, mutta haastetta piisaa.
Häipyneet grammat: neulottu 390, lahjoitettu/myyty 500
Lisääntyneet grammat: 750