4/30/2013

Sendungsverfolgung gestartet

Voi harmia ja murhetta kun alkukuusta tilaamani Saksanmaan langat eivät alkaneet ilmoitella itsestään. Koska en ole hätäistä tyyppiä (....), odottelin ihan reilun viikon normaaliajan yli ennen kuin aloin pakettini perään kysellä. Ravelryssa ilmaisin huoleni saapumattomasta paketista ja löysin kohtalotoverinkin sieltä. Merkit näyttivät siltä, että pakettimme oli postitettu Suomen sijasta suoraan Jenkkeihin. Joo, kyllä mustakin mein osoite ihan kansainväliseltä vaikuttaa! Seurantakoodikin sanoi, että "will be forwarded to the US."

Nuoret hiiret syö babyporkkanaa Mont Blancilla?


Jonottelin lähikaupassa tänään simapullon kanssa ja postitäti vilkutti valkoista kuplamuovipussukkaa. Näytin lähinnä hölmistyneeltä koska n. tunti tästä olin saanut Wollmeiselta viestin, että kyllä - pakettia etsitään nyt Jenkeistä. Hahaa, ja ne olikin väärässä! Paketti oli tullut kiertoteitä pitkin jo tänne ja pääsin aloittamaan vapun aivan kohtalaisissa tunnelmissa. Aivan mahtavaa. :)




Pussukasta löytyi neljä pötkylää. Kaikki olivat Purea, 100% merinoa. Harmaita Maus jungeja oli kaksi ja näiden kavereina yksi Mont Blanc ja Möhrchen. Luulin napsauttaneeni hutiostoksen Mont Blancin suhteen mutta ei! Tuo on jotain jäätävän hienoa. :) Väri on samalla harmaa ja haaleanturkoosi, mutta kuitenkin niin sinertävä ja mahtavan jäinen väri. Eloisakin kuin mikä. Maus jung on perushyväharmaa ja Möhrchen nimensä mukaisesti porkkananoranssi.


Ja mitä näistä tehtäis?

Wollmeisen tilaukset on pakattu aina näihin nätteihin paperipusseihin. Oon säästellyt pusseja, mikä ei varsinaisesti liene mikään yllätys, mutta tavallaan näille varmaan tarvis joku käyttötarkoituskin keksiä. Ehkä ens jouluna mää muistan nää taas, yritän ainakin. 


Perlmuster kuulostaa ihan siltä miltä näyttää.

Pussiin on painettu englanti-saksa -neulesanastoa ja hetkeäkään en epäile, etteikö näitten avulla melkein selviäis työstä kuin työstä. Saksaksi neuloessa voi ehkä vaan iskeä liika aggressiivisuus päälle, jawohl! Mulle ehkä olis hyväksi, niin vois tosta käsialasta tulla vähän tiiviimpää ja tiukempaa.


Semivirallinen...

..ja räikeämpää.


Järjestelin pötkylät samantien laatikkoon ja en voinut olla testaamatta muutamaa väriyhdistelmää. Sinisen ja oranssin liitto on tuntunut viime aikoina kovinkin pirteältä ja reippaalta. Jostain syystä valkoisen liittäminen tähän tuo mieleen jonkun joukkueurheilun, mutta ei tämäkään mielleyhtymä haittaa. Ylemmässä kuvassa keskimmäinen sävy on Admiral ja alemmassa Blue Curacao.




Sen lisäksi, että oli hyvä lankapäivä, niin postilaatikosta löytyi myös tätiltä tullut yllätys. Kiitos L. <3 Tän knit.wear. -lehden ohjeet on poikkeuksellisen paljon mun mieleen! Ohjeita ei saa ostettua erikseen mistään kautta ja se tekee niistä jotenkin vielä haluttavampia. Oioi, niin kivaa.




Tässä numerossa oli tää neuletakki, joka pienessä vinoudessaan on aika kiva. Takana on vielä joustinneuleosuus vyötäröllä; tekee tästä vielä istuvamman. Työjonossa on, mutta ei kovin korkeella, koska tällä hetkellä pitkäjänteisyyteni ei kanna näin suuriin töihin. Malli on Cecily Glowik Macdonaldin suunnittelema ja siltä naiselta löytyy myös vaikka miten paljon kivoja malleja!


Keltainen ja harmaa! Toimii!

Kesä aiheuttaa (toivottavasti) sen, että villaiset neuleet ovat toisinaan liian lämpimiä. Die Cut Vest olis aivan kesäpukine ja vielä pellavalangasta neulottuna. Malli neulotaan sivuttain ja olkasaumat ommellaan/päätellään lopuksi yhteen. Tähän riittäis kiinnostus, mutta pellavalanka näin äkkiseltään sitten taas ei houkuta ollenkaan. Ehkä pitäs kokeilla omia rajojaan ja neuloa muutakin kuin villaa välillä. Kyllä toi malli näyttää kumminkin vähän laskeutuvalta, että ehkä ohut villalankakin voisi toimia..hmm, vois vaikka aktiivisesti vähän tätä alkaa miettiä.




I-cordin neulominen pidemmän päälle on melko työlästä ja näinpä eräs lähipiirin jäsen hankkikin jo neulemyllyn tähän tarkoitukseen. Pääsin koeveivaamaan sitä ja on tossa nyt ainakin kaulakorun alku jo. Mutta et noin monta yhdessä..emmääehkäkumminkaan.

Vappujutut tulikin hoidettua jo aiemmin, joten tyydyn toivottamaan hyvää huomista vapaapäivää kaikille. :)

4/26/2013

Näissä kaduissa ei ole kohta mitään iloista

Hei kevät, me ollaan täällä, voisit tuoda jo sitä lämpöäs tännekin! Toisinaan paistaakin, mutta on tääkin päivä ollut kyllä pientä taistelua kevätfiiliksen kanssa. Kylmä ja kaikkee! Eilen pärähti viesti, että uusi neuleohje olisi taas ilmestynyt ja pitihän se sitten käydä heti käydä napsauttamassa. Neulonta-aikaa uusille töille ei luonnollisestikaan ole,mutta voihan sitä silti suunnitella ja haaveilla ja miettiä...


..tätä mä niinku ekaks mietin...

Master of raitahuivit eli Veera Välimäki on julkaissut taas uuden ainaoikein-raitahuivin eli onhan se nyt aivan pakko tää laittaa puikoille! Kuva näyttää siltä, että tässä olis intarsiaa, mutta ei; kyllä kaikki vaihdot ja raidat on saatu aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Sormet ihan syyhyää päästä tähän käsiksi! Heti kun mallin näin, mulla oli ajatus tietystä väriyhdistelmästä. Harmaa ja sininen lanka ovat viime syksyn Suuresta Suomalaisesta Neulekerhosta, jonka Villavyyhti järjesti. Langoille tarkoitettu malli oli sekin Veeran malli Life on Sundays ja se on lanitium ex machinan bfl-villa/silkki-sekoitetta, kiiltävää superpreemiumluksusta. :) Kullankeltainen lanka on Zeldan värjäämää silkkivillaa. Näistä tulisi laskeutuva ja materiaalin puolesta vähän juhlallinenkin huivi. 



..sit mä muistin nää langat ja etsin ne...

Happy Streetin mallikappale on neulottu näistä langoista. Värit ovat mulle ehkä liian maanläheiset ja rauhalliset, mutta ehkä semmonenkin huivi pitäs olla? Tää lanka on oikein mukavaa neuloa, tiedän että prosessina nauttisin ehkä eniten näistä! Kuvausassistentin tyllihame on tässä myös mukana, sormet olivat niin banaanissa, että veikkaan langoissakin sitä banskua jo olevan.


..ja etsiessäni edellisiä, löysin myös nämä!

Viime aikoina olen kaivannut jotain ärtsyn limenvihreää vierelleni. Ehkä se on tämä joka tuutista pursuava neonoksennus, jolle pitää ehkä joku pikkusormi jossain vaiheessa antaa. Haaleantipunkeltaiset housut mulla jo on, että ehkä tässä sillä tiellä ollaan. Neonpinkkiä asustetta kohti kovaa vauhtia! Mallikappaleen huivissa on aivan mahtava fluoripinkkisävy, jonka harmaa kyllä hienosti rauhoittaa. Kuvan langat ovat The Plucky Knitterin Plucky Feetiä joka on merino/nylon 90/10 sekoitetta. Sävyjen nimet ovat alhaalta ylöspäin Yellow Submarine, Are you Joe Banks? ja Big Sky. 


Kestoserpentiini!

Tuliko sulle uusi Pirkka? Eiks ollukkin ihan hiukan paksummaksi ja kivammaksi muuttunut se paperi? Se on ollut sitä ihan ohuenohutta mainospaperia, mut eiks nyt ollu joku muutos..vai kuvittelenko mää vain? Niksipirkka on tietty suosikkiosio, mutta nyt tämä paperimassan tekeminen "käytetyistä" serpentiineistä kuulosti sen verran kivalta, että nappasin idean talteen. Paperimassalle en ihan heti käyttötarkoitusta keksinyt, mutta eikös sitä vois vaikka kanaverkkoa dipata siihen massaan, jollen muuta keksi? Ideoita? Ja kestoserpentiini, sekin kuulostaa aika kivalta!

Bloggerin kommentoinnissa saattaa olla jotain häikkää, käyttäjäkokemuksina huomattua. Pahoittelen jos joku on yrittänyt kommentoida (niinhän mä toivon), mutta luulen, että (mahdollinen) ongelma ei ole nyt minusta kiinni.

Mukavaa viikonloppua! Mä lupaan nyt hetken pysyä pois langoilta, ohjelmantäyteistä aikaa!

4/22/2013

Kainossa kainosti kerran

Onni on kuulua ompeluseuraan! Sain kutsun päästä mukaan yhden jäsenemme ammattiin liittyvän porukan seurassa mukaan yhdelle tutustumisretkelle. Retki ei suuntautunut kovinkaan kauas eikä paikka ollut minulle tuntematon, mutta silti olin heti innolla mukana. :)

Tuubihuivi jokavärissä, kiitos.


Kaino on köyliöläinen kahden naisen neuleyritys. Se syntyi vuonna 2010 kun parturi-kampaaja ja toimittaja-valokuvaaja päättivät hankkia vanhan neuleyrityksen neulekoneet ja lähtivät täyttämään kauppojen hyllyjen neulevaatelokeroita. Kankaat neulotaan ja vaatteet suunnitellaan ja ommellaan Köyliössä ja tämä vaatemerkki on aidosti suomalainen ja kotimainen. Langat he ostavat ulkomailta, mutta koko tuotanto on muuten eteläisessä Satakunnassa. Perinteisestä neulevaatteesta Kainot erottuvat edukseen; täällä eletään tätä päivää ja todennäköisesti jopa vähän etuajassa! Kuitenkin toimintaa leimaa  naisten omien sanojen mukaan positiivisella tavalla vanhanaikaisuus - vaatteet tehdään kestämään ja käsityön osuus työstä on suuri. Tykkään!


Ollapa tämmönen naulakko ja henkarit kotona! 

Mää rakastan näitä värejä ja tätä iloisuutta, joka tästä kaupasta huokuu. Ihailen naisten rohkeutta lähteä ihan toisesta työstä tekemään jotain näin mahtavaa! Ja se, että nämä oikeasti kaikki tehdään alusta asti siellä kaupan takahuoneessa, oi oi. Suomen rajatkin on jo ylitetty ja Kainon naiset olivat mukana tänä vuonna New Yorkin muotiviikolla! Paloni avasin pop up -storen muotiviikkojen ajaksi New Yorkiin ja kainolaisetkin olivat siellä mukana 36 muun suomalaisen suunnittelijan kanssa. Awesome. :)


Voisko näistä neuloa jotain?

Pääsimme kierrokselle myös tuotantotiloihin, jotka siis sijaitsevat Kaino-kaupan yhteydessä. Neulekoneita oli useampia ja viihdyttävänä yksityiskohtana totesin, että koneiden ohjelmat on tallennettu C-kaseteille. :) Värikkäitä lankakasoja oli jokapuolella. Neulevaatteet on valmistettu pääasiassa joko luomupuuvillasta tai merinovillasta, mutta olipa siellä myynnissä silkkivillainen sudenkorentoleninkikin. Linnan juhlissa nähtiin viime vuonna myös yksi kainolaisten taidonnäyte - tässä linkki kuvaan. Puku koruineen oli esillä (takahuoneessa :D) myös myymälässä. 


Tuleville kainolaisille

Naisten vaatteiden ja asusteiden lisäksi myynnissä on myös lasten neulevaatteita, pipoja, peittoja, tyynynpäällisiä  ja koruja. Lahjaideoita on vaikka miten! Vaatteista en tullut napanneeksi kuvia, mutta värikkäitä ja kauniita ne ovat! KG! Varsinaista nettimyymälää Kainolla ei ole, mutta Facebookin kautta voi ostaa heidän tuotteitaan ja lisäksi jälleenmyyjiä löytyy ympäri Suomen. Raumalla Kainoja löytyy Busstopista ja netin kautta näitä voi ostaa mm. Palonin nettikaupasta (joka on sulki ja uudistumassa juuri nyt) ja osoitteesta ipanainen.fi. Kaino-kaupan osoite Köyliössä on Köyliöntie 2.

Tuubeja - ehkä vaiheessa.

Jos joku kuvittelee, että tää on joku maksettu mainos, niin ei. Kaukana siitä. Kysyin, että saanko blogata tästä ja luvan sain, jossen käsittele kuviin tai naamoihin mitään ylimääräistä. Päätin olla kuvaamatta naamoja, ettei tule kiusausta punaisten nenien tai silmien maalaamiseen. Tuotantotiloista löytyi pöydiltä toinen toistaan värikkäämpiä kasoja ja voi miten mää olisin halunnut pemottaa niitä pöytien alta löytyviä kekoja! Jämälaarit! Voi apua ne laatikot olivat houkuttelevia! :) Voih ja voih!

Kuvan kasasta tuubihuiveja löysin myös itselleni sopivan. Arvoin pitkään ylimmäisenä näkyvän turkoosivuorisen mustavalkoisen tuubin vai sitten sen turkoosin, jonka käteen jäi, välillä. Valinnanvaikeus iski tuolla joka puolella! Menin tuubin kanssa myymälän puolelle, että saako tän ostaa ja jep, se pino oli sattumalta jo päätelty, niin ei tarvinnut itse alkaa hommiin.


Oot niin oikeessa, ankkaseni!

Kesäkoru #1

Illan ohjelmaan kuului myös pieni väkerrystuokio. Neuleputkilokoruja oli myymälässä myös myynnissä, mutta pääsimme kokeilemaan näiden tekemistä myös itse. Putkiloon pujoteltiin helmiä, jotka oli purettu semmosesta autonpenkin helmipompula-istuimesta, joka oli löytynyt jomman kumman kainolaisen appiukon autotallin seinältä. Kierrätystä, jippii, ja sit pujoteltiin ja solmittiin ja pujoteltiin ja solmittiin ja sit vähän erikeepperiä ja valmis! Tein itte ja säästin. :D

Kiitos E:lle kun kutsuit mukaan ja kiitos kainolaiset kun saimme tulla nurkkiinne hetkeksi pyörimään ja tutustumaan. Teillä oli ihana tunnelma. 

4/21/2013

Lauantaina

Miten mukavaa, ei mitään ohjelmoitua koko viikonloppuna. Hampaat olen pessyt, mutta peiliin en ihan varmasti ole kurkannut kahteen päivään ja housutkin on sen näköiset (että Lammelaan nyt aina voi mennä) että kuuluisivat johonkin muualle kuin ylle. Vältän viikonloppuisin koskemasta meikkipussiin ja hiuksetkin ehtii pestä vielä ennen arkea. 

Voi miten kivaa. 

"Kuiemmää haa niit valhii näihi?"

"Tässon sit molemmat sun ja iskän kimput."

Se on kukkafanin sesonki alkamassa ja pihalla ei ehdi uusi sinivuokko aueta kun se on jo yöpuvussa käyty nappaisemassa maljakkoon. Näiden kavereiksi on sittemmin ilmestynyt jo leskenlehtiä ja jotain nimetöntä violettia liljamaista kukkaa. Kukaan (=minä) ei muista tyhjentää näitä laseja ajoissa ja hetken päästä nämä seitsemän pikkulasia ovat likoamassa tiskialtaassa, että ne kuolleet kasvinosat irtoasivat lasin seinämistä.


Pähkinät jäivat tällä kertaa murskaamatta. Oho.

Mysli pääsi loppumaan, joten saavillisen pyöräytin ohjeella sitä-sun-tätä. Perusohjeeni on tämä mainioksi todettu pohja, mutta mainiosti tänne menee joukkoon lese- ym. pussienloput ja rusinoitakin voi vaihdella vaikka karpaloihin tai kuivattuun banaaniin tai mihin vaan tai jättää kuulemma jopa pois! Rasvaksi voi kookoksenystävä käyttää kylmäpuristettua kookosöljyä, mutta sitten mysli ei kestä kovin kauaa säilytystä. Kookosrasva tuntuu tässä muodossa härskiintyvän jokseenkin nopeasti. Ja oliiviöljyn voi korvata kotimaisella rypsiöljyllä, sekin toimii!


Voinkhmää ottaa tän?

Tämmää kato laitan sit siihen keskelle! Misä se keskikohta o?

Tutkailin vähän varastojani ensi viikon varalle, koska silloin tarvitaan helmiä ja sen semmosia. Apulaiset olivat paikalla ajatusta nopeammin - nyt on äitienpäivälahjoja ja omia korujakin jo tehty. Mun pitää opettaa niille pihtien ja kiinnityshelmien käyttö, niin materiaalivalikoimat moninkertaistuvat. Puuhelmiä pujoteltiin kuminauhaan ja se se vasta ärsyttävää oli kun se langanpää rispaantui ja aina piti olla saksia etsimässä. Vaijerin kanssa olis niin paljon helpompaa!


tididididididitidididididi - bätmäään?

Loppuun piristys lauantain iltapalapöydästä. Mummulan trampoliini vei voimat ja maanittelin pienempää ottamaan "edes kaksi haukkua" että jaksaa nukkua. Ok, en tarkentanut, mistä kohden leipää olisi hyvä haukata ja kohta pöydän päästä katseli ruispuikulanaamion takaa yksi hyvin väsynyt lapsi. Etutukka voissa nukkumaan.

Kohti uutta viikkoa - retkiesittely on vielä kesken, mutta kyllä se sieltä tulee. :) 

4/19/2013

Työmatka-autoilua

Jos voisin, niin kävisin enemmän kuin mielelläni pyörällä töissä. Työmatkaa on kuitenkin vajaat neljäkymmentä kilometriä - ollut jo vuosikausien ajan - joten se asettaa haasteensa tälle toiveelle. Koska mä sit neuloisin, jos pitäs näin aikaisin lähteä matkaan? Pitkähkö ajomatka on siltä kannalta aivan jees, että pää ehtii tyhjentyä ennen kuin kotioven aukaisee ja aamullakin periaatteessa olisi aikaa henkisesti valmistautua töihin, mutta harvoin mää sitä siihen käytän. Tärkeempääkin tekemistä. :o)

Vuosien aikana mulla on ollut ihana mahdollisuus kulkea vähän aikaa kimppakyydillä ja hitto kun oon harmitellut jälkikäteen, että miksei sillon tajunnut neuloa/väkertää niitäkin matkoja?! Mutta se oli kivaa aikaa, luksusta kun oli juttukaveri. (Kiitos, S. <3) Julkisilla kulkuneuvoilla voisin päästä töihin niinä aamuina kun ei ole mitään poikkeuksia, mutten koskaan sieltä kotiin. Enkä kesällä koulujen kesälomien aikana. Eli se siitä. Mutta tykkään ajamisesta enkä sitä sillä valita. Valitsisin mielelläni jonkun ekologisemman vaihtoehdon, joskin tämä metsänvihreä poloinen menee kyl mun mielestä melkein siihen ekologiseen kategoriaan. :D

It's raining ho-hoos?
Poloisestakin olisi tarinoita kerrottavana vaikka miten. Pääasiat ovat, että siinä ei ole keskuslukkoa eikä radiota, niin voitte ehkä päätellä loput tästä suuresta sankarista. Mut kiva se silti on. :) Oon viime aikoina miettinyt, että mahtavatko mun "työmatkatutut" huomata, että poloisen taustapeiliin muutti eilen pieni pirteä pöllö. Mun piti ainakin miettiä sitä melkein koko ajan. 

Työmatkatutut on kyllä jännä juttu. Samaa reittiä olen nyt siis kulkenut vuodesta 2005 miinus kotivuodet ja tunnen hirvittävää sympatiaa muun muassa erästä rouvaa kohden. Tapaamme käytännössä joka päivä ja melkin aina vielä aamuin illoin ja mä voin luetella hänen autonsa rekkarin edellisestä ja nykyisestä autosta. Jos tän auton näen jossakin muualla, vaikka kaupan pihalla, tekee mieli hihkaista, että hei mää tunnen ton, vaikken oikeasti tiedä tästä rouvasta muuta kuin auton merkin, värin ja rekkarin. Ja rouvan tukkamallin ja sen, minkäväristä huivia hän tällä hetkellä käyttää. Jokunen vuosi sitten olin jossakin kansalaisopiston kurssilla ja siinä kurssipaikan pihalla huomasin myös tutun auton. Tämä oli eräs toinen auto, jonka kanssa tulimme vastatusten joka aamu ja jokseenkin vielä samassa kohdassakin. Kesti ehkä pari minuuttia kun mun oli jo pakko kysyä, että kenen toi pakettiauto on, että me melkein tunnetaan! :D Käsillätekeminen meidät(KIN) yhdisti ja hetken aikaa mulla oli moikkauskaveri joka aamulle kunnes tämä toinen rouva jäikin jo pois työelämästä. 

Mulla on myös aivan turha tapa tuntea ja muistaa ihmisten rekkareita. Tutkailen joka aamu, onko se se oikea corolla, joka tulee mua vastaan vai joku väärä. Pari samanlaista tummansinistä farmariakin tulee melkein joka aamu vastaan ja pitää olla tarkkana, kummalle morjestaa. Kyllä mä keskityn liikenteeseen, katon tuleeko tuttuja vastaan. 

Siitä aamun kolmesta vartista pitää jotenkin viihdyttävä itselleen saada. :)



Lievä karsastus ja vielä itseaiheutettu.

Mut nymmää en oo enää yksin! Mulla on Paavo kaverina - voihko hen nimi ol Paavo? Joo, vois olla, oikein söpö nimi. Ei oo karvanoppia, on tämmönen kaveri. Nauroin melkein ääneen kun mutkateitä ajellessa tämä tietenkin heiluu hauskasti tuossa roikkuessaan. Katotaan, miten kauan se jaksaa mua viihdyttää, melko pitkään luulen. 

Lankoina Paavossa on käytetty ties mitä jämäpalleroita, mutta turvallisuuden nimissä silmät ovat oikeat turvasilmät. Ohje neuvoi ompelemaan pienet helmet silmiksi ja tottakai niitä olisi löytynyt, mutta koska turvasilmäpurkkikaan ei osoita tyhjentymisen merkkejä, niin napsautin sieltä sopivat paikoilleen. Et jos joku koittaa tota syödä, niin ei irtoa sit ainakaan mitään vaarallista. Linkittäisin ohjeenkin teille, mutta se on tuossa paperikansiossa jo tallessa; lisään sen tähän myöhemmin.

Hopskeikkaa, tänään on taas outo ja erikoinen päivä ja eilinen retki onnistui ja siitä raporttia tulossa viikonlopun aikana ja siinä se sitten onkin. Tää viikko taputeltu. Ja se työmatkapyöräily vielä muuten - olen yhden kerran oikeasti pyöräillytkin kyllä töihin (en kyllä kotiinpäin enää) ja se oli aivan mahtava kesäinen aamu. Palkitsin itseni pystökaffeilla ja munkilla. 

Perjantaita, ystävät!

4/17/2013

Nyhjää tyhjästä ja muita menneitä

Kahdeksasta kauniista on jäljellä enää seitsemän. Hirveetä, keskeneräiset työt vähenee - ajattelin ja tartuin virkkuukoukkuun. Virkkuutouhu liittyy olennaisesti myös siihen, että talvenselkä taittuu ja kesä alkaa tulla. Mä en tajua, miks just kesällä pitää virkata. Puuvillalankaan en edelleenkään suostu oikein tarttumaan, mutta mikä hitto siinä on, että aurinko sanoo: "Ota se klooverisi ja käy!" 

*keksi ääntely*

Koska tyhjästä pitää nyhjäistä, niin en voi vielä esitellä tätä mahtavaa teosta kokonaan vaan vasta tämän vaiheessa-vaiheen. En päättänyt vielä, onko toi hirvi vai möhköfantti vai mikä, mutta aika hauska veikko näyttää olevan! Kun the big M jyskyttää ohimoilla, on oikea aika tarttua neonkeltavihreään lankaan. Kohtaus on varma! Mää oon muuten ihan muodin huipulla tän värin kanssa!

Kirkas lanka on Handun bulky-vahvuista yksisäikeistä merinoa ehkä kolmen vuoden takaa ja värjäyksen nimi on "Voi pyhä Sylvi sun hampaitas." Mieletön. Ei lisättävää.

Huomenna jotain aivan mahtavaa ja kivaa ja mua jo jänskättää, että saanko tänne teille esille matskua sieltä. Teen kaikkeni. (Neulon vaikka lisää neonvärejä.)

Pushal.

4/14/2013

Hyvää vappua!

Vappu on juhlista turhin ja ajattelinkin hoitaa sen pois alta jo näin etukäteen. Torvia on soitettu ja lasejakin jo kilistelty, niin eikös se sitten riitä. Taidon ja käsityön viikko huipentuu johonkin, jonka mää oon oikeesti aloittanut ja lopettanut tällä viikolla. Isompi pieni toivoi pipoa, mutta koska en ollut etukäteen varma käytettävänä olevasta neulonta-ajasta, niin tein jotain vielä kompaktimpaa.

Mikä mä oon, oonko mä mikään? 

Sanooko mitään , näyttääkö tutulta? Nappejakin pääsin tutkimaan ja silittelemään tän työn edetessä ja puikkojen lisäksi sain käyttää myös virkkuukoukkua. Idea tähän turhakkeeseen löysin jostakin blogista, johon ajauduin Ravelryn kautta. Oi onneksi Ravelry merkkaa ylös yli kahden viikon ajalta historian, josta näkyy kaikki ohjeet, jotka olen avannut! Tämän reitin kautta pystyin palaamaan blogiinkin, joka siis oli tämä. :)

Ei edustavin otos.

Lasinpitelijä - se se on. Eikö sulla oo koskaan ollut semmosta oloa, että kiva jos tän lasin sais pois käsistä niin vois tehdä niillä käsillä jotain muuta? Kyl mulla vaan on ja mietin, että jos vaikka vappubrunssilla joku haluais vaikka neuloa samaan aikaan, niin tähänhän sen simamukin vois sitten sujauttaa. Kuvaaminen oli hankalaa, koska avustajani olivat joko liian vaikeita saada liikkeelle tai sitten jos he mukaan lähtivät, oli vauhtia heti jokseenkin liikaa. 

Mehua mehua!

Lahjonnan voima on vahva ja tämä saatiin aikaan. :) Lasinpitelijä on neulottu Menita Silk Dreamista (silkki-merinovillaa) ja napit on etsitty kirppislöytönappipurkista. Ohjetta noudatin jokseenkin tarkkaan, mutta nyörin virkkasin i-cordin neulomisen sijaan. Kerralla  valmista, nopea työ.


Tällä viestillä herättiin tänään

Olipa se blogiviikko! Neulonta-aikaa löytyi eiliseltä onneksi vielä sen verran, että sain sen harmaan neuletakin valmiiksi ja napitkin valittua. Takki kuivuu ja pingottuu yläkerran pomppupatjalla ja vaati pientä suostuttelua saada laittaa takki siihen. Patja peittää jokseenkin koko yläkerran aulan lattian ja on aktiivikäytössä päivittäin. Sain kirjallisena lupauksen siitä, että takki saa olla rauhassa.

"Pidetään teekutsut, ei hypitä." Allekirjoitettuna.

Ensi viikolla palataan, mutta annan ideoiden muhia jokusen päivän ja keskityn itse tekemiseen raportoinnin sijaan. Kiitos kun olette klikkailleet - täällä kääntyy tänään sivu varmastikin jo 3000. kerran! 

Kiitos.

4/13/2013

Kahdeksan kaunista ja hyvää

Taidon ja käsityön viikko aloitettiin maanantaina näyttävästi. Helsingin rautatieasemalla järjestettiin KäsityöUFOjen kohtaaminen. (UFO=UnFinished Object=käsityö, joka on kesken) Tapahtumasta on tehty hyvänmielen video; katsoin ja vetistelin. Ihana tunnelma. Vastaanvanlainen tapahtuma oli viikolla myös Tampereella ja mullakin oli suuret suunnitelmat osallistua näihin edes jotenkin etänä ja olla hengessä mukana.

Ajatuksena oli ottaa omat keskeneräiset työt vaikka kaupunkiin mukaan ja kuvata ne siellä eri ympäristöissä, mutta koska viikko oli iltaohjelman kannalta aika huikea ja täynnä, niin tämä yksityinen flashmob jäi toteuttamatta. Ehkä hyvä niin ympäristön kannalta. Eikä se olis  ollu flashmob, jossei siinä olis muita osallistuja ollut.




Tämmönen työ nyt jokaisella pitää olla kesken! Ikuisuuspeittovilttimikänytonkin projekti. Olen jossain vaiheessa ollut niinkin säntillinen, että oon heti työn valmistuttua virkannut jämät näihin. Oho. Oon ensin tehnyt monivärisiä tilkkuja, joihin sitten jossain vaiheessa aloin virkata vielä mustaa reunusta. Yhdistäminenkin on näköjään aloitettu; kokonaiset kolme tilkkua on laitettu yhteen! Musta lanka on 7Veljestä, mutta muuten näissä on ihan mitä vaan ja missä järjestyksessä vaan. Nelosen koukulla mennään. Viimeksi on tilkku valmistunut yli vuosi sitten, olisi ehkä aika tehdä tällekin työlle jotain. Yhteensä tilkkuja on vasta 26kpl.




Yritän pitää jokaisen projektin omassa pussukassaan, mutta tämä villatakin alku on niin solmussa itsensä kanssa, että se lepää tässä ton laatikon päällä. En oikeasti saanut sitä irti tuolta kaiken keskeltä katkaisematta lankaa. Hihat ja kaarroke ovat valmiina, mutta tässä on niin paljon vikoja ja en tajua ohjettakaan tästä eteenpäin, niin tää on todennäköisesti elämänsä loppuun asti ufo. Lanka on tyhmää - en tykkää alpakasta yhtään, malli on outo ja tuo värikin on kaikkea muuta kuin kiva. Oon tästä tarvinnut puikotkin johonkin toiseen työhön jossain vaiheessa. Mikä kohtalo tällä Atelierilla.




Nämä ovat ehkä surullisimmat sukat ikinä. Aloitin mysteerisukkaprojektia maaliskuussa 2012. Neuloin kiltisti vihjeen kerrallaan. Näissä oli uutta varpaista varrensuuntaan neulominen ja samanaikaisesti kahden sukan neulominen kerrallaan. Tekniikka ei ekalla kertaa vakuuttanut, kuten voitte huomata, mutta nämä ovat siis vartta vaille valmiit. Kantapäänkin yli tultu ja kaikkea. Tekniikan lisäksi näissä mättää koko - hieman liian suuret neljäykköseenkin naisen jalkaan sekä mallikuvio. Kierrettyjä silmukoita ei o hirveen kiva tehdä ja palmikonkierrot ilman palmikkopuikkoa tökkii. Kumminkin nää on ehkä vähiten kesken ja olleet sitä siis jo vuoden päivät!




Kesken on myös tämä sukkapari. Kimaltavan vihreät Spring Forwardit; ihana lanka ja ihanat puikot ja toinen sukka jo valmiina ja silti kesken! Tein viime vuonna äitienpäiväksi tämän mallin äitille ja mun mielestä sitä oli niin kiva tehdä (huhhei, valmis pari sukkia!) että aloitin heti toiset perään. Plääh iski kumminkin jossain vaiheessa ja näistä siis puuttuu toisesta sukasta kantapää ja jalkaterä. Tämä kudin on ollut mukana risteilylläkin. :D Taitaa lähteä tänäkin vuonna.




Lokakuussa puikoille lähti Veera Välimäen Simple Sprinkle. Tää on hyvä malli jämälangoille ja yksittäisille 50g kerille paksua lankaa. Tää on kesken sen vuoksi, että 5mm irtopäät menivät lainaan äitille peittoprojektiin ja että mun loppui väri-inspiraatio. Tästä valmiina ehkä 2/5. Projektipussukka on tehty ala-asteen kässätunnilla! Ens talveks, lupaan.




Joulua ennen aloitin taas uuden parin sukkia, koska olin varma, että sinapinkeltaista jaksaa neuloa vaikka tyhmemmässäkin rojektissa ja että jaksan neuloa erityisesti raitoja vaikka maailman tappiin. Lisäksi olin kuullut ja lukenut, että Vuorelman Veto on mitä parhaita sukkalankaa ja se siis tässä lankana. Liian suuret tulee, mutta purkaa en ole malttanut. Kuvassa näkyy kaikki, mikä on valmiina. Olen pettynyt itseeni.




Nää kaksi viimeistä on sitten niitä tän hetken aktiivitöitä. Kuvan villatakista uupuu ehkä 2/3 vielä toisesta hihasta ja napit, mutta muuten tää olis sitten valmis. Oi kun kiva! Ihana lanka ja mallikin tuntuu sopivalta. Hihojen neulominen vain tökkii ja siksipä teinkin alkuviikolla ratkaisun laittaa vyyhdin Wollmeisea palloksi...




..ja aloitin pitsihuivin, koska kyllä nyt yks huivi pitää aina olla kesken! Tässä on menossa aivottoman sileänneulomisen vaihe ja etenee oikein mukavasti. Malli on Haruni radikaalein muutoksin, eli teen ainoastaan reunukseen lehtikuvion, mutta muuten huivista tulee sileä. Tämä on kolmas huivi tällä samalla mallilla ja samoin muutoksin. 

Aina jotain!

Blogiplääh ei ole iskenyt ainakaan pahasti tällä viikolla. Huominen aihe on jo valmiina ja melkein tehtynäkin. Itsetuhoisella kauppareissulla kääpiöiden kanssa Tiimariin, tarttui mukaan vapputorvet ja koska meteli nyt ylittää korkeimmatkin rajat, niin apua, pakko lopettaa. Irtoo tukka varmaan kohta!

Leppoisampaa lauantaita teille!

4/12/2013

Raitahuivit, osa 2.

Voitteko uskoa - kaikista näistä päivistä niin juuri eilen töissä soi radiosta Rakkauden haudalla?! Mulla vilisti päässä ja silmissä Helmiä ja sikoja ja pirtanauha ja kuteet ja loimet. Hassu tunne. :) Mä olin kolmen ensimmäisen päivän tekstit suunnitellut ja pohjustanut ja aamuisin ei ole muuta tarvinnut tehdä kuin klikata teokset eetteriin. Luulin, että kiire tulee lopulta, mutta löysinhän mää vielä nää yhdet julkaisemattomat kuvat. Taas on yks päivä voitettu.

Nyt mää tajusin tässä samalla, miksen näitä kuvia ole julkaissut, mutta menköön ny. Ootteko nähny vinompaa horisonttia ikinä? Kuvankäsittelypalvelua, anyone?



Nousukiito

Senkin mä olen täällä ehtinyt jo kertoa, että tykkään kuin hullu puurosta Veera Välimäen suunnittelemista raitahuiveista. Stripe Study Shawleja oon tehnyt neljä, joista uusimmat kaksi täällä tänään esittelyssä. Kaksi vanhempaa näistä ovat menneet joululahjoiksi jouluna 2011. 

Stripe Study Shawl #3
langat: Handun erikoinen "totinen sitruuna";
langassa mukainen hopeinen kimallus ja raitoina käytetty
Madelinetosh Tosh Merino Lightia "Silverfox",
The Plucky Knitter Primo Fingering "Flannel",
Wollmeise Pure "47Ag"
puikko: 3,75mm Knit Pro Nova Metal
menekki yht: 143g
erikoista: Testasin päättelyyn tätä tekniikkaa. Toimii!


Ja taivasta tässäkin tavoitellaan

Stripe Study Shawl #4
langat: Barka Fonal Vasàrnap merino-kashmir 80/20; harmaa
Wollmeise Pure "Natur"
puikko: 4mm Knit Pro 
menekki yht: 121g
erikoista: Harmaa lanka on tuliainen Unkarista; unelmanpehmeää.
En raaskinut aloittaa uutta kerää, joten reunus on ohjeen
mukaista reunaa kapeampi.


Pingotuksella saa käsialan tasoitettua!


Tämä puukasa on oikeasti jo pienentynyt. 



Daideellista

Viime vuonna tämä huivi, Color Affection, taisi olla suosituimpia malleja Ravelryssa. Tällä hetkellä siellä näyttää olevan 8424  projektia kyseisestä mallista - ja miten paljon niitä oikeasti mahtaa olla kun esim. nämä mun huivit eivät siinä porukassa ole! Suunittelija on sama Veera. Huikaiseva malli! Pelkkiä raitoja ja ainaoikeaa, mutta silti vaikka mitä. Nää molemmat ovat mun suosikkihuiveja, pitkiä ja pehmoisia. :)

Ylimmän kuvan siniturkoosi versio on tilattu mysteerisettinä suoraan The Plucky Knitterilta. Tiesin siis etukäteen, että saan kolme vyyhtiä lankaa, mutta värit tulivat yllätyksenä. Hyvin oli värit valittu. Toinen huivi on neulottu varastolangoista; sattumalta siellä oli noinkin kiva yhdistelmä Tosh Merino Lightia. 

Color Affection #1
lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light
"Calligraphy"
"Composition book grey"
"Nutmeg"
Menekki: 219g yht.
Puikko: 4mm Knit Pro, päättely 6mm

Color Affection #2
lanka: The Plucky Knitter Primo Fingering
"Icey Audrey"
"Flannel"
"Poppycock"
Menekki: 220g yht.
Puikko: 4mm Knit Pro, päättely 6mm


Näitä vois pistää puikoille lisää aina ja joka päivä ja varsinkin kun mieltä vaivaa suuri kaiho aloittaa koko ajan jotain uutta työtä. Tätä mallia suunnitellessa saa hipelöidä lankojakin niin paljon, että melkein pelkästään senkin takia tää on kiva malli. :) Tavoitteenani on saada teille kuitenkin sunnuntaiksi valmiiksi taas Jotain Ihan Muuta. 

Ihan kiva työ, mutta nauruun meinaa tikahtua kun sitä tekee. :D Sopii hyvin perjantain tunnelmaan.

4/11/2013

Tää sopii mun pirtaan

Viikon teemaan sopii hyvin myös uuden opettelu. Yritin kirjoittaa tätä viestiä lasten tabletilla, mutta näköjään en siinä onnistunut tai että onnistuin ainakin poistamaan kaiken suunnitellun. Kun eilen töistä pääsin, kiirehdin muutaman korttelin eteenpäin ja olin taas Taruliinan oven takana. Tarjolla oli uusien käsityötekniikoiden kokeilua ja sehän oli enemmän kuin mukava juttu. Vielä mukavampaa, että kyse oli tekniikoista, joita en koskaan ollut aiemmin kokeillut. Kiitos Raisa kun jaksat järjestää. :)

Eiks ookin tutunnäköiset?


Lautanauhaa - varsinaista perinnekäsityötä. Nauhoja on ennen vanhaan käytetty yksiväristen kankaiden koristeena ja vaikka miesten vöinä ja tänä päivänä mää näkisin ne ihan samoissa tarkoituksissa. Näillä olisi niin kiva koristella vaikka pussukoita. :) Lautanauhan kiekot - vai olisko niitten nimi oikeasti laudat? - toivat heti mieleen muistoja lapsuudesta. Näitä on ihan varmaan pyörinyt äitin tai mummujen käsityölaatikoissa ja aarresäilöissä! 


Minä itse osana välineistöä. 


Suoraan hommiin, eli mut istutettiin jakkaralle ja vyötärölle sidottiin nahkanyöri. Nauhan valmis pää laitettiin nyöriin kiinni ja loimen toinen pää oli kiinnitetty kaupan keskellä olevaan tolppaan. Loimen kireyttä säädeltiin siirtämällä penkkiä eteen- tai taaksepäin ja uutta lointa sai siirtämällä kiekkoja eteenpäin. Loimi oli melkoisen tiukalla kierteellä jo jossain vaiheessa, mutta sitä sai helpotettua sitten irroittamalla loimen toisesta päästä ja päästämällä se hetkeksi vapaaksi. Kiekkoja pyöriteltiin aina kaikkia samaan aikaan samaan suuntaan; värilliset kulmat kiekoissa pitivät aina olla samassa kohtaa. Kude oli kierretty vessapaperirullan pätkälle. Lautanauhassa kuulemma puuvillalanka toimiii parhaiten. 


Tajusinpa kurkata alapuolelle.


En ollut ollenkaan vakuuttunut nauhan ulkonäöstä (ks. ylin kuva); huokailin vain että onpa tätä kiva pyöritellä tajuamatta toisaalta sitä, mitä olin tekemässä. Onneksi ymmärsin katsoa valmiin työn alapuolella. Nauhan oikea puoli oli nimittäin siellä! Aika hienoa siitä tuli! Kuvioon sai vaihtelua vaihtamalla kiekkojen kääntösuuntaa, mutta mä jätin ne taiteelliset visiot toteuttamatta ja pyöritin kiltisti kiekkoja kokoajan samaan suuntaan. Sain mää tätä ehkä kolmisen senttiä tehtyä, kivaa. :)


Pirta


Päässä alkoi soida Juicen Rakkauden haudalla kun kaupalla tehtiin vaihtokauppa ja mulle annettin pirta käteen. Kyllä uudet jutut sopii mun pirtaan. Pirtanauha teko muistuttaa melko läheisestikin kangaspuiden paukuttamista, mutta ilman sitä paukuttamista. Polkimien liike on korvataan nostamalla ja laskemalla tuota pirtaa. 


Makkaramato.


Sukkulakin tästä löytyy ja toista sukkulaa käytettiin kuteen kiristämiseen paikoilleen. Melkoista makkaraa tämä pirtanauha ja mää olin ihan varma, että joko kude tai loimi menee poikki kun piti vaan piukempaa tehdä että tuli nättiä. Nuo suurimmat makkarat ovat mun tekemiä, mutta myös tuo viimeinen piukempi paikka. Tasainen käsiala? Not! Tämä tekniikka olisi vaatinyt joko kolmannen käden tai lyhyemmät reisiluut ja pidemmät apinakädet. Opettaja siinä pahoitteli että ohut lanka ei ole paras mahdollinen tähän vaan vähän paksumpaa villalankaa pitäs olla. Uskon, tämä oli jotenkin lirun oloista. Ei niin mukavaa, mutta kuten jo sanoin - uutta on aina niin mukava testata.

Myynnissä tiskillä oli myös näihin tekniikoihin tarvittavaa välineistöä. Ajattelin, että jos mä tämmösiin vielä halua tarttua, niin luotan siihen, että jostain löytyy lainavälineet. Sain vastustettua kiusausta, koska uuden harrastuksen aloittaminen on aina hetken aikaa hirveetä varustelua ja siihen mä en nyt halua taas alkaa.

Kirkuvankeltaisten ristipistosukkahousujen kutsua en voinut vastustaa. Nyt tarvitaan vaan samanvärinen huivi tai kaks. Tai pinkki. Tai joku muu kirkuvan värinen.