Tää sopii mun pirtaan

Viikon teemaan sopii hyvin myös uuden opettelu. Yritin kirjoittaa tätä viestiä lasten tabletilla, mutta näköjään en siinä onnistunut tai että onnistuin ainakin poistamaan kaiken suunnitellun. Kun eilen töistä pääsin, kiirehdin muutaman korttelin eteenpäin ja olin taas Taruliinan oven takana. Tarjolla oli uusien käsityötekniikoiden kokeilua ja sehän oli enemmän kuin mukava juttu. Vielä mukavampaa, että kyse oli tekniikoista, joita en koskaan ollut aiemmin kokeillut. Kiitos Raisa kun jaksat järjestää. :)

Eiks ookin tutunnäköiset?

Lautanauhaa - varsinaista perinnekäsityötä. Nauhoja on ennen vanhaan käytetty yksiväristen kankaiden koristeena ja vaikka miesten vöinä ja tänä päivänä mää näkisin ne ihan samoissa tarkoituksissa. Näillä olisi niin kiva koristella vaikka pussukoita. :) Lautanauhan kiekot - vai olisko niitten nimi oikeasti laudat? - toivat heti mieleen muistoja lapsuudesta. Näitä on ihan varmaan pyörinyt äitin tai mummujen käsityölaatikoissa ja aarresäilöissä! 

Minä itse osana välineistöä. 

Suoraan hommiin, eli mut istutettiin jakkaralle ja vyötärölle sidottiin nahkanyöri. Nauhan valmis pää laitettiin nyöriin kiinni ja loimen toinen pää oli kiinnitetty kaupan keskellä olevaan tolppaan. Loimen kireyttä säädeltiin siirtämällä penkkiä eteen- tai taaksepäin ja uutta lointa sai siirtämällä kiekkoja eteenpäin. Loimi oli melkoisen tiukalla kierteellä jo jossain vaiheessa, mutta sitä sai helpotettua sitten irroittamalla loimen toisesta päästä ja päästämällä se hetkeksi vapaaksi. Kiekkoja pyöriteltiin aina kaikkia samaan aikaan samaan suuntaan; värilliset kulmat kiekoissa pitivät aina olla samassa kohtaa. Kude oli kierretty vessapaperirullan pätkälle. Lautanauhassa kuulemma puuvillalanka toimiii parhaiten. 

Tajusinpa kurkata alapuolelle.

En ollut ollenkaan vakuuttunut nauhan ulkonäöstä (ks. ylin kuva); huokailin vain että onpa tätä kiva pyöritellä tajuamatta toisaalta sitä, mitä olin tekemässä. Onneksi ymmärsin katsoa valmiin työn alapuolella. Nauhan oikea puoli oli nimittäin siellä! Aika hienoa siitä tuli! Kuvioon sai vaihtelua vaihtamalla kiekkojen kääntösuuntaa, mutta mä jätin ne taiteelliset visiot toteuttamatta ja pyöritin kiltisti kiekkoja kokoajan samaan suuntaan. Sain mää tätä ehkä kolmisen senttiä tehtyä, kivaa. :)

Pirta

Päässä alkoi soida Juicen Rakkauden haudalla kun kaupalla tehtiin vaihtokauppa ja mulle annettin pirta käteen. Kyllä uudet jutut sopii mun pirtaan. Pirtanauha teko muistuttaa melko läheisestikin kangaspuiden paukuttamista, mutta ilman sitä paukuttamista. Polkimien liike on korvataan nostamalla ja laskemalla tuota pirtaa. 

Makkaramato.

Sukkulakin tästä löytyy ja toista sukkulaa käytettiin kuteen kiristämiseen paikoilleen. Melkoista makkaraa tämä pirtanauha ja mää olin ihan varma, että joko kude tai loimi menee poikki kun piti vaan piukempaa tehdä että tuli nättiä. Nuo suurimmat makkarat ovat mun tekemiä, mutta myös tuo viimeinen piukempi paikka. Tasainen käsiala? Not! Tämä tekniikka olisi vaatinyt joko kolmannen käden tai lyhyemmät reisiluut ja pidemmät apinakädet. Opettaja siinä pahoitteli että ohut lanka ei ole paras mahdollinen tähän vaan vähän paksumpaa villalankaa pitäs olla. Uskon, tämä oli jotenkin lirun oloista. Ei niin mukavaa, mutta kuten jo sanoin - uutta on aina niin mukava testata.

Myynnissä tiskillä oli myös näihin tekniikoihin tarvittavaa välineistöä. Ajattelin, että jos mä tämmösiin vielä halua tarttua, niin luotan siihen, että jostain löytyy lainavälineet. Sain vastustettua kiusausta, koska uuden harrastuksen aloittaminen on aina hetken aikaa hirveetä varustelua ja siihen mä en nyt halua taas alkaa.

Kirkuvankeltaisten ristipistosukkahousujen kutsua en voinut vastustaa. Nyt tarvitaan vaan samanvärinen huivi tai kaks. Tai pinkki. Tai joku muu kirkuvan värinen.