Nyhjää tyhjästä ja muita menneitä

Kahdeksasta kauniista on jäljellä enää seitsemän. Hirveetä, keskeneräiset työt vähenee - ajattelin ja tartuin virkkuukoukkuun. Virkkuutouhu liittyy olennaisesti myös siihen, että talvenselkä taittuu ja kesä alkaa tulla. Mä en tajua, miks just kesällä pitää virkata. Puuvillalankaan en edelleenkään suostu oikein tarttumaan, mutta mikä hitto siinä on, että aurinko sanoo: "Ota se klooverisi ja käy!" 

*keksi ääntely*

Koska tyhjästä pitää nyhjäistä, niin en voi vielä esitellä tätä mahtavaa teosta kokonaan vaan vasta tämän vaiheessa-vaiheen. En päättänyt vielä, onko toi hirvi vai möhköfantti vai mikä, mutta aika hauska veikko näyttää olevan! Kun the big M jyskyttää ohimoilla, on oikea aika tarttua neonkeltavihreään lankaan. Kohtaus on varma! Mää oon muuten ihan muodin huipulla tän värin kanssa!

Kirkas lanka on Handun bulky-vahvuista yksisäikeistä merinoa ehkä kolmen vuoden takaa ja värjäyksen nimi on "Voi pyhä Sylvi sun hampaitas." Mieletön. Ei lisättävää.

Huomenna jotain aivan mahtavaa ja kivaa ja mua jo jänskättää, että saanko tänne teille esille matskua sieltä. Teen kaikkeni. (Neulon vaikka lisää neonvärejä.)

Pushal.