My so-called langanhankintalakko

Olipa kerran yks lankalakko, mutta sitten se ei ollutkaan enää. Näitä satuja olen kuullut muistakin suista viime aikoina ja nyt mun valitettavasti pitää itsekin kertoa se sama tarina.

Blaah, oon niin heikko. 

Haluatteko selitykset heti alkuun? Vai esittelenkö ensin ja selitän sitten? 

Kyl ne Suomessa osaa värjätä!

Olipa kerran yks Neulojien Yö. Tosi kerranelämässä-kokemus, koska järjestetäänhän se vain KAKSI kertaa vuodessa. o_O Pinkki lanka saapui langan luokse - voitin sen nimittäin Mielityn arvonnasta! Moniväristä kainuunharmasta, johon sattumalta olen muutenkin tässä ihastusta kehitellyt. Siniharmaan langan alkuperään voin vastata vaan että kvg - sieltä se nimittäin on. Molemmat uusia tuttavuuksia; Mielityn pussukoita ja kangaskasseja mulla on ollutkin, mutta ei lankaa aiemmin.

Ei mitään suunnitelmaa tai ajatusta näille langoille.

Lisää kuvateksti

Pahoittelen räikeää kuvaa, tämä on pilkkopimeässä häpeähuoneessa napsaistu. Lanitium ex machina avasi Neulojien Yönä uuden verkkokauppansa. Viime kerralla samasta tapahtumasta hankittu lanka jäi niin mukavana neulomiskokemuksena mieleen, että sitä samaa olisin kaivannut vähän lisää. Jes, kyllä sitä siellä oli, mutta miten minä lankesinkaan johonkin aivan muuhun. Pinkille langalle on ennestään keltainen kaveri, se on vähän niinko ehkä sen vuoksi kotiutunut tänne. Hyvänharmaalle silkkilangalle taas on aina paikka, joten sen vuoksi sitä. Mutta todellakin, sen langan, jota olisin kaivannut, sujuvasti ohitin hyllyiltä.

Neulojien Yön repsahdukset eivät jäänet näihin kahteen vaan tien päällä on vielä yksi lähetys. Olen niin huokaissut helpotuksesta, että sen toimitus osuu vasta maaliskuulle. 

Ja sit mä vahingossa kävin kerran Handussa ja joku perjantai piristin itseäni Wollmeiselassa. Ja se yks Titityyn täydennys yksikin perjantai...voi perjantai!

Saa ruoskia. 

Puolustuksen puheenvuorossa kerrotaan, että on valmiita töitäkin saatu aikaan ja kuu on lopetettu aloittamalla uusia töitä oikeen useampia. Kova tavoite on se miinusmerkkinen tulos saada aikaan (tänä vuonna? joka kuukausi? edes joku kuukausi?) ja ei se kyllä tällä tahdilla tule. Huonommallakin matematiikalla sen ymmärrän. 

Mind the Gap!

Tammikuun saapumiserä on jo kerällä ja muotoutumassa sukiksi. Näitten valmistumisesta ei ole pienintäkään takuuta, koska sukkien neulominen on KAUHEETA edelleen. Testaan tällä projektilla sitä, että jos langalla olisi piristävä vaikutus? Alku hankalaa, emmää käsit. Lanka on Trailing Cloudsin sukkalankaa ja "sävyn" nimi on Mind The Gap. Lanka raidoittuu suht leveiksi raidoiksi ja raitojen sävyt toistavat Lontoon maanalaisen linjojen värejä. Yritän fiilistellä, mutta ei se sukkaa kutomalla kyllä luonnistu. Gnnnnnnh. Jos nää on joskus valmiit, niin..jotain.

Niin on maanläheistä

Raitasukkaprojektin vastakohtana on Handun HarmIlua hempeän roosana ja pehmeänä vihreänä. Lanka on ensituntumalta kovin karkeaa ja karvaista. No on, on se sitä, mutta neulomistatsi on kyllä niin erilaisen mahtava. Kädet jäävät pehmoisiksi, koska langassa on aavistus lanoliinia vielä tai siltä se sormiin ainakin tuntuu. Jos nenän painaa kiinni kerään, saa pienen tuulahduksen lampaista... Vyyhdit ovat hautuneet laatikoissa jo varmaan parisen vuotta, olipa aika tarttua näihinkin!

Näiden lisäksi on tietty pitänyt aloittaa paksulankajuttujakin, että saisin kulutetut grammat näyttämään edes vähän paremmilta. :P Huolestuttavaa on se, että maaliskuu on jo etukäteen miinuksella tai että se on jo etukäteen luonut paineita grammojen kulutukseen.

Helmikuu 2014

Käytetyt grammat: -615

Lisääntyneet grammat: + 1200

Harvinaisen hyvin suunniteltu toteutukseen asti.

Jee, valoa!

Jee, energiaa!

Jee, ei lunta!

Backhand

Eivät ne kiireet ja hulinat mihinkään ole rauhoittuneet, mutta huomaan, että tämä pieni valoisuuden lisääntyminen on saanut mut ihan uusille raiteille. Aamulla päivänvaloa - onhan se nyt jotain ihan ihmeellistä. Samalla oon siirtänyt itseni normaaleihin työaikoihin ja olen käyttänyt itseeni jokaikisen pienen vapaahetken aamuista. Ehtii muuten vaikka ja mitä. Siis hirveen paljon enemmän kuin ennen ja ennenkin on ehtinyt paljon. :) 

Keltaisenruskean liivinkin ehtii neuloa. Tulee suorastaan huomaamatta.

Forehand..boom boom...

Syksyn aikana neulottu ja joulun jälkeen paljastettu Edestakaisin-liivi sai siis kaverin. Haaveilin ensin samanmoisesta Ahdista neulotusta liivistä, mutta koska Ahti karkasi paremmille niityille, piti tyytyä johonkin muuhun. Olio Vergine on aina ollut mun suosikki Wollmeisen väreistä, joten paksumpaa DK:ta on pitänyt myös hankkia tässä värissä. Hippasen liian ruskeaa, mutta aika kiva se silti on! Ohuemmissa langoissa tämä sävy on kauniimpi, on todella. 

Oliivia - Edestakaisin

Veera Välimäki

Wollmeise DK "Olio Vergine"

4,5 mm

360 g

muuta: luotu 200 s alkuun

Malli on edelleenkin tarkoitettu ohuemmalle langalle; mää tein hyvin vapaalla sovelluksella tätä ja lisäilin silmukoita en-niin-tasaisesti. Koko osui mun mielestä just niinko pitääkin, päätin sen sitten kun valmista oli. Tämä on sopiva roikotin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja erityisesti pakkaseen, jota siis ei tietenkään enää ole, koska talvityövaatteeni valmistui.

Juu ei o mun väri.

..ja koska aina on tilaa yhdelle Antarktikselle, kolmas sellainen putosi puikoilta ja jää odottamaan jo-joutui-armasta-aikaa. Lanka on tässäkin tarina erikseen. Pellon toiseen laitaan kotiutui vyyhdillinen lanitium ex machinan kimaltavaa sukkalankaa lokakuisesta Neulojien Yöstä. Sukkia tästä yritettiin aloittaa moneen kertaan, mutta lanka ja malli ja puikot ja tekijä eivät vaan kohdanneet ja langan kohtaloksi koitui lopulta Antarktis täällä pellon toisella reunalla. 

Helmikuu huipentuu ylihuomenna karmaiseviin lukuihin. Vaikka mä yönikin neuloisin, en saisi kulutettua sitä määrää lankaa kuin taloon on tässä kuussa saapunut. Tunnustan tekoni seuraavalla kerralla. Kerään rohkeutta ja asettelen sanojani siihen asti.

Parsseloonan olumppialaiset

Kiitos kysymästä, hengissä ollaan. Mulla on niin monta kertaa ollut niin paljon asiaa tänne ja aina joku toinen tekeminen tai meneminen on tullut ohi. Olen onneksi osannut olla harmittelematta tilannetta, mutta sitten kun sain kyselyitä hiljaisuudesta, niin pieni koputus jossain kuului. Ehkä ihan hyvä. :)

Walnut ink

Niin kauniita mustepulloja!

Ihanan ompeluseuramme on kokoontunut nyt onneksi mukavan usein ja tiiviisti. Joukossamme on yksi kalligrafian taitaja ja tekstaushetkestä on ollut puhe jo monta kertaa. Ajoitus sovittiin ystävänpäivän alle, että "tehdään niitä kortteja sit siellä."

Just.

Miten vaikeaa voi olla viivan piirtäminen? Puhuiko joku italiceista? Mikä mun nimi on? 

Olin ymmärtänyt aiemmin, että kyseinen laji on haastava ja että sitä sitovat tarkat säännöt ja ohjeet, suunnat ja kohteet. Sitä en ollut ymmärtänyt, että se voi niiiiin vaikeaa ja hankalaa olla. En ole ikinä osannut pitää kädessäni edes tavallista kalligrafia-tussia ja kun käteen laitetaan puuvartinen, erittäin antiikkiselta vaikuttava, kynän esi-isä, niin olin kyllä aivan hukassa. Ja tosiaan, siitä viivasta aloitettiin ja sitäkään en saanut heti aikaan. Viiva. ___________________. 

Ei tullut kortteja, tuli kaksi sivua sitä sun tätä suttua neulepäiväkirjaan. Viivoja lähinnä. :) Se on kyllä totta, että käyttämällä teriä ja mustetta kirjoittamiseen (ja sitä pallokärkiterää), siihen tekstiin tulee heti Sitä Jotain. Kauheeta jos osais ne kirjaimetkin vielä, sitä vois vaikka käyttää jossain. Harrastajaksi en heti ole alkamassa, mutta ehkä sitten joskus kun on aikaa...

Voi mestari, sun työt on kyllä jotain ihmeellistä ja kaunista. Ihailtava taito.

Happyhappy.

Reissuneuletta olen yrittänyt kuvata jo moneen otteeseen, mutta en osu säiden kanssa yhteen tämän värin kanssa. Mallina tässä on Knittystä ilmainen Zaria, jonka kanssa meillä ei ihan synkannut tossa pitsin kohdalla. Mallikertoja piti tehdä muistaakseni kolme kertaa, toteutuksessa on vain puolitoista, koska sekosin tuon muutaman silmukan kuvion kanssa. Mahtavinta tässä huivissa on lanka, handulaista kashmirsukkista; pöyhkeää ja pehmeää ja pumpulista. 

"Ihan kauhee toi sun keltainen."

Ja ne yhdet meneillään olevat bileet. Onhan tässä takamus ollut koetuksella, kieltämättä. Katselen mielelläni kelkkailut ja mitkävaanluistelut, lajilla ei merkitystä. Aikaeroa kun ei juuri ole, niin mun mieleen kisat loppuu liian aikaisin illalla. Tää olis muuten niin hyvä syy valvoa ja neuloa yömyöhään! Tänä aamuna kröhäsin kahvit nenään kun toinen ihmetteli, että minkä varten noita auton merkkejä on joka paikassa..! 

Varsinaisena kisaneuleena mulla on Leftie, johon maltoin käyttää vyyhdillisen Maus Jungia Wollmeise-laatikosta sekä maistiaiskeriä olympiarenkaiden väreissä. Tai ainakin sinne päin. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että tahti hi-das-tuu ja se on saanut aikaan startiitin. Laitan uutta puikolle, kunnes Lefitekin taas maistuu paremmalta. Eipä se kyllä kisojen aikana enää valmistu, mutta seuraavan olympiadin aikana varmasti. :)

Ystävänpäivää!

Värikkäät muffinsit eivät liity tavallaan mitenkään tähän, mutta niiden kautta päästään kätevästi muihin keittiöhommiin. Menetän tänään blinienpaistoneitsyyteni. En ole blinejä syönytkään kuin kerran ja ne oli kyllä jotain todella herkullista! En edes pyri samaan vaan taikina on otettu varmaan vääräoppisilta eli Yhteishyvästä. Projektin johdosta olen jo joutunut tiskaamaan mikrosta puoli litraa jogurttia, joten maltan tuskin odottaa, miten hyvin ne paistuvatkaan. 

Eikä meillä ole graavia eikä mätiä. Sekin vielä.