2/26/2014

Harvinaisen hyvin suunniteltu toteutukseen asti.

Jee, valoa!

Jee, energiaa!

Jee, ei lunta!



Backhand

Eivät ne kiireet ja hulinat mihinkään ole rauhoittuneet, mutta huomaan, että tämä pieni valoisuuden lisääntyminen on saanut mut ihan uusille raiteille. Aamulla päivänvaloa - onhan se nyt jotain ihan ihmeellistä. Samalla oon siirtänyt itseni normaaleihin työaikoihin ja olen käyttänyt itseeni jokaikisen pienen vapaahetken aamuista. Ehtii muuten vaikka ja mitä. Siis hirveen paljon enemmän kuin ennen ja ennenkin on ehtinyt paljon. :) 

Keltaisenruskean liivinkin ehtii neuloa. Tulee suorastaan huomaamatta.


Forehand..boom boom...

Syksyn aikana neulottu ja joulun jälkeen paljastettu Edestakaisin-liivi sai siis kaverin. Haaveilin ensin samanmoisesta Ahdista neulotusta liivistä, mutta koska Ahti karkasi paremmille niityille, piti tyytyä johonkin muuhun. Olio Vergine on aina ollut mun suosikki Wollmeisen väreistä, joten paksumpaa DK:ta on pitänyt myös hankkia tässä värissä. Hippasen liian ruskeaa, mutta aika kiva se silti on! Ohuemmissa langoissa tämä sävy on kauniimpi, on todella. 

Oliivia - Edestakaisin
Veera Välimäki
Wollmeise DK "Olio Vergine"
4,5 mm
360 g
muuta: luotu 200 s alkuun

Malli on edelleenkin tarkoitettu ohuemmalle langalle; mää tein hyvin vapaalla sovelluksella tätä ja lisäilin silmukoita en-niin-tasaisesti. Koko osui mun mielestä just niinko pitääkin, päätin sen sitten kun valmista oli. Tämä on sopiva roikotin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja erityisesti pakkaseen, jota siis ei tietenkään enää ole, koska talvityövaatteeni valmistui.


Juu ei o mun väri.

..ja koska aina on tilaa yhdelle Antarktikselle, kolmas sellainen putosi puikoilta ja jää odottamaan jo-joutui-armasta-aikaa. Lanka on tässäkin tarina erikseen. Pellon toiseen laitaan kotiutui vyyhdillinen lanitium ex machinan kimaltavaa sukkalankaa lokakuisesta Neulojien Yöstä. Sukkia tästä yritettiin aloittaa moneen kertaan, mutta lanka ja malli ja puikot ja tekijä eivät vaan kohdanneet ja langan kohtaloksi koitui lopulta Antarktis täällä pellon toisella reunalla. 

Helmikuu huipentuu ylihuomenna karmaiseviin lukuihin. Vaikka mä yönikin neuloisin, en saisi kulutettua sitä määrää lankaa kuin taloon on tässä kuussa saapunut. Tunnustan tekoni seuraavalla kerralla. Kerään rohkeutta ja asettelen sanojani siihen asti.

4 kommenttia:

  1. Onpa taas nättiä! Kiva nähdä tuo Olio vergine neulottuna, kun se vähän kiinnostais mutten ole vielä raaskinut tilata. Jossain vaiheessa on kyllä pakko. Ja Antarktis on kans ajankohtainen, koska aloitin just ekan omani. Tuskin jää viimeiseksi kun on niin kivan aivotonta neulottavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tarvii varmaan kohta aloittaa taas Antarktis, koska se vaan on kiva projekti! Niitä vaan tulee. :)

      Poista
  2. Onpahan nätti liivi. Ja täytyy sanoa, että tästä sun blogista tulee kyllä aina niin hyvälle tuulelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, se on kuule tarkoituskin! :) Et oo huono ittekkä!

      Poista

Kiitos kun jätit merkin itsestäsi. :)