Parsseloonan olumppialaiset

Kiitos kysymästä, hengissä ollaan. Mulla on niin monta kertaa ollut niin paljon asiaa tänne ja aina joku toinen tekeminen tai meneminen on tullut ohi. Olen onneksi osannut olla harmittelematta tilannetta, mutta sitten kun sain kyselyitä hiljaisuudesta, niin pieni koputus jossain kuului. Ehkä ihan hyvä. :)

Walnut ink

Niin kauniita mustepulloja!

Ihanan ompeluseuramme on kokoontunut nyt onneksi mukavan usein ja tiiviisti. Joukossamme on yksi kalligrafian taitaja ja tekstaushetkestä on ollut puhe jo monta kertaa. Ajoitus sovittiin ystävänpäivän alle, että "tehdään niitä kortteja sit siellä."

Just.

Miten vaikeaa voi olla viivan piirtäminen? Puhuiko joku italiceista? Mikä mun nimi on? 

Olin ymmärtänyt aiemmin, että kyseinen laji on haastava ja että sitä sitovat tarkat säännöt ja ohjeet, suunnat ja kohteet. Sitä en ollut ymmärtänyt, että se voi niiiiin vaikeaa ja hankalaa olla. En ole ikinä osannut pitää kädessäni edes tavallista kalligrafia-tussia ja kun käteen laitetaan puuvartinen, erittäin antiikkiselta vaikuttava, kynän esi-isä, niin olin kyllä aivan hukassa. Ja tosiaan, siitä viivasta aloitettiin ja sitäkään en saanut heti aikaan. Viiva. ___________________. 

Ei tullut kortteja, tuli kaksi sivua sitä sun tätä suttua neulepäiväkirjaan. Viivoja lähinnä. :) Se on kyllä totta, että käyttämällä teriä ja mustetta kirjoittamiseen (ja sitä pallokärkiterää), siihen tekstiin tulee heti Sitä Jotain. Kauheeta jos osais ne kirjaimetkin vielä, sitä vois vaikka käyttää jossain. Harrastajaksi en heti ole alkamassa, mutta ehkä sitten joskus kun on aikaa...

Voi mestari, sun työt on kyllä jotain ihmeellistä ja kaunista. Ihailtava taito.

Happyhappy.

Reissuneuletta olen yrittänyt kuvata jo moneen otteeseen, mutta en osu säiden kanssa yhteen tämän värin kanssa. Mallina tässä on Knittystä ilmainen Zaria, jonka kanssa meillä ei ihan synkannut tossa pitsin kohdalla. Mallikertoja piti tehdä muistaakseni kolme kertaa, toteutuksessa on vain puolitoista, koska sekosin tuon muutaman silmukan kuvion kanssa. Mahtavinta tässä huivissa on lanka, handulaista kashmirsukkista; pöyhkeää ja pehmeää ja pumpulista. 

"Ihan kauhee toi sun keltainen."

Ja ne yhdet meneillään olevat bileet. Onhan tässä takamus ollut koetuksella, kieltämättä. Katselen mielelläni kelkkailut ja mitkävaanluistelut, lajilla ei merkitystä. Aikaeroa kun ei juuri ole, niin mun mieleen kisat loppuu liian aikaisin illalla. Tää olis muuten niin hyvä syy valvoa ja neuloa yömyöhään! Tänä aamuna kröhäsin kahvit nenään kun toinen ihmetteli, että minkä varten noita auton merkkejä on joka paikassa..! 

Varsinaisena kisaneuleena mulla on Leftie, johon maltoin käyttää vyyhdillisen Maus Jungia Wollmeise-laatikosta sekä maistiaiskeriä olympiarenkaiden väreissä. Tai ainakin sinne päin. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että tahti hi-das-tuu ja se on saanut aikaan startiitin. Laitan uutta puikolle, kunnes Lefitekin taas maistuu paremmalta. Eipä se kyllä kisojen aikana enää valmistu, mutta seuraavan olympiadin aikana varmasti. :)

Ystävänpäivää!

Värikkäät muffinsit eivät liity tavallaan mitenkään tähän, mutta niiden kautta päästään kätevästi muihin keittiöhommiin. Menetän tänään blinienpaistoneitsyyteni. En ole blinejä syönytkään kuin kerran ja ne oli kyllä jotain todella herkullista! En edes pyri samaan vaan taikina on otettu varmaan vääräoppisilta eli Yhteishyvästä. Projektin johdosta olen jo joutunut tiskaamaan mikrosta puoli litraa jogurttia, joten maltan tuskin odottaa, miten hyvin ne paistuvatkaan. 

Eikä meillä ole graavia eikä mätiä. Sekin vielä.