Tyllametsästystä ja muuta mukavaa

Vauhdikas viikko taas menossa ja kyllä se tiistaimaanantai ja kellon siirto on sen tehnyt, että itseltään on koko ajan myöhässä. En pääse tähän kelkkaan kyytiin, en sitten millään. Tällä viikolla on monta harvinaista ja lämmintä hetkeä, olen tavannut kaaaaaukaisia läheisiä ja edessä on vielä ristiäisetkin viikonloppuna. Sitä ennen pitää kuitenkin metsästää aikamonet sukkahousut, pestä leninki jos toinenkin ja järjestää kaikki timattikengät järjestykseen. Ja askarrella kortteja, vaikka kuinka monta! Tänään olen metsästänyt toimivaa pursotinpussia ja tyllia. (Voi vokaalisäännöt.) Tavallaan lupasin leipoa kakkuja; leipominen on ihan jees, mutta koristelijaa minusta ei kyllä tule. Koitetaan nyt jotain tosi perinteistä ja tavallista ja pursotetaan se suklaaganache siihen päälle. 

Kahteen kakkuun tarvitaan yht. 1800 g suklaata, lupaan että on hyvää.

tsirp

Noniin, häipykää, täällä ei ole enää mitään katsottavaa. Arvaa oonko muistanut kastella pääsisäisruohoja sitten...viime perjantain? No en. Niin aito ja rehellinen en ole, että niistä nuutuneista, alaspäin roikkuvista korsista teille kuvan nappaisin vaan tässä on tunnelmia viikonlopulta tai alkuviikosta. Sieltä kumminkin. Teepurkit oli musta oikeen kivoja tässä tarkoituksessa, mitäs niihin seuraavaksi laitetaan?! Silkki- tai kuivakukkia, veikkaan. 

Neulat on järjestellyt joku muu kuin minä!

8.-14.4 vietetään Taidon ja Käsityön viikkoa. Viikon tarkoituksena on nostaa esille suomalaista osaamista, taitoa sekä käsityökulttuuria. Tapahtumia on ympäri Suomen, mutta vaikka miten etsin, en löytänyt omaan elinpiiriini tai aikatauluuni sopivaa settiä. Päätin siis juhlistaa viikkoa ihan omalla tavallani. Ensi viikon aikana täällä blogissa ei höpötetä arjesta vaan esittelen oman näkemykseni tästä spektaakkelimaisesta juhlaviikosta. Ankkalammen taitoviikko, semmonen se on. Jotain uutta, jotain vanhaa, ihan varmasti jotain sinistä ja mitä mää nyssit keksinkin. Ei häitä kumminkaan. Esittelen sitten muiden töitä jos en omistani tarpeeksi löydä. Lienee hyvinkin mahdollista etten nyt viikonloppuna jouda tänne ollenkaan raapustelemaan, joten tiedätte, että ensi viikolla luvassa tykitystä tasaiseen tahtiin. 

Olin saanut tunnustuksenkin - kiitos Ryyni. Oooh. :) 

Olen huono jakamaan tämmösiä eteenpäin, mutta takaisinpäin voisin näin julkisesti kommentoida Ryynille, että en voi kuin ihailla sun purkamistaitoja. Musta ei vaan ole siihen, tyydyn tekemääni ja etsin uuden kohteen, jos ei muuten sovi. Veikkaan että se voima purkaa työ pitää olla vielä suurempi kuin se, että saa jotain valmiiksi. Kumarran.

Öitä, mussut.