Lenkkarit sentään mahtuu vielä!

Joulu on parasta paikan päällä, joten en ala sen enempää turinoimaan siitä tunnelmasta. Sain kaiken valmiiksi jouluksi niin kuin pitikin eikä mitään suunnatonta viime hetken paniikkia ehtinyt syntyä. Aatonaattona valvottiin kahteen asti, mutta muuten on sitten nukuttu niin että selkääkin jo särkee. :o) Onneksi arki alkaa, joku roti tähänkin elämiseen. 

Pikkuraita, isoraita, pikkuraita, pikkuraita, isoraita, pikkuraita, isoraita...

Aatonaattoiltana loin silmukat näissä kuvassa näkyvistä pipoista taaimmaiseen ja sain pari kerrosta resoria neulottua. Sitten pidettiin pari päivää taukoa ja tapaninpäivän aamuna sain pipon valmiiksi. Kääpiöistä pienempi omi pipon itselleen ja toinen jäi hokemaan, että määkin haluan raitapipon. Loin silmukat saman tien ja ennen puoltayötä samana päivänä sai toinenkin piponsa ruokapöydälle odottamaan. Kaksi pipoa päivässä lienee oma henkilökohtainen ennätykseni vaikka kukas niitä nyt laskee. :)

Huomaa mut -pipo.

Kääpiöiden raitapipojen inspiraationlähteenä oli tämä raitaluomus. Paria päivää ennen joulua havahduin ajatukseen, että siskolle ei ole mitään neulottua lahjaa ja koska haluan pitää sen yllätyksenä, piti äkkiä jotain saada puikoille. En voinut mennä laatikosta tönkimään mitään valmista työtä. Hiplasin jämälankoja hetken ja aloin vaan neuloa. Tykkäsin ja tykkään valmiista piposta ihan kovasti paljon ja jämälankojen kanssa pelaaminen oli niin rentouttavaa, että sen takia aatonaattona loin sillä pinkillä pätkällä sen uuden piponalun, joka siis johti siihen kolmanteenki pipoon. 

Väriä, huutaa jalat!

"Yritä ny se sukkaposeeraus."

Jämät jäi ns. päälle ja kolmannen pipon jälkeen halusin lämmikettä varpaille. Valaistuin toisen pipon kohdalla siitä asiasta, että lankoja voi käyttää kaksinkerroin, jolloin niistä saa kivemmanpaksuista lankaa. Oi mahtavaa, miten en oo ennen keksinyt! :) Otin siis kaksi lankaa yhteen ja aloin tikuttaa tossuja; välillä ne värit sopi yhteen ja välillä taas ei, mutta eihän sillä näissä ole niin väliä. Pinkillä langalla nää on sitten yhteenvirkattu ja tossunsuukin sai pinkin reunan. Katselin mallista tehtyjä tossuja ja luonnollisesti myös ohjetta, mutten tajunnut oikeasti, miten tuo päällisauma olisi pitänyt virkata. Mulla on vähän mallia syherö, mutta ei kaiseniinnvväliä. Nää on oikeasti aika ihkutossut, koska langat on näissä kaikki ihan superihkuja; kashmirsekoitteita ja Wollmeisea ja Väinämöistä. 

Jämäpurkit ovat tyhjentyneet oikein mukavasti, itseasiassa niin kivasti, että hamstrasin jopa lisää jämiä pellon toiselta laidalta! Aaaaaaaa, miten tässä näin kävi!? 

Se oli varmaan tonttu!

Ihan kaikki paketit eivät olleet itsetehtyjä, mutta muutamaan huusholliin lähetin tällaisen liitutaulumaalilla maalatun lautasen, jossa oli herkkuja päällä. Liitutaulutussi on kyllä mahtava keksintö; paljon kivampaa jälkeä kun pelkällä liidulla. Eikä se nitise ja kirsku.

Paikkakortti sen olla pitää.

Jouluruuasta vielä sen verran, että oli joulupäiväksi askarreltu aika hieno paikkakortti mulle. 

Ainakin yksi joululahja pitää vielä esitellä, koska se on ollut syksyn suurin saavutus multa neulerintamalla, mutta tää vaatii mallin kanssa vielä pientä sumplimista ja kun tähän pitää vielä yhdistää päivänvalo, niin haasteeksi vetää. Mutta tulee, kyllä sellainen tulee vielä. Eestaas.