Toukopoukon askartelutuokio

Ainahan se menee näin, toukokuu vain sujahtaa ohitse. Tänä vuonna on tapahtumia ja "vaiheita" riittänyt vaikka muille jaettavaksi..miten ne kaikki osuukin samaan. Teemoiksi toukokuulle voidaan lukea ennätysmäiset allergiat, kääpiöimmän suuriin mittoihin nousseet eroahdistuskohtaukset, mahtavia synttärijuhlia ja vielä mahtavampia kakkuja, nahkahääpäivä, äitienpäivä, kevätjuhlia, ihanan työkaverin eläköitymisjuhlat..eikö tuukki hiki ko edes ajattelee näitä?

Jaksoin toukokuun sillä voimalla että tiesin sen päättyvän pidempään viikonloppuun eli ns. minilomaan. Helatorstai kun kääntyi iltapäivään, alkoi sohvalta kuulua: lähdetään johonkin, kyl mein johonkin täytyy mennä, mää haluan nähdä ihmisiä, hei tää olis hotelli, lähdetäänkö tänään, lähdetään vasta huomenna, no mää varaan tän hotellin nyt...

Toinen puoli minusta oli aivan yhtä innoissaan lähdössä ja toinen mietti niitä kaikkia menettyjä kotihetkiä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä kivaa ja kantaa vaikka klapeja! Kolme vastaan yksi tilanteessa oli kuitenkin pakko myöntyä (ilman suostutteluja!) ja näin pakattiin auto ja suunnattiin se Helsinkiin. Oujee! Positiivisessa hengessä ajattelin, että onpa hyvää neulonta-aikaa kun autossa saa istua. Totuus oli se, että olin ainakin mennessä niin väsynyt etten jaksanut edes niitä puikkoja pidellä...

Pussukkaa ja tilkkua.

 

Pohdinnan paikka oli siinä kun mietittiin, että mitä tekemistä me siellä nyt sitten keksittäisiin. Korkeasaari roikkui mukana suunnitelmissa, mutta koska pienet halusivat vain metroon ja ratikkaan ja liukuportaisiin, niin menimme sitten niiden mukaan. Ajeltiin ratikalla ja metrolla ja siinä samasssa mentiin aika monet liukuportaat. :)

 

Tuliaiset itselle käytiin hakemassa Stockan herkkuosastolta. Katselin aamulla kotona ruokapöydän ääressä kun Her Highness söi macaron-leivoksia (eri pinkin ja violetin sävyissä) suurella antaumuksella. En voinut kuin hymyillä. Ihan parhaat tuliaiset. Muut tuomiset haettiin pasta- ja kahviosastolta, koska kyllä iskän paras spagettikastike varmaan maistuu ihan erilaiselta kun se syö jonkun muun kuin Barillan kanssa. :)

 

Ennen kuin suunnattiin auto takaisin kotiin, käytiin Herttoniemessä kääntymässä sen verran, että pääsin pöyhimään Marimekon tehtaanmyymälän palakangaslaarin. Ei hassummat löydöt! Tämä tietää lisää projekteja!

Sundry sai siivet.

Toukokuun yhteenveto tulee tässä samalla. Tiukka asialinjaa eikä mitään matkahömppää enää yhtään. Sundryn aloitin jo joskus aiemmin keväällä mutta koska aina tuntui tulevan kivempia ja muka-tärkeämpiä töitä tilalle, niin valmistuminen otti hetkensä. Värit osui tässä just eikä melkein ja sen vuoksi tässä lukee mun mielestä ihan yhden ihanan ihmisen nimi. Laitan paketin kohta postiin ja katsotaan, osuiko arvailut oikeaan. :) Toimitus osuu nyt kyllä aivan väärään sesonkiin, mutta on se talvi jossain määrin joka vuosi sieltä tullut...

 

Sundry - High in the Sky

Jennifer Dassau

The Plucky Knitter Primo Fingering

"Miss Manners"

"Big Sky"

3,5mm

yht. 182 g

 

Ota mut kaulaan!

Liliopsida - Puuterinen

Heidi Alander

BC Garn Silkbloom Fino, beige

4,0 mm

80 g

 

Silky Touch

 

Toinen valmistunut työ toukokuulle on pikahuivi Liliopsida. Ekana hellepäivänä lähdettiin mökille ja mulla ei ollut mukaan otettavaksi mitään sopivaa työtä. Olen Tampereen messuilta ostanut Silkbloom Finoa kaksi kerää siitä syystä, että "sitten on aina valmiina lanka kerällä jos äkillinen tarve tulee." Ja äkillinen tarve tuli! Voi riemua kun ei tarvinnut keriä vyyhtiä palloksi vaan sai vaan alkaa tikuttamaan! Todistettavasti ajatus toimii, joten ostoslistalle Titityyn retkelle on jo kirjoitettu toinen samanlainen setti tätä lankaa.

 

Malli on Titityyn myyjättären, Heidin, suunnittelema ja ilmaiseksi jaossa Ravelryn kautta. Mun mielestä tän vois lukea jo "blogihuiviksi" - niin monessa paikkaa tämä on jo näkynyt. Tämän takia minäkin tähän malliin tartuin; tämän täytyy olla kiva kun niin moni tämän on hyväksi jo todennut! Oikeassa ovat, tätä oli oikein mukava neuloa ja malli oli hyvin looginen. Jäin harmittelemaan sitä, etten tajunnut tehdä tuplana niitä A ja B -kaavion toistoja. Pitsi jäi vähän pieneksi, mutta toisaalta nyt huivi on sopivan kokoinen eikä mikään puolijoukkueteltan kokoinen, joita yleensä sattuu tulemaan. Ja silkkiä, siinä nyt vaan on sitä jotain. Pinta on vähän pörheä ja kauniisti kiiltävä...oih ja voih.

 

Toukokuun numerot ovat muutoin vähän hassut. Äitienpäivän tienoilla mummu sanoi ääneen että nyt on kaikki hyvät langat loppuneet tarkoittaen sitä, että koskas sitä Wollmeisea voisi sitten saada. Aikamme kun laatikoita oli tutkittu, saatiin mummulle toimitettua kolmentoista vyyhdin paketti ja näillä se lupasi syyskuun asti pärjätä. :) Taisi siellä joukossa mennä säkillinen muitakin sukkalankoja... Olen siis toukokuussa hävittänyt omista varastoistani kaikki Wollmeisen sukkalangat, oho! Ja taatusti parempaan kotiin!

 

Toukokuu:

Häipyneet grammat: neulottu 433, virkattu 107, lankana poistunut 750; yht. 1290

Lisääntyneet grammat: 750

 

Metsästäjän saalis





Tasapuolisuuden nimissä laitan kuvan vielä toukokuun lisääntyneistä grammoista ja aion heti perään selittää nämä kaikki. :) Cascaden jättivyyhti on jatkona peittoon - oli pakko hankkia lisää että saa varastosta kulutettua jotain pois. Handun liukuvärjätty lanka on tarkoitettu kisasukkiin, värikkäät Wollmeiset haluavat isona huiviksi tai lasten takiksi ja vihreä vyyhti on The Plucky Knitterin huhtikuun kerholanka. Ugh.