Kam Chut kävi Jyväskylässä.

Juhannusta on vietetty tutuissa maisemissa, mutta haluan vielä palata viikon taakse päin. Vietin nimittäin aivan kertakaikkisen mukavan viikonlopun Jyväskylässä! Naisten retkiä, joita myös A-luokan reissuiksi kutsutaan, on tehty aiemmin ainakin Turkuun ja Porvooseen. Halvat junaliput ja Titityy ohjasivat tllä kertaa paikkavalintaa. Kalenterit kertoivat, että samaan aikaan vietettiin myös virallista Knit in Public -päivää ja Titityyn nurkilla oli samaan aikaan myös Kesämiitti. Ei sillä, että ne olisivat vaikuttaneet retken ajankohdan valintaan...

Nämä hapsut pysyy suorina.

Ennen kuin pääsen kertomaan, missä käytiin ja mitä tapahtui, niin totean, että lisää pitää saada. Jyväskylään pitää päästä takaisin. Käsityömuseossa käytiin vain oven suussa ja museokaupassa ja kaikki muutkin kivat kohteet jäi tarkemmin tutkimatta. Jonnekin kohtaa kaupunkia oli maalattu mahtavan pitkä räsymatto! 

Ei mind the gap vaan...

Saapuminen kaupunkiin oli jokseenkin hupaisa. Satoi ja tuuli, oli kylmä ja kello oli jo aika paljon. Koska varustaudumme mihin tahansa, niin sateenvarjoja oli jokaiselle oma mukana - eli kolme kappaletta. Yksi täysin iskemätön ja uusi. Se ei lukkiutunut ollenkaan ylös. joten sen alla ei voinut oleilla. Toinen oli monet reissut nähnyt luottovarjo, joka ekasta tuulenpuuskasta kääntyi ylösalaisin. Kolmatta varjoa ei enää voinut käyttää, koska kaikkia matkalaisia kikatutti kohtalaisesti.

Kyl junassa kunnon eväät pitää olla.

Määääääki syän!

Kiertelimme lauantaina kaupungilla ennen kuin nälkäisinä suuntasimme Toivolan Vanhalle pihalle. Kutimet esiin ja hommiin. Apulainen ei ehtinyt auttaa leivän kanssa, ihan hyvin ehdin syödä itse. Oikeana matkalaisena keskityin nauttimaan pihan tunnelmasta ja jälkikäteen huomasin, että yhtään mitään järkevää kuvaa ei sieltä jäänyt talteen. Rakennukset oli ihania ja jokapaikassa tosi rauhallinen ja ystävällinen tunnelma. Huok. 

Kesämiitin kunniaksi pihan majoissa olivat vierailemassa Villavyyhdin Jenni, Ilu Handuineen, Kerän väkeä, Succaplokkimies sekä nappitaituri Puputsin Puodista. Kiusauksia kerrakseen, sanoisin. Sanan "kohtalaisesti" merkitys pääsi unohtumaan kokonaan. Ihanin löytö oli ehkä tuo värikäs, käsinkehrätty vyyhti. Vyyhtiä katsellessa tulee ihan jalkapallokatsomofiilis. 

Päivälevolla.

K18

Illaksi oli varattu vähän poikkeavaa ohjelmaa - Päijänneristeily  m/s Rhealla! Oho! 

Paatilla neuloi muutkin.

Ny tarkenee.

Yöpala.

Kakkosetappi maalissa!

Pitkät junamatkat ja luvan kanssa neulominen tuottivat yhden valmiin sukkaparin. Oon kyllä pahasti kipeä tai jotain. Kuvissa näkyy ihan oikeasti pari - samalta vyyhdiltä ne on tehty. Lankana on Handun värjäämä Ilu's Gradient -liukuvärjätty sukkalanka. Kokeilin näissä ekaa kertaa myös 2mm puikkoja. Vähän ko parsinneuloilla olis neulonut, mutta kyllä siitä valmista tuli. En ainakaan ääneen myönnä, että kädet olis välillä vähän sattunut. Malli oli myös kaukana sosiaalisesta neulomisesta, aikamoista kaavion tuijottelua.

Sukkien kanssa yhtä aikaa maaliin tuli siis Tour de Sockin kakkosetappi. Jees, jees, hyvä meidän hengausjoukkue! :) Kolmosetappi alkoi juhannusaattona ja taas mennään kauas pois mukavuusrajoista. Tässähän saa harrastus ihan uusia ulottuvuuksia!

Eka etappi, keltaisia liivejä jaossa.

Pieni sisäinen kisailijani heräsi kun Tour de Sockin ensimmäinen sukkaohje julkaistiin. Olin hereillä heti julkaisuhetkellä, puikot ja lanka asennossa. Ohje alkoi sellaisella silmukoidenluomistavalla, johon mun piti etsiä jälleen kerran YouTubesta video. Jes, video löytyi ja hommiin. 

Silmukat sain aikaan melko helposti, mutta sitten luovutin. Ei siitä ekasta kierroksesta tule sukkapuikoilla mitään, tämä tarttis magiclooppina hoitaa. Soitin siskolle, että nytheti tarviin lainaan sen sukkapyörön. Sisko kielsi ensin omistavansa moisia, mutta koska olen sellaisen hänelle tilannut joskus, niin onhan sellainen ny ihan varmasti jossain..sekään, että hän ei ollut kotona, ei haitannut. :) 

Tässä kohta järjen ääni nosti volyymia. Lähdin mökille sen sijaan että olisin jatkanut tämän asian parissa.

Kahta kerrallaan, niin tulee valmistakin.

Kannustuksella on joskus hyvin suuri merkitys eikä suuriakaan sanoja tarvita. Manasin ihan vähän vain mökin pihapöydän ääressä, että ei tul mittään, ei näillä voi tätä neuloa. Pieni kommentti: "no kyl sen siitä saa, teet vaa." Ja tein vain. 

Palmikoidenkaan neulominen ei ole mun suosikkia enkä varmasti koskaan tarttuisi tähän malliin noin niinko muuten vaan. Nyt oli syy neulomiselle ja aurinkoiset kesäyöt ja mä luulen, että sen takia valmista tuli... 

Kisakuva.

Pari ehtoota saatoin valvoa vähän ylipitkään, mutta kompensaationa kärsin hellofamigrainesta vajaan vuorokauden. Neulontaprosessista olisi pitänyt olla erikseen kuva, koska ohje oli hieman haastavasti paloiteltu. Varren palmikot muodostuivat keskikaaviosta (tabletilla vasemmalla puolella sohvalla; suosittelen JKnitLiteä), reunakaavioista (paperilla oikealla puolella sohvalla), lisäyksistä ja kavennuksista muistin varaisesti (jepjep..) sekä palmikkokaavion lyhenteiden selityksistä (polvella taitettuna paperi). Tämän lisäksi tarvittiin kynää, jolla merkitsin reunakaavioihin rivinumeroita sekä palmikkopuikkoa, jota säilytin turvallisesti ponnarin takana takaraivolla. 

Hei rentouttava ja liikuteltava harrastus. No stress. 

Poseerasin hame päällä. Ette halua nähdä enempää.

Assari ei missään nimessä olis halunnut kiivetä.

Mää kehystän nää joskus. Ja nyt meen askarteleen sen keltaisen liivin. Itsenivoittajana olen sen kyllä ansainnut.

Toukopoukon askartelutuokio

Ainahan se menee näin, toukokuu vain sujahtaa ohitse. Tänä vuonna on tapahtumia ja "vaiheita" riittänyt vaikka muille jaettavaksi..miten ne kaikki osuukin samaan. Teemoiksi toukokuulle voidaan lukea ennätysmäiset allergiat, kääpiöimmän suuriin mittoihin nousseet eroahdistuskohtaukset, mahtavia synttärijuhlia ja vielä mahtavampia kakkuja, nahkahääpäivä, äitienpäivä, kevätjuhlia, ihanan työkaverin eläköitymisjuhlat..eikö tuukki hiki ko edes ajattelee näitä?

Jaksoin toukokuun sillä voimalla että tiesin sen päättyvän pidempään viikonloppuun eli ns. minilomaan. Helatorstai kun kääntyi iltapäivään, alkoi sohvalta kuulua: lähdetään johonkin, kyl mein johonkin täytyy mennä, mää haluan nähdä ihmisiä, hei tää olis hotelli, lähdetäänkö tänään, lähdetään vasta huomenna, no mää varaan tän hotellin nyt...

Toinen puoli minusta oli aivan yhtä innoissaan lähdössä ja toinen mietti niitä kaikkia menettyjä kotihetkiä, jolloin olisi voinut tehdä vaikka mitä kivaa ja kantaa vaikka klapeja! Kolme vastaan yksi tilanteessa oli kuitenkin pakko myöntyä (ilman suostutteluja!) ja näin pakattiin auto ja suunnattiin se Helsinkiin. Oujee! Positiivisessa hengessä ajattelin, että onpa hyvää neulonta-aikaa kun autossa saa istua. Totuus oli se, että olin ainakin mennessä niin väsynyt etten jaksanut edes niitä puikkoja pidellä...

Pussukkaa ja tilkkua.

 

Pohdinnan paikka oli siinä kun mietittiin, että mitä tekemistä me siellä nyt sitten keksittäisiin. Korkeasaari roikkui mukana suunnitelmissa, mutta koska pienet halusivat vain metroon ja ratikkaan ja liukuportaisiin, niin menimme sitten niiden mukaan. Ajeltiin ratikalla ja metrolla ja siinä samasssa mentiin aika monet liukuportaat. :)

 

Tuliaiset itselle käytiin hakemassa Stockan herkkuosastolta. Katselin aamulla kotona ruokapöydän ääressä kun Her Highness söi macaron-leivoksia (eri pinkin ja violetin sävyissä) suurella antaumuksella. En voinut kuin hymyillä. Ihan parhaat tuliaiset. Muut tuomiset haettiin pasta- ja kahviosastolta, koska kyllä iskän paras spagettikastike varmaan maistuu ihan erilaiselta kun se syö jonkun muun kuin Barillan kanssa. :)

 

Ennen kuin suunnattiin auto takaisin kotiin, käytiin Herttoniemessä kääntymässä sen verran, että pääsin pöyhimään Marimekon tehtaanmyymälän palakangaslaarin. Ei hassummat löydöt! Tämä tietää lisää projekteja!

Sundry sai siivet.

Toukokuun yhteenveto tulee tässä samalla. Tiukka asialinjaa eikä mitään matkahömppää enää yhtään. Sundryn aloitin jo joskus aiemmin keväällä mutta koska aina tuntui tulevan kivempia ja muka-tärkeämpiä töitä tilalle, niin valmistuminen otti hetkensä. Värit osui tässä just eikä melkein ja sen vuoksi tässä lukee mun mielestä ihan yhden ihanan ihmisen nimi. Laitan paketin kohta postiin ja katsotaan, osuiko arvailut oikeaan. :) Toimitus osuu nyt kyllä aivan väärään sesonkiin, mutta on se talvi jossain määrin joka vuosi sieltä tullut...

 

Sundry - High in the Sky

Jennifer Dassau

The Plucky Knitter Primo Fingering

"Miss Manners"

"Big Sky"

3,5mm

yht. 182 g

 

Ota mut kaulaan!

Liliopsida - Puuterinen

Heidi Alander

BC Garn Silkbloom Fino, beige

4,0 mm

80 g

 

Silky Touch

 

Toinen valmistunut työ toukokuulle on pikahuivi Liliopsida. Ekana hellepäivänä lähdettiin mökille ja mulla ei ollut mukaan otettavaksi mitään sopivaa työtä. Olen Tampereen messuilta ostanut Silkbloom Finoa kaksi kerää siitä syystä, että "sitten on aina valmiina lanka kerällä jos äkillinen tarve tulee." Ja äkillinen tarve tuli! Voi riemua kun ei tarvinnut keriä vyyhtiä palloksi vaan sai vaan alkaa tikuttamaan! Todistettavasti ajatus toimii, joten ostoslistalle Titityyn retkelle on jo kirjoitettu toinen samanlainen setti tätä lankaa.

 

Malli on Titityyn myyjättären, Heidin, suunnittelema ja ilmaiseksi jaossa Ravelryn kautta. Mun mielestä tän vois lukea jo "blogihuiviksi" - niin monessa paikkaa tämä on jo näkynyt. Tämän takia minäkin tähän malliin tartuin; tämän täytyy olla kiva kun niin moni tämän on hyväksi jo todennut! Oikeassa ovat, tätä oli oikein mukava neuloa ja malli oli hyvin looginen. Jäin harmittelemaan sitä, etten tajunnut tehdä tuplana niitä A ja B -kaavion toistoja. Pitsi jäi vähän pieneksi, mutta toisaalta nyt huivi on sopivan kokoinen eikä mikään puolijoukkueteltan kokoinen, joita yleensä sattuu tulemaan. Ja silkkiä, siinä nyt vaan on sitä jotain. Pinta on vähän pörheä ja kauniisti kiiltävä...oih ja voih.

 

Toukokuun numerot ovat muutoin vähän hassut. Äitienpäivän tienoilla mummu sanoi ääneen että nyt on kaikki hyvät langat loppuneet tarkoittaen sitä, että koskas sitä Wollmeisea voisi sitten saada. Aikamme kun laatikoita oli tutkittu, saatiin mummulle toimitettua kolmentoista vyyhdin paketti ja näillä se lupasi syyskuun asti pärjätä. :) Taisi siellä joukossa mennä säkillinen muitakin sukkalankoja... Olen siis toukokuussa hävittänyt omista varastoistani kaikki Wollmeisen sukkalangat, oho! Ja taatusti parempaan kotiin!

 

Toukokuu:

Häipyneet grammat: neulottu 433, virkattu 107, lankana poistunut 750; yht. 1290

Lisääntyneet grammat: 750

 

Metsästäjän saalis





Tasapuolisuuden nimissä laitan kuvan vielä toukokuun lisääntyneistä grammoista ja aion heti perään selittää nämä kaikki. :) Cascaden jättivyyhti on jatkona peittoon - oli pakko hankkia lisää että saa varastosta kulutettua jotain pois. Handun liukuvärjätty lanka on tarkoitettu kisasukkiin, värikkäät Wollmeiset haluavat isona huiviksi tai lasten takiksi ja vihreä vyyhti on The Plucky Knitterin huhtikuun kerholanka. Ugh.

Brand new ihanuus

Helle ja hiki ja hirvee tuska vaihtui aivan liian äkkiä paleleviin sormiin takaisin. Tuntuu, että näiden kuvien ottamisesta on aikaa vaikka miten ja kauan ja oikeasti se oli sunnuntaina!

Oi ilmastoa!

Puoliksi täynnä vai tyhjä?

Vietin viikonloppua uima-altaan äärellä seuraten, miten kääpiöiden huulet muuttuivat sinisemmiksi ja varpaat ja sormet rypistyivät. Kesätunnelmasta kertoo myös virkkuukoukku. Nappasin kotoa lähtiessä jämäpalleropurkin mukaan...

Nyt se on ehkä tyhjä?

..ja sainkin kaikki tuhottua. Neulaa ei ollut mukana, mutta onneksi virkatessa langanpäät saa muutenkin piiloon. Näin vähän jäi.

Keisarin uudet vaatteet.

Tästä piti tulla leikkimökkiin purnukka, mutta tää olikin liian kiva jätettäväksi leikkimökkiin. Toin kotiin. :)

Tän mä sentään jätin sinne seinään roikkumaan. Tilaustyö mökin tulevaisuudessa valmistuvaan keittiöön. Virkkuujämät ovat kaikki Catania Grandea viime kesänä valmistuneesta peitosta. Kuvioista välittämättä on kaikki pätkät neulottu mukaan; kyllä se näissä touhuissa auttaa aivan mainiosti.

Kahta en vaihda...

Suvun vanhat miehet ovat aina helteellä luottaneet villaan. Joskus tätä ehkä ääneenkin olen ihmetellyt, mutta aikansa näköjään pitää elää että tämänkin tajuaa ihan itse. Ei hikitä, ei ahdista kengät ja taatusti kuivat varpaat koko päivän! Kesävillasukkia lähti tilaukseen. :) Villatakin hienoutta helteellä en vielä osaa myöntää, mutta ehkä sekin pitää vaan testata. 

Jämiä odotellessa!

..leikkimökin nurkasta löytyi myös tämä kolmikko. Kertonee siitä, että seinät saavat jossain kohtaa väriä pintaansa ja koska väreistä ei ole päästy yksimielisyyteen, niin jokaiselle seinälle on siis varattu ihan oma sävynsä. Mahtava ratkaisu!

Armed and loaded.

Ilman aasinsiltoja viimeiseen asiaan - hirvityttävä haaste. Hyvän asian vuoksi (Doctors without Borders) kisaillaan vuosittain sukkien kilpaneulonnassa. Tämä ei ole Tour de France vaan Tour de Sock. Kuusi etappia, kuusi sukkaohjetta, kymmenen päivää aikaa yhdelle parille... 

Olen haukannut liian suuren palan.

Ilman tavoitetta en voi lähteä matkaan, joten ääneen kerron, että yritän saada aikaan yhden parin sukkia koko kisan aikana. Olkoon sitten vaikka tavalliset, sileät, sukat - nekin on mulle jo Iso Juttu. Kerin hiukan lankaa valmiiksi ja etsin sopivat puikot hollille. 

Se on sunnuntaina klo 16 kun ensimmäinen ohje pärähtää linjoille! Ready, set, go!

Huhtikuiset huiputukset.

Mulla oli tarkoitus hoitaa normaaliin tapaan kuun viimeisenä päivänä yhteenvetopäivitys, mutta koska näytti siltä, että lisägrammoja huhtikuulle vielä voisi tulla, niin keskityin tikuttamaan töitä valmiiksi. 

Semmonen vappuaatto täällä. Avasin Freixenetin ja tuolla se laimenee jääkaapissa. 

Ennen kuin joku huokailee seuraavien töiden äärellä, niin kerron ääneen, että kukaan lähipiirissä tahi tässä taloudessa ei kaipaile pieniä vauvaneuleita tällä hetkellä! Lahjalaatikko vain kertoi haluavansa muutakin kuin huiveja täytteekseen.

Urban Baby

Kahvipaputakin mallilla neulottu "urbaanin vauvan" takki. Pellon toisen laidan kommentti oli kyllä osuva, ei tää ehkä ihan maalle sovi!? Valmista tuli kolmessa päivässä ja nappeja myöden. Hyyyvin erikoista. Ihanat langat, äkkiä valmista, pirtsakka fiilis. Just mun työ. Valmistui eilen 23:51. Napit ompelin tänään.

Kenen takki?

Little Coffee Bean Cardigan

Elizabeth Smith

koko n. 6kk

Handu Merino DK, keltainen

Tosh DK Composition Book Greay, harmaat raidat

4,0 mm, 4,5 mm ja 5 mm

yht. 127g

napit Dropsilta

Ihq.

Alkukuusta pyörittelin Handun kashmirsukkalangan keränpuolikasta käsissäni. Se näytti ihan pikkutytöltä, joten pienen pieni söpöilytakki tästäkin sitten tuli. Napit uupuvat, koska mieleisiä ei ole varastoissa. Epäilen, että ne pitää oikein vartavasten hankkia jostain...

Minisöpötakki

Sunnyside

Tanis Lavallee

Handu kashmirsukkis "Multi girl"

3,5 mm

65 g

Oho, sukat.

Ja mitä hittiä! Toiset sukat! OOÄMGEE. Nää on jalkaterän kuvioinniltaan niin mahtavat, että tekis mieli poseerata näitten kanssa! Keltasinivihreät alueet on nii-iin kauniita. Ja lahjaksi - eivät ehdi kyllä laatikkoon kun päivä on ihan kohta. ;)

Lanka oli kyllä semmonen  totaalinen lankeaminen. Tilasin, kaduin tilausta, ihastelin saapunutta kirjettä, kerin palloksi, neuloin sukat. Tämä ei käynyt edes lankalaatikossa. Mulle valkeni tämän projektin aikana, että kun sukkia neuloo kahta yhtä aikaa, niistä tulee aika äkkiä valmistakin. Ihan kahdella setillä sukkapuikkoja laitoin menemään.

Sateenkaarisukat

Knitlob's Lair Väinämöinen Sport "Eiku"

67g

2,5 mm

Kyllä viimeistelty on kaunista.

Huhtikuu:

Häipyneet grammat: 284 (Neljä valmista työtä! Kyllä paksulangalla olis eri numerot!)

Lisääntyneet grammat: 100

Viikonloppu kaiken kruunaa.

Tulip

Omat tulppaanit ovat voimissaan aina vain pienen hetken. Se hetki on nyt.

Sammalleimu

Sammalleimumättäät kaipaisivat ehostusta, 

mutta sinnikkäinä sisseinä ovat aloittamassa kauttaan.

Taidetta?

Olen ollut joskus taidenäyttelyssä Riikassa, jossa pussinsulkijoista oli tehty jotain suurta ja mahtavaa. Epäilen, että kääpiöillä on jotain muuta mielessä, koska "ei näitä saa heittää pois kun mummukin kerää näitä."

Pataan?

Sipulipurkkia täyttäessäni mietin pienen, ohikiitävän, hetken, että mahdetaanko tänä kesänä värjätä lankaa. Tässä olis niin hyvä alku...

(Heitin pois, tiedoksi vain.)

Aamu

Kahvi maistuu paremmalta pitsiliinan päältä. 

Vaahdotetulla maidolla. 

Tossukevät on täällä.

"Ei me keretä nyt kuvia ottamaan, tarttis mennä jo!"

Ihan mahtava viikonloppu.

Olen perjantaina parkkeerannut auton ja se on niillä sijoilla edelleen.

Retkiä on tehty vain jalan tai pyörällä.

Siivousta ja hääräystä ja nauttimista.

Vaahdotan lisää maitoa.

Laitan viidennen työn puikoille.

Ne on niiiiiin valmiit!

Melko historiallisia hetkiä eletään, valmiit sukat esiteltävänä! Olin kyllä varustautunut siihen, että menis ens vuoden puolelle. En myönnä nauttineeni edelleenkään sukkien neulomisesta, mutta ei se niin inhottavaa sitten ollutkaan...

Kantapääpilkut on parhautta!

..pelastukseni oli nimittäin Afterthought Heel. Tiedostan, että kantapää on se ärsyttävin asia sukissa; kavennukset eivät varmasti mee missään kohtaa oikein ja kahta kertaa samallalailla ja gnhhh - kantalapun kerrosten laskeminen on niin raastavaa. Ja edelleen ne viis puikkoa..siinä on monta liikaa.

Siro 41

Neuloin kaksi samanlaista putkea, joissa oli kummallekin kantapäälle jätetty kahdenkymmenenkahdeksan silmukan paikka. Kärkikavennuksista piirsin kaavion (oho!), jota en muistanut ottaa kotiin mukaan ja jonka kuva lähetettiin mulle tekstarilla jälkikäteen. 

Sipulikupoli

Olen valaistunut projektin johdosta siitä, että nyt voin aloittaa sukat kärjestäkin ilman pelkoa kantapään kohdasta ja maksimoida näin langankulutuksen. Olisin ehdottomasti halunnut tässäkin neuloa niin pitkät varret kuin mahdollista, mutta eihän mulla silmukoiden luomisen aikaan ollut hajuakaan mistään jälkikäteen tehtävästä kantapäästä. 

Niinku siis ikinä sukkia tykkäisin neuloa. -_-

Vaahtomuovihirviöhyökkäys!

Covent Garden

Trailing Clouds "Mind The Gap"

2,25mm

60g

Varpaat kohti taivasta.

Kumpi sukka on kivampi? Sukka, joka on aloitettu punaisella värillä, on ehdottomasti kivampi kärjestään, mutta miksi oi miksi olen tehnyt sen kantapään keskelle väriraitaa!?! Sukka, jossa kantapää on kivampi ja asetettu juuri oikeaan kohtaan, on taas tylsemmän värinen kärjestä. Kumpi ja kampi - ihan yhtä ihania ne molemmat sukat on, niitä on kaks ja ne sopii omaan jalkaan. ♥

(alt ja numeronäppämistön kolmonen)