Kevättä kohti ja muita valoisuuden aiheita

Melkein liian myöhäistä tehdä yhteenvetoa viime vuodesta, mutta teen sen silti. Neljäs päivä, ei oo paha. Aloitan kuitenkin juhlistamalla synttäreitä ja testaamalla, menevätkö onnittelut tätä kautta perille oikeana päivänä. :) Onnea merten taakse!

Vuoden 2014 alussa asetin itselleni tavoitteita. Kirjalliseen muotoon asetettuna ne näyttivät tältä:

Joku uusi tekniikka pitää kokeilla ja opetella, mutta siihen ei tartte tykästyä.

Tämä suoritettu.

Kirjoneuletta, uusia kantapäitä,

uusia tapoja luoda silmukoita...

Lankaostoksille pitää ensisijaisesti lähteä omille lankalaatikoille, tarvittaessa pellon toiseen laitaan. Johonkin lankakerhoon saan osallistua, mutta tarpeeton muutenvaanvarastonkasvattaminen saisi jäädä vähemmälle. 

Muutenvaanvarastonkasvattaminen 

onnistui oikein hyvin tänä vuonna.

Lankakerhoon osallistuin, mutta se ei 

maistunut niin hyvältä kuin olisin kuvitellut.

Ei ainakaan sellaista pitkää kuukausikerhoa enää minulle...

Meditatiivisen neulomisen lisäksi tarvitsen harrastuksen, jonka aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä harrastusta. Tämän eteen on jo joku liikekin tehty, katotaa kui käy.

Joogaa aloitin, mutta välimatkan vuoksi se loppui jossain kohtaa.

Syksymmällä löytyi mielukasta liikuntaa ja kyllä siellä aivotkin saivat lepoa.

Onnistui.

Yritän pitää yläkerran rappusten reunat reunoina enkä säilytyskalusteina. 

"Mee sieltä toisesta reunasta, ettet kompastu."

Ei onnistunut.

Aloitan joululahjasuunittelun ajoissa. Jo kesällä. Tai jo nyt.

Tää onnistui ja ei onnistunut. 

Ennen joulua oli normaalia paniikkia, mutta

en halua enää tilanneta että aatonaattoyönä

päättelen viimeisiä langanpäitä. Ryhdistäydy päättelyssä, nainen!

Numeroina vuosi 2014 oli positiivinen. Varastosta häipyi lankaa 7707 grammaa, josta neulottuna 5057 grammaa. Enemmänkin on tikuteltu joskus, mutta koskaan ei näin paljoa ohutta lankaa. Saapunutta sisältöä laatikoihin oli 9140 grammaa. Pelkkää ihanuutta, vain kivoja lankoja, ei harmita. :)

Ihan hirveesti tekis mieli tänään räväyttää lankavarasto esille sängyn päälle ja suorittaa pieni lankalaatikkojen organisointi. Voisinks mä? Ehtisinks mä? Eka pihalle ja mietitääs sit lisää..

Lankaisaa alkavaa vuotta kaikille! Osallistuin tällä parilla Missä neuloimme kerran -blogin Jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Eik oo kivat! :)

Huivi ja sen lapset.

Elämäni nopein marraskuu. Valottomuutta en ehtinyt pysähtyä miettimään, kalenterimerkintöjä löytyi riittävästi ja keskimäärin kohtalaisella fiilikselläkin mentiin. Valoa kohti, kyllä se tästä.



Parempi tulevaisuus edessä

Viikko sitten perjantaina klo 14 iltapäivällä heräsimme ystävän kanssa ajatukseen, että illalla saattaisi olla mahdollisuus viettää aikaa kahden, ilman lapsia, ilman miehiä. Spesiaalitilanne siis. Normaalit ihmiset saattaisivat miettiä tässä kohtaa irtiottoa arjesta ja kotiympyröistä, mutta meille tämä oli mahtava mahdollisuus valloittaa kaikki pöydät ja vapaat pinnat käsitöillä. Ja hei lainasaumuri, mikä loistava mahdollisuus!



Oha ne kivoja.

Mää olen jo pidemmän aikaa haaveillut lenkkihuivista, joka olis tehty vanhoista Marimekon raitapaidoista. Omissa kirppiskasseissa pyöri muutama paita ja tajusin niitä jossain kohtaa pyytää tutuiltakin. Nyt on lenkkihuiveja ja jouluyllärit pilattu, koska lupaan, että näitä niistä paketeista sitten löytyy. Olen aivan surkea muutenkin pitämään tämmösiä juttuja yllätyksinä; hullun lailla innostun näistä ja kailotan innostukseni eteenpäin. Maantaina vein työkaverille huivin, joka oli tehty hänen miehensä vanhoista paidoista. Oih!

Näistä tuli ihan huippuja!


Pupulovee.

Trikoon kanssa askartelu ei jäänyt siihen. Perjantai-ilta kului raitapalojen ja magneettitouhujen kanssa, mutta lauantaina jatkettiin saumurileikkejä. Lähiseutujen lapsille huiveja ja riitti näistä jokunen sitten joulupuotiinkin. :)




#panelia

Ompelukoneen ääressä on hihitelty myös näille tablettipussukoille. *tirsk* 

Punainen Talli

 Ja tänään sain viettää koko päivän apulaisena pienessä navettapuodissa tässä omalla kylällä. Tuo tunnelma tuolla on jotain makeaa; pehmeää ja mausteista, rauhallista ja kuitenkin niin piristävää. Kliketiklik - FB:sta löytyy sivut ja lämpimästi suosittelen vierailua näillä hoodeilla.

Lisää kuvateksti

Ja joulukuu huomenna! Pienempi kääpiöistä on toista tuntia pyörinyt sängyssä odottaen luukun avaamista ja kieltämättä munkin tekis mieli jo käydä kurkkimassa näiden boksien sisältöä. Olin onnekas kun sain käsiini yhden näistä Handun joulukalentereista - pieni lankavyyhti jokaiselle päivälle ennen joulua! Projektikin näille on jo aloitettu. Viime vuonna en ymmärtänyt hyvän päälle ja jätin Missä Neuloimme Kerran -blogin joulukalenterisukat tekemättä. Korjaan virheen nyt ja aloitin jo kärkien tekemisen.

Marraskuun päättyminen tarkoittaa myös sitä, että numeroita pitäisi taas iskeä tauluun. Mahtava messureissu sai aikaan mahtavat numerot! Aika super!

Marraskuu

Häipyneet grammat: neulottu 633, lahjoitettu/myyty 350

Lisääntyneet grammat: 1800

Erityishuomiota: Ostetuista langoista peräti 300 g on jo muuttunut valmiiksi työksi!

 

 

Mikä se on? M! Mikä se on? E! Mikä se on? S!..

Miten se messureissu osaakin olla aina niin onnistunut! Pari yötä ennen messuja mentiin muutamalla hassulla nukutulla tunnilla, mutta silti en osannut olla harmissani lauantaiaamuna ennen kuutta kun laitoin pasteijoita uuniin paistumaan. Kuukauden päivät on suunniteltu kauppa- ja idealistaa ja vähintään yhtä kauan on mietitty sitä, että mitä siellä reissussa syödään. Kivaaaaa.

Eka A-halli, sit syödään, sit C-halli.

Eväsvaiheessa oleellista on se, että ostoksia on jo yleensä tehty. Hypistellään ja hipistellään ja päivitellään yhdessä kaikkea, mitä nyssyköihin on eksynyt. Yleensä ne nyssykät myös järjestellään uudelleen ja mielellään moneen kertaan. Joku tavara on hukassa ja joku suttaa jotain, mutta se vaan kuuluu mennä niin...

Tällä kertaa tarjolla oli ruisleipiä perinteisellä juusto-salaatti-kurkku -täytteellä, tomaattilehtikaalipestopasteijoita ja cocktailtikkuja, joissa oli persimonia ja Saloniemen kuttugoudaa. Juusto oli muuttunut ja lämmennyt niin makoisaksi ja meheväksi narikassa hetken roikuttuaan...

Ups.

Etukäteislistalla oli kolme lankatoivetta. Raitalankaa, Debbie Plissin Palomaa ja Ilmatarta. Check, check ja check. Kaikkia löytyi ja miten musta tuntuu, ettei se edes siihen jäänyt... Väinämöistarjous houkutti, neonlanka oli yllytyshankinta, mopparista ehkä virkataan jotain, värikkäät langat keskellä tulee lapasiksi..yksisarvisen hännät ehkä uppoaa johonkin pipoon, mutta ensin ne saa mennä kyllä joulukuuseen. 

Mä en käsitä.

Joku näissä väreissä nyt on. Ei tää oo mun juttu yhtään, mutta silti en saa hillittyä ollenkaan itseäni tässä kohtaa. Okei, Honkarinteen Tilan villalankaa olis voinut jäädä haaviin paljon isompikin annos, mutta järjenhiven jostain leijaili sormenpäihini estämään totaalisen repsahduksen.

Lankaostoksien lisäksi käteen jäi kahvikuppi Tuiasilta, liitutaulutusseja, washiteippiä, muutama joululahja, pahvia ja lasten toivetuliaisena liimapuikot. (!) 

Käsittämättömiä.

Karkkineuleosasto mykisti. En edes muista, mitä äänestin, koska valinta oli täysin mahdoton. Se saattoi olla noi patalaput. Ihan huikeita töitä! Jännästi sitä maistoi kaikki työt..se jääkarhuvillahaalari oli kyllä ihana, mutta mielikuvissa sen kanssa on kauhee vilu. Tosca-pannulappu vaikuttais sellaiselta hajoavalta ja ne Ässä-mix villatakit ja lapaset oli lähtökohtaisesti tahmeita ja nahkeita. :) 

Enää hei vuosi seuraaviin! Joko saa suunnitella?! 

Marrasmatsi.

Pimeää tunnelmaa elävöittääkseni olen kuvannut tämän viestin kaikki kuvat - vessassa! 

Vitoset

Hanskatuksen lopputulos on tässä. Niin mahtava pino, etten ole rappusilta edes vienyt sitä yläkertaan piiloon koska pino vaan on niin kiva. Eikä mitenkään liity siihen, että rappusille nyt vaan on taas kasaantunut ties mitä...

Rait-rait.

Tuorein tulokas sai alkunsa siitä kun nelosparin peukalosilmukat jäivät odottamaan oranssille langalle. Väriyhdistelmä oli niin herkullinen, että se pakotti yhdistämään jämät. Onneks näin, taas on pukille kannettavaa.

Eiffel 65.

Viime viestin roosat lapaset saivat moitteita pitsikuvion keskisilmukan ulkoasusta. Tein toiset siten, että vaihdoin 3->1 kavennuksen toisenlaiseksi. Jep, nyt lapasen pinta aaaal-toooo-ileeeee. Ei hyvä tämäkään, vaikka ulkoisesti ehkä kivammalta näyttää. Kevyt höyrytyskään ei auttanut ja se on outoa se.

Very bad norovirus.

Oi Ahti.

Lokakuu ei jäänyt täysin langattomaksi enkä ole kyllä jaksanut enää yrittääkään. Henkisesti keventää se, että nämä em. langat on hankittu jonkun muun neulojan lankavarastosta ja ajattelen, että sen on täytynyt olla hänelle jonkinlainen helpotus. :) Eli jotain hyvää sentään. Jo markkinoilta poistunutta Louhittaren Luolan Ahtia, joka todnäk jää varastoon pitkäksi aikaa, koska Ahti nyt vaan on Ahti. Lapasvimmassani ehdin kaivata Noroakin, että saisin kokeilla raitalapasia - nyt on sitäkin siis. 

Exploration Station

Marraskuu alkoi mysteerineulonnan parissa. Olen joka vuosi ostanut Westknitsin mysteeriohjeen, mutten vielä kertaakaan saanut työtä puikoille. Perjantaiaamuna aamiaisen sijaan nautiskelin lankalaatikoistani ja etsin sopivaa yhdistelmää. En tiedä, johtuiko aamusta vai jostain muusta, mutta ns. korvamerkityt vyyhdit unohtuivat ja valitsin työhön neljä täysin eri lankaa ja näistä kolmelle jäi nyt orpoja kavereita laatikkoon. Uncommon Threadin Posh Fingeringiä oli ihana kolmen setti ja tästä valitsin yhden. Keltainen Hedgehog Fibersin lanka on ollut pehmovyyhtini ja pahanfiiliksenkarkottaja. Pinkki lanka on oikeasti siskon lanka ja sille olis kans kiva kaveri olemassa samaa laatua. Roosahtavan harmaa vyyhti on todettu jo aiemmin "mummun pitsihuiviksi." Millai täs nyt näin kävi?! Todella outo valinta ja ehdin tätä jo harmitellakin ennen kuin Kaj Kunnas TTK:ssa lausui, että enemmän ihminen katuu niitä päätöksiä, joita ei tee ennemmin kuin niitä, joita tekee. 

Aamen ja jatkoin ykkösvihjeen loppuun. 

Maailma tarvitsee lisää nipsuja.

Kuun vaihteessa on myös opiskeltu jotain uutta. Työkaverin innostus tarttui ja ilmoittauduin nipsukukkarokurssille. Lähtökohtani kurssille oli se, että täst ei tul mittään ja suttua ja sekundaa tulee ja vielä perään valmis epäonnistuminen. Tiesin, että ompelukoneen kanssa pärjään, mutta tuo nipsun kiinnitys...

Epäluulot on tehty voitettaviksi. Opettaja oli mainio. Liiman valinnalla on väliä. Onnistuminen maistui ehkä entistä paremmalta kun niinkin pohjalta lähdettiin. Ensi kerralla esittelen kyyläpussukan. :)

Lokakuun numerot tähän loppuun - ei nyt ihan toivotonta, mutta haastetta piisaa.

Häipyneet grammat: neulottu 390, lahjoitettu/myyty 500

Lisääntyneet grammat: 750

Hiuka pehmeet touhuu.

Eräänä iltana kävi niin, että puikoilta putosi huokausten saattelemana pari sukkia. Ei enää, tää ei oo enää kivointa. Hanskatti, vantutti, lapastutti. Toisella olkapäällä istui lapasen henki ja toiseen korvaan kaikui isomman kääpiön kotityöinto: "määjärjestänsunlankalaatikkosminkätakiakaikkionkeskennytteetkaikkikeskeneräisetvalmiiksikoskamääsaanjotain."

Tottelin  molempia.

Peehekuva

Lapasinnostuksen ykköspari ei ole ehtinyt vielä kuvauskuntoon. Kakkos- ja kolmosparin kohtalo oli huomattavasti parempi kuten kuvasta näkyy. Nelos- ja vitosparikin odottaa jo esittelykunnossa. 

Tehdäkö tupsu vai ei tehdä tupsu?

Kesällä loin silmukat tähän pipoon paniikissa kun jollekin automatkalle piti saada matkaneulomus. Työ edistyi kaikki neljä kerrosta ja sen jälkeen saattoi käydä niin, että unohdin koko pipon. Meillä on siis kotityöinnostus päällänsä ja tämäkin löytyi niissä tohinoissa. En ymmärrä moista innostusta ollenkaan, mutta yritän parhaani mukaan kanavoida innostuksen todellisiin kohteisiin. Joulusiivo keittiön laatikoissa on jo tehty ja ikinä ei säilykepurkit ja makaroonit ja pastat ole olleet näin ojennuksessa. Servettiostoksillekin pitää lähteä kun pöytä on katettu niin säntillisesti viime aikoina. O_o. 

Mutta se pipo. Kuva ei kerro langan oikeaa väriä; tämä on vähän enemmän neon oikeasti. Malli on Irish Girlie Knitsin Miles to go. Edessä on tuollainen palmikko-lehdykkä -kuvio ja muutoin pipo on sileää. Ei mee hukkaan väkijoukossa.

"Koitetaas se sydän."

Kauniita lapasmalleja on todella vaikea löytää. En halua lähteä vielä kirjoneuleen tielle vaan halusin malleja paksummille langoille. Kohtasin seinän. Ilmaismalli Simple Autumn Mitts on vähän sinne päin, mutta tuo kuvion keskisilmukka näyttää ainakin mun käsialalla aivan liian huomiotaherättävältä. Njäh. Aika njäh oli myös tuo oikean käden kulmakipsi, josta onneksi on nyt jo päästy eroon. 

Osaan mä tälläkin kädellä. 

Onneksi aina voi mennä lanka edellä jos tuntuu että malli ei ota sopiakseen. Ihanan väriset raitulit, pelkkää pehmeyttä ja suloisuutta. Silmukkamäärät ja peukalokiilan ohjeet ovat samat molemmissa lapasissa. Puikkoja taisin vähän pienentää tätä mallia varten. 

Ei lisättävää. Nää on hurmaavat.

Siivet sopi mukaan.

Viiden lapasparin jälkeen sukatti taas hiukan. Näistä toinen sukka valmistui jo joskus syyskuulla, mutta hanskatuksen iskettyä en saanut tartuttua puuttuvaan pariin aiemmin. Teen nyt harkitun riskin kun isken nämä tänne, sillä sukat lähtevät pukinkonttiin! Oi kivaa! Lanka on Handun liukuvärjättyjä sukkalankoja, joka toimitetaan kahdella pikkuvyyhdillä.

Missä vaiheessa jouluvalmisteluja siellä mennään? Mä olen lukenut väen kokemuksia siitä, että lahjoja ei paketoitaisikaan vaan käsityöt voisi laittaa yhteen koriin, josta jokainen voisi valita itselleen sopivan. En ole vielä päässyt selville, että olisko tää hyvä vai ei. Miinussarake on voitolla, koska sitten ei saisi paketoida mitään ja yllätysmomentti olisi pienempi. Kaksi kuukautta ja neljä päivää. Kyl täs ehtii miettiä. Sillai kai.

Ne on niin neon.

Häikäistykää, hän on palannut. Hulinaa on riittänyt ja jaksaminen ei ole aina riittänyt tänne koneelle asti. Kiitos kun olette kyselleet perään. Meillä on kahden kuukauden aikana aloitettu eskaria, yritetty ja löydetty uusia harrastuksia, kipsattu raaja, kerätty kotityöpisteitä, suunniteltu joululahjoja..eniten ehkä koitettu pysyä arjen vauhdissa mukana.

Syyskuussa suunniteltujen projektien jono piteni valtaviin ulottuvuuksiin kun Veera Välimäki julkaisi uuden Huivileikki -kirjansa. Pelkkiä torsotuotteita yksien kansien väliin, ei yhtään mun juttu. Yhtään ei innosta. Mun piti viikolla jo laittaa sieltä joku puikoille, mutta vanttuutus ja hanskatus iski takavasemmalta edelle. Nyt on kolme paria valmiina joten ensiapu siihen oireeseen annettu. Seuraavaksi saa huivittaa.

Seon valtava neon.

Seurasin (stalkkasin?) kesällä Instagramissa kun Veera neuloi jotain kirkasta ja keltaista. Malli ei selvinnyt ollenkaan, mutta silloin päähäni jäi, että jos joskus käsiini tuota madelinetoshin Edison Bulbia (neonkeltainen) saan, niin voijee. Esitin toiveeni ääneen kun Titityyhyn tilattiin uutta satsia ja samoihin aikoihin kun sain lankani, Veera julkaisi tämän Neon Beast -mallin, joka siis oli se huivi, jota hän oli kesällä neulonut. Se oli menoa se. 

Neon muuten uudet silmälasit.

Neuloin huivia lähes maanisesti. Onneksi näin, koska valmiina tää on niin ihana. Väri ei sovi minkään kanssa yhteen eikä se häikäsevän keltainen sävy edes pue mua. Haluaisin pukeutua päästä varpaisiin mustaan, niin sitten tää vois jotenkin olla ok. Asia on kuitenkin jäänyt sikseen ja olen käyttänyt tätä kyllä ihan minkä kanssa vaan! Neonlovea. 

Pinkkikin on aika neon. 

Kaveriksi neonkeltaiselle tuli mustanharmaata Dirty Pantheria sekä merinosilkkiä, Plucky Singleä, neonpinkissä sävyssä Miss Manners. Jätin reunuksen ohjetta kapeammaksi, koska halusin vähäsen mustaa jämää, että saan tästä vaik pipon vielä kaveriksi. Olisko se vähän enemmän sopivannäköistä..?

Neonhirviö

Neon Beast - Veera Välimäki

madelinetosh tml Dirty Panther

madelinetosh tml Edison Bulb

the Plucky Knitter Plucky Single Miss Manners

4 mm

206g

muuta: SUPERJEE

Näin me maalla neonia blokataan.

Taivaskin yritti olla vähän neon. Ja onneks mulla on lisää esiteltävää teille; jos vaikka heti huomenna?

Loppuun vielä surulliset kulutuslukemat elo-syyskuulta:

Häipyneet grammat: neulottu 626, lahjoitettu/myyty 300

Lisääntyneet grammat: 1025

Sukkalaakson sukkaparaati

Hiki on hetkeksi laantunut kunnes nousee taas uudelleen. Varmaan jossain siinä kohtaa kun meillä palataan arkeen..aikamoinen syksy tulossa eskareineen päivineen! 

Roll the Bones - heitä noppaa.

Näille sukille lupasin jo ihan omaakin julkaisua, koska olivat prosessiltaan ehkä oudoin projekti ikinä. Malli oli sukkakisan kolmas malli ja ennakko-ohjeissa pyydettiin varustautumaan teipillä tai kontaktimuovilla sekä kumilenkeillä ja saksilla ja liimalla. Sukkaparit? Wtf?

Kohti tuntematonta lähdettiin ja epäusko vaihtui riemuun kun tiedossa olikin neulomisen lisäksi askartelua! Jippiiii! Ohjeen yksi sivuista oli varattu noppa-aihioille, jotka halutessaan sai koota työn avuksi. Voi kyllä, nämä askarreltiin ihan heti! (kuva alla) Malli oli nerokkaasti suunniteltu siten, että kuvion mallikerta arvottiin aina kymmenen kerroksen välein noppia heittelemällä ja sattuivatpa nopat menemään miten päin tahansa, kuvio osui aina kohdilleen ja jatkui ihmeellisellä logiikalla eteenpäin. Aivan nerokas ja todella kiehtova malli neuloa! Pohjassa on raitoja ja pientä neliökuvioita, kantapää on malliltaan tuollainen "perus." Kirjoneulekokemusta minulla oli ennestään niiden muutaman pilvenreunapipon verran, joten sitäkin sai tässä harjoitella. Ei hassumpaa, sanoisin, mutta kirjaan tähän muistiin itseäni varten, ettei turhaan kannata isompia puikkoja ottaa. Aika löysät näistäkin vaan tuli. 

Noppaillaan.

Tämmöset mää haluan tehdä vielä toisetkin ja toivottavasti sitä seuraavaa sukkainspistä ei tarvitse odottaa kymmentä vuotta. Outo tunne tämä sukatus, en tunne ollenkaan olevani omilla poluilla. 

Bling!

Nelosetapin mallia odottelin innolla, koska tiedossa oli se, että langan kaveriksi pitää olla helmiä. Taas jotain ihan uutta ja ihmeellistä, ikinä tämmöstä kokeillutkaan tai edes harkinnut! Ohjeen mallisukat oli kuvattu jotenkin aivan oudosti ja tekstin asemointikin ohjeessa oli aivan oudoista sfääreistä kotoisin. Innostus vaihtui hmph-ääniin, mutta aloitin sinnikkäästi. Nopeimmat sukkaajat saivat sukkiaan valmiiksi vuorokaudessa ja kun näistä kuvat ilmestyivät, niin johan kiihtyi vauhti täälläkin! Malli on todella kaunis ainakin perässähiihtäjälle. Edestä nämä sukat nimittäin ovat pelkkää 2x2-ribbiä. Helmien laittaminen oli mukavaa, ehkä jopa vähän koukuttavaa, koska nyt tekis mieli testata joku huivikin helmillä. Sukissa nämä eivät kyllä tunnu ollenkaan miltään, mitä vähän epäilin ennen. Että voiko tällaisia sukkia käyttäkään missään. Nyt tuntuu, että nää on ihan juhlasukat. Enää puuttuu vain ne villasukkakelpoiset juhlat. 

"Saaksmää nää? Hei saaksmää nää? Miksemmää saa näitä? Hei mää haluun nää!"

Nelosetapin alkui osui loman ekaan päivään. Ajattelin, että neulon jos neulotuttaa. Alkuhetkellä ei neulotuttanut yhtään, ei pätkän vertaa, mutta malli voitti puolelleen. Siis hommiin ja nämä sukat neulottiinkin suurimmaksi osaksi reissussa ja tien päällä. Jalkapöydän päällä oleva kiila on kaunis ja sopii tähän malliin. Valitsin pienimmän koon neulottavaksi ja koska kisasukille oli myös tiheysvaatimus, niin tiukkistelin käsialani niin tiiviiksi, että näitä sukkia en saanut edes vedettyä jalkaani. Vähänkö tylsää. Näille pitää varmaan tehdä tuhkimot ja testailla sopiviin ja riittävän kapeisiin jalkoihin.

Perhekuvassa

Kutosetapille eivät mun paukut enää riittäneet. Tö reis vas kuud bat tö kaar vas bääd sanoisin tässä kohtaa. Viisi sukkaparia on kuitenkin enemmän kuin ikinä oon tehnyt tai ainakin yhtä monta. Moisiin malleihin en olisi ikinä muuten tarttunut, saati edes vilkaissut. Sukkakisalla oli lankasponsoreita, joiden tuotteisiin minäkin luotin kisan aikana. Handun, lanitiumexmachinan ja Hopeasäikeen lankoja pääsi puikoille. Välineet ja varustehuolto saa pelkää plussaa! Opettelin myös neulomaan entistä ohuemmilla puikoilla. Kahden millin hiilikuitusukkikset olivat alkuhämmennyksen jälkeen aivan loistavat!

Ja se sijoitus? No ei mitään merkitystä enkä edes halua tietää. Ihana joukkue meillä oli! :)

Muille se on viikonloppu...

Ainiin, palautusjuomaksi nautin vyyhdillisen Väinämöisen viikonloppua ja tein tavissukat. Ei kaavioita, ei pitsikuvioita, ei tiheyden tai kerrosten laskemista. Uuden kokeilu jäi kuitenkin päälle ja nämä on neulottu varpaista ylöspäin, kantapää on tuollainen "tavallinen", mutta toiseen suuntaan tehtynä. Aivottomuuden lisäksi näissä oli parasta se, että näistä tuli täydellisen kokoiset mulle.

Bunnies in progress.

Heinäkuu lopetellaan näissä tunnelmissa. Ompelukonetta on surrutettu niin, että Pfaffin nopein vaihde on kadonnut. Löysin myös vihdoin koneesta sen täydellisen applikointitikin; vahingossa kylläkin, mutta kaikki lasketaan. Kahdeksan pupua saa huomenna täytteet sisälle ja sen jälkeen ne muuttavatkin Punaiseen Talliin...

Noniin, voitte poistua, täällä ei ole enää mitään nähtävää tai luettavaa.

Kesä-heinäkuu:

Häipyneet grammat: neulottu 657

Lisääntyneet grammat: 2265, ainakin saman verran vyötäröllä. Köhköh.