Nappikauppaa

Viimeiseen viikkoon on mahtunut aika monta (6) päivää, jolloin on tarvittu kuumemittaria. Sen lisäksi on vietetty kahdet synttärit, yhdet nimpparit ja muistettiin ja ehdittiin juhlia meitä tärkeitäkin eli äitejä ja mummuja ja mummia. :) Kaiken ihanan ja leppoisan tunnelman lisäksi olen keskittynyt aika paljon tietenkin kivoihin juttuihin (nyt kun kotikin hetkellisesti on siistimpi) eli neulonut olen! Ja paljon ja ahkerasti! 

..ja sit vois tän laittaa tänne ja hei mikäs tossa on ja mää tarviin ja
äiti saaks tän ottaa ja heeeeei misä ne kaikki pinkit on...

Olen saanut palautetta siitä, että miksen neulo lapsilleni mitään. En osaa oikein vastata tähän. Pienet työt valmistuvat nopeasti ja omien kätten töitä on keskimäärin ihan kiva katsellakin, mutta silti..oommää niille molemmille ehkä kaksi pipoa tehnyt! Ikinä! Huhhei! Koska omatuntoni alkoi muistuttamaan tästä tärkeästä aiheesta ja koska löysin lankalaatikosta viime syksyn messuostoksia, yritin lähteä korjaamaan tilannetta.

Näiht mää valkkaan.

Sain pienemmälle mahdollisen kevätjuhlavaatteen valmiiksi jo ehkä kuukausi sitten ja koska työ ei suuremmin tökkinyt ja lankaa riitti, laitoin toisen heti perään puikoille. Jos on kiva malli, se kannattaa useimmiten neuloa heti uudelleen. :) 

Välillä piti käydä tekemässä muffinsitaikina.

Suomen viimeisen alkulohko-ottelun aikana valmistui toisellekin omansa ja ilta käytettiin sitten siihen nappien valitsemiseen. Tiesin, että mulla olis varastoissa semmoset sympaattiset metalliset ruttunapit, mutta arvaatkaapa vain, kävikö se kääpiöiden suunnitelmiin? Nouvvei. Toinen valitsi vanhan roosan kaveriksi kirkkaan limenvihreän muovinapin ja toinen värittömän vintagenapin. Niin sointuvat ja samanhenkiset, että! Pienimmän synttärijuhlinta meni hoitopaikassa täysin ohi ja lupailin jo aamusella, että tänään leivotaan. Mitäs lupailin, siinä sitten sotkettiin taikinaa toisessa välissä ja välillä piti hipelöidä nappeja. Gnhhhhh.

Note to self: Älä yritä toista kertaa järjestää samanaikaisesti napinvalintatilaisuutta sekä leivontahetkeä. Ne ei sovi yhteen.

Olisko vähän kiva jos laittais helman täyteen nappeja?!

Pienempi valkkasi mahtavan värikkään valikoiman takin helmaa koristamaan. Aloin jo vakavasti miettiä niiden kiinniompeluakin, mutta nää...emmää ny jaks. :) 

On niitä ihan oikeesti kaks!

Ja mitä sieltä sitten tuli? Pienenpienet kevätjuhlabolerot. Melko varma veikkaukseni on, että kumpikaan ei suostu näitä pukemaan ko. tilaisuuteen. Takki neulottiin yhtenä kappaleena ilman saumoja. Etulipareiden silmukat on poimittu raglansaumasta alaspäin. Kuvassa takit ovat vielä päättelemättöminä ja viimeistelemättöminä, koska "..mää sit ainakin pingotan omani! Ja sää voit sen toisen laittaa!" 

Onnea. Lapseni tuntee neulesanastoa. 

Vaatekaapin täytettä eli Turhakkeet.

malli: Entrechat

koko: 3-4 yo / 4-5 yo

lanka: Madelinetosh Tosh DK

väri: Corsage

menekki: 93 g / 103 g

puikko: 4,5 mm

Pääasia että lanka on muuttanut muotoaan ja prosessikin oli oikein mukava!

Ette näe likaista uunia onneks.

Mutta onko hei helpompaa tapaa kuorruttaa muffinsit! Oon yrittänyt ties mitä pursotusta ja sivelyä, että sais edes etäisesti lehtien kuvissa näkyvien muffinsien kaltaisia kaunokaisia aikaan. Tulokset ovat olleet kehnot, mutta mä en olekaan ennen antanut kääpiöiden hoitaa koristelupuolta! En enää muista mistä, mutta jossain blogikierroksella se oli kun pongasin tän tavan kuorruttaa muffinsit. Paistetaan muffinsit ensin kypsäksi, nostetaan sen verran pois uunista, että jokaisen päälle laitetaan pala suklaata (tai ehkä vois jopa useampia paloja laittaa, jos käyttää esim. näin ohutta suklaalevyä kun nää Pandan levyt ovat) ja odotellaan hetki. Suklaa sulaa ja sen voi lusikan avulla levittää vähän isommalle alueelle. Kuten kuva kertoo, meillä ei tietenkään maltettu odottaa riittävän kauaa suklaan sulamista, joten autoin asiaa vähän avoimessa uunissa. 

Voiks nää loput rösselit syödä?

Synttäreiltä oli jäänyt strösselipurkkeja, joten ne aseiksi ja hommiin! Tämä sujui jopa ilman suurempaa ohjausta ja valvontaa. Aika hyvä ote niillä oli. :) Normaalit tappelut ja kinastelut aiheesta miks-toi-sai-enemmän-sydänkoristeita-ko-mää kuuluivat tietenkin asiaan, mutta kaikesta selvittiin!

Kaikkee ja paljo ja liikaa ja hyvä o!

Maistuis kyllä, mutta näitä onneks tehtiin niin jämpti määrä, että yhtään ei riittänyt maistettavaksi. Ehkä hyvä niin, saavat sankari ystävineen sitten enempi herkkuja huomenna. 

Makeat ovat tunnelmat myös siitä syystä, että sain alkuviikolla valmiiksi myös yhden tärkeän synttärihuivin. Tarina huivin takana on sellainen, että sain samankaltaisen valmiiksi jo viime vuonna koska sitä olis tarvittu yksille tasakymmensynttäreille. No, äitini varmisti sitten sankarilta, että onko hän kotona, jos tulemme käymään, koska mitään juhlakutsua ei näkynyt eikä kuulunut. Sankari ilmoitti olevansa juuri iltavuorossa, johon äiti kommentoi jotain juhlapäivästä ja sai kuulla vastauksen, että juu, on ne tasakymmenjuhlat, mutta vasta vuoden kuluttua se tulee kyllä täyteen. Kuka meni sekaisin ja missä vaiheessa, (veikkaan äitin vessakalenteria!) mutta mulla oli valmis huivi. Lahjoitin sen kuitenkin jossain vaiheessa vuotta eteenpäin ja taas tuli toukokuu ja nyt ne tasavuodetkin vissiin täsmäisivät. Uutta huivia puikoille ja taas tuli ajoissa valmiiksi. Sankari lähtee maanpakoon ja mun on huivi pingottamattakin vielä. Kyllä se tästä, tänä vuonna ehkä toimitus onnistuu. :)

Onnea etukäteen, jos Sinä olet tänne eksynyt! :) En näytä kuvia ja paljasta yllätystä vielä, sit joskus vasta. Kyllä kypsään ikään ehtinyt nyt yhden pitsihuivin tarvitsee.