Solsidan ja Sommaren är kort. Ja Ding Dong!

Se on kiva kun voi aloittaa mummulan mökkivierailut näin mahtavassa säässä. Kesä kerralla ja ens viikolla kumminkin haetaan vielä sukkiksia housujen alle ja hanskat esiin talvivarastoista. Se on se satakuntalainen positiivisuus, kato! Kotiovella ihmeteltiin moneen kertaan, että voidaanko nyt mennä ulos vaikka jalat näkyy ja eikö tosiaan tarvii pistää pipoa. Aajee, aivan mahtavaa! 

Vain perunamaa puuttuu!

Jo monta kesää, möksän pihapiiri on ollut yhtä suurta rakennusprojektia. Tämäkään kesä ei ole poikkeus, mutta palaan kuitenkin parin vuoden takaiseen heinäkuun helteeseen ja esittelen tämän leikkimökin avajaisiin ompelemani kyltin. Farkku on tässä kierrätettyä, pitsi on äitin tätin virkkaamaa, nappi on Handun lankatilauksen mukana tullut lahjanappi ja teksti on silitetty vanhalle lakanalle siirtopaperin avulla. Ja tässä taisin ekaa kertaa kokeilla ompelukoneen koristeompeleita. 

Leikkimökki on ollut ymmärtääkseni äitini suuri haave jo pitkään. ;) Meillä ei koskaan kotona leikkimökkiä ollut, mutta heti kun mahdollisuus oli seuraavalle polvelle se tehdä, laitettiin  pappa hommiin. Leikkimökin päätarkoitus on toimia kioskina, koska toiselle seinälle on väkerretty hienon hieno asiointiluukku. Mökissä mahtuu aikuinenkin seisomaan ja nukkumaan. Koska aina on hyvä syy juhlaan, juhlittiin tämänkin mökin avajaisia asiaankuuluvin menoin. Muistan, että avajaispäivänä oli aivan tuskaisen kuuma päivä, varjossakin ahdisti.

Domino-keksejä, saisiko olla? 

Nää muffinit kestää hellettäkin!

Mummu ja sisko virkkasivat myytävää kioskiin ja tarjottavaa juhliin. Tuohiropposet ovat vanhanpappan tekosia ja mun tekis niin mieli ottaa ne talteen tuolta kioskista, etteivät vaan rikkoudu työn touhussa! Ällistyttävän hienoja! 

Viirinauha kuului myös avajaispakettiin.

Tänään kioskilla oli myynnissä kananmunia ja kanankoipia, hampurilainen ja jätski. Kaikki menivät ja vaihtorahaakin saatiin, joten melko hyvä kauppapäivä. Myyjillä oli kiire muihin hommiin ja ostajien askel veti kovasti naapuriin päin, koska siellä oli huutokauppa. Ja mitään me ei sieltä sitten kotiin kanneta..kuului kolmesta suusta ja kyllä, yhdellä oli kainalossa kasa räsymattoja ja toisella iso, monitasoinen kukkapöytä kun takaisin tulimme. Matoista taisi kympin verran köyhtyä ja pöytä maksoi 2e, jota ei ostajalla eikä minulla ollut. Mutta pöytä piti saada! Onneksi löytyi luottavia auttajia. :) Viisasta lähteä ilman kukkaroa moiseen paikkaan.

Myöhemmin illalla toinen kääpiöistä jutteli paljussa tästä huutokaupasta, että "huusitko sää siellä et MATTO! MATTO!? Ja K huusi että PÖYTÄ! PÖYTÄ!?" Voi kyllä, juuri näin se huutokauppa toimii. Desibelit ratkaisevat!

Porakone ja puikot?

Olin aamulla tosi toiveikas ja laitoin kaksi vyyhtiä lankaa kerälle. Mulla on jo muutaman päivän ollut pakottava tarve neuloa lisää pitsihuiveja. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin saan tän vielä valmiiksi ja sen jälkeen aloitan vielä kolmannen huivin, joka ufoutuu eli jää kesken sitten taas piiitkäksi aikaa. Kun sieltä huutokaupasta pääsimme takaisin, niin pieni neulepiirihän siinä piti pystyyn laittaa. Kun puikolla on neljätoista silmukkaa ja kahdeksan silmukkamerkkiä, niin mun yleensä menee hermot siinä vaiheessa. Neljä silmukkamerkkiä vielä menee, mutta nyt tuntui aika suurelta määrältä. Luin ohjetta ääneen ja ihmettelin, että miks tässä neuvotaan, että "sl PM", jonka mää luen että "slip place marker" ja että mitä nää kaks verbiä tässä yhdessä tekee. Miten mä voin sen asettaa, jos mun pitää se samalla siirtää. Lyhenne PM on mun päässä muotoutunut aina muotoon place marker, jossa sana place tarkoittaa tekemistä eli sen merkin asettamista. Haa, kuinka väärässä olen ollut! PM tarkoittaa place marker, mutta siis paikkamerkkiä, silmukkamerkkiä eikä tosiaan sen merkin asettamista. Tai voi se sitäkin tarkoittaa, mutta voi tarkoittaa myös pelkkää merkin paikkaa eikä sen asettamista. 

(Tämä oli suurimmalle osalle täysin turha tieto, mutta mulle suuri oivallus! :))

Porakonettakin me tarvittiin kun sulkapallo sujahti terassin reunalta laudoituksen alle. Katottiin, että pappa oli kaukana ja äkkiä kärkisarja jostain ja hommiin. Sulkapallo pelastettu ja laudoituskin saatiin ennalleen. Mahtavaa. 

Olkapäät saa poltettua tälläkin tavalla.

Enkä mää oikeasti pystynyt paahteessa kovinkaan kauaa neulomaan, mutta pitihän tuo uusi pihakivi testata. Kuukauden päästä on julkineulontapäivä. Sitäkin varten pitää reenata. 

Tähän niin tarvittaisiin se tuoksu vielä...

Kyl mää paljuunkin jonkun virkkaustyön vielä vien, tänään neuloin savusaunan oven vieressä, ihanassa tuoksussa. Ohjeessa on menossa kohta "toista 28 kertaa" ja mä olen luvuissa jossain puolivälissä menossa. Työ hidastuu koko ajan kun kerrokset pitenevät, mutta voi miten kiva on neuloa raitoja ja tätä lankaa. 

Mallina tässä on Cladonia, lankana Madelinetoshin Tosh Merino Light sävyissä Badlands ja Antique lace. Ja etukäteen hurjan suurilta tuntuneet 4,5mm puikot, mutta hyvää huivimatskua tästä tulee. Värit eivät kovin kesäiset ole, mutta hei ei mun lankalaatikossa ollut mitään tähän sopivaa kesälankaa!

Jee, hyvä Sveitsi ja kohta viisuillaan ja mä jatkan raitaprojektia! Ding dong!