Arvontalaulu raikaa, on arvonnan aika.

Täsä me ollaa.

Ensteks me aamulla askarreltiin kaikella hartaudella niitä arvontalappuja. Mulla on vakaa aikomus päästä eroon kaikesta paperiaskartelumateriaalista, joten näihinkin lappuihin suikaloitiin iih-ihanaa basic greyn paperia. Työnjako oli sujuva, mä huutelin pöydän toiselta puolelta nimiä ja isompi pieni toimi kirjurina. Pieniä kirotusvireitä saattoi joukkoon eksyä, mutta ehkä ne neljävuotiaalta vielä sallitaan. "Ei tää Pitko oo kyllä mikään nimi!" Ööö, sun äitis on Ankka, joten koitetaas ymmärtää Pitkotkin. 

Pikkasen väärin meni se arvonnan loppumisaikakin, 21:05 se piti olla. Onneksi kukaan ei kokenut vääryyttä tämän vuoksi. Kiitos kaikille vastauksia, ne ainakin ilahdutti mua oikein paljon. :) 

Sit me sheikattiin.

Voikh tän ottaa?

Tän jälkeen kippaan sujahti talon pienin käsi. Ensin piti käydä läpi säännöt, eli kieltää se, että lapuista valkattais se, josta löytyy oma kirjain. Sääntöjä noudatettiin kiltisti.

Tää hiält tuli.

Onnea Mammutti! Onni suosi rohkeaa ja kunhan ilmoitat osoitteesi tähän suuntaan, niin laitan postia tulemaan. Osoite on ankkalammella ja miukumauku ja gmailpistecom. Muistathan myös ilmoittaa, haluatko pussukan vai lankapalkinnon. Mammutti vastauksessaan kertoi yrittävänsä ilahduttaa päivittäin ystäviä ja perheenjäseniä kaikenlaisissa asioissa ja osansa saavat myös kissat. :)

Ja arvatkaa mitä kävi tän jälkeen? Neljävuotiaan raivokohtaus. Kaikki voimat ja äänet ja ulos asti siitä pääsi "MIKSEMMÄÄ SAA ARPOA?!" Vastaukseni "siks kun sää sait kirjoittaa laput" ei luonnollisestikaan kelvannut, joten nostettiin toinen lappu, jossa luki...

"Tää o vähän ko haisuli."

..titti-dii - Kaisu! Kiitä siis raivokohtausta ja sulle lähtee pehmeä lohdutuspalkinto! Laitathan osoitteesi tulemaan sinäkin! Pakko mun on paljastaa sekin, että niitä lappuja arvottiin niin kauan kuin niitä oli ja vaikka mä miten haluaisin, niin nää arvat eivät olleet sellaisia joka-arpa-voittaa-arpoja. Koittakaa kestää asian kanssa. :)

Tää viikonloppu on kerätty voimia tulevaan. Söin eilen yhden ikinäparhaista lounaista Nanda Devissä Tampereella, kyllä sen voimin jaksaa! Syyskuu on haasteita ja hulinaa täynnä ja koitan saada kalenteriin vielä enemmän tilaa liikuntaharrastuksille. Tilannetta ei tietenkään helpota se, että päätin ekaa kertaa elämässäni osallistua knit-a-longeihin (neulotaan yhdessä porukalla samaa mallia/teemaa/whatever) ja haluan vielä pysyä KAL:ien tahdissakin. Saattaa olla, että täällä on rauhallisempaa, vaikka olenkin laittanut viestejä luonnoksiksi teitä odottamaan. Miksei mun minuutti voi olla kahta minuuttia?

Mistä ne on kaivanu tän Pulttiboisin takaisin?