Kyl ne muukki!

Ennen viime viikonlopun kuvaustuokiota olin varustanut itseni kuvaamalla muiden ihmisten valmiita (neule)töitä, koska ei omissa tuntunut olevan mitään esiteltävää. Tilanne siis sittemmin korjaantui, mutta on mulla silti niitä jonkun muun tekemiä töitä täällä tallessa ja mun mielestä nekin vaatii päästä esille. 

30 litraa valmista

Kolmas lähisuvun nainen on myös onnistunut keräämään itselleen melko vaikuttavan kokoelman päättelemättömiä sukkia ja ruttuisia huiveja. Mulle hän on edelläkävijä esim. Ravelryn käytössä ja ohjeiden hakemisessa ja käytinkin Ravelrya muutaman vuoden hänen tunnuksillaan (hups), koska en nähnyt paikassa siinä vaiheessa mitään ihmeellistä tai erityisen järkevää. Jotain malleja hei nyt vaan, ihan sama se on. 

Me jaetaan tämän tekijän kanssa rakkaus kauniisiin lankoihin, vaikka mallien suhteen ei mielipiteet mitenkään yksiin menekään. Eroja löytyy myös sukkienneulomistaidoissa ja -haluissa. Näiden laatikkojen kautta on kulkenut kymmeniä ja taas kymmeniä sukkapareja. Pitsihuivejakin hän on tehnyt ennen kuin minä ymmärsin huiveista mitään.

Tässä muutamia helmiä laatikon kätköistä. Tekijä ei ole mikään mestari arkistoimaan tekeleitään teknisiltä tai miltään muiltakaan tiedoilta, joten mallinimikkeet ovat osittain mun muistin varassa. Se tarttis sihteerin tähänkin tehtävään.

Kauniita sukkia, niin kauniita.

Taustalla valkoisesta Artesano Aranista neulottu Cocoon me Cowl, Wollmeisen Maus Jungista Nemesis-sukat (kiva ilmaismalli, huom., huom!) ja etualalla sinapinkeltainen Heritage Sock / Musta Wollmeise -yhdistelmällä jotkut mysteerisukat. Sukkia neulotaan täällä 2mm puikoilla, joka on aika käsittämätöntä koska tekijä on vielä piukottaja parhaasta päästä. Uskomattomia peltitöitä kohdattu välillä. Ei o normaalia, että huivi seisoo itekseen.

Pehmeää valoa ja halkeilevaa harmaata lankaa

Pipomallien löytäjänä tämä tekijä on kyllä mestari! Mallit ovat usein myös sellaisia, etten itse vilkaisisi päinkään, jossen olisi nähnyt valmista työtä. Tässä vasemmalla harmaa baskerimalli Beanpole Beanie, joka on kuulemma mitä parhain päässä (miksi sekin on vielä päättelemättä?!) ja oikealla Titityyn the Uncommon Thread -klubin langasta neulottu Soft Light.

..lisää huiveja...

Huiveja löytyy joka lähtöön. Tässä kuvassa päällimmäisenä on neulojan ensimmäinen Wollmeisesta neulottu työ. Malli on Lintilla ja tämä huivi melkein seisoo itekseen, melko tiheä tiheys. :) Alla on Cameo, josta muistan, että beige lanka on mun varastoista ja se on kiikutettu pellon toiseen laitaan akuuttiin lankapulaan lähes ambulanssikyytivauhtia. "Mullei oo mitään ton harmaan kanssa, tuo nyt jotain." 

..huiveja...

Olis vielä niitä huiveja. Takimmaisena on Germinate, joka piti aloittaa kun piti löytää sopiva huivimalli, johon voisi hukata vyyhdillisen WM Oohmia ja Palominoa (vai Teddyä? Kumpi se mahtoi olla?) ja pitsiä piti siitä työstä löytyä. Tämä on näissä kuvissa näkyvistä töistä uusin. Valkoinen on alpakkastoola, jota ei ole pingotettu ja joka silti on parisen metriä pitkä. Tiedossa siis jossain vaiheessa ehkä nelisen metriä pitkä kaulaliina. Hirveen käytännöllinen. On se oikeasti myös hyvin leveä, kietaisukamaa. Muistan tästä huivista sen, että tää oli hautautunut laatikkoon ja kerran kun sitä meinasi tekijä jatkaa - "ei kyl mun se valkoinen täytyy nyt tehdä valmiiksi" - huomasi hän, että aijaa..se olikin jo valmis! Nainen, joka ei ole keskeneräisyyksistään kartalla! Mitä ihmettä?! Etualalla on siitä samasta the Uncommon Thread -klubin langasta neulottu sateenvarjohuivi, jonka nimi on nyt hukuksissa. 

Tän kuvan värit mä vielä joskus yhdistän keskenään.

Mä olen hyvin varhaisessa vaiheessa ihastunut niihin Veeran töihin ja tämän ajatuksen myyminen pellon yli on ollut haasteellista. Ei sillä, että mä sitä olisin kovasti tyrkyttänyt... Kuten kuvaan sopii, hän on tehnyt tältä suunnittelijalta erilaisia töitä kuin minä. Boltistakin otin minä mallia kun hän oli sen ensin saanut puikoilta pois. Bolt on tässä neulottu Wollmeisesta ja väreina Maus Jung ja Limone. Boltin päällä lepäilee Secret of Change, joka on neulottu fingering-vahvuisesta Cascade 220:sta. 

Kas kuusen latvassa oksien alla.

Tämän pipon mä suunnilleen pakotin hänet neulomaan, kun en itse ehtinyt Lankaleikin töihin tarttua heti kirjan kotiuduttua. Pellon toisen laidan lankalaatikossa on kohta vuoden hilloutunut kaksi vyyhtiä madelinetoshin tosh sportia keltaisena ja valkoisena ja mää näin ne tässä pipossa yhdessä. Lupasin itse neuloa saman mallin ja värit vielä toisin päin, koska vyyhdeistä jäi jäljelle - Kuusi-pipoa tiedossa täällä sitten lisää. Tekijä ei pitänyt tästä mallista ja vähän hassulta se päässäkin tuntuu, mutta kaunis se on kyllä, oikein kaunis. Ehkä vielä kauniimpi jos sen joku viimeistelisi.

Nämä siis kaikki täysin valmiita töitä! Keskeneräisiä mä en edes halunnut nähdä! :)

Mikä järki tässä on? Meillä on toisistamme langanhiplaus- ja neulontaseuraa, tarvittava puikkokoko löytyy lähes aina kilometrin säteellä ja lankatarpeet voi tarvittaessa tyydyttää hyvinkin liki. Yya-sopimus kantaa pitkälle. Neulontatyylimme ja mallivalinnat eroavat kovasti toisistaan, vaikka todistettavasti opetus on ollut samanlaista. Mutta tämä "tarpeeton" neulominen on kyllä mielenkiintoista, siinä me ollaan hyvin samanlaisia! Prosessi on tärkein, lopputulos tulee siinä ohessa eikä sillä lopputuloksessa sitten loppujenlopuksi enää niin kauheesti väliä olekaan. :D

Pellon toiseen reunaan terveisiä, ny ne o esil. *sydän*