Kettupöllöi

Joulupukki oli kyllä tänä vuonna viisas yhdessä kohtaa. Välitti tontun välityksellä mulle jo lokakuun puolella ytimekkään viestin, että "tämmönen jouluksi, kiitos." Viestissä oli mukana linkki ja kuva ja minä tonttuhuumassa vastasin, että "onnistuu!"

Ei onnistunut ja sen varmaan arvasittekin. 

Lacy ass. 

Harmitti ensin niin, että piti vähän aikaa hävetä. 

Huhuuu!..eiku...

Se kuva, joka mulle lähetettiin, oli tämä. (Pinterest-linkki) Viesti kuului jotenkin niin, jos tämmösen elukan sit sais seuraavaks. Siis hommiin ja hyvissä ajoin ennen joulua (~4 päivää) sain leikattua kankaat ja tilpehöörit näihin vekkuileihin kaveruksiin. Toteutus jäi kuitenkin puolitiehen ja vuosikin ehti vaihtua ennen kuin nää oli valmiina. 

Hei mua ei näy täältä takaa yhtään!

Enkä mää nyt tiedä, onko nää kettuja vai pöllöjä vai mitä - melko rutistettavia kaikesta huolimatta. Vihreäraitainen on vanhasta Marimekon raitapaidasta ja harmaaruutuinen on jotain vuosikertapuuvillaa äitiltä. Värikkäämmät kankaat taitaa poikkeuksellisesti olla ihan kaupan hyllyiltä suoraan. Silmätkin on ihan oikeita turvasilmiä, oho.

Pitää näidenkin päästä kirjottaan toistensa seinille.

Perhepotretti

Ei saanu joulupukki pakettia kuskattavaksi eikä näistä vieläkään ole toimitettu yhtään toiveen esittäjälle. On se joulu ensi vuonnakin ja sitä paitsi nää oli niin kivoja tehdä, että mulla on tuolla nyt taas kesken aika monta perheenjäsentä lisää. Kovia lisääntymään, sanoisin. 

Nää voi syntyä suoraan viikset naamassa.

Kyllä, näihin jäi himo. Viikset, oih. Miksei aina voi olla movember?