Jes, mä voitin marraskuun!

Onni ja ilo oli jotain suurta, kun pihakivien päälle oli yön aikana ilmestynyt kaksi suklaista tonttua. ("Äiti mitä punasia pulloja tos maas on?") Muutaman jouluvalon olen tuonut esille tunnelman vuoksi, mutta mikään määrä ulkoisia esineitä ei voi saada aikaan yhtä hyvää fiilistä kuin kääpiöiden viuhahtelu yöpaidassa ja talvikengissä jäisellä pihalla. ("Eiku me vaan äkkisten käydään, ei tart vaatteit!") Joku ehti epäillä kaikki lähipiirin ihmiset, että kyl ne on yöllä käyny meillä, mutta vakuutin kaikkien nukkuneen sikeästi eikä kukaan ikinä viittis keskellä yötä tämmösiä järjestää. ("Olik se tonttutoljanteri ko nämä toi?")

(Tein ehkä virheen, että tää oli tässä vaiheessa jo. Iltasatu ei meinannut loppua ollenkaan kun kaksi vilkasta mieltä mietti, käykö tonttu ensi yönäkin...)

Kui hiano!

Apinoin surutta jotain taitavaa tekijää. Pellon toisella laidalla oli vessan oven viereen ilmestynyt sähkönsininen teippihimmeli ja teippaaja oli ystävällisesti tilannut mullekin omat teipit. Keltaista sen olla pitää ja harmaa seinä on tälle musta oikeen kiva tausta! Kuvakulma siistii näkymän ja pieni epätarkkuus häivyttää rypyt ja symmetriaa huutavat kulmat. Eihän himmelin tarvii olla vain joulunajan koriste? Miten musta tuntuu, että yhdessä läheisessä tuvassa on himmeli kesät talvet katossa..?! 

Tykkään!

Terapiaa.

Mennyt viikko oli taas sellainen, että tämän päivän väriterapiahetki tuli tarpeeseen. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että jouluksi ei enää mitään valmista saa, mutta jouluissa on myös se hyvä puoli, että niitä tulee aina uusia. :) Valmiita töitä päätin olla esittelemättä enää tänä vuonna, koska yllätys se on pienikin yllätys. Ja kuitenkin mä sorrun viimeistään joulupäivänä esittelemään täällä jotain. Loppuvuoden viikot ovat toinen toistaan rikkonaisempia mutta se on tässä vaiheessa vaan kivaa! 

Mää toivon, että teillä kaikilla on edes etäisesti rauhaisaa muistuttava joulukuu edessänne. Ja että teillä on edes yks joulukalenteri. Mun joulukalenterissa on 24 pussia teetä ja se on ihanaa se. 

Pus.

Silppua sieltä ja täältä ja pakettiahdistusta

Mää veikkaan että se on jotain helmikuuta kun mää taas ehdin mukaan siihen tuttuun kirjoitusrytmiin. Jouluun on to-del-la vähän aikaa ja vaikka kiellän ressaavani siitä, hakkaa taustalla kuitenkin ajatus tekemättömistä töistä. Suurimman voimattomuuden tunteen aiheuttaa aina uusi, mahtava idea, jonka toteuttamiseen vaan ei ole enää aikaa. Se on aina näin, parhaat ideat tulevat taatusti viime tingassa ja osa vielä viime tingan jälkeenkin. Peruskuvioita sekoittaa positiivisella tavalla tänä vuonna kahdet suuret juhlat (no toiset on vakio) sekä sitten se pienenpieni lomamatka...

Ompelukone surraa varmaan vielä aattoaamuna.

Serkulle Benningtoniin lähti raidallinen pipo. Sukuvika - eli suuri pää - aiheuttaa sen, että sopivia pipoja ei kaupasta kuulemma löydy. Ensiavuksi lähti tämä handulaisesta bfl-langasta neulottu peruspipo; toivottavasti lähtee sitten vaikka kiertoon, jos ei sovi. :)

Kuplat hypnotisoi

Messulankaa on päässyt jo puikolle kolmeen eri työhön. Kupla-lapaset ovat todella addiktoivat, nää pitäs suorilta tikuttaa valmiiksi. Kuvio on nerokas! Tein joku talvi useampia Bubble Hatteja. Kuvio on tässä sama, mutta aivan mahtavalla tavalla kaksivärisenä toteutettu! Niin tykkään! Lankana näissä on Pohjan Akka. 

Ei mahdu kansi kii!

Lahjalaatikossa on se tilanne, että kansi mahtuu kiinni vain tunkemalla. Uusimpia tulokkaita täällä ovat messumatkaneulomus eli Upper East Side -pipo sekä Antarktis-huivin toinen tuleminen. Silmukat silmukoina ja silleen, mutta mun mielestä tän Upper East Side- mallin suunnittelijan mielikuvat New Yorkista on nerokkaalla tavalla muotoiltu mallikuvioksi. Mää näen tässä Chrysler Buildingin ja Empire State Buildingin..näen, ihan oikeasti. :) Värivalinta ei ehkä osunut ihan nappiin, taidan tämän mallin toteuttaa vielä teräksenharmaana, niin sitten on mielikuva täydellinen. Tai joo, tää värihän on sitten se Central Park. :)

Antarktis oli toisellakin kerralla rentouttavaa neulottavaa. Tiheys poikkesi ohjeesta, koska tässä tuo verkko-osa pingottui paljon suuremmaksi kuin siinä aiemmassa työssä ja vyyhdillinen lankaa ei ihan riittänyt kaikkien toistojen tekemiseen. Lanka on Neulojien Yön ostos (se ainoa lankaostos) ja Lanitium ex Machinan single ply merinoa. Hyvin tosh merino lightin kaltainen lanka, ei siis lainkaan hassumpi!

Niin mutta se kansi ei siis mene kiinni. Tavallaan voisin heittää lahjaressin nurkkaan, koska täältä varmasti löytyisi jokaiselle jotakin, mut silti...

On tämä kans.

Ensteks kivin reissu!

Eilen oli taas sen aika; sen, jota olen lähes koko syksyn odottanut. Messuretki Tampereelle. Jee, tungosta! Jee, pitkiä jonoja! Jee, töniviä ihmisiä! Jee, lähtö pimeään aikaan ja paluu vielä pimeämpänä aikana!

Perinteistä poikettiin tällä kertaa siten, että matkaan lähdettiin yhteiskyydillä ja täysin toisten siivellä. Mahtavaa, että tällainen mahdollisuus kuitenkin oli. Kenenkään ei tarvinnut itse ajaa, Pirkkahallilla pääsi liki ovia ja kaikki saivat halutessaan neuloa mennen tullen.

 Jes!

Mutta missä on Anita?

Sykon Björn-tonttu on jo muutaman viikon istuksellut ruutusukkineen takan nurkassa. Anita, joka on vähän mahtipontisempi tonttu, odottaa vielä varastossa. Björn on viime aikoina valitellut yksinäisyyttään, joten Tampereelta muutti muuan Valdemar Björnin kaveriksi.

Siinä ne nyt on. Hiipat vinossa. Nimi ei miestä pahenna, on nämä ihania. :)

Hyvä päätös muka-lankalakolle.

Titityyllä saatoin vähän retkahtaa. Taputan kuitenkin itseäni olalle siitä, etten ostanut mitään villapaitamääriä lankaa vaikka olin vähän niin suunitellutkin. Ei mitään semmosia ennen kuin olis edes joku valmis vaate näyttää! Jes, tässä onnistuin. Pohjan Akkaa Kupla-lapasiin ja Silmulta & Solmulta Rowanin Angora Hazea kalastajanvaimopipoon. Angoralanka oli kyllä vain ja ainoastaan messuhullutus ja vieläpä melko hullu sellainen. Kanssamessuilija avasi valtavan sanaisen arkkunsa kun ymmärsin mun ja ystävän ostaneen kyseistä lankaa. En messuilla tajunnut, että tämä on juuri se kalastanjanvaimo-malli kun valmista pipoa jossain hiplasin. Tuntuu hullulta saada aikaan valmis tuote 25 grammasta lankaa, että onhan se nyt ihan pakko kokeilla.  

Kostoksi kanssamessuilija saattaa saada pukinkontista angorapipon, jos viestien linja pysyy tuollaisena vielä pitkään. ;)

Ooooohhh....

Succaplokilta kangaskassi, Lankaideasta kaksi vyyhtiä Cascaden Heritage Silkiä ja fuksia vyyhti on Titityyltä Fyberspatesin Vivacious DK:ta, jota myös varta vasten halusin testata. 

Hopeinen joulu?

Louhittaren Luolan uutuudet Pohjan Neito ja Väinämöinen Sport lähtivät myös testaukseen Titityyltä. Pohjan Neidosta taitaa tulla Nangou ja Väinämöinen on punaista, koska jotain punaista piti saada mukaan. Mitään kohdetta ei tälle ole muutoin. Pohjan Neito on mun mielestä poikkeus Louhittaren rouheissa langoissa - tämä on silkkisen pehmeää sw-merinoa ja vääristää hyvällä tavalla mun mielikuvaa näistä langoista. :) Beige Silkbloom Fino on isona jonkun aikuisen naisen huivi ja nautin tilanteesta. että joku lanka on heti valmiina kerällä, jos iskee joku paniikkitilanne joskus. Teetäkin piti saada, tein poikkeuksen ja valitsin jotain vihreää. 

Kotityöt ovat viholliseni.
Ne pitää pysäyttää.

Ei puhtaassa kodissa mitään tehdä.

Ni!

Taulu on omaa tuotantoa viime joululta, mutta taulujen viestit messutuliaisia, suorastaan messukopioita! Joulupukkiin uskomista julisti Virkkukoukkunen (vai Virkkuukoukkunen?) ja kaksi muuta pongasin jostain kaakelitaulusta, joita myytiin siinä Titityyn vastapäisessä kojussa. Joulutunnelmainen viesti tähän nyt jäi viimeisenä olemaan, koska - ääääk - ihan tosi vähän aikaa enää ensimmäisen luukun avaamiseen!

Housework is evil. It must be stopped.

Tämä kuulostaa aivan James Bondin lausahdukselta! Tai Jack Nicholsonin jonkun ilkeän roolihahmon vuorosanalta!

Eväshetki paras hetki.

Eväsvarustelu lähtee joka vuosi käsistä. Kertaakaan emme ole messuilla syöneet tarjolla olleita antimia vaan narikkaan on aina kiikutettu säkillinen tai pari eväitä, joita sitten C-hallin katsomossa nautitaan. Poikkeusta ei tehty tänäkään vuonna vaikka yhteiskuljetuksen vuoksi ei tarvittu narikkaa edes takeille. Leipiä, päällisiä, myslipatukkasuttua, smoothieita, hedelmiä ja pähkinöitä. Ei tullut nälkä koko päivänä, hyvin syötiin ja vieläpä varsin terveellisesti. 

Upper Green Side

Matkaneulomukseksi muotoutui pipo. Pikaprojekti tähän väliin ennen seuraavaa huivia. Neonvihreää niin että häikii. Malli on Joji Locatellin uusin, ihan joojoo-malli. 

Oli se mahtava retki, mutta kuten kääpiö sen tuntee usein sanoiksi pukee:

"Olipas rankka reissu."

Enkä edes yrittänyt kakaroita kutistaa!

Yhtenä pyjamapäivänä piti testata kutistemuoviaskartelua. Ajatuksena oli "mää vähän äkkisten tost kokeilen" ja annoin Sharpie-kokoelmani myös kääpiöiden käyttöön. Voi sitä sääntöjen ja ohjeiden määrää..nauratti ihan itseäkin. Ajatuksena meillä oli saada aikaan kuusenkoristeita sekä muutama rintaneula.

Miten siinä kävikään?

Kylsesiit! -pilvi.

Raitapallo

Hei kato mun sählypallo!

Ei se nyt ihan menny niin ko suunniteltiin! Muovihan on 'kypsentämättömänä' semmoista hyvin piirtoheitinkalvontapaista. Piirtämiseen suositellaan permanent-tusseja ja valmiit työt pyöräytetään 2-3min 160-asteisessa uunissa. Prosessikuvaukseen kuului, että työt saattavat kupruilla, mutta ne pitää lämpiminä laittaa painon alle, että suoristuvat; suurimmat taitokset pitäisi availla uunissa heti kun meinaavat taitokselle mennä. 

Taitoksia? Näissä? Eeeeiii...

Pienimmältä pääsi poru uuninluukun ääressä, me kaksi isompaa kikatettiin hulluna kun ihmeteltiin muovin liikkeitä pellillä. Varsin viihdyttävä kokemus! Ohjeista poiketen yritin kuumentaa nämä painon alla (painavampi/kevyempi), mutta siinä tapauksessa muoville ei tapahtunut yhtään mitään! Ei mitään! Jopa patalapun paino oli riittävä pitämään muovi ennallaan ja kun sen otti pois, alkoi kupruilu taas täydellä teholla. Todellakaan näitä ei uunista poisottamisen jälkeen saanut mitenkään enää käsiteltyä; aivan kivikovia olivat. Pidin töitä vähemmän kuumassa uunissa, enemmän kuumassa uunissa, pidemmän aikaa, lyhyemmän aikaa. Aina tarjolla oli jotain persoonallista. 

Sharpiet toimivat hyvin tässä työssä, mutta olisko se nyt tää Tiimarin poistomyynnin kalvo, joka tökkii..mää niin haluisin onnistua tässä, mutta saattaa olla, että tää kokeilu jäi tähän yhteen kertaan. Ei mittään vinkkejä olis missään lisää tarjota?

Valitse suosikkisi.

Tyylilleni uskollisena otan vastaan sen, mitä on tarjolla. On nämä nyt ihan mahtavia näinkin! Ei tasaisia, ei tylsiä eikä ainakaan toistettavissa olevia! Ja värit on kivoja, ihan tosi kivoja! :)

Joulukuuseen nämä päätyvät. Just täydellisiä meille.

Come as you are.

Voisi kuvitella, että marraskuu veisi mielen matalaksi, mutta tässä matalalennossa ei kyllä ihan hirveästi ehdi moista miettiä. Tiedättekö, miten monta yötä on jouluun? 44 päivää. Tiedättekö, miten monta päivää niistä on vapaita? Sellaisia, jolloin ei työvelvoite paina? 13 päivää. Arvaatteko, miten monta näistä 13 päivästä on jo täyteenbuukattuja. 8 päivää. 

Mitä jää jäljelle? 5 päivää.

Onneksi en ole stressaavaa tyyppiä, voisin vaikka ahdistua tässä kohtaa. Pitäiskö oikeesti ehkä suunnitella jotain? Eeeii, tulee se joulu vaikkei mitään sen eteen tekisikään. It's in me. 

Mahdollisesti myös neulojista?

Oijoi!

Selailin tänään Kotiliesi-lehteä vuodelta 1937. Sen lisäksi, että mainokset olivat aivan hurmaavia ja ihastuttavia, löytyi sivuilta asiaakin. Niin että jos haluatte itsekin piristyä, suosittelen tarttumaan esimerkiksi vanhoihin lehtiin. Ei oikeesti tarvitse mennä kuin 90-luvun Suosikkeihin tai Kodin Kuvalehtiin (ei sillä, että niitä just sattuis löytymään...), niin nauru on varma. Sitäpaitsi ne ovat todella esteettisiäkin.

Naiset kuulemma Lontoossa valmistavat itselleen neulepukuja, mä aion sen ihan kohta tarkistaa omin silmin. Ulkomaanmatka, känjuubiliiv!?

Ei hitto tätä ei o päätelty!

Mulla on ollut muutenkin aika ihana viikonloppu, isänpäivästä huolimatta. (Ei kai sen takia?) Nappasin viimeisimmät valmistuneet työt äkkiä eilen mukaani, kun tiesin, että kuvausväkeni olisi samassa paikassa valoisaan aikaan kuin minäkin. Niinhän siinä kävi, että kaikki oli kesken, vaikka luulin olleeni huivin kanssa tarkempi. Pipokin näyttää kuvassa pakenevan pois päästä ja todentotta - pienihän se mulle olikin.

Jätin sen pipon vanhan mummun hoiviin, sille mestarisukankutojalle. Niin oli sopiva!

Ramona Lace Helmet

Lorilee Beltman

the Uncommon Thread Lush Sport

Attic Room

2,75mm

Enkä huomannu punnita.

Mahtava kypärä - taas.

..noo, mitä pienistä...

Näitä huiveja oon tehny aiemmin jo neljä. Tää on just hyvä kahdelle DK-vyyhdille ja tässä tapauksessa yhdelle Wollmeise DK-vyyhdille. Riittävästi ainaoikeaa, että on miellyttävä neuloa, mutta kuitenkin mallissa on joku juttu eikä tuloksena ole Pertsa Peruskolmio. 

Ja Veera - mahtava Veera. :) 

Lisäsin tähän versioon omiani, vaikka keskimäärin oon hyvinkin nöyrä ohjeille rakenteellisten ratkaisujen osalta. Reunaan tein icord-päättelyn harmaalla Wollmeisella ja voi jee miten kiva! Nyt pitää tehdä ehkä kuudes ja seittemäs ja mitä niitä nyt on. Yhtään kolmiota ei ole edes itselle jäänyt. (eikä jää tämäkään.) 

Blackcurrant Shawl

Veera Välimäki

Wollmeise DK

Safran, päättelyyn 47Ag

189g yht.

5mm

Jippajee!

Näistä neulekuvista tulette vielä näkemään making of -kuvauksen. Meillä oli stalkkeri mukana kuvauksissa ja ihana stalkkeri olikin. <3 Sinne kanttikivien maailmaan terveisiä, että saa ne kuvat laittaa sinnekin esille; ei o pakko tänne lähettää.

How did this happen?

Tuntematon Lanka.

On se lankalakko pitäny ja silleen.

Olen vasta viime aikoina alkanut kirjata tietoja projekteistani myös Ravelryyn. Se aiheutti hetkellisen neulepäiväkirja-ahdistuksen, kun tietoja piti kahteen paikkaan kirjata. Totesin kuitenkin, että tämä on jotain niin kivaa selattavaa, että mieluummin luovun sitten vaikka sähköisestä kirjanpidosta. Olin saanut yhdelle aukeamalle kirjattua seitsemän eri työtä kun aikaisemmin jaksoin täyttää joka projektista oman sivun. Korjailin tilannetta eilen ja tänään ja nyt on vyötteet ja laput ja lankanäytteet taas kohdillaan. Tekstit olin sentään jaksanut kirjoitella ajan tasalle. Hyvä niin. Saatoin myös nitoa innoissani vähän liikaa. 

Löysin sivujen välistä lapun, johon olin laskenut käytetyt grammat vuoden kahdelta ensimmäiseltä kvartaalilta. Koska markkinatalous ei ennenkään ole ollut minua varten, totesin, että ei näin vanhoja tietoja kannata enää mihinkään esille laittaa! Kylsitäsit kerkee!

Ens viikonloppuna pysyy talousasiat muuten taas järjestyksessä kun kohdalle osuu Tampere ja Suomen Kädentaidot. Odotan messureissua innolla, bussissa on tunnelmaa ja saan taas neuloa pimeässä. Viikon valinta on tehtävä, kun päälle olisi kiva laittaa jotain itse tehtyä. Neulepaita se ei voi olla, koska tulee tuskahiki ja huiveista on vaikea valita. Ehkä mä oon pipo päässä. Mut oon kuitenkin. Lauantaina. 

Mielenkiinnolla odotan, näenkö The Messuvillatakin; sitä on tehty nyt vuosi ja viimeksi se oli jo ihan hyvässä malllissa...

Aurinkoista viikkoa hei! Veikkaan, et ei tuu näkymään näillä leveysasteilla!

Tunnelmia sirinän seasta ja lisää huiveja

Ei ihan ylletä tällä hetkellä viime viikonlopun tunnelmiin säiden osalta. Eikö se aurinko nyt ollenkaan meinaa tänään nousta!? Se, että pyykkikorissa on tuotteita parilta viikolta, tietenkin tarkoittaa sitä, että pitäs nimenomaan niiden parissa pysytellä eikä haikailla ulos raittiiseen ilmaan. Jotain kumminkin kertoo se, että etsin jopa sadetakkini, että jos kumminkin viitteis lähteä. Arkipäivieni pienet happihypyt syömäreissulle ja takaisin ovat poistuneet työpisteen muutokse myötä ja sen huomaa! Happivaje! 

Niin ohut ja niin lämpöinen.

Viikko sitten kuvattiin vihreän huivin lisäksi myös jotain muutakin. Titityy myi keväällä kaupassaaan the Uncommon Threadin klubilähetystä ja myöhemmin kesällä langat saapuivat kaupan valikoimaankin. En voinut olla tarttumatta siihenKIN klubiin ja se oli joskus kesällä kun se muhkea kuuden vyyhdin paketti luokseni lensi. 

Olen klubiholisti. 

Seison paskakaivon kannen päälllä. FYI.

Samantien kun paketti saapui ennen juhannusta, kerin tämän yhden vyyhdin ja laitoin työn puikoille. Ajatus hyvä kymmenen, mutta piti elää lokakuun puoleen väliin saakka ennen kuin mitään valmista siitä tekemisestä tuli. Ei tässä erityisesti mikään vastustanut (paitsi nurjan neulominen) ja lankakin oli mitä ihaninta; joku syy sillä nyt vaan oli hautautua projektipussien uumeniin. 

Valmis työ on kaunis, herkkä ja silkkisen pehmeä ja lämmin. Ei mulle, mutta jollekin ihanalle läheiselle. :)

Perus.

Sugared Violets

Rose Beck - Be Mine -collection

the Uncommon Thread Silky Merino

"Tea Smoked"

90g

3,5mm

Ei näytä orvokilta, mutta fiilis on sama!

Pure Jenkki.

Lipareet maata kohti.

Edellisviikon pikatyö oli nopea kaulasysteemi; tämä on kapea huivi, joka on vielä kapeampi päistään. Malli on tässäkin bias, eli toinen reuna levenee ja toinen kapenee ja neuloa voi just niin kauan kuin lankaa riittää. Suunnittelija on sama kuin Antarktiksella; tää on vähän niinko sen pikkusisar, vaikkakin muhkeamman tuntuinen.

Mahdoton kuvattava, koska on pitkä ja kapea ja eiminkäänvärinen.

Orbit

KallioKnits

Wollmeise Merino DK

"47 Ag"

117g

5,0mm

Hyvin menee takin alle!

'

Inkivääriä, sitruunoita ja hunajaa on tällä viikolla kulunut. Olen jopa malttanut levätä, vaikka ne lepotuokiot eivät mitään superrauhallisia ole olleet eikä vähiten tämän piristävän peitteen vuoksi. 

Heihei, ei oo ikävä!

..ja luovuin etuhiukseni pituudesta ja vaihdoin ne malliin potta! Voi miksen tätä ole ennen tehnyt! Kampaaja kommentoi, että voi vitsi nyt näyttää pipotkin paljon paremmalta kun sieltä näkyy tukka alta! En ollut ollenkaan tajunnut! Narsisti minussa haluaisi esitellä teille tän uuden tukan ja kuvata sen vaikka vanhojen pipojen kanssa. Koitan kuitenkin pitää aisoissa ja otan vaikka puikoille jotain uutta päähänpantavaa!

Ni mihi mää ne sämpylät laitan?

Hyvät ideat syntyvät juuri silloin kun niiden oikeasti pitäisi pysyä kaukana ajatusten tuollapuolen. Sunnuntaiaamun hairahdus ja ajatus sämpylöiden leipomisesta ajoi mut ihan jonkun muun hääräämisen äärelle. 

Sämpylätaikinaa vaivatessani tajusin, että liikaa meni taas kerran jauhoja ja liian kovia näistä tulee. En antanut sen haitata vaan ajatuksella pyörittelin taikinana palleroiksi. Kun eka pelli tuli ulos uunista, kolisi tuulikaapissa samaan aikaan ja sain kahviseuraa. Harmittelin siinä kuppeja pöytää nostaessani, että voi mälsää kun mulla ei oo mitään kivaa koria, mihin laittaa sämpylät esille. 

Virhe.

Tätä mun ei olis pitänyt ajatella. Samaan aikaan takavasemmalta iski verkkokalvoille kuva pitsikulhoista, joita olin juuri ihastellut Aika kivoja! -blogissa. Aika kivoja! Noniin. Sen sijaan, että olisin tehnyt lounasta perheelle, laitoin kattilaan saman verran vettä ja sokeria.

Pitsisoppaa

Ekaa kertaa en tärkkäämisleikkejä ollut leikkimässä, mutta ekaa kertaa mää sovittelin näitä pitsejä kulhojen päälle kuivumaan. Ensin mä kylvetin kolme liinaa, mutta koska ainetta kattilassa riitti ja mitäänhän ei hukkaan heitetä, niin piti niitä liinoja sitten lisääkin jostain etsiä.

Onneksi näitäkin on hamstrattu ja onneksi en ole kaikkia ommellut johonkin vielä kiinni!

Sit kuivumaan sinne...

..ja toiset kuivumaan tänne.

Tänään oli sämpylöistä jäljellä enää nämä kolme ja aika nätisti ne nyt sitten asettuivat tähän! Kierteessä ollaan, joten toisenkin kerran pitänee jotain tänne leipoa! 

Nyt on sämpylöille kori. 

Ehkä myös pullille ja puusteille löytyy asetit.

..ja karkit sopis näihin...

..ja mitäs me tänne suurimpaan...

..tästä vaikka lampunvarjostin! 

Ei tullut yhtä leipäkoria. Tuli yhdeksän. Ei tän kyllä näin pitänyt mennä. Parasta tässä projektissa oli se, että ainekset löytyivät valmiina kotoa tuosta vaan. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole, koska nämä voi aina viskata pesukoneeseen ja odottamaan uutta käyttöä! Tosin nyt totean, että pitsiliinat oli paljon kätevämpi säilyttää siinä peltipurkissa mytyssä kuin tässä muodossa. Yks tai kaks vielä menis, mutta yhdeksän. Mitä hittoa.

"Valkkaa näiStä nyt se paRas."

Kääpiöistä kääpiöimmän lausahdukset ovat muuttuneet. Tulee ässää ja tulee ärrää ja suihkussa piti ne oRRRRkapäätkin pestä. Voi noita.