Äiti misä niit perunapuita kasvaa?

Syksyn tarkimmin varjeltu salaisuus oli sininen ja siinä oli hirvittävän monta ihanaa ja selkeää oikeaa silmukkaa. Paljastin neulovani tätä jo syyskuun puolella ja hyvissä ajoin tuli vielä valmistakin. Aatonaattona tätä vielä höyrytin, mutta neulomisen osalta valmista tuli poikkeuksellisesti oikein hyvissä ajoin.

Sähäkän sinistä

Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta suunnittelin ensin neulovani Taskutakin, mutta koska inspistä suht ohuesta langasta neulottuun takkiin ei tuntunut löytyvän, hautasin ajatuksen. Edestakaisin -liivi ei herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia kirjan sivuja selatessani, mutta sitten kun Villaviidakon Emma läväytti omansa esille, olin myyty. Toi sopis niin mein äitille!

Helma peittää Hello Kitty -tarrat farkkujen takamuksessa

Liivin ohje on kirjoitettu sport-vahvuiselle langalle, mutta mä lähdin tällä paksummalla Louhittaren Luolan Ahdilla eteenpäin, koska siitä se mun inspistyökin oli tehty. :) Salaperäisesti mitattiin äitin selän leveyttä ja arvoin oikeaa kokoa. Arpominen piti tietenkin suorittaa just tosi yksinkertaisesti, koska lanka oli niin paljon paksumpaa kuin ohjeessa...

Lankaan rakastuin ja jouduin pettymään myöhemmin loppuvuonna kun selvisi, että kyseistä lankaa ei enää valmisteta; samaa pohjalankaa ei kuulemma enää ole saatavana. Ahti-varastot olivat kautta Suomen jo tyhjentyneet kun minä etsin vielä omiani..värilläkään ei siinä tilanteessa olisi ollut väliä. Ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan tuntuu, että lankalaatikon muutama Ahti-vyyhti pitää nyt säilyttää suurella rakkaudella..tai vähintään niille pitää löytää joku ihan oma, spesiaali, työnsä. Mahtava lanka! 

Älä sit kuvaa naamaa - sanoi hän, jolla oli poskissakin HK-tarrat.

Lähdin liikkeelle XS-koon silmukoilla. Rakenteeltaan tämä työ oli vähintäänkin mielenkiintoinen, liikkeelle lähdetään kauluksien etureunasta; tehdään lisäyksiä siellä sun täällä, päätellää hihansuiden silmukat, jonka jälkeen tehdään lyhennettyjä kerroksia kauluksia mukaillen. Lopuksi poimitaan kauluskaitaleiden alareunasta silmukat ja neulotaan helmaa hetken matkaa suoraan. Ei sauman saumaa koko työssä ja lankoja piti melkein päätellä vain alussa, lopussa ja vyyhtien vaihtokohdissa. Supernerokasta!

Kukaan ei tajunnut mitään, mutta ei sen väliä. Sillai se kuitenkin tehtiin. :) 

Mä en tiedä, miten mä niitä lisäyksiä siinä tein, mutta ei mun täsmänneet silmukat mihinkään siinä vaiheessa kun piti hihansuut päätellä. Viesti Veeralle ja mulla oli muutamassa tunnissa vastaus, miten jatkaa. Eipä juuri avuliaampaa voi olla. :)

"Aika kuuma tää on."

Edestakaisin

Veera Välimäki - Lankaleikki

Knitlob's Lair Ahti

"Kuningas"

378g

5,5mm

Jesjes ja juujuu ja mahtavaa!

Äitien luonnollisesti kuuluu aina tykätä lastensa töistä, joten tää laitettiin heti aattona päälle. Kesti ehkä kaksi minuuttia ja kuulin kommentin "mut aika kuuma tää on." No on kai! Paksua villaa! Sisällä +26! Eli - näyttää ihan työvaatteelta, mutta aika arktisissa olosuhteissa saa työskennellä, että tää on käypää tavaraa. :) Mut ihan varmaan ihan joka vuosi tulee kylmä, joten aika kiva, että joku kalsea aamu vaikka saa laittaa tän ylleen. Tää oli oikeen kiva projekti, harkitsen itsellenikin! Tilanne vaatisi mun mielestä taas Ahtia, mutta entäs jos ei ole Ahdin voittanutta?

Ja ne perunapuut; mä olen tänään saanut keskustella tästä aiheesta jo niin paljon, että kohta mä sanon noille, että kattokaa googlesta! 

100. viesti, jossa suunnitellaan vähän tulevaa

Ainahan se uusi vuosi alkaa sillä, että pakostakin mieleen tulee ajatus, että mitä sitä vois luvata tulevaksi vuodeksi tai mitä haluis tehdä tai mitä haluis tehdä toisin. Aina se vuodenvaihde on semmonen käännekohta, vaikka joka vuosi tuleekin. :)

En voi sanoa, etten ole koskaan onnistunut missään uudenvuodenlupauksessa, koska mukulana on pappan kannustuksesta oltu vuosikin karkkilakossa, joten todistettavasti joku tahdonsiemen minussakin on. 

Mysteeri-tulihattu

Vuonna 2014 Ankkalammella koitetaan pitää seuraavista haaveista kiinni:

Joku uusi tekniikka pitää kokeilla ja opetella, mutta siihen ei tartte tykästyä.

Lankaostoksille pitää ensisijaisesti lähteä omille lankalaatikoille, tarvittaessa pellon toiseen laitaan. Johonkin lankakerhoon saan osallistua, mutta tarpeeton muutenvaanvarastonkasvattaminen saisi jäädä vähemmälle. 

Meditatiivisen neulomisen lisäksi tarvitsen harrastuksen, jonka aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä harrastusta. Tämän eteen on jo joku liikekin tehty, katotaa kui käy.

Yritän pitää yläkerran rappusten reunat reunoina enkä säilytyskalusteina. 

Aloitan joululahjasuunittelun ajoissa. Jo kesällä. Tai jo nyt. 

Juhlapostaus loppuu lyhyeen, se olis sanoista tekoihin. Korjaan kääpiön rahapussin talteen tuosta rappuselta.

Ennen kuin katsotaan tulevaan...

..pyöritään pieni hetki vielä viime vuoden tunnelmissa. Viime vuosihan jää suorastaan historiankirjoihin ainakin siinä, että palasin blogimaailmaan omien tuotosteni kanssa. Olen kyllä joka hetkestä nauttinut, tai ainakin sisäinen narsistini on sitä tehnyt. :)

Kiitos kun olette olleet mukana reissulla! 

Averysta lähdettiin

Tästä lähdettiin. 6.1. olen saanut valmiiksi kaulurin, joka edelleen odottaa viimeisteltynä uutta käyttäjää laatikossa. Muistan projektin olleen piiiitkäääääveeeeetiiiiiineeeeeen, jonka neulominen vaati jatkuvaa ohjeen seuraamista. Kaulurin esittelin täällä vasta kesällä kun sain sen pääteltyä ja pingotettua. Kliketi klik, tästä näet kuvan työstä. 

Yks suosikkisivuista

Vuonna 2013 siirsin hiukan käsityökirjanpitoa myös sähköiseen muotoon. Kuvasin kesäloman viimeisinä päivinä kaikki lankani Ravelryyn ja olen aika monta kertaa onnitellut itseäni tästä työstä. Vähän tämän jälkeen kirjasin sinne myös projektejani, joka sekin on ollut aika mukavaa. Hetkellisesti tämä jätti mun päiväkirjan sivuja valkoisemmiksi, mutta sittemmin sekin asia on korjaantunut. Joulunpyhinä kiinnittelin aika isot kasat langanpätkiä oikeille sivuille ja niittasin vyötteitä paikoilleen. Tämä Esjan-huivin sivu on yksi suosikeistani kirjassa, mahtavat värit. Huivi löysi uuden kodin vasta jouluna, mutta ilmeisen lämpimän sellaisen. Puolivuotta laatikossa ei ole pitkä aika ollenkaan...

Iha ihaneit lankoi ollu!

Jotain uutta on pitänyt joka vuosi oppia. Viime vuonna kokeilin ainakin ekan kerran kolmen puikon päättelyä ja olen ainakin yrittänyt opetella kahta uutta silmukoidenluomistapaa. Tämä jälkimmäinen ei ole ottanut tuulta alleen; muistan jättäneeni homman sikseen ihan joka kerta. :) Icord-päättelyyn sen sijaan olen rakastunut ja suunnittelen, mihin kaikkeen sitä oikeastaan voisi käyttää. 

Eisenniivväliä

Purkamaan en ole oppinut edelleenkään, vaikka todistettavasti sitäkin kokeilin tänä vuonna. Olen yrittänyt nauttia jokaisesta neulotusta silmukasta ja muistan, että käsityö on hauskanpitoa. Ei sen todellakaan niinvväliä ole. Tuotteille löytyy aina se sopivankokoinen käyttäjä jos aiottu koko ei olekaan sopiva. Liian vakavaksi ei saa touhu mennä. 

(munonpakkosaadatääNYTvalmiiksimääENvoimennävielänukkumaan sekä aaaaaaaMITÄmäänytneulonmullaEIolemitäänkivaatyötä!)

 

Jämiksiin lopetettiin

Vuoden viimeinen työ oli jämätossut, jotka täällä justiinsa esiteltiin. Innostuin näistä jämätöistä vuoden päätteeksi kyllä niin paljon, outoa. 

Numeroiden valossa vuosi näytti tältä:

Neulottuja töitä:  46 kpl

(valvottuja öitä: muutama)

Pipoja: 14 kpl

Huivi-kaula-ym.juttuja: 20 kpl

Vaatteita: 7 kpl

Jalkatuotteita: 2 kpl

Käsille lämmikettä: 2 kpl

Muita: 1 kpl

Neulottuja grammoja: 6684 g

Numeroita vähän kyllä hämää se yli kilon painoinen peitto. Luku tuntuis paljon järkevämmältä ennen sitä. Samoin mä ymmärtäisin, jos en olisi ollut töissä koko vuotta, mutta tavallaan sekin on vähän outoa..miten ihmeessä on ollut aikaa istua kutimet kädessä noinkin monen gramman edestä. Palaan loppuviikon aikana tulevien suunnitelmien kanssa; lähitulevaisuudessa tehdään keskeneräisiä valmiiksi, koska startiittismaximus on taas vieraillut täällä. Puikot alkaa kuulkaa olla vähis!

Ihanaa uutta vuotta kaikille kävijöille ja lukijoille, piipahtajille ja vakkarivieraille! :)

Lenkkarit sentään mahtuu vielä!

Joulu on parasta paikan päällä, joten en ala sen enempää turinoimaan siitä tunnelmasta. Sain kaiken valmiiksi jouluksi niin kuin pitikin eikä mitään suunnatonta viime hetken paniikkia ehtinyt syntyä. Aatonaattona valvottiin kahteen asti, mutta muuten on sitten nukuttu niin että selkääkin jo särkee. :o) Onneksi arki alkaa, joku roti tähänkin elämiseen. 

Pikkuraita, isoraita, pikkuraita, pikkuraita, isoraita, pikkuraita, isoraita...

Aatonaattoiltana loin silmukat näissä kuvassa näkyvistä pipoista taaimmaiseen ja sain pari kerrosta resoria neulottua. Sitten pidettiin pari päivää taukoa ja tapaninpäivän aamuna sain pipon valmiiksi. Kääpiöistä pienempi omi pipon itselleen ja toinen jäi hokemaan, että määkin haluan raitapipon. Loin silmukat saman tien ja ennen puoltayötä samana päivänä sai toinenkin piponsa ruokapöydälle odottamaan. Kaksi pipoa päivässä lienee oma henkilökohtainen ennätykseni vaikka kukas niitä nyt laskee. :)

Huomaa mut -pipo.

Kääpiöiden raitapipojen inspiraationlähteenä oli tämä raitaluomus. Paria päivää ennen joulua havahduin ajatukseen, että siskolle ei ole mitään neulottua lahjaa ja koska haluan pitää sen yllätyksenä, piti äkkiä jotain saada puikoille. En voinut mennä laatikosta tönkimään mitään valmista työtä. Hiplasin jämälankoja hetken ja aloin vaan neuloa. Tykkäsin ja tykkään valmiista piposta ihan kovasti paljon ja jämälankojen kanssa pelaaminen oli niin rentouttavaa, että sen takia aatonaattona loin sillä pinkillä pätkällä sen uuden piponalun, joka siis johti siihen kolmanteenki pipoon. 

Väriä, huutaa jalat!

"Yritä ny se sukkaposeeraus."

Jämät jäi ns. päälle ja kolmannen pipon jälkeen halusin lämmikettä varpaille. Valaistuin toisen pipon kohdalla siitä asiasta, että lankoja voi käyttää kaksinkerroin, jolloin niistä saa kivemmanpaksuista lankaa. Oi mahtavaa, miten en oo ennen keksinyt! :) Otin siis kaksi lankaa yhteen ja aloin tikuttaa tossuja; välillä ne värit sopi yhteen ja välillä taas ei, mutta eihän sillä näissä ole niin väliä. Pinkillä langalla nää on sitten yhteenvirkattu ja tossunsuukin sai pinkin reunan. Katselin mallista tehtyjä tossuja ja luonnollisesti myös ohjetta, mutten tajunnut oikeasti, miten tuo päällisauma olisi pitänyt virkata. Mulla on vähän mallia syherö, mutta ei kaiseniinnvväliä. Nää on oikeasti aika ihkutossut, koska langat on näissä kaikki ihan superihkuja; kashmirsekoitteita ja Wollmeisea ja Väinämöistä. 

Jämäpurkit ovat tyhjentyneet oikein mukavasti, itseasiassa niin kivasti, että hamstrasin jopa lisää jämiä pellon toiselta laidalta! Aaaaaaaa, miten tässä näin kävi!? 

Se oli varmaan tonttu!

Ihan kaikki paketit eivät olleet itsetehtyjä, mutta muutamaan huusholliin lähetin tällaisen liitutaulumaalilla maalatun lautasen, jossa oli herkkuja päällä. Liitutaulutussi on kyllä mahtava keksintö; paljon kivampaa jälkeä kun pelkällä liidulla. Eikä se nitise ja kirsku.

Paikkakortti sen olla pitää.

Jouluruuasta vielä sen verran, että oli joulupäiväksi askarreltu aika hieno paikkakortti mulle. 

Ainakin yksi joululahja pitää vielä esitellä, koska se on ollut syksyn suurin saavutus multa neulerintamalla, mutta tää vaatii mallin kanssa vielä pientä sumplimista ja kun tähän pitää vielä yhdistää päivänvalo, niin haasteeksi vetää. Mutta tulee, kyllä sellainen tulee vielä. Eestaas.

Joulu on ensteks parasta aikaa.

Lämmintä ja tunnelmallista joulunaikaa kaikille. Nauttikaa läheisistänne ja ympäröivästä tunnelmasta. :)

Loopilla mun korvissa?

Erittäin huonosti valmisteltu retki sisälsi ennakkoon ainoastaan yhden kohteen, jonka osoitteen olin selvittänyt etukäteen. Tulostanut jopa metrollakulkemisohjeet. Sitä virhettä en ollut tehnyt, että olisin matkaseuralle juuri tästä etukäteen puhunut. Kun lauantaina iltapäivällä ihmeteltiin, että mitäs huomenna häärätään ja koska mitään suunnitelmia ei keksitty, vedin mä tietty ässän hihasta siinä kohtaa.

Miten ois pieni metroseikkailu?

Ok, no eihän se mikään seikkailu ollut, koska selkeämpää matkustustapaa ei ole. Loop sijaitsee kivenheiton päässä aseman ulko-ovista ja koska karttakin oli näiltä osin selkeä, niin erehtymisen vaaraa ei todella ollut. Islingtonin kaupunki (pitäjä? taajama? kylä? lähiö? Ei mitään käsitystä lontoonmaalaisesta kaupunkirakenteesta) oli muutenkin heti niin viehättävän ja näköinen ja oloinen! Oijoi! :) 

Loop -lankakauppa oli siis tämä kohde, jos se ei vielä ole valjennut. Kauppa oli pieni, hyvin pieni; juuri tämän yhden ikkunan levyinen. Englantilaiseen tapaan liike jatkui sisään- ja ylöspäin, mutta hyvin hyvin tiivis tunnelma täällä oli. Tunnelma oli tiiviyden lisäksi myös hyvin lämmin; ihmiset hymyilivät ja vaikka oli tungosta, ei se tungos silti tullut päälle. Seesteistä ja rauhallista, sanoisin. 

Noin nanosekunti ennen kuin olin päässyt tämän hyllyn eteen, olin päättänyt, että nyt mä ainakin otan monta monta kuvaa ja että mä rauhallisesti katson kaiken läpi ennen kuin nappaan mitään käteeni.

Jea, rait.

Kamerakameraa en tajunnut kaivaa edes esiin, vaan näpsin vain puhelimella. 

Tartuin ensimmäisen vyyhtiin, joka vaan näytti siltä, että tän mä haluun. Tartuin myös toiseen ja kolmanteen, ihan vaan tosta noin sen enempää miettimättä.

Mulla oli sylyllinen lankoja ennen kuin tajusin, että jaa niin - täällä oli se yläkertakin.

Yläkerrasta ei ole yhtään kuvaa. Ks. edellinen kohta.

Alakerran sisältö paljastuu näistä kahdesta kuvasta. Ovesta katsottuna vasemmalla on seinällinen sock/4-ply -lankoja, jotka näitte edellisessä kuvassa ja toisella seinällä mm. tällaista kauneutta. Lisäksi siellä sun täällä oli sitä sun tätä kivaa - vyyhtejä esillä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla ja sekalainen pöytä täynnä puikkoja ja muita tarpeellista. 

Aaaagh, miksemmää kuvannu niitä?!

Langat oli jaoteltu paksuuden mukaan. Alakerrassa oli ne ohuemmat langat ja yläkerta oli varattu sport/dk/worsted/aran -> vahvuuksille. Yläkerrassa oli myös tilaa istuskella ja neuloa; kutsuvia sohvia oli ainakin kaksi. Värit olivat suloisesti sekaisin:

No tän mää kuvasin, koska näin tuossa taustan joulukortille. Toteutus ehkä v. 2017? Joo, mutta värit oli ihania ja niitä oli paljon. :)

"You need this."

Mä olin ajatellut, että niitä ostoksia ei voi esitellä täällä (tonttuaika, tiedättehän), mutta koska ehkä saatoin ne jo paljastaa muutenkin, niin samapa tuo nyt enää tässä vaiheessa. :) Kun siitä alkuhämmennyksestä selvisin, palautin osan alussa kyytiin nappaamistani vyyhdeistä takaisin paikoilleen. Kangaskassiin jäi tilaa vielä paljolle muullekin, mutta nämä sinne pohjalle päätyivät...

TUT BFL light DK & Brooklyn Tweed Loft

Quince&co Osprey & Finch

..salaisuus se on pienikin salaisuus, joten harmaansävyillä mennään kuvien osalta tällä kertaa. Oli melko lähellä, että syliin olisi jäänyt myös vyyhdillinen Jesaria, koska seuralainen löysi mielestään täydellisen pipolangan. Multa oli kyllä niin pelisilmä hukassa siinä kohtaa kun vastasin sille, että "mullon tota kotona" ja "sitä saa Suomestakin" - voi minua tyhmää! Tottakai se olis sieltä pitänyt ostaa! 

Adabiaa tai jotain.

Camden Passagella oli antiikkikauppoja useampia. Olimme liikkeellä sunnuntaina, joten kujan varrella oli kirppismyyjiä muutenkin. Katselin muutamaa vanhaa sarjakuvalehteä, mutta tajusin jättää ne ottamatta. Erään liikkeen ikkunasta pongasin tämän Grapponia-pullon ja taustalta näkyy myös Arabian kulho, joita tässä liikkeessä oli useampiakin. Hetki tämän jälkeen mietin, että mikä pointti tässä taas oli, koska näitä samanlaisia kyllä kotonakin näkee..hmm, no se on varmaan se sama, että suomalainen ottaa reissulle mukaan aina ruisleipää, koska kyllä kotimainen vaan on aina parasta. :o)

Thatcher's Gold

Mä luulen, että Lontoo alkaa olla käsitelty näiltä osin. Joulutunnelmaan pääsee jo kohta väkisinkin ja koska nenäliinojen menekki lisääntyy samalla, niin sehän näyttää ihan just semmoselta kombolta kun pitäiskin. Paketeeraussuunnitelmat on ihan auki ja tässä vaiheessa näyttää vielä siltä, että lahjapussukat on ompelematta. Vielä en luovu siitä ajatuksesta, mutta aattoaamuna lupaan luovuttaa, jos alkaa näyttää tiukalta.

Tällasta sen kuuluukin olla. :)

Mind the gap!

En oo sitte ikinä lähtenyt matkalle näin huonosti valmistautuneena; siis suorastaan ei-valmistautuneena. Matkakohteen valinta tapahtui perusteella "hei tänne olis halvat liput" ja koska kohde ei suoranaista inhoreaktiota saanut aikaan, niin sieltä ne liput sitten postilaatikkoon piippasivat itsensä. Matkalle lähdettiin suoraan ylioppilasjuhlista ja matkalaukut pakattiin noin kahdessa minuutissa kun toinen jo odotti autossa kytkin tuntumassa. Linnan Juhlista ehdin nähdä sen verran, että ens vuonna Lahes!

Lontoo. Sadetta, räntää, teetä, olutta, epämääräistä ruokaa ja kylmä ja kuuma kraana erikseen. 

Korkeel.

Tarjolla on tässä teille pieni lähes käsityötön raportti pienestä retkestä Lontooseen. Siinä vaiheessa kun marraskuun sumu oli häipynyt lentokoneen ikkunoiden takaa, olin jo täysin tyytyväinen matkaan. Aurinko, tuo outo valoilmiö. Sen sijaan, että esittelisin teille turistiposeerauksia, joita niitäkin siis on riittämiin, matkaraportin kertoo tällä kertaa helmihampainen kaverini*. 

Mitä punaista voisi vielä olla?

Noniin, tääl me ollaan. On punaista puhelinkoppia, punaista bussia ja mikä ihme tota liikennettä vaivaa. Onneksi suojatien reunassa sanotaan, kumpaan suuntaan pitää katsoa! Ovetkin aukeaa väärinpäin. Hotellihuoneeseen kun ne mua yritti viedä, niin ovi ei auennut millään. Ääni olkapäältä sanoi, että "toiseen suuntaan", jolloin se yritti nostaa ovenkahvaa ylöspäin alaspäin painamisen sijaan! Ei näin! Toiseen suuntaan tarkoitti, että ovea pitää työntää eikä vetää. Voi väärinpäin avautuvat ovet, meinas se yks seota niitten kans!

Iso Pentti.

Hotellin ovelta ei ollut pitkä matka Big Benin juurelle. Käsittämätön goottihenkinen rakennus ja kellon kumea sointi. Mahtipontista, sanoisin. Tuullakin siellä taisi kun noi ripset pakkas silmien eteen. 

Tääl mä oon!

Matka Tower Bridgelle oli yllättävän pitkä, vaikkei sitä jalan pitänytkään taittaa. Eipä silti, eihän mulla niitä jalkoja edes ole. Koska matkaporukkamme yritti nähdä kaiken mahdollisen kolmessa päivässä, ei ollut aikaa jäädä Towerin kammioita tutkimaan ja koska silmäni ovat niin pienet ja mustat, en siellä varmaan olisi mitään nähnytkään. Mutta silta oli komea, ehkä mun suosikki koko reissulta! Eikä sillä sillalla tarvinnu edes käydä, sivunäkymä riitti oikein hyvin.

Charles unohti puhaltaa lehdet. Tai pyytää Harrya puhaltaan.

Meillä oli aivan täydellinen matkailma. Ei pisaraakaan mitään sadetta tai edes sumua, Buckinghamin palatsin ääreltä käveltiin kohti Knightsbridgeä aivan valtavien lehtikasojen keskeltä. Mää luulen, että mun lisäkseni niiden lehtien joukkoon olis joku muukin halunnut mennä. Ei malttanut kenkiään edes tosta siirtää.

Totkai.

Pubeista sai hyvän oluen lisäksi myös ruokaa. Joo, sai ihan oikeesti, vaikka juuri siitä ei sattumalta mitään todisteita olekaan. 

Jingle bells.

Tajus ne pitää mut erossa niistä pintin kokoisista tuopeista. Pääsin seinälle huilaan ennen kuin....

Tube.

..korvissa kaikui taas: "Mind the gap." Valaistumisia koettiin mm. metrojen sisällä olevien kaiteiden väristä. Se kaiteen väri kertoi aina, millä linjalla oltiin, jos jostain syystä sattui sen unohtamaan tai huomaamaan. Oooh. Suosikkiasema oli Covent Garden; ihan täydellisen sinapinkeltaiset laatat siellä seinillä ja muutenkin sopivan vanha ja vähän rapistunut tunnelma. 

Pakko mun o huutaa!

Saatoimme eksyä myös aivan liian valtavaan ihmispaljouteen. Ahtaus ja ruuhkat eivät olleet meitä varten. London Eyessakin oli väljää verrattuna näihin nurkkiin ja katuihin. Eijei, nää ei ollu meitä varten, mutta pakolliset kuvat piti tietty ottaa. 

Onko tämä pubi? No ei ole.

Sit me etsittiin taas jotain pubia ja eksyttiin Trafalgar Squarelle. Olisin halunnut kiivetä niitten leijonien tassujen viereen. En päässyt. Taas ne laittoi mun päästä kasvamaan jotain. National Galleryyn olisi ollut kiva mennä, mutta riittikö kolmesta päivästä aikaa siihen? Jes, juuri näin.

Ei tarvii wifiä!

Kolme päivää meni tosi äkkiä. Riittävästi nähtävyyksiä, leppoisaa kävelyä, ihania maisemia ja hyvää tunnelmaa. Loma oli just sitä mitä pitikin, mutta silti mä sanoisin, että valkkaisin lentoliput seuraavaksi jonnekin muualle kuin Lontooseen. Ehkä. Jos olis vähän pidempi lentomatka, niin...

Pitsikaavion vuoro!

..olisin voinut saada koko huivin valmiiksi. Nyt jäi reunapitsiä vaille, mutta voiton puolella ollaan! Bambupuikoista en edelleenkään tykkää, mutta olosuhteiden pakosta ne oli valittava. Helsingin kentällä eräs vanhempi hipster-herrasmies (voiko olla? tukka harmaa=herrasmies, mutta oli pukeutunut kuin nuori; värikkäät korvanapitkin korvilla) tuli kysymään, että miten ne antoi sun tuoda noi tänne portille? Kommentoin lyhyesti jotain puikkojen materiaalista, johon herrasmies pudotti vastaukseksi, että "voi ko mäkin olisin tiennyt!" O_o

Oih.

Enkä mä voi olla jatkamatta matkaraportointia vielä pätkän verran ensi kerralla, koska kävin Loopissa! Seuralaiseni luonnollisesti vastusti tätä pysäkkiä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja asetti hidasteita sinne sun tänne, mutta onneksi päästiin Islingtoniin asti. Hurmaava pieni taajama, jonne kyllä voisi palata (ilman Loopiakin) milloin tahansa! 

Lankatunnelmia ens kerralla! 

*Helmihampainen kaverini on kotoisin täältä. Voin suositella lämpimästi!