Mikä se on? M! Mikä se on? E! Mikä se on? S!..

Miten se messureissu osaakin olla aina niin onnistunut! Pari yötä ennen messuja mentiin muutamalla hassulla nukutulla tunnilla, mutta silti en osannut olla harmissani lauantaiaamuna ennen kuutta kun laitoin pasteijoita uuniin paistumaan. Kuukauden päivät on suunniteltu kauppa- ja idealistaa ja vähintään yhtä kauan on mietitty sitä, että mitä siellä reissussa syödään. Kivaaaaa.

Eka A-halli, sit syödään, sit C-halli.

Eväsvaiheessa oleellista on se, että ostoksia on jo yleensä tehty. Hypistellään ja hipistellään ja päivitellään yhdessä kaikkea, mitä nyssyköihin on eksynyt. Yleensä ne nyssykät myös järjestellään uudelleen ja mielellään moneen kertaan. Joku tavara on hukassa ja joku suttaa jotain, mutta se vaan kuuluu mennä niin...

Tällä kertaa tarjolla oli ruisleipiä perinteisellä juusto-salaatti-kurkku -täytteellä, tomaattilehtikaalipestopasteijoita ja cocktailtikkuja, joissa oli persimonia ja Saloniemen kuttugoudaa. Juusto oli muuttunut ja lämmennyt niin makoisaksi ja meheväksi narikassa hetken roikuttuaan...

Ups.

Etukäteislistalla oli kolme lankatoivetta. Raitalankaa, Debbie Plissin Palomaa ja Ilmatarta. Check, check ja check. Kaikkia löytyi ja miten musta tuntuu, ettei se edes siihen jäänyt... Väinämöistarjous houkutti, neonlanka oli yllytyshankinta, mopparista ehkä virkataan jotain, värikkäät langat keskellä tulee lapasiksi..yksisarvisen hännät ehkä uppoaa johonkin pipoon, mutta ensin ne saa mennä kyllä joulukuuseen. 

Mä en käsitä.

Joku näissä väreissä nyt on. Ei tää oo mun juttu yhtään, mutta silti en saa hillittyä ollenkaan itseäni tässä kohtaa. Okei, Honkarinteen Tilan villalankaa olis voinut jäädä haaviin paljon isompikin annos, mutta järjenhiven jostain leijaili sormenpäihini estämään totaalisen repsahduksen.

Lankaostoksien lisäksi käteen jäi kahvikuppi Tuiasilta, liitutaulutusseja, washiteippiä, muutama joululahja, pahvia ja lasten toivetuliaisena liimapuikot. (!) 

Käsittämättömiä.

Karkkineuleosasto mykisti. En edes muista, mitä äänestin, koska valinta oli täysin mahdoton. Se saattoi olla noi patalaput. Ihan huikeita töitä! Jännästi sitä maistoi kaikki työt..se jääkarhuvillahaalari oli kyllä ihana, mutta mielikuvissa sen kanssa on kauhee vilu. Tosca-pannulappu vaikuttais sellaiselta hajoavalta ja ne Ässä-mix villatakit ja lapaset oli lähtökohtaisesti tahmeita ja nahkeita. :) 

Enää hei vuosi seuraaviin! Joko saa suunnitella?!