5/27/2013

Koska aina ei kaikki mene putkeen. Eikä sitä voi undo.

Se on sesonki nytte ja viikkotahti sen mukainen. Täksi viikoksi on ohjelmassa ainakin kolme mukavaa projektia vielä ja vaikka aikaa on vähän, luotto omiin kykyihin on valtava. Kyllä mä ne selvitän ja teen! :) Täällä on ollut vähän hiljaisempaa, mutta vain siitä syystä, että hirveä luomisvimma siis päällä ja aika pitää tehokkaasti käyttää siihen oikeaan tekemiseen eikä tekemisestä raportoimiseen. 

Lehtikuusta se on, ei mätäne ikinä.

Jos Pinterestissä olet joskus käynyt ja sieltä DIY & Crafts -osion avannut, et ole voinut mennä ohi sen vinkin, jossa tulostettuja valokuvia siirretään puulle tai kankaalle tai mille tahansa pinnalle. Ajatus tästä on muhinut mielessä jo pitkään ja äitienpäivän alla tartuin tähän..no, haasteeksi sitä kai voisi sanoa. Erityisesti näin jälkikäteen ajateltuna. Viime tipassa on ennenkin ne parhaat tulokset saatu.

Huoh. Pullo Art Mediumia ja muutama peilikuvana tulostettu valokuva ja mahtavaa, leveää lehtikuusilankkua. Luulis ettei näillä voi epäonnistua, mutta voi ja pahasti voikin! Jos ei lue ohjetta rauhassa ja ajatuksella ja tavallaan vielä ulkoistaa ohjeen luvun sohvalle, koska on itse  niin työn touhussa ettei malta takamusta tuolista nostaa sen vertaa että kävisi lukemassa ohjeen itse... 

Ei hyvä juttu.


En kutsuisi käsityön jäljeksi.

Art Medium piti ohjeen mukaan sivellä kuvapuolelle. Sivelin sen kuvan taustapuolelle. Ainetta ei olisi pitänyt levittää kuvan yli. Huolehdin siitä, että ainetta tuli mukavasti reunusten yli, mieluummin sillai reippaasti. 

Ja miten sitten kävi. Tässä olisi pitänyt tapahtua reaktio, jossa tulostimen muste siirtyy pintaan kiinni ja paperi, joka kuivumisen jälkeen kastellaan uudelleen, hierotaan varovasti hiertäen pois pinnalta ja näin pintaan jää vain kuva. Tai näin minä sen olen ymmärtänyt ja sittemmin myös lukenut ja opiskellut. Nojoo, ei tässä mun tapauksessa siis näin käynyt. Paperia oli vaikea saada vettymään, koska siinä oli myös taustapuolella sitä ainetta. Vaikka miten varovasti tätä touhua lähestyin, irtosi näistä se itse kuvakin aivan liian paljon. Valokuvantarkkoja näistä ei pidäkään tulla, vaan kuvien pitäisi vähän kulua ja rapistua; niin että näyttävät vanhentuneilta. Toista kuvaa en aloittanut edes purkamaan, koska ensimmäisen kanssa jo totesin että mönkään meni, niin jätin toisen sitten kokonaan käsittelemättä kuivumisen jälkeen. 

Lankun toiselle puolelle voisi tehdä uusintayrityksen. Keräilen pettymyksen kappaleita tän kanssa vielä hetken aikaa ja koitan sitte.

Ei tullu äitienpäivälahjoja näistä! Tuotantoporras pahoittelee!


Lisää kuvateksti

Tänään mää oon pitkästä aikaa vähän kirjonut. Ehkä nähdään tää lauantaina, ehkä joskus myöhemmin. Muistin vanhan lyijykynä+leivinpaperi-yhdistelmän ja tekstit sai sen kanssa oikein kivasti siirrettyä kankaalle. Raparperipuskaakin kävin katsomassa tänään, mutta kuka sen säilöntäajan vielä tänne johonkin mahduttais! Kukinnot sentään katkoin pois.

Aurinkoista alkanutta viikkoa, pus!

5/23/2013

Se on nyt lankaa ja vain lankaa.

Lankalähetys laittoi taas sukat vispaamaan. Helteinen keskiviikkoaamu vaihtui sateeseen ja mieliala ehti käydä jo vähän alempana - siihen asti kuitenkin vain kun kuulin, että postilaatikossa on paketti. 

Wake me up!

The Plucky Knitter järjesti reilu pari viikkoa sitten päivityksen Etsy-kaupassaan. Siellä myytävät erät ovat usein valmiiksi värjättyjä, messuilta jääneitä ja varastossa olevia lankoja vaikka joukossa onkin myös tilauksesta värjättäviä eriä. Näissä päivityksissä on se ilo, että pakettia ei tarvitse välttämättä sitä kuutta tai seitsemää viikkoa odottaa. Olin etukäteen tietenkin päättänyt, että en tarvitse enkä halua mitään ja se päätös kesti tasan siihen saakka kun näin nämä. Heikko mikä heikko. Samanlainen päivitys järjestettiin myös eilen, mutta nyt pidin sormeni hienosti kurissa. *tap tap*


Vauvakamelinkarvaa

Suhtaudun nihkeästi lankoihin, joissa on mukana jotain tavanomaisesta poikkeavaa kuitua. En tykkää alpakkasekoitteistakaan, koska niiden neulominen on jotenkin raastavaa. Tässä Plucky Cozyssa on merinovillan joukkoon sekoitettu 10% kamelinkarvaa..poikkeus mun linjassa, sanoisin! Lanka on melko höttöistä, kaksisäikeistä ja todella pumpulinpehmeää. Värikin on melko säpäkkä. :) Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin se, että oikeanpuoleisin vyyhti on eri värjäyserää kun nämä kolme muuta. Pitäs saada puikoille ihanjusthetinyt! Enkä edes tiedä, mitä tästä haluaisin tehdä tai mihin tää määrä vois riittää!

Juuri tästä langasta on neulottu mm. useampi French can can -huivi, joka näyttää oikein kivalta, koska siinä on niin paljon ainaoikeaa. Tuosta määrästä saisi kaksi huivia, mutta kaksi kirkkaanpinkkiä, suht paksua huivia..joo-o. Ihan ehdottoman varteenotettava vaihtoehto on lapsille jotain ens talven tuotteita, koska värihän oli aivan täydellinen heidän mielestään. 

Raitatyöltähän tää alkaa näyttää.

Muikistaa

Pinkkien joukkoon sujahti vyyhdillinen keltaista; kuvissa näkyvä haaleampi keltaisen sävy on lähempänä sitä oikeaa. Tää on just niin tipupöksyjen värinen kun pitääkin!




Tätä mä en tajunnut. Maksoin lähetyksestä postikuluja n. $7, joka ei oo kyllä missään suhteessa toteutuneeseen. Jees, ihan hyvä mulle, mutta kyllä tän mun mielestä kuuluisi bisnestä olla. Laitoin viestin perään, että kui tämä tämmöst touhuu o! (Ja kärsin siitä varmasti itse myöhemmin!)

Sateista päivää ystäväiset ja se on tänään melkein perjantai kun huomenna on poikkeustyöpäivä liikunnallissa merkeissä!

5/18/2013

Solsidan ja Sommaren är kort. Ja Ding Dong!

Se on kiva kun voi aloittaa mummulan mökkivierailut näin mahtavassa säässä. Kesä kerralla ja ens viikolla kumminkin haetaan vielä sukkiksia housujen alle ja hanskat esiin talvivarastoista. Se on se satakuntalainen positiivisuus, kato! Kotiovella ihmeteltiin moneen kertaan, että voidaanko nyt mennä ulos vaikka jalat näkyy ja eikö tosiaan tarvii pistää pipoa. Aajee, aivan mahtavaa! 


Vain perunamaa puuttuu!


Jo monta kesää, möksän pihapiiri on ollut yhtä suurta rakennusprojektia. Tämäkään kesä ei ole poikkeus, mutta palaan kuitenkin parin vuoden takaiseen heinäkuun helteeseen ja esittelen tämän leikkimökin avajaisiin ompelemani kyltin. Farkku on tässä kierrätettyä, pitsi on äitin tätin virkkaamaa, nappi on Handun lankatilauksen mukana tullut lahjanappi ja teksti on silitetty vanhalle lakanalle siirtopaperin avulla. Ja tässä taisin ekaa kertaa kokeilla ompelukoneen koristeompeleita. 

Leikkimökki on ollut ymmärtääkseni äitini suuri haave jo pitkään. ;) Meillä ei koskaan kotona leikkimökkiä ollut, mutta heti kun mahdollisuus oli seuraavalle polvelle se tehdä, laitettiin  pappa hommiin. Leikkimökin päätarkoitus on toimia kioskina, koska toiselle seinälle on väkerretty hienon hieno asiointiluukku. Mökissä mahtuu aikuinenkin seisomaan ja nukkumaan. Koska aina on hyvä syy juhlaan, juhlittiin tämänkin mökin avajaisia asiaankuuluvin menoin. Muistan, että avajaispäivänä oli aivan tuskaisen kuuma päivä, varjossakin ahdisti.


Domino-keksejä, saisiko olla? 


Nää muffinit kestää hellettäkin!

Mummu ja sisko virkkasivat myytävää kioskiin ja tarjottavaa juhliin. Tuohiropposet ovat vanhanpappan tekosia ja mun tekis niin mieli ottaa ne talteen tuolta kioskista, etteivät vaan rikkoudu työn touhussa! Ällistyttävän hienoja! 


Viirinauha kuului myös avajaispakettiin.

Tänään kioskilla oli myynnissä kananmunia ja kanankoipia, hampurilainen ja jätski. Kaikki menivät ja vaihtorahaakin saatiin, joten melko hyvä kauppapäivä. Myyjillä oli kiire muihin hommiin ja ostajien askel veti kovasti naapuriin päin, koska siellä oli huutokauppa. Ja mitään me ei sieltä sitten kotiin kanneta..kuului kolmesta suusta ja kyllä, yhdellä oli kainalossa kasa räsymattoja ja toisella iso, monitasoinen kukkapöytä kun takaisin tulimme. Matoista taisi kympin verran köyhtyä ja pöytä maksoi 2e, jota ei ostajalla eikä minulla ollut. Mutta pöytä piti saada! Onneksi löytyi luottavia auttajia. :) Viisasta lähteä ilman kukkaroa moiseen paikkaan.

Myöhemmin illalla toinen kääpiöistä jutteli paljussa tästä huutokaupasta, että "huusitko sää siellä et MATTO! MATTO!? Ja K huusi että PÖYTÄ! PÖYTÄ!?" Voi kyllä, juuri näin se huutokauppa toimii. Desibelit ratkaisevat!


Porakone ja puikot?

Olin aamulla tosi toiveikas ja laitoin kaksi vyyhtiä lankaa kerälle. Mulla on jo muutaman päivän ollut pakottava tarve neuloa lisää pitsihuiveja. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin saan tän vielä valmiiksi ja sen jälkeen aloitan vielä kolmannen huivin, joka ufoutuu eli jää kesken sitten taas piiitkäksi aikaa. Kun sieltä huutokaupasta pääsimme takaisin, niin pieni neulepiirihän siinä piti pystyyn laittaa. Kun puikolla on neljätoista silmukkaa ja kahdeksan silmukkamerkkiä, niin mun yleensä menee hermot siinä vaiheessa. Neljä silmukkamerkkiä vielä menee, mutta nyt tuntui aika suurelta määrältä. Luin ohjetta ääneen ja ihmettelin, että miks tässä neuvotaan, että "sl PM", jonka mää luen että "slip place marker" ja että mitä nää kaks verbiä tässä yhdessä tekee. Miten mä voin sen asettaa, jos mun pitää se samalla siirtää. Lyhenne PM on mun päässä muotoutunut aina muotoon place marker, jossa sana place tarkoittaa tekemistä eli sen merkin asettamista. Haa, kuinka väärässä olen ollut! PM tarkoittaa place marker, mutta siis paikkamerkkiä, silmukkamerkkiä eikä tosiaan sen merkin asettamista. Tai voi se sitäkin tarkoittaa, mutta voi tarkoittaa myös pelkkää merkin paikkaa eikä sen asettamista. 

(Tämä oli suurimmalle osalle täysin turha tieto, mutta mulle suuri oivallus! :))

Porakonettakin me tarvittiin kun sulkapallo sujahti terassin reunalta laudoituksen alle. Katottiin, että pappa oli kaukana ja äkkiä kärkisarja jostain ja hommiin. Sulkapallo pelastettu ja laudoituskin saatiin ennalleen. Mahtavaa. 


Olkapäät saa poltettua tälläkin tavalla.

Enkä mää oikeasti pystynyt paahteessa kovinkaan kauaa neulomaan, mutta pitihän tuo uusi pihakivi testata. Kuukauden päästä on julkineulontapäivä. Sitäkin varten pitää reenata. 


Tähän niin tarvittaisiin se tuoksu vielä...

Kyl mää paljuunkin jonkun virkkaustyön vielä vien, tänään neuloin savusaunan oven vieressä, ihanassa tuoksussa. Ohjeessa on menossa kohta "toista 28 kertaa" ja mä olen luvuissa jossain puolivälissä menossa. Työ hidastuu koko ajan kun kerrokset pitenevät, mutta voi miten kiva on neuloa raitoja ja tätä lankaa. 

Mallina tässä on Cladonia, lankana Madelinetoshin Tosh Merino Light sävyissä Badlands ja Antique lace. Ja etukäteen hurjan suurilta tuntuneet 4,5mm puikot, mutta hyvää huivimatskua tästä tulee. Värit eivät kovin kesäiset ole, mutta hei ei mun lankalaatikossa ollut mitään tähän sopivaa kesälankaa!

Jee, hyvä Sveitsi ja kohta viisuillaan ja mä jatkan raitaprojektia! Ding dong!

5/15/2013

Nappikauppaa

Viimeiseen viikkoon on mahtunut aika monta (6) päivää, jolloin on tarvittu kuumemittaria. Sen lisäksi on vietetty kahdet synttärit, yhdet nimpparit ja muistettiin ja ehdittiin juhlia meitä tärkeitäkin eli äitejä ja mummuja ja mummia. :) Kaiken ihanan ja leppoisan tunnelman lisäksi olen keskittynyt aika paljon tietenkin kivoihin juttuihin (nyt kun kotikin hetkellisesti on siistimpi) eli neulonut olen! Ja paljon ja ahkerasti! 

..ja sit vois tän laittaa tänne ja hei mikäs tossa on ja mää tarviin ja
äiti saaks tän ottaa ja heeeeei misä ne kaikki pinkit on...

Olen saanut palautetta siitä, että miksen neulo lapsilleni mitään. En osaa oikein vastata tähän. Pienet työt valmistuvat nopeasti ja omien kätten töitä on keskimäärin ihan kiva katsellakin, mutta silti..oommää niille molemmille ehkä kaksi pipoa tehnyt! Ikinä! Huhhei! Koska omatuntoni alkoi muistuttamaan tästä tärkeästä aiheesta ja koska löysin lankalaatikosta viime syksyn messuostoksia, yritin lähteä korjaamaan tilannetta.


Näiht mää valkkaan.

Sain pienemmälle mahdollisen kevätjuhlavaatteen valmiiksi jo ehkä kuukausi sitten ja koska työ ei suuremmin tökkinyt ja lankaa riitti, laitoin toisen heti perään puikoille. Jos on kiva malli, se kannattaa useimmiten neuloa heti uudelleen. :) 

Välillä piti käydä tekemässä muffinsitaikina.

Suomen viimeisen alkulohko-ottelun aikana valmistui toisellekin omansa ja ilta käytettiin sitten siihen nappien valitsemiseen. Tiesin, että mulla olis varastoissa semmoset sympaattiset metalliset ruttunapit, mutta arvaatkaapa vain, kävikö se kääpiöiden suunnitelmiin? Nouvvei. Toinen valitsi vanhan roosan kaveriksi kirkkaan limenvihreän muovinapin ja toinen värittömän vintagenapin. Niin sointuvat ja samanhenkiset, että! Pienimmän synttärijuhlinta meni hoitopaikassa täysin ohi ja lupailin jo aamusella, että tänään leivotaan. Mitäs lupailin, siinä sitten sotkettiin taikinaa toisessa välissä ja välillä piti hipelöidä nappeja. Gnhhhhh.

Note to self: Älä yritä toista kertaa järjestää samanaikaisesti napinvalintatilaisuutta sekä leivontahetkeä. Ne ei sovi yhteen.


Olisko vähän kiva jos laittais helman täyteen nappeja?!

Pienempi valkkasi mahtavan värikkään valikoiman takin helmaa koristamaan. Aloin jo vakavasti miettiä niiden kiinniompeluakin, mutta nää...emmää ny jaks. :) 




On niitä ihan oikeesti kaks!

Ja mitä sieltä sitten tuli? Pienenpienet kevätjuhlabolerot. Melko varma veikkaukseni on, että kumpikaan ei suostu näitä pukemaan ko. tilaisuuteen. Takki neulottiin yhtenä kappaleena ilman saumoja. Etulipareiden silmukat on poimittu raglansaumasta alaspäin. Kuvassa takit ovat vielä päättelemättöminä ja viimeistelemättöminä, koska "..mää sit ainakin pingotan omani! Ja sää voit sen toisen laittaa!" 

Onnea. Lapseni tuntee neulesanastoa. 


Vaatekaapin täytettä eli Turhakkeet.
malli: Entrechat
koko: 3-4 yo / 4-5 yo
lanka: Madelinetosh Tosh DK
väri: Corsage
menekki: 93 g / 103 g
puikko: 4,5 mm

Pääasia että lanka on muuttanut muotoaan ja prosessikin oli oikein mukava!



Ette näe likaista uunia onneks.

Mutta onko hei helpompaa tapaa kuorruttaa muffinsit! Oon yrittänyt ties mitä pursotusta ja sivelyä, että sais edes etäisesti lehtien kuvissa näkyvien muffinsien kaltaisia kaunokaisia aikaan. Tulokset ovat olleet kehnot, mutta mä en olekaan ennen antanut kääpiöiden hoitaa koristelupuolta! En enää muista mistä, mutta jossain blogikierroksella se oli kun pongasin tän tavan kuorruttaa muffinsit. Paistetaan muffinsit ensin kypsäksi, nostetaan sen verran pois uunista, että jokaisen päälle laitetaan pala suklaata (tai ehkä vois jopa useampia paloja laittaa, jos käyttää esim. näin ohutta suklaalevyä kun nää Pandan levyt ovat) ja odotellaan hetki. Suklaa sulaa ja sen voi lusikan avulla levittää vähän isommalle alueelle. Kuten kuva kertoo, meillä ei tietenkään maltettu odottaa riittävän kauaa suklaan sulamista, joten autoin asiaa vähän avoimessa uunissa. 

Voiks nää loput rösselit syödä?

Synttäreiltä oli jäänyt strösselipurkkeja, joten ne aseiksi ja hommiin! Tämä sujui jopa ilman suurempaa ohjausta ja valvontaa. Aika hyvä ote niillä oli. :) Normaalit tappelut ja kinastelut aiheesta miks-toi-sai-enemmän-sydänkoristeita-ko-mää kuuluivat tietenkin asiaan, mutta kaikesta selvittiin!


Kaikkee ja paljo ja liikaa ja hyvä o!

Maistuis kyllä, mutta näitä onneks tehtiin niin jämpti määrä, että yhtään ei riittänyt maistettavaksi. Ehkä hyvä niin, saavat sankari ystävineen sitten enempi herkkuja huomenna. 

Makeat ovat tunnelmat myös siitä syystä, että sain alkuviikolla valmiiksi myös yhden tärkeän synttärihuivin. Tarina huivin takana on sellainen, että sain samankaltaisen valmiiksi jo viime vuonna koska sitä olis tarvittu yksille tasakymmensynttäreille. No, äitini varmisti sitten sankarilta, että onko hän kotona, jos tulemme käymään, koska mitään juhlakutsua ei näkynyt eikä kuulunut. Sankari ilmoitti olevansa juuri iltavuorossa, johon äiti kommentoi jotain juhlapäivästä ja sai kuulla vastauksen, että juu, on ne tasakymmenjuhlat, mutta vasta vuoden kuluttua se tulee kyllä täyteen. Kuka meni sekaisin ja missä vaiheessa, (veikkaan äitin vessakalenteria!) mutta mulla oli valmis huivi. Lahjoitin sen kuitenkin jossain vaiheessa vuotta eteenpäin ja taas tuli toukokuu ja nyt ne tasavuodetkin vissiin täsmäisivät. Uutta huivia puikoille ja taas tuli ajoissa valmiiksi. Sankari lähtee maanpakoon ja mun on huivi pingottamattakin vielä. Kyllä se tästä, tänä vuonna ehkä toimitus onnistuu. :)

Onnea etukäteen, jos Sinä olet tänne eksynyt! :) En näytä kuvia ja paljasta yllätystä vielä, sit joskus vasta. Kyllä kypsään ikään ehtinyt nyt yhden pitsihuivin tarvitsee.


5/09/2013

Miks ja kui ja minkä tähre?









Multa melkein loppuu sanat tän kanssa. Käsittämättömän hyvää guacamolea. Kolme avokadoa (lisäsin kuvien ottamisen jälkeen vielä yhden, koska se tarvitsi sitä), yhden limen mehu, yksi tomaatti ja yksi punasipuli ja puolikas chili. Ja suolaa ja pippuria. Käsittämättömän hyvää. Hyvääääääää. Ihan ilman reseptiä en tähänkään hommaan ryhtynyt vaan etsin riittävän kauan sopivaa ohjetta kunnes löysin sellaisen, jossa ei ollut korianteria, koska olin sen unohtanut kauppaan. Mut ei tässä oikeesti mitään ohjetta tarvita, noi vaan sekaisin ja ääntä kohti! 

Suosittelen lämpimästi paahdetun ruisleivän kanssa.





Mun suosikkini Twitterissä on Kirsi Alm-Siira. #hilarious#priceless#porilaine. Taisi olla ihan tällä viikolla kun hän twiittasi että miksei Suomessa oo tuorekelmut jenkkiläistä tasoa ja voi että ko mää nyökyttelin päätäni! Oletko koskaan harkinnut pieniä ja isompiakin voimasanoja tuorekelmurullan kanssa? Tai miten monta kertaa oikeastaan olet tehnyt niin? Vai oletko jo niin hermosi menettänyt, ettet edes käytä tuorekelmua ikinä? 




Hermojemme menetys tuorekelmujen kanssa johtuu siitä, että me emme tiedä tämmösestä oikeasti toimivasta tuorekelmusta mitään! Semmostakin siis oikeasti on. Silloin kun mulla ei ollut lapsia ja mulla vielä oli rahaa matkustaa (liittynevätkö toisiinsa?) niin joltakin Ameriikan reissulta olen tuonut rullallisen paikallista tuorekelmua itselleni tuliaisiksi. Arvelisin, että tämä on vuodelta 2005, koska kyseessä on joulusesonki-edition rulla ja muistaakseni se oli siinä paikkeilla kun Amerikan joulua vietettiin. Miten tyhmältä se ajatus alkuun tuntuikaan, mutta miten paljon olenkaan itseäni olalle myöhemmin taputtanut! En haluaisi elää ilman tätä rullaa! 

Kelmu on ohutta muovia, mutta kuitenkin jämäkämpää kun tutumpi kotimainen versio. Tuote on pakattu paksuun pahvikoteloon, jossa on terävä, metallinen katkaisureuna. Rulla pyörii somasti kotelossaan ja paketista saa aina leikattua oikean ja sopivan kokoisen palan. Toimiva setti!




Voisitteko kuvitella että Elmu-kelmurullasta saisi otettua näin siistin palan ja levitettyä sen odottamaan purkin päälle? Ette voisi. Se on n. joka viides pala kun siitä saa irti ja siinäkin vaiheessa olet jo todennäköisesti saanut ruttuun ja myttyyn jokusen palan ja se viideskin pala on sen verran pieni, ettei se ihan riitä koko astian ympärille ja todennäköisesti myös se rullakotelo on jo hajonnut jostain kohtaa. Ja osoitat saksillasi jo jotain muuta kuin sitä kelmua kohti.




Kelmu kiinnittyy astian reunoihin ja tekee paketista oikeasti todella tiiviin. Tähän ei jää ryppyjä ja "pingottaminen" on helppoa. Purkkeja paketoisi mielellään kerrallaan useampiakin, mutta mulla ei tällä kertaa ollut muuta kuin tämä guacamole. :)




Aika vanha rulla ja on sitä vielä ihan hiukan jäljelläkin! Oon käyttänyt tätä todella säästeliäästi, yleensä vain jouluna ja spesiaalitapauksissa. :) Järki hoi, vois tätä muutenkin käyttää, mutta tässä on siis se ongelma, että tätä ei ehkä ihan heti saa lisää jos ja kun tämä joku kerta ottaa ja loppuu. Sit mä en enää tiedä, mitä lasipurkkien ja muiden kannettomien astioiden päälle laitetaan jos ne pitää suojaan saada? Kelmun voi käyttää uudelleenkin, mutta niiden säilyttäminen on hankalaa, koska sitten kun ne on kerran purkin päälle viritetty, niistä tulee kuitenkin sen verran takertuvaisia, että selvittäminen ei ole minkään arvoista. 




Tää ei enää suojaa tarvitse. Avokadot kavereineen ovat paremmissa suissa ja harkitsen uusintaottoa huomiselle. Avokadoja ostin verkkopussillisen verran ja tuntuivat olevan kerrankin just hyviä heti kaupasta ostettuna, joten jotain tämmöstä herkkua sais vielä tehtyä toisenkin kerran. Avokadojen tuhoamista tärkeämpi suunnitelma on kuitenkin täytekakkuhommat ja barbienuken upottaminen sinne kakun keskelle. Sen mä olen jo sisäistänyt, että ei sitä nukkea voi uuniin laittaa ja että mekon saanee muotoiltua siitä jos tekee kakkupohjan kuivakakkuvuokaan..suunnitteluasteella silti vielä..onhan tässä öitä!

5/08/2013

Pue se peltiin, ni mä ostan!

Mieleni on heikko jos myynnissä on jotain peltirasiassa. Pyöreät keksipurkit, joo käy. Tee, sopii oikein hyvin. Karkki - ihan kaikki peltiin pakattu kelpaa. Muidenkin kauniiden pakkausten edessä ostopäätöksen teko on usein hyvin helppoa. Aivan sama, vaikka sinne olis pakattu pieniä kiviä, ei haittaa. Kauniista lasipurkeista olen jo tainnut puhuakin. 

Tää tuntuu helpolta. Just ku ois tunnettu aina.

Ajauduin meren aalloille tässä taannoin ja löysin tähän sarjaan sen puuttuvan palasen. (Onnea, voititte juuri korvamadon!) Ei nämä Oldtimers-lakritsit nyt niin kovin ihmeellisen kauniita purkkeja ole, mutta kun niitä on mukava kokoelma, niin on toi jotenkin sympaattinen setti. Vihreä purkki oli se viimeinen tätä kokoelmaa. Ensimmäinen, harmaa purkki on tullut J:lta tuliaisena joltain retkeltä. "Mää toin tämän ko se o tämmöses purkis."

Oot mun puuttuva palanen.

Tällä hetkellä purkit toimittavat tärkeää säilytystehtävää. Ruskeassa purkissa on nappeja, vihreässä vielä oikeasti noita karkkeja ja harmaassa on nauhanpätkiä ja jämiä, joita on leikattu mm. paitojen olkasaumoista ja kauluksista. Voi kun te tietäisitte mistä kaikki korttien askartelussa käytetyt satiininauhojen pätkät oikeasti ovat kotoisin...



Ja miltä ne sit maistui? Ruskeet on parhaita, sokeroituja makeita lakritsoja, vihreet on seuraavaks kivoimpia ja vähiten tykkäsin noista suolaisista versioista. 


Chilit, jotka ovat kasvaneet tässä omalla kylällä, ovat päässeet talteen tälläkin hetkellä kauppojen juomahyllystä löytyviin pulloihin. Tai ne on aika usein framilla semmosissa puulaatikoissa, oikein kivasti esillelaitettuina! Oon aika huono käyttämään chiliä ruuanlaitossa, mutta oon hyvä hankkimaan sitä varastoon. Käyttämättömyyskään ei haittaa, koska näistä kavereista tulee ihanan kurttuisia vanhetessaan. Tänään nappasin chililaatikon taas mukaani, koska huomenna haluan tehdä guacamolea ja siinä paketissa oli chilejä neljää eri väriä! Oo, kui hianoi ne on ko ne kuivuu! (Ja hei hirvee määrä tyhjiä pulloja hankittavana...)

Ja ne käsityöt on tällä kertaa esillä jossain muualla kuin omassa blogissa. Laitettiin porukalla hyvää kiertämään ja tulevalle vauvaperheelle 2ndHand-äiti-iskä-paketti menemään. Mukana oli meille jo tarpeettomia tuotteita, mm. pienet villahousut, kestovaippoja ja kantoliinoja. Kantoliinoista luopuminen aiheutti pientä haikeutta, mutta koska tiedän liinojen olevan rakastavassa kodissa ja toivottavasti vielä ahkerassa käytössäkin, niin kyllä sekin aika hyvältä tuntuu. :) Jos olivat paketin vastaanottajat ekaa kertaa SmartPostin äärellä, niin samassa tilanteessa olin määkin kun pakettia lähetin. Pelottavan helppoa, mutta lupaan etten ota tavaksi, koska me tarvitaan kylällä ihan oikea, ihmisten posti!

Toivottavasti paketti tuottaa yhtä paljon iloa ja lämpöä siellä idässäkin. (Lanoliinin päiväys on muuten ohitettu, mutta ihan hyvältä ja oikealta se vielä tuoksui.)

Neljän päivän miniloma osuu hyvään saumaan, pelkkää juhlaa koko loppuviikko! Hiphei!

5/06/2013

Painopiste muuttuu

Juu, muuttuiski oikeesti. Painopisteet ja painot erityisesti! Ei ne kuulemma koskaan itekseen, jotain pitäisi kai tehdäkin. :P Oon tainnut jonkun kerran tässä tuskailla erään neuletakin hihojen ja niiden pitkäveteisyyden kanssa. Takki on nyt tovin ollut valmiina, mutta kuvaaminen ei ole kovin helppoa itekseen. Valmis tuote ei mun mielestä näytä pyykkinarulla/klapikasassa/henkarissa/mytyssä juuri miltään, joten tänään kun perhe sukelsi kellariin iltapesulle, hurautin pellon toiseen laitaan poseeraamaan. Ja olin siiheks (Tätä sanaa olen ääneen ihastellut jonkun kerran! En ole keksinyt sitä itse!) kotona kun hekin yläkertaan sieltä selvisivät. Nopeus on valttini.


Harmi kun ette nää mun kenkiä. 

Wollmeisea kun neuloo riittävän suurilla puikoilla, niin kyllä siihen pintaan saa sopivasti elävyyttä ja laskeutuvuutta. Tässä kuvassa tuo helma näyttää just niin kivalta kun oikeesti onkin. Väri on mun mielestä yks merkin kauneimmista, tumma, hyvä ja syvä harmaa nimeltään 47Ag. Takin helma on muotoiltu lyhennetyin kerroksin; aina yksi silmukka kerros kerrokselta enemmän. Kaarrokkeen neuloin orjallisesti ohjeen mukaan, mutta sitten en malttanut lukea ohjetta helmalisäysten suhteen tarpeeksi tarkkaan ja saatoin tehdä lisäykset joka 12. krs joka 6. krs:n sijaan. Hyvä virhe, sen haluan toistaa seuraavallakin kerralla.


Napa selkään kiinni.
Ettei kaikki menis kerralla nappiin, niin olis tässä mallissa vähän muokattavaakin. Mulla ei ole hartioita, ei sitten yhtään. Tiesin odottaa todella avonaista kaula-aukkoa, mutta tää meinaa oikeasti pudota pois päältä. Harkitsen kerroksen tai kahden virkkaamista yläreunaan tai sitten poimin silmukat vielä kerran puikolle ja päättelen; sekin saattaisi kiristää tätä sopivasti. Jos nyt oikein ymmärsin, niin joku oli tainnut pujottaa yksinkertaisesti pätkän puuvillalankaa yläreunaan ja sillä koota vähän kaula-aukkoa tiiviimmäksi. Tai sit joku tosi tiukka salireeni ja rojekti Hartiat Leveiks? 

Mua ei tämä muuten haittaa, mutta olin jotenkin kuvitellut käyttäväni tätä töissä ja siihen tarkoitukseen tätä pitää muokata jotenkin vähemmän avonaiseksi. 


..mä vien tän skenen just sinne minne tahdon...

Vaikka mä miten suunnittelen muokkaavani tätä, tiedän jo melkein, että mitään ei tule tapahtumaan. Helpompi melkein tehdä uusi ja vielä kesää vasten sen voisi toteuttaa lyhyemmillä hihoilla, niin saattais olla valmistuminenkin todennäköisempää! 


Täytekuva

Shift Of Focus, suunnittelija Veera Välimäki

lanka: Wollmeise Pure 100% sw-merino 
väri: 47 Ag
menekki: 282g, joten kaksi vyyhtiä riittää!
puikko: 3,75mm kaikkialla ja kokoajan
koko: S, hihoihin poimittu muutama ekstrasilmukka
napit: Dropsin kookosnapit

JEEEEE, KIVA!




..ja tämmöstä nostelua se sitten suurinpiirtein koko ajan on. Varsinkin ihmisten ilmoilla. Tipupöksyt on mun uudet suosikit. :)

Siinä se eka erä nyt meni. Muistan viime vuonna neuloneeni Harunin ja Contemporary Cowlin kisojen aikana ja kyllä, Haruni se nytkin on puikoilla. Tuo reunapitsi on niin kiva neulottava! Valmistuu äkkiä ja on looginen ja helposti muistettava. Kisakatsomoon, mars!