Tää sopii mun pirtaan

Viikon teemaan sopii hyvin myös uuden opettelu. Yritin kirjoittaa tätä viestiä lasten tabletilla, mutta näköjään en siinä onnistunut tai että onnistuin ainakin poistamaan kaiken suunnitellun. Kun eilen töistä pääsin, kiirehdin muutaman korttelin eteenpäin ja olin taas Taruliinan oven takana. Tarjolla oli uusien käsityötekniikoiden kokeilua ja sehän oli enemmän kuin mukava juttu. Vielä mukavampaa, että kyse oli tekniikoista, joita en koskaan ollut aiemmin kokeillut. Kiitos Raisa kun jaksat järjestää. :)

Eiks ookin tutunnäköiset?

Lautanauhaa - varsinaista perinnekäsityötä. Nauhoja on ennen vanhaan käytetty yksiväristen kankaiden koristeena ja vaikka miesten vöinä ja tänä päivänä mää näkisin ne ihan samoissa tarkoituksissa. Näillä olisi niin kiva koristella vaikka pussukoita. :) Lautanauhan kiekot - vai olisko niitten nimi oikeasti laudat? - toivat heti mieleen muistoja lapsuudesta. Näitä on ihan varmaan pyörinyt äitin tai mummujen käsityölaatikoissa ja aarresäilöissä! 

Minä itse osana välineistöä. 

Suoraan hommiin, eli mut istutettiin jakkaralle ja vyötärölle sidottiin nahkanyöri. Nauhan valmis pää laitettiin nyöriin kiinni ja loimen toinen pää oli kiinnitetty kaupan keskellä olevaan tolppaan. Loimen kireyttä säädeltiin siirtämällä penkkiä eteen- tai taaksepäin ja uutta lointa sai siirtämällä kiekkoja eteenpäin. Loimi oli melkoisen tiukalla kierteellä jo jossain vaiheessa, mutta sitä sai helpotettua sitten irroittamalla loimen toisesta päästä ja päästämällä se hetkeksi vapaaksi. Kiekkoja pyöriteltiin aina kaikkia samaan aikaan samaan suuntaan; värilliset kulmat kiekoissa pitivät aina olla samassa kohtaa. Kude oli kierretty vessapaperirullan pätkälle. Lautanauhassa kuulemma puuvillalanka toimiii parhaiten. 

Tajusinpa kurkata alapuolelle.

En ollut ollenkaan vakuuttunut nauhan ulkonäöstä (ks. ylin kuva); huokailin vain että onpa tätä kiva pyöritellä tajuamatta toisaalta sitä, mitä olin tekemässä. Onneksi ymmärsin katsoa valmiin työn alapuolella. Nauhan oikea puoli oli nimittäin siellä! Aika hienoa siitä tuli! Kuvioon sai vaihtelua vaihtamalla kiekkojen kääntösuuntaa, mutta mä jätin ne taiteelliset visiot toteuttamatta ja pyöritin kiltisti kiekkoja kokoajan samaan suuntaan. Sain mää tätä ehkä kolmisen senttiä tehtyä, kivaa. :)

Pirta

Päässä alkoi soida Juicen Rakkauden haudalla kun kaupalla tehtiin vaihtokauppa ja mulle annettin pirta käteen. Kyllä uudet jutut sopii mun pirtaan. Pirtanauha teko muistuttaa melko läheisestikin kangaspuiden paukuttamista, mutta ilman sitä paukuttamista. Polkimien liike on korvataan nostamalla ja laskemalla tuota pirtaa. 

Makkaramato.

Sukkulakin tästä löytyy ja toista sukkulaa käytettiin kuteen kiristämiseen paikoilleen. Melkoista makkaraa tämä pirtanauha ja mää olin ihan varma, että joko kude tai loimi menee poikki kun piti vaan piukempaa tehdä että tuli nättiä. Nuo suurimmat makkarat ovat mun tekemiä, mutta myös tuo viimeinen piukempi paikka. Tasainen käsiala? Not! Tämä tekniikka olisi vaatinyt joko kolmannen käden tai lyhyemmät reisiluut ja pidemmät apinakädet. Opettaja siinä pahoitteli että ohut lanka ei ole paras mahdollinen tähän vaan vähän paksumpaa villalankaa pitäs olla. Uskon, tämä oli jotenkin lirun oloista. Ei niin mukavaa, mutta kuten jo sanoin - uutta on aina niin mukava testata.

Myynnissä tiskillä oli myös näihin tekniikoihin tarvittavaa välineistöä. Ajattelin, että jos mä tämmösiin vielä halua tarttua, niin luotan siihen, että jostain löytyy lainavälineet. Sain vastustettua kiusausta, koska uuden harrastuksen aloittaminen on aina hetken aikaa hirveetä varustelua ja siihen mä en nyt halua taas alkaa.

Kirkuvankeltaisten ristipistosukkahousujen kutsua en voinut vastustaa. Nyt tarvitaan vaan samanvärinen huivi tai kaks. Tai pinkki. Tai joku muu kirkuvan värinen.

Käsillätekemisen sosiaalinen aspekti

Äkkiseltään voisi kuvitella, että kun paljon käsitöitä tekee, niin erakoksihan siinä tulee. Mä olen paikallisessa paperimediassakin huutanut että yhdessä tekeminen on kivampaa ja niin se kyllä vaan edelleen onkin! Lähipiirini on käsillä tekevää sorttia, ei ne varmaan muuten olisikaan mun lähipiiriä ja mää niitten. :D Muutama vuosi sitten päätimme kolmisin että kyllä nyt yks ompeluseura pitää olla ja perustaa. Pidettiin pari ekaa kertaa ihan "pöytäkirjaakin" (eli kirjattiin neulepäiväkirjan sivuille, mitä tehtiin) ja maalailtiin suuria kuvia, mitä voitais tehdä ja mimmosia tekniikoita oppia (huom! me ei opetella, me opitaan suoraan) ja harjoitella. 

Taisimme tällä kolmen hlön kokoonpanolla kokoontua oikeasti peräti yhden kerran kun yksi meistä sanoi, että sitäkin yhtäkin vois pyytää mukaan. No, näin teimme ja meitä oli neljä. Tällä kokoonpanolla mentiinkin puolisen vuotta eteenpäin kunnes merkillisten yhteensattumusten kautta tuli puhuttua ääneen tästä ompeluseurasta erään lankakaupan neuleillassa. Koska emme ihan kokonaan ole salaseura, kerhon uusi jäsen otettiin riemulla vastaan. Ekan kerran hän pääsi osallistumaan tapaninpäivän myrskyä seuraavina päivinä olleella kokoontumiskerralla ja normireitti pellon laitaan olikin sähkölinjojen korjaustyön takia tukossa. Onneksi kiertotie löytyi. Mä en tiedä, miksi mä tämmösenkin muistan. 

Sitten meitä olikin jo viisi. Mentiin hetki eteenpäin viime kevääseen. Saatiin uusia kyläläisiä ja arvoin facebookissa, onkohan tämä oikea henkilö kun lähetin ystäväpyynnön. Osui oikeaan ja muutaman viestin päästä hänetkin oli kutsuttu ompeluseuraan mukaan. Pyyntöä lähettäessäni en tiennyt, että taitava käsillätekijä tämänkin takaan löytyy! Muistini pätkii siinä kohdassa, että missä vaiheessa kuudes lenkki tuli kyytiin; se taisi olla viime kesän aikana. Piiri laajeni kylän ulkopuolelle ja saimme vierasvahvistuksen! Mahtavaa! 

Ringin kokoonpano on hyvin heterogeeninen. Joukossa on yksi sukulainen ja yksi sydänystävä, mutta muuten meitä ei kyllä tavallaan ole yhdistänyt muu kuin käsillätekeminen. Sittemmin ystävyys on syventynyt kovastikin (onhan? :D) ja olen valtavan iloinen ja onnellinen näistä uusista ja vähän vanhemmista tuttavuuksista. Porukasta löytyy mitä uskomattomampia taitoja! Matemaattisiakin! Taustoiltamme olemme kaikki hyvinkin erilaisia, eri alojen ihmisiä ja vielä ikähaarukkakin on useita kymmeniä vuosia. 

Tulevaa peittoa, joka on valmis pikapuoliin.

Tästä seitsemän naisen ringistä on muotoutunut arjen henkireikä. Kokoonnumme toistemme luona, emme säännöllisesti vuorotellen vaan aina siellä, kenelle sopii. Alkuperäinen tarkoitus olla tekemättä mitään tarjoiluja on vesittynyt kyllä ihan liikaa - joitakin kertoja olis voinut vaikka mässäilykerhoiksi kutsua. Mut me vaan olla niin taitavia siinäkin! Teimme taas kerran viimeksi päätöksen syödä vain teetä ja leipää, ei muuta. Tee on muuten semmonen meidän kerhon juttu ja panostuskohde. Sitä haudutellaan monessa pannussa ja pöytään laitetaan mitä ihanampia teepussikokoelmia. Mää en ole mikään teenjuoja ollut ikinä, mutta ompeluseuran fiilis on saanut mutkin tähän koukkuun mukaan. 

Peitto, joka valmistuu kuin Iisakin kirkko tuleville sukupolville. ;)

Joskus treffataan kerran viikossa, mutta kuukaudenkaan tauko ei ole ihmetyksen asia. Harmittaa se kyllä, mutta aina ei vaan ehdi. Tekstiviestirinki pyörii ja kokoontua voidaan lyhyelläkin varoitusajalla jos joku saa inspiksen kutsua väen koolle. Joka kerta kun saan viestin, jossa mainitaan lyhenne "OS", saan mielikuvan olympiska spelenistä. Varsinaiset väkerrysolympialaiset tosiaan. Kuvassa näkyvät peitot eivät ole omia töitäni.

Vyyhdinpitelijä löytyy aina

Aina eivät kaikki kerkeä itse tekemiseen mukaan. Mukana voi olla vain puhelemassa ja saamassa niitä tärkeitä aikuiskontakteja, jotka jossain vaiheessa arkea voivat olla elintärkeitä. Been there. 

Ei se pelkkää neulomista ole!

Ja siis ei me vaan neulota! Me tehdään muutakin. Ainakin joskus. :) Askarteluja ja myyjäisvalmisteluja on häärätty, mutta viimeksi yksi meistä verhoili pari tuolinpäällystä uudelleen! Niistä tuli hienot ja miten nopeasti ja tehokkaasti se kävi. Huoh. 

An mun ol, neulon ny.

Tärkeä osa kerhoa on uusien töiden ja tekniikoiden esittely. Sain kaukaa mahtavia tuliaisia, paketillisen Sharpieita! Näillä voi koristella vaikka mitä! Varokaa autonomistajat. Kuvassa näkyvä muki ei ole mun käsialaa vaan jonkun, joka osaa oikeasti piirtää. 

Meillä myös rohkeimmat purkavat töitä.

Rakkaat ompeluseuralaiset, kiva että ootte ja tuutte ja opetatte ja näytätte. Teistä saa inspiraatiota ja uusia ideoita. Kiitos kun olette olemassa.

Kutsut ja rsvp

Jatketaan vielä viikonlopun kunniaksi vähän juhlatunnelmissa. Ne mun vilauttamat kutsuaskartelut siis liittyivät näihin samoihin kekkereihin. Lupasin ne tehdä - hetkeäkään miettimättä asiaa. Olin aivan varma, että mun varastoista löytyy riittävän lapsekkaita materiaaleja. Onhan mulla vaikka mitä. Kun pääsin nyssyköiden äärelle totesin, että ei se asia ehkä ihan niin olekaan. Hups. Mieti, mieti, MIETI.

Paperiaskartelu ei oo koskaan ollut mulle "pääharrastus." Joulukortit on vissiin jokseenkin aina olleet itsetehtyjä, jonkinverran olen käynyt kansalaisopistoissa kortti- ym. kursseilla ja näitten lisäksi vain haalinut itselleni aiheeseen sopivaa materiaalia sillä samalla tutulla periaatteella - jos vaikka joskus tarttee. Tärkeimmät jutut näissä paperiväkerryksissä ovat toimiva paperileikkuri, hyvä kaksipuolinen teippi, koska liima on so-last-season; ohut musta tussi ja musta, pieni leimasintyyny, jolla voi koristella paperien reunoja. 

Katoiks muuten aamulla peiliin?

Lapsekkaita kuvioita löysin kuin löysinkin. Yllättävästä paikasta vielä.  Korttipohjat on hamstrattu marraskuisilta Kädentaitomessuilta (sulovileeen! Ostettiin kolme pakettia kun halvalla sai!). Kuvioiden käsin leikkaaminen ei kuulosta ollenkaan niin suoraviivaiselta kun mun tekeminen yleensä, mutta ehkä se tätimäinen fiilis sai mut tarttumaan kynsisaksiin ja leikkeleen nää hassunhauskat kaverit. 

Ja sit mennään mennään mennään. 

Mur ja röh ja mur

Todella lurppakorvakani keskellä

Aika karkulaisia

Viistoista näitä tilattiin ja kuustoista taisin tehdä tai jotain sen suuntaista ainakin. Onnistuin saamaan kaikista erilaiset omanlaiset. Valloittavia veikkoja nämä elukat, mahtoivat olla innoissaan kun pääsivät ihan oikeisiin hommiin. Oma suosikkini ylimmän kuvan possukutsu löytyi omasta postilaatikosta muutama päivä askartelun jälkeen. Oo, kuka näin hienon kutsunkin teki. :D

Joko sulla on oma Bongo-pussi tallessa?

Paperipussille kyytiä! Ja vielä niitä jäikin näin paljon! Mä en uskalla sanoa ääneen, että mää haluan tämmösiä kivakuvioisia pusseja jostain lisää koska luulen et sit kävis huonosti. Pussissa oli säilössä käsityölehtiä ja kirjoja ja se oli piilotettu kaikkien pieneksi jääneiden vaateiden sekaan. Olin näköjään inspiroitunut pussista jo joskus aikaisemminkin, koska yhden haukun  mentävä kolo tässä jo oli. (tai apulaiset olivat olleet asialla) 

Jo vain, kierrätystä tosiaan!

Mitä mä en miehen vuoksi tekisi?

Taidon ja Käsityön viikko aloitetaankin aivan uudella aluevaltauksella. Räjäytän pankin heti kärkeen. Eilen vietettiin sympaattisia juhlia, joiden sankarin muistaminen aiheutti pään raapimista. Neuletöillä olin häntä jo muistanut ja mikään muu, valikoimasta löytyvä työ tai tekniiikka ei tässä tilanteessa nyt oikeen innostanut. Vuosi sitten pääsiäisenä sain aikaan neuletakin. Se oli kylläkin mallia cropped eli melko lyhyt ja hihatkin olivat lyhyet, mutta kuitenkin - takki mikä takki ja vielä itselle. Ja taskutkin siinä oli. Tänä vuonna tiesin, että aika piti käyttää johonkin muuhun kuin täyspäiväiseen puikkojenheilutteluun ja pitkäperjantaina tartuttiin siis seuraavaan projektiin:

Vähän washia ja joku on näköjään käynyt kynälläkin koristelemassa Pfaffia.

Omaa, askartelunurkkaustahan mulla ei ole, joten se on tämä yhdistetty olohuoneruokailutila, jonne mä tilaavievät projektini aina levitän. Tämän johdosta taas usein leviää pää, mutta näillä mennään nyt! Ompelukone on ruokapöydällä ja teknisistä syistä (ja laiskuudesta osittain) johtuen en saa sitä kuin keskelle pöytää. Kone on metallirunkoinen ja ruokapöytäkin pitkähkö, joten koneessa on käytössä tän pöydän äärellä vain kaksi vaihdetta. Hitaammalla mennään tikki rauhassa kerrallaan ja sillä toisella täysillä. Kaikki muut vaihtoehdot tästä välistä heiluttavat pöytää niin paljon, että ompelemista ei kertakaikkiaan tule hytkymisen vuoksi mitään.

versio 6.9.10

Kaivelin ensin yhtä niistä monesta Ikea-säkistä, että löysin sopivan lötköä farkkua. Leikkasin farkuista (jotka onneksi olivat kuuluneet jollekin melko reitevälle, että lahkeissa oli riittävästi leveyttä - mahtollisesti siis omat!) lahkeet pituussuunnassa auki ja pepun alta poikki. Sen lisäksi ratkoin taskut irti. Tarvitsin työhön vain toisen taskun ja kun olin sen ratkonut, kannoin jämät pannuhuoneeseen poltettavaksi. Kesti muutaman minuutin tajuta, että hitto se toinen tasku jäi ratkomatta ja eikun takaisin pannuhuoneeseen. Kaivoin kattilasta farkun jämät ja ratkoin toisenkin taskun, jos vaikka sitä joskus johonkin tarttee! Mikään kaavapiirtäjä en ole, mutta osasin tuohon sanomalehden aukeamaan sen verran viivoja piirrellä, että sain aikaan em. muodon. Kuten kuvasta huomaatte, en ensin tajunnut, että symmetrisen kuvion saa aikaan kun piirtää vain puolet taitteelle, niin toinen puoli on kuin onkin sitten samanlainen. Lähdin ensin piirtämään mallia keskelle sivua. Mutta oma kaava hei! Aika mahtavaa.

Kaveriksi tähän työhön vaadittiin jotain värikästä kangasta, jota löytyi sitten eräästä niistä monesta muovilaatikosta. Kirppislöytöjä, mitäpä muuta. Lisäksi tarvittiin huopaa. Sain mää kuulla kommentteja siitäkin, että huovat pitäisi itse huovuttaa, mutta niin pitkälle ei täällä inspis tällä kertaa kantanut. Joku roti.

Ni mihin mun pitäs kattoa?

Et o tosissas.

Hei tulkaa ny jo.

I give up. Luovutan.

Pienen lattiallaistuskelutuokion jälkeen mun edessä oli kasa kangaspaloja. Ympyröiden malleina on käytetty isoimmassa Tinkerbell-kahvikuppia, keskikokoisessa Piilopaikka-teekuppia ja pienimmät on piirretty kuohuviinilasin mukaan. Vaikka pitkäperjantai oli tosi pitkä, niin yötöiksihän se sitten meni. Joku olis saattanut vaikka harsia näitä kuvioita etukäteen kiinni, mutta totesin, että huopa on melko kiitollinen ommeltava, niin en vaivautunut moiseen.

Ilmeen valinta taisi olla pisin vaihe koko työssä.

Kohta puhkee silmät.

Päällikeompelu eli applikointi on kyllä viimisen päälle nysväämistä. Ei välttämättä yhtään mun juttu, mutta mitä mä en siis miesten vuoksi tekisi. En tiedä, miten tämä oikeaoppisesti tehtäisiin eli ompelin nämä napinläpi-toiminnolla/siksaksilla kiinni, koska se näytti kivoimmalta. Se lankojen vaihtaminen koneeseen ja tuki- ja liimakankaiden silittely ja oikominen ja leikkaaminen..näistä vaiheista mä en nauti.  Huomautan tässä välissä, että silitysrautani vaatii myös spesiaalikäsittelyä, koska olen onnistunut pilaamaan sen pohjan silittämällä siihen kangasvärejä kiinni. Rauta toimii vain leivinpaperin läpi ja se vasta on kivaa se semmonen silittäminen. On mulla askartelukäyttöön semmonen kakkosrautakin, mutta näköjään en ole vaivautunut/muistanut ottaa sitä silloin käyttöön kun todellakin olisi pitänyt. 

klo 00:16

Luovutin vähän puolenyön jälkeen. Aattelin, että farkkua on kurja ommella käsin, joten täyttöaukon pitäisi olla mahdollisimman pieni. Kuitenkin olisi pitänyt sen verran ajatella, että se pöllö (haa, paljastin!) pitäisi todella saada siis täytettyä ja näin sen aukonkin sen verran suuri olla. 

Mää oksalla yyyylimmällä...

Wassup!

Kiikkaa - kiikkaa - kiikkaa 

Onneksi pitkääperjantaita seurasi monta pyhää. Pienet apulaiset jaksoivat pienen hetken kerrallaan täyttää pöllöä ja mun sormilla sen homman tekeminen oli aika avutonta. Pöllön täytekin on kierrätettyä - lahjansaajan äitin vanhasta tyynystä. Keittopesin sen kuitenkin ensin. Vanutäyte ei ollut enää entisensä vaan oli jokseenkin mennyt pieniksi hiutaleiksi, joita siis yritimme ne kolme päivää tähdätä tänne sisälle. 

Tuli sitä valmistakin ja sitten lähdettiin ulkoilemaan. Tää olis tietenkin pitänyt ottaa mukaan autopesuun ja hiekkalaatikolle ja kuravelliin, mutta mutta..jäi lupa saamatta kyllä. Se irtiratkottu taskukin pääsi siis tänne taakse...

..ja hain sinne pienemmän kaverin mukaan. Raumalainen TaruLiina ei petä koskaan. Kaupassa on kaikkea pientä, ihanaa, käsintehtyä ja ekologista ja mä voisin ostaa sieltä kaiken. Tiesin, että Raisalta saa taskuun sopivan aarteen. Pikkuinen "laphipöllö" on Delfia designin heijastin, jonka saa sitten vaikka vaunuihin heilumaan. Pikkupöllön kaverina on vielä vihreä emaloitu sydänkoukku seinään kiinnitettäväksi. 

Ja kortti! Ai kauheeta! Meinas unohtua ihan oikeestikin. Olin leipomisvimmoissani ja suklaahuuruissa melkein unohtanut koko ristiäiskortin. Jäin lauantaina katselemaan Bridget Jonesia ja päätin kokeilla kirjontaa. (Oikein sopiva ajankohta aloittaa ja kokeilla jotain uutta tekniikkaa.) Huopaa ja jämälankapurkki viereen ja kuten huomaatte niin aivan vapaalla kädellä kirjottelin tuohon tuon. Huutomerkin piste on solmu.

Colin Firth on aika jees, mutta enemmän on moni muu mies. 

Mää oon tästä työstä kyllä pikkuisen ylpeä. En olis uskonut, että saan jotain näin oikeesti kivan näköistä ompelutyötä aikaan. Mun mielestä tässä tuli kumminkin suhteellisen pienellä vaivalla melkein ammattilaisen näköistä jälkeä. Materiaalivalinnat menivät nappiin ja kuten sanoin, huopaa on todella helppo käsitellä tässä tarkoituksessa. Sankarin äitikin luuli, että tää on jostain ostettu! Vaikka tekniikkani perustuu monasti virheen ja erehdyksen kautta oppimiseen, niin tällä kertaa kaikki jotenkin vain sujahti oikeille paikoilleen. 

Tykkään, tykkään, tykkään! Tää oli ilo antaa.

Tyllametsästystä ja muuta mukavaa

Vauhdikas viikko taas menossa ja kyllä se tiistaimaanantai ja kellon siirto on sen tehnyt, että itseltään on koko ajan myöhässä. En pääse tähän kelkkaan kyytiin, en sitten millään. Tällä viikolla on monta harvinaista ja lämmintä hetkeä, olen tavannut kaaaaaukaisia läheisiä ja edessä on vielä ristiäisetkin viikonloppuna. Sitä ennen pitää kuitenkin metsästää aikamonet sukkahousut, pestä leninki jos toinenkin ja järjestää kaikki timattikengät järjestykseen. Ja askarrella kortteja, vaikka kuinka monta! Tänään olen metsästänyt toimivaa pursotinpussia ja tyllia. (Voi vokaalisäännöt.) Tavallaan lupasin leipoa kakkuja; leipominen on ihan jees, mutta koristelijaa minusta ei kyllä tule. Koitetaan nyt jotain tosi perinteistä ja tavallista ja pursotetaan se suklaaganache siihen päälle. 

Kahteen kakkuun tarvitaan yht. 1800 g suklaata, lupaan että on hyvää.

tsirp

Noniin, häipykää, täällä ei ole enää mitään katsottavaa. Arvaa oonko muistanut kastella pääsisäisruohoja sitten...viime perjantain? No en. Niin aito ja rehellinen en ole, että niistä nuutuneista, alaspäin roikkuvista korsista teille kuvan nappaisin vaan tässä on tunnelmia viikonlopulta tai alkuviikosta. Sieltä kumminkin. Teepurkit oli musta oikeen kivoja tässä tarkoituksessa, mitäs niihin seuraavaksi laitetaan?! Silkki- tai kuivakukkia, veikkaan. 

Neulat on järjestellyt joku muu kuin minä!

8.-14.4 vietetään Taidon ja Käsityön viikkoa. Viikon tarkoituksena on nostaa esille suomalaista osaamista, taitoa sekä käsityökulttuuria. Tapahtumia on ympäri Suomen, mutta vaikka miten etsin, en löytänyt omaan elinpiiriini tai aikatauluuni sopivaa settiä. Päätin siis juhlistaa viikkoa ihan omalla tavallani. Ensi viikon aikana täällä blogissa ei höpötetä arjesta vaan esittelen oman näkemykseni tästä spektaakkelimaisesta juhlaviikosta. Ankkalammen taitoviikko, semmonen se on. Jotain uutta, jotain vanhaa, ihan varmasti jotain sinistä ja mitä mää nyssit keksinkin. Ei häitä kumminkaan. Esittelen sitten muiden töitä jos en omistani tarpeeksi löydä. Lienee hyvinkin mahdollista etten nyt viikonloppuna jouda tänne ollenkaan raapustelemaan, joten tiedätte, että ensi viikolla luvassa tykitystä tasaiseen tahtiin. 

Olin saanut tunnustuksenkin - kiitos Ryyni. Oooh. :) 

Olen huono jakamaan tämmösiä eteenpäin, mutta takaisinpäin voisin näin julkisesti kommentoida Ryynille, että en voi kuin ihailla sun purkamistaitoja. Musta ei vaan ole siihen, tyydyn tekemääni ja etsin uuden kohteen, jos ei muuten sovi. Veikkaan että se voima purkaa työ pitää olla vielä suurempi kuin se, että saa jotain valmiiksi. Kumarran.

Öitä, mussut.

Kirppiksellä kerran

Viime lauantain kirppiskierroksen purkkilöytöjä mun oli tarkoitus esitellä, mutta en voi olla jakamatta näitä muutamaa kuvia. Sen lisäksi, että yritän pongailla yhtä sun toista mukavaa aarretta, niin jaksan kyllä lukea hintalappujakin muuten vaan. Joukosta voi löytyä todellisia helmiä. Suomen kieli on värikästä ja monipuolista ja piristävää! Pahoittelen jo etukäteen, että jos tähän osui vaikka jonkun tutun(tutuntutun) tuotteita, mutta oikeasti mää olin näistä kaikista vain kovin iloinen ja haluan jakaa niitä hymyjä nyt teille!

Ihme kun ei Ruåttista

Keittiövaakakokoelmani on jo aivan riittävän suuri ja tällainen punainen, samanlainen EKS-vaaka sieltä jo löytyy. Viimisen päälle retrot vaa'at on kyllä kivoja! Tämä jäi hyllyyn, liian kallis. :) 

Emmää kyl ny viitti.

Kyllä tää kyltti kertoo, että ollaan jossain Karhukaupungin liepeillä. Penko täst ny sit hei. Katotiäksää. Lapset olisivat tarroista olleet varmasti kovin innoissaan ja olisi sieltä tuttujakin kuvioita löytynyt, mutta jätin nämä automerkkitarrat penkomatta.

Muut tuotteet -50%

Kaipa tämmöisillekin tarjouksille on ottajansa. Ei siitä sen enempää. Tää olisi ollut normaalimpi kirppismainos, jos tässä olisi lukenut esim. "DC AITO LAUKU."

Niinhän sä luulet!

En ole eläinihminen. Meillä ei ole ikinä ollut kotonakotona tai kotona lemmikkiä - tai no, kanipupunen oli joskus tunnin verran; tuli punaisessa pyykkiämpärissä ja lähti samantien takaisin. (Korjaus! Oli meillä fasaaneja! Maija ja Pekka! Oikein aitauksessa, mutta ei niitä kai lemmikeiksi tavallaan lasketa? Mikä sen kolmannen nimi oli? Kalle?) Koiralle leipominen..no, olisin mää tästä hyvän lahjan keksinyt vaikka kelle! Mutta siis ne ostokset:

Parasta ennen 24 AUG 85

Isoja peltipurkkeja löytää aika usein, mutta harvemmin ne on näin kivoja. Vanha keksipurkki saanee sisälleen ompelutarvikkeita. Tämä ei oikeasti ollut mikään antiikkinen, mutta on 80-luku mulle aivan riittävän vanhaa. Viimisen päälle retro! Hinta taisi olla 0,50e. Tai jotain aika vähän kuitenkin.

..ja sydämei.

Omppui..

Vasemmanpuoleinen omppupurkki oli tuhlausta. Kahdeksan euroa! Hui, aivan ylihintainen ostos, mutta joka pennin arvoinen. Kierrokselta löysin toisenkin vanhan keittiövaa'an ja arvoin kyllä hetken, että kumpi lähtee kotiin. Sydänpurkki hyllyssä oli jo ennestään ja se kaipasi samantyylistä kaveria itselleen. Omppupurkki on muodoiltaan vähän pyöreämpi kun taas sydänpurkissa on suorat ja kulmikkaat linjat, mutta yhtä kaikki - sympaattisiahan nämä molemmat ovat. It's a match ja kassan kautta. Näille en vielä sisältöä ole keksinyt, mutta nää saattais löytää paikkansa vaikka keittiöstä. 

Pyydetty kuva pääsiäisruohoista ja sen nykystatuksesta on jo otettu ja odottaa julkaisua. Se on sitten varmaan huomenna. Mukavaa päivää ja toivottavasti kirppiskierros viihdytti myös teitä. :)

Suuri mämmivertailu

;O

Saarioisten, Kylänpään (sokeriton) ja Kymppi-mämmiä. Kaikki nautin maidon ja sokerin kanssa. Kylänpään mämmi oli vähän liian tönkköä. Saarioisilla mämmi oli jäänyt liian lötköksi. Kymppi-mämmin olomuotoa kuvaisin sanalla sopiva. :) Makutestissä pärjäsivät kaikki, mutta koska lähellä tehty on ainakin mielikuvissa parempaa, niin julistan voittajaksi - Kylänpään leipomon mämmin!