Jamppa goes Turku.

Jampan seikkailut jatkuvat. Vietettiinpä kerran yllätyssynttäreitä. Kaappasimme pellon toiselta laidalta sankarin kyytimme vuorokautta liian aikaisin. Hänellä oli kahdeksan tuntia aikaa varustautua siihen, että ei olekaan kotona seuraavaa yötä. Kohdetta ei kerrottu eikä sen enempää muitakaan suunnitelmia. 

Messumatka Turun kädentaitomessuille oli päätetty jo aiemmin ja sitten kun huomattiin, että yhdet bileet osuu tähän samaan aikana, päätimme yhdistää nämä. Hotelliyöpyminen, illallinen nepalilaisessa ja hetken istuskelu Koulussa. Ihanan rentouttava ilta ja aamulla oltiin virkeinä menossa messuille. En suunnitellut tätä kuvaraporttia sen enempää, mutta ekaa kuvaa kun näppäsin, tuli Jampan korva vahingossa eteen ja siitä se ajatus sitten lähti...

Täällä Jamppa ja Turun messukeskus!

Olipa väkeä! Osuttiin just suurimpaan ruuhkaan heti alkuun. Vastavirta oli se suunta, jonne edettiin. 

Sielunkumppanini! Tän värisellä taljalla vois viettää hetken jos toisenkin!

Messut olivat vähän niinko Tampereen messut minikoossa. Huomattava ero oli osallistujakunnassa, täällä oli paaljon enemmän mummusakkia. Näytteilleasettajat olivat jokseenkin samoja, mutta osastot osittain suppeampia. Messuhallissa oli todella kuuma ja huono ilma. Vaikka kuvasta vois päätellä, että siellä oli niin ahdasta, että piti etummaisen messuilijan tukkaan mennä kiinni, niin ei se kuitenkaan niin ollut. Olipa kauniin värinen lampaantalja jollain esillä!

Ei tunnu herneitä patjan alla.

Poppelin kojulla mieleni teki tarttua näihin Dropsin puuvillamerinoihin. Tai ei näihin, mutta niihin keltaisiin. Oon aiemminkin jo miettinyt, että tätä olis kiva kokeilla. Järjen Ääni vieressä (eli synttärisankari ite) hoki, että mitä sää noilla teet ja niinpä Jamppa jäi ilman keväthuivia. Kivan tuntuista lankaa, mutta epäilen, että kovin "splitty"; säikeisyyden kanssa saattais mennä hermot.

Mahtavaa! Tää oli parasta!

Titityy saattoi olla osasyy koko messumatkaan. Osasto on aina niin kaunis. Kauniita töitä, kaikkee kivaa hiplattavaa ja ihania uutuuksia ja mukavat ihmiset ja..huokaus. Tässä osastolla todistimme myös sitä, että on ihan eri asia käyttää rahaa 40 euroa ja 20 euroa eri kerroilla kuin 60 e kerralla. 60 euroa on ihan kauheesti, mutta 40 ja 20 e erikseen on paaaljon vähemmän. Naisen pettämätön logiikka.

Ittetehty olis ollu parempaa.

Perinteisesti messumatkaan kuuluu evästys, eväiden tekeminen ja niiden suunnittelu. Yllätyssynttäreiden vuoksi evästys jäi välistä niiden tekemisen ja suunnittelun osalta ja se kyllä vähän harmitti. Ylihintaiset ruisleivät ja erinomaisen hyvät kahvit maistuivat kyllä silti tallustamisen lomassa. Oikeesti, automaatista sai aivan todella hyvää kahvia, koska se jäi oikein mieleen.

Hus, pois, täällä ei ole mitään nähtävää!

Kotimatkalla Jamppa huilasi reissukassissa hempeyksiä vartioiden. Hyvin vartioitu. Aarteet pääsivät turvallisesti kotiin. 

Pehmeää ja pumpulia

Jee, ei lähtenyt käsistä! Oon aivan happy! Kaksi näistä ostoksista oli edes vähän suunniteltu ja keltainen Hedgehog fibersin Sock oli se ns. erehdys ja lipsuminen. Oikeeta ja rasvaista villalankaa halusin kokeilla ja Rintalan tilan karitsanvilla oli se, johon päädyin. Tähän mulla on pinkkiä kainuuharmasta kaveriksi, vain projekti-idea puuttuu! Eikä lanka ole oikeasti rasvaista vaan se on pehmeää ja tässä on vain aavistus lampaan tuoksua. Tähän tekee mieli tarttua heti. Pinkistä tosh merino lightistä tulee kääpiöille jotkut huivit (kas siinä, sehän näyttää ihan päätökseltä ja lupaukselta) ja kaveriksi laitetaan jotain toista väriä jos tarvitaan. Titityyn osastolla oli neulottu pinkki-sininen Cladonia tästä Hedgehogin langasta. Tuntu oli ylellisen pehmeä, ei ollenkaan villainen. Jäljellä oli melko mielenkiintoisia värejä ja vaikka tämmöstä sinapinviljanruskeankeltaista lankaa on aivan riittämiin, oli tää kuitenkin ehkä niistä ainoa sellainen sävy, jota pystyin kuvittelemaan puikoilleni. 

Eikä mitään muuta. Voitteko uskoa? :) Tässäkin on siis kolme vyyhtiä liikaa lankaa, mutta koska laatikoissa saattaa juuri olla tilaa kolmelle vyyhdille, niin en jää murehtimaan pidemmäksi aikaa. Hyvä reissu oli!

Hyvää viikonalkua  kaikille! Maaliskuukin on melkein jo ohi. :O

Listoja, listoja!

Minut on haastettu blogimaailman tapaan eli seuraavana on vuorossa erinäisiä paljastuksia itsestäni. Haastajana oli Krisse - kiitos ja kiitos erityisesti siitä, että pääsen ajattelemaan sellaisia asioita, joita ei muutoin ole viime aikoina mielessä pyörinyt. Tässä TOP5-listoja Ankkalammen malliin!

Suosikkilankani:

Oon kyllä semmonen kausineuloja, että suosikki vaihtelee vaiheen mukaan. En ole fakkiintunut yhteen merkkiin tai laatuun vaan kokeilen mielelläni uutta. Paitsi alpakkaa.

1. madelinetosh tosh merino light. Värit ovat kauniita ja lankaa neuloo mielellään. Valmiissa töissä näkyy ihana halo ja hohde, koska yksisäikeinen lanka heijastelee väriä kauniisti. Pehmeää kuin mikä ja toistaiseksi projektit ja lanka ovat kohdanneet mulla hyvin ja tästä on saatu aikaan vain kaikkea kivaa. :)
2. Louhittaren Luolan langat, ertyisesti ohuempi Pohjan Neito (ei valmisteta enää) ja Ahti (ei tietenkään valmisteta enää). Riittävän rouheita, mutta joukossa on herkkiksiä. Nää on tällä hetkellä semmosessa vaiheessa, etten malta edes kaikkia neuloa. (Koska niitä ei valmisteta enää.)
3. Wollmeise DK. Riittoisa, pehmeä, kauniit värit, yleismiesjantunen-lanka. Tätä olis kiva olla aina ja monessa värissä ja riittävän monta vyyhtiä. 
4. Kaikki muut paitsi ne, joihin liittyy jotenkin alpakka.
5. Muiden langat, koska toisten lankavarastojen hipelöinti ja ihastelu on kivaa. 

Kirjasuosikkini:

Tämä on todella mielenkiintoinen kategoria, koska en lue kirjoja. Jos joskus jonkun teoksen ahmin, se on yhdeltä istumalla ja yhteen pötköön, en malta edes nukkumista ajatella. Viiimeksi näin kävi Eve Hietamiehen Yösyöttö -kirjan kanssa. Olen lukenut kirjan aikana, jolloin yösyöttö konkreettisesti kuului arkeen ja muistan odotelleeni, että koska se seuraava herätys nyt on. Vuosi oli 2011. 

Tämän ajankohdan jälkeen lukeminen on jäänyt seuraaviin teoksiin:

Heli Laaksonen - Aapine. Kirja on niin kaunis, että mä haluaisin ne kaikki kirjan sivut tauluina ja kuvina seinälle. Nii se vaa o. Tästä kuuntelussa on myös äänikirja, Helin äänestäkin tulee niin iloiseksi.

Veera Välimäki - Lankaleikki. Tämä on vielä parempi varmaan englanniksi, koska sitten voisin ymmärtää ohjeistakin jotain.

..sekä jokailtainen iltasatu. :)

Lempileipomukseni:

Mä nyt mietin, että ajattelenko tätä tekemisen vai nauttimisen kannalta. Pistetään näitä sekaisin:

1. Google-hakuun kirjoitettu "maukas omenapiirakka" ja siitä valittu umpimähkään tämä resepti. Tämä on nopea, tästä tulee hyvännäköinen tuote ja kun vielä makukin on just semmosta mun mieleen, niin tämän paikka on ehdottomasti tässä listalla.

1. Mutakakku. Näitä on erinäisiä versioita olemassa ja jokaisella tekijällä on omansa, mutta periaatteessa aina toimii. Paitsi jos on liikaa paistettu. Tykkään myös itse leipoa tätä.

1. Mummun pulla. Ei lisättävää.

1. Mummun (ja vähitellen myös äitin) piparkakut. Keskeltä pulleita ja vähän pehmeitä, ei missään nimessä rapeita. Paraisten piparkakkujen reseptillä näitä kuulemma tehdään, mutta mitenkään en ymmärrä, miten niistä saa semmosia pehmeitä. 

1. Suklaakääretorttu voi-tomusokeritäytteellä. Tähän kääretorttuun pakkautuu suuri määrä lapsuuden tunnelmia. Tupperin kutsut. Synttärit. Muuten vaan kahvittelut. Sitä, että miten piti etsiä se pala, jossa on eniten sitä täytettä. Ei tämä maultaan ole mikään elämys, mutta tortun tunnelma on ihana. Ja aina äiti ihmetteli, että miks se torttu aina repeää kun sen rullaa ja aina kun mä saan tämmösen rullalle, ihmettelen, että miks ihmeessä se torttu aina repeää. Sen jälkeen kuuluu päälle todeta ja miettiä, että "onneks se maistuu hyvältä." Voita ja sokeria, haloo. Superplussana, että tämä resepti on aina ja iankaiken ollut sama ja huomasin vasta viime vuosina, että täähän on gluteeniton! 

Parhaat luonteenpiirteeni:

Mitä hittiä, itseäänkö tässä pitää vielä syvällisemminkin arvioida? :) Yleensä mulle ei tuota hankaluuksia kehua itseäni (ja omia töitäni), mutta kenen kannalta ne parhaat luonteenpiirteet pitäs miettiä? Onko ne samat itselle ja muille hyviä? Iloinen ja positiivinen mieli on ehkä yhteistähyvää. Avuliaisuus varmasti toisten kannalta ihan jees, paitsi jos en osaa haistella, että apua ei kaivata. Paras voi olla myös huono, koska olen todella huono sanomaan ei ja jos ryhmässä ihmetellään, että jonkun tarttis tehdä jottain, niin en kestä sitä hiljaisuutta pitkään vaan yleensä ehdin kommentoida, että "no mää voin..." Useimmiten tästä aiheutuu jotain hyvää eli saan aikaan jotain ja mahdollisesti joku toinen tästä ilahtuu, mutta joskus tuntuu että uuvun taakkojeni alle kun olen haalinut itselleni jos mitäkin projektia. Oli sitä siinä, viistaikuustaijotain.

Kaupungit, joissa haluaisin käydä:

1. Rooma. Aina ja yhä vaan.

2. Jyväskylä. Naisten retki tänne on vaan jossain kohtaa pakko järjestää. Hirveesti kaikkea!

3. Berliini. En osaa perustella tätä vastausta kuin että joku siinä ajatuksen tasolla viehättää.

4. Dublin. Viime keväänä oli tilanne, että iltapäivällä olin varaamassa älyhalpaa lento+hotelli-pakettia tänne. Koska olin töissä, päätin, että hoidankin varausprosessin illalla kotona etten sentään työaikana..no, illalla pakettia ei enää ollut! Har-mit-ti. Ehdittiin siinä parissa tunnissa mielikuvanauttia niin monta Guinnessia, että se pitää oikeasti joskus käydä katsomassa. Ja kategoriassa romanttinen komedia on niin monta hyvää Irlantiin sijoittuvaa/Irlantia sivuavaa elokuvaa, että senkin takia. 

5. Tähän kohtaan mä jämähdin pitkäksi aikaa. Niin monta ja ei yhtään vaihtoehtoa. :) New Yorkia tähän asettelin, mutten tiedä, johtuuko se siitä, että kaupunki on kiva vai että sen kaupungin kautta pääsis vaikka mihin muihin kivoihin paikkoihin. Ehkä mä jätän sen tähän, MoMassa en oo käynyt ja sinne vielä joskus haluan.

Haaste lähtee eteenpäin seuraaviin paikkoihin:
Kappelikukkula
Linnun Rata
Villaviidakko
Pitkon kerroksille
Maijan köökkiin

Teille olisi tarjolla seuraavanlaisia TOP 5 -listoja.

Kivoimmat kotityöt:
Parhaat tavat viettää aikaa jonoissa/odotustiloissa:
Lempiastiani:
Jos vuorokaudessa olisi 35 tuntia, mieluiten:
Kotikaupunkini TOP 5 -nähtävyyttä/ilmiötä/asiaa:

Eikä ollu ees kuvaton postaus. Kohta seurataan taas tän jampan seikkailuita! 
Se kävei Turuus.

I'm back!

My so-called langanhankintalakko

Olipa kerran yks lankalakko, mutta sitten se ei ollutkaan enää. Näitä satuja olen kuullut muistakin suista viime aikoina ja nyt mun valitettavasti pitää itsekin kertoa se sama tarina.

Blaah, oon niin heikko. 

Haluatteko selitykset heti alkuun? Vai esittelenkö ensin ja selitän sitten? 

Kyl ne Suomessa osaa värjätä!

Olipa kerran yks Neulojien Yö. Tosi kerranelämässä-kokemus, koska järjestetäänhän se vain KAKSI kertaa vuodessa. o_O Pinkki lanka saapui langan luokse - voitin sen nimittäin Mielityn arvonnasta! Moniväristä kainuunharmasta, johon sattumalta olen muutenkin tässä ihastusta kehitellyt. Siniharmaan langan alkuperään voin vastata vaan että kvg - sieltä se nimittäin on. Molemmat uusia tuttavuuksia; Mielityn pussukoita ja kangaskasseja mulla on ollutkin, mutta ei lankaa aiemmin.

Ei mitään suunnitelmaa tai ajatusta näille langoille.

Lisää kuvateksti

Pahoittelen räikeää kuvaa, tämä on pilkkopimeässä häpeähuoneessa napsaistu. Lanitium ex machina avasi Neulojien Yönä uuden verkkokauppansa. Viime kerralla samasta tapahtumasta hankittu lanka jäi niin mukavana neulomiskokemuksena mieleen, että sitä samaa olisin kaivannut vähän lisää. Jes, kyllä sitä siellä oli, mutta miten minä lankesinkaan johonkin aivan muuhun. Pinkille langalle on ennestään keltainen kaveri, se on vähän niinko ehkä sen vuoksi kotiutunut tänne. Hyvänharmaalle silkkilangalle taas on aina paikka, joten sen vuoksi sitä. Mutta todellakin, sen langan, jota olisin kaivannut, sujuvasti ohitin hyllyiltä.

Neulojien Yön repsahdukset eivät jäänet näihin kahteen vaan tien päällä on vielä yksi lähetys. Olen niin huokaissut helpotuksesta, että sen toimitus osuu vasta maaliskuulle. 

Ja sit mä vahingossa kävin kerran Handussa ja joku perjantai piristin itseäni Wollmeiselassa. Ja se yks Titityyn täydennys yksikin perjantai...voi perjantai!

Saa ruoskia. 

Puolustuksen puheenvuorossa kerrotaan, että on valmiita töitäkin saatu aikaan ja kuu on lopetettu aloittamalla uusia töitä oikeen useampia. Kova tavoite on se miinusmerkkinen tulos saada aikaan (tänä vuonna? joka kuukausi? edes joku kuukausi?) ja ei se kyllä tällä tahdilla tule. Huonommallakin matematiikalla sen ymmärrän. 

Mind the Gap!

Tammikuun saapumiserä on jo kerällä ja muotoutumassa sukiksi. Näitten valmistumisesta ei ole pienintäkään takuuta, koska sukkien neulominen on KAUHEETA edelleen. Testaan tällä projektilla sitä, että jos langalla olisi piristävä vaikutus? Alku hankalaa, emmää käsit. Lanka on Trailing Cloudsin sukkalankaa ja "sävyn" nimi on Mind The Gap. Lanka raidoittuu suht leveiksi raidoiksi ja raitojen sävyt toistavat Lontoon maanalaisen linjojen värejä. Yritän fiilistellä, mutta ei se sukkaa kutomalla kyllä luonnistu. Gnnnnnnh. Jos nää on joskus valmiit, niin..jotain.

Niin on maanläheistä

Raitasukkaprojektin vastakohtana on Handun HarmIlua hempeän roosana ja pehmeänä vihreänä. Lanka on ensituntumalta kovin karkeaa ja karvaista. No on, on se sitä, mutta neulomistatsi on kyllä niin erilaisen mahtava. Kädet jäävät pehmoisiksi, koska langassa on aavistus lanoliinia vielä tai siltä se sormiin ainakin tuntuu. Jos nenän painaa kiinni kerään, saa pienen tuulahduksen lampaista... Vyyhdit ovat hautuneet laatikoissa jo varmaan parisen vuotta, olipa aika tarttua näihinkin!

Näiden lisäksi on tietty pitänyt aloittaa paksulankajuttujakin, että saisin kulutetut grammat näyttämään edes vähän paremmilta. :P Huolestuttavaa on se, että maaliskuu on jo etukäteen miinuksella tai että se on jo etukäteen luonut paineita grammojen kulutukseen.

Helmikuu 2014

Käytetyt grammat: -615

Lisääntyneet grammat: + 1200

Harvinaisen hyvin suunniteltu toteutukseen asti.

Jee, valoa!

Jee, energiaa!

Jee, ei lunta!

Backhand

Eivät ne kiireet ja hulinat mihinkään ole rauhoittuneet, mutta huomaan, että tämä pieni valoisuuden lisääntyminen on saanut mut ihan uusille raiteille. Aamulla päivänvaloa - onhan se nyt jotain ihan ihmeellistä. Samalla oon siirtänyt itseni normaaleihin työaikoihin ja olen käyttänyt itseeni jokaikisen pienen vapaahetken aamuista. Ehtii muuten vaikka ja mitä. Siis hirveen paljon enemmän kuin ennen ja ennenkin on ehtinyt paljon. :) 

Keltaisenruskean liivinkin ehtii neuloa. Tulee suorastaan huomaamatta.

Forehand..boom boom...

Syksyn aikana neulottu ja joulun jälkeen paljastettu Edestakaisin-liivi sai siis kaverin. Haaveilin ensin samanmoisesta Ahdista neulotusta liivistä, mutta koska Ahti karkasi paremmille niityille, piti tyytyä johonkin muuhun. Olio Vergine on aina ollut mun suosikki Wollmeisen väreistä, joten paksumpaa DK:ta on pitänyt myös hankkia tässä värissä. Hippasen liian ruskeaa, mutta aika kiva se silti on! Ohuemmissa langoissa tämä sävy on kauniimpi, on todella. 

Oliivia - Edestakaisin

Veera Välimäki

Wollmeise DK "Olio Vergine"

4,5 mm

360 g

muuta: luotu 200 s alkuun

Malli on edelleenkin tarkoitettu ohuemmalle langalle; mää tein hyvin vapaalla sovelluksella tätä ja lisäilin silmukoita en-niin-tasaisesti. Koko osui mun mielestä just niinko pitääkin, päätin sen sitten kun valmista oli. Tämä on sopiva roikotin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja erityisesti pakkaseen, jota siis ei tietenkään enää ole, koska talvityövaatteeni valmistui.

Juu ei o mun väri.

..ja koska aina on tilaa yhdelle Antarktikselle, kolmas sellainen putosi puikoilta ja jää odottamaan jo-joutui-armasta-aikaa. Lanka on tässäkin tarina erikseen. Pellon toiseen laitaan kotiutui vyyhdillinen lanitium ex machinan kimaltavaa sukkalankaa lokakuisesta Neulojien Yöstä. Sukkia tästä yritettiin aloittaa moneen kertaan, mutta lanka ja malli ja puikot ja tekijä eivät vaan kohdanneet ja langan kohtaloksi koitui lopulta Antarktis täällä pellon toisella reunalla. 

Helmikuu huipentuu ylihuomenna karmaiseviin lukuihin. Vaikka mä yönikin neuloisin, en saisi kulutettua sitä määrää lankaa kuin taloon on tässä kuussa saapunut. Tunnustan tekoni seuraavalla kerralla. Kerään rohkeutta ja asettelen sanojani siihen asti.

Parsseloonan olumppialaiset

Kiitos kysymästä, hengissä ollaan. Mulla on niin monta kertaa ollut niin paljon asiaa tänne ja aina joku toinen tekeminen tai meneminen on tullut ohi. Olen onneksi osannut olla harmittelematta tilannetta, mutta sitten kun sain kyselyitä hiljaisuudesta, niin pieni koputus jossain kuului. Ehkä ihan hyvä. :)

Walnut ink

Niin kauniita mustepulloja!

Ihanan ompeluseuramme on kokoontunut nyt onneksi mukavan usein ja tiiviisti. Joukossamme on yksi kalligrafian taitaja ja tekstaushetkestä on ollut puhe jo monta kertaa. Ajoitus sovittiin ystävänpäivän alle, että "tehdään niitä kortteja sit siellä."

Just.

Miten vaikeaa voi olla viivan piirtäminen? Puhuiko joku italiceista? Mikä mun nimi on? 

Olin ymmärtänyt aiemmin, että kyseinen laji on haastava ja että sitä sitovat tarkat säännöt ja ohjeet, suunnat ja kohteet. Sitä en ollut ymmärtänyt, että se voi niiiiin vaikeaa ja hankalaa olla. En ole ikinä osannut pitää kädessäni edes tavallista kalligrafia-tussia ja kun käteen laitetaan puuvartinen, erittäin antiikkiselta vaikuttava, kynän esi-isä, niin olin kyllä aivan hukassa. Ja tosiaan, siitä viivasta aloitettiin ja sitäkään en saanut heti aikaan. Viiva. ___________________. 

Ei tullut kortteja, tuli kaksi sivua sitä sun tätä suttua neulepäiväkirjaan. Viivoja lähinnä. :) Se on kyllä totta, että käyttämällä teriä ja mustetta kirjoittamiseen (ja sitä pallokärkiterää), siihen tekstiin tulee heti Sitä Jotain. Kauheeta jos osais ne kirjaimetkin vielä, sitä vois vaikka käyttää jossain. Harrastajaksi en heti ole alkamassa, mutta ehkä sitten joskus kun on aikaa...

Voi mestari, sun työt on kyllä jotain ihmeellistä ja kaunista. Ihailtava taito.

Happyhappy.

Reissuneuletta olen yrittänyt kuvata jo moneen otteeseen, mutta en osu säiden kanssa yhteen tämän värin kanssa. Mallina tässä on Knittystä ilmainen Zaria, jonka kanssa meillä ei ihan synkannut tossa pitsin kohdalla. Mallikertoja piti tehdä muistaakseni kolme kertaa, toteutuksessa on vain puolitoista, koska sekosin tuon muutaman silmukan kuvion kanssa. Mahtavinta tässä huivissa on lanka, handulaista kashmirsukkista; pöyhkeää ja pehmeää ja pumpulista. 

"Ihan kauhee toi sun keltainen."

Ja ne yhdet meneillään olevat bileet. Onhan tässä takamus ollut koetuksella, kieltämättä. Katselen mielelläni kelkkailut ja mitkävaanluistelut, lajilla ei merkitystä. Aikaeroa kun ei juuri ole, niin mun mieleen kisat loppuu liian aikaisin illalla. Tää olis muuten niin hyvä syy valvoa ja neuloa yömyöhään! Tänä aamuna kröhäsin kahvit nenään kun toinen ihmetteli, että minkä varten noita auton merkkejä on joka paikassa..! 

Varsinaisena kisaneuleena mulla on Leftie, johon maltoin käyttää vyyhdillisen Maus Jungia Wollmeise-laatikosta sekä maistiaiskeriä olympiarenkaiden väreissä. Tai ainakin sinne päin. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että tahti hi-das-tuu ja se on saanut aikaan startiitin. Laitan uutta puikolle, kunnes Lefitekin taas maistuu paremmalta. Eipä se kyllä kisojen aikana enää valmistu, mutta seuraavan olympiadin aikana varmasti. :)

Ystävänpäivää!

Värikkäät muffinsit eivät liity tavallaan mitenkään tähän, mutta niiden kautta päästään kätevästi muihin keittiöhommiin. Menetän tänään blinienpaistoneitsyyteni. En ole blinejä syönytkään kuin kerran ja ne oli kyllä jotain todella herkullista! En edes pyri samaan vaan taikina on otettu varmaan vääräoppisilta eli Yhteishyvästä. Projektin johdosta olen jo joutunut tiskaamaan mikrosta puoli litraa jogurttia, joten maltan tuskin odottaa, miten hyvin ne paistuvatkaan. 

Eikä meillä ole graavia eikä mätiä. Sekin vielä. 

Tammikuun tasaus

Heihei tammikuu ja tervetuloa helmikuu! Kivaakivaa, että saatiin vihdoin talvi ja paksumpikin villatakki on päässy täten käyttöön! Sanoista suoraan tekoihin - lankavarastoja on pöllyytetty kunnolla ja valmista on tullu ihan hirveellä vauhdilla. 

Sammalta ja savua

Tänä aamuna puikolta putosivat kolmas pari kuplia. Lievästi koukuttava malli, sanoisin! Paksua lankaa, paksut puikot ja hups vaan valmista tuli. Kuplakuume on levinnyt myös ompeluseurassa epidemian lailla. Luulen, että se olis aika mahtava kollaasi, mitä niistä sais aikaan. 

Bubbles, more bubbles

Ensimmäiset parit kuplia valmistuivat jo ennen joulua ja toiset ehtivät jo silloin uuteen kotiin. Ohjeen lanka, Louhittaren Luolan Pohjan Akka, on mainio juuri tähän malliin. Kahdesta vyyhdistä tulee kaksi paria, saattais tulla samanlaisiakin, mutta ainakin näin päin saa kaksi paria kun laittaa värit toisin päin. 

Radioactive

Pohjan Akan väreistä vois ottaa mitkä vaan ja lopputulos olis aina mahtava. Tässä on oranssia Porkkanaa, sinistä Haltiaa ja tummemmissa lapasissa on Sammalta ja Savua. 

Ei tul mittä.

Vaik me kui koitettiin saada sitä sydäntä aikaan, ei se ollukkaa niin helppoa! Ei ollenkaan! 

Meillä jokaisella on pimeitä salaisuuksia.

Lankalaatikoita kun kerroin pemottaneeni, niin todellakin niitä ON käännetty ympäri. Emmää näistä langoista mitenkään häpeissäni ole, mutta en vain osaa kuvitella tätä lankaa oikeasti mihinkään muuhun kuin sukkiin ja kun en niitä sukkia saa aikaan, niin oon koittanut kieltää tämänkin kasan olemassaolon. Eikä ne katoa ajattelemalla, ei mitenkään. Nämä uudemmalla vyötteellä olevat raitalangat on kuulkaa ostettu kylän K-Marketista ja ne tuo niille Sitä Jotain Ekstraa. En raaski luopua, koska ostopaikka on jotenkin spesiaali. Haluaisin inspiroida (...) näistä vaikka jonkun peiton, mutta ääääh..ei tul mittä. 

Tammikuu 2014:

Käytetyt grammat: - 553

Lisääntyneet grammat: + 100

Ja se uusi harrastus. Löysin sen ja ihastuin ja siirsin normiaamuherätykseni 5:20:sta 5:10:een että ehdin tehdä suryanamaskarat muutamaan kertaan. 

Kettupöllöi

Joulupukki oli kyllä tänä vuonna viisas yhdessä kohtaa. Välitti tontun välityksellä mulle jo lokakuun puolella ytimekkään viestin, että "tämmönen jouluksi, kiitos." Viestissä oli mukana linkki ja kuva ja minä tonttuhuumassa vastasin, että "onnistuu!"

Ei onnistunut ja sen varmaan arvasittekin. 

Lacy ass. 

Harmitti ensin niin, että piti vähän aikaa hävetä. 

Huhuuu!..eiku...

Se kuva, joka mulle lähetettiin, oli tämä. (Pinterest-linkki) Viesti kuului jotenkin niin, jos tämmösen elukan sit sais seuraavaks. Siis hommiin ja hyvissä ajoin ennen joulua (~4 päivää) sain leikattua kankaat ja tilpehöörit näihin vekkuileihin kaveruksiin. Toteutus jäi kuitenkin puolitiehen ja vuosikin ehti vaihtua ennen kuin nää oli valmiina. 

Hei mua ei näy täältä takaa yhtään!

Enkä mää nyt tiedä, onko nää kettuja vai pöllöjä vai mitä - melko rutistettavia kaikesta huolimatta. Vihreäraitainen on vanhasta Marimekon raitapaidasta ja harmaaruutuinen on jotain vuosikertapuuvillaa äitiltä. Värikkäämmät kankaat taitaa poikkeuksellisesti olla ihan kaupan hyllyiltä suoraan. Silmätkin on ihan oikeita turvasilmiä, oho.

Pitää näidenkin päästä kirjottaan toistensa seinille.

Perhepotretti

Ei saanu joulupukki pakettia kuskattavaksi eikä näistä vieläkään ole toimitettu yhtään toiveen esittäjälle. On se joulu ensi vuonnakin ja sitä paitsi nää oli niin kivoja tehdä, että mulla on tuolla nyt taas kesken aika monta perheenjäsentä lisää. Kovia lisääntymään, sanoisin. 

Nää voi syntyä suoraan viikset naamassa.

Kyllä, näihin jäi himo. Viikset, oih. Miksei aina voi olla movember?