Big black book.

Olen jo useamman vuoden (yli kaksi, joten lasketaanhan se useaksi...) pitänyt päiväkirjaa askareistani. Se alkoi alunperin neulepäiväkirjana ja siitä tarpeesta, että neuletyöstä piti jotain jonnekin merkitä muistiin. Että muistaisin toisessakin sukassa kaventaa samassa kohtaa. Pitkään menin meiningillä "kyllä mä sen nyt muistan, että tässä on 25 kerrosta" ja ikinä en muistanut oikein. En kertaakaan. Sen lisäksi halusin palata töihin jälkikäteen, joten muistiinpanojen lisäksi aloin laittaa talteen myös käytetyn langan vyötteen sekä lankanäytteen. Sen lisäksi, että tää on jopa hyödyllistä, niin sen ansiosta kirjaa on mun mielestä ihana selata. Ja se on ihanan rönsyilevä ja paksu ja värikäs..tekijänsä näköinen, sanoisin. Vaikken ookkaan paksu. :) 

Washiteippi on vallannut kannen.

Neuletöiden lisäksi kirjaan on tallennettu kaikkea kivaa ja tarpeellista, jota on tullut vastaan. Muualta maailmasta postitetut paketit, kirjeet ja kuoret otan joskus talteen ja tallennan niistä osia tänne. Kauniit käyntikortit ja mainokset ovat löytäneet täältä myös paikkansa. Ideoita kirjoitan tänne harvemmin; niitä varten minulla on kompaktimpi kirja, joka kulkee matkassa mukana. Vanha kirja oli pienempi ja siellä on sutattuja huolellisesti koristeltuja ideasivuja enemmän.

Kirjan ensimmäinen merkintä syyskuulta 2012.

Tällä hetkellä käytössä oleva kirja on jo toinen. Sain yhden kirjan jo täyteen ja viime syksynä sain aloittaa uuden. Kriteerit sen kirjan hankintaan olivat melkoiset; kokoa piti olla A4, sivujen blankot ja kirjan piti olla vielä kierteillä varustettu. Luulis että noita nyt on missä vaan, mutta ehei! Tämä on Derwentin akvarellilehtiö. Huono puoli tässä on se, että sivuissa on perforointi; että ne sivut sais tuosta repäistyä irti. Yritän joka kerta olla näkemättä sitä siinä reunassa. Paperi on kyllä ihan luksusta. 

Tehty ohjeen mukaan, eikä mahdu edes..kääpiölle.

Työn teknisten tietojen lisäksi, kirjaan sinne monta kertaa myös tunnelmia valmistuneesta työstä tai siihen johtaneesta prosessista. Otan talteen pätkän lankaa ja aina myös vyötteen. Mun mielestä nää langanpätkät on ehdottomasti kivointa tässä kirjassa! Jaksaisin selata tätä vaikka joka päivä ja ihastella omia tuotoksiani. :D 

Karttateippi ei liity pipoon kyllä mitenkään.

Äitin joululahja

Viime vuoden tilinpäätös on tekemättä vielä!

Tilannehan on tällä hetkellä se, että viime vuoden lukuihin ei millään päästä. En aio enkä edes halua yrittää. Työt haittaavat harrastuksia ja valtavan valmiiden töiden määrän sijaan, olen päättänyt keskittyä vain kivoihin töihin. Lankojen pitää olla kivoja, mallissa ja työssä pitää olla joku Juttu. 

Handulainen sivu.

Näitä lankoja ei o kyllä Chapel Hill NC:stä lähetetty.

Mahdollisesti tulette huomaamaan rakkauteni kauniisiin lankoihin. Mulle ei ole este lähteä merta edemmäs kalaan kun tarvitaan jotain erityistä lankaa. Olen aina kaikissa harrastuksissani ollut sillä mielellä, että se on omien kädentaitojen arvostamista kun arvostaa myös materiaaleja ja välineitä. Välillä tekee mieli lätkiä itseä kun touhu tuntuu snobbailulta, mutta kun on hyvään makuun päässyt, niin eihän siitä kyydistä halua pois jäädä. 

Tais joltain loppua oma paperi. 

Blogistani ei ole tulossa korvaajaa mustalle kirjalle. Oikea kirja on aina oikea ja tänne jää vain nollia ja ykkösiä. Esittelin kirjan kuitenkin jo nyt, koska tiedän, että sen sivuille tulen palaamaan vielä useasti. Te olisitte sitten niinko vähän tuttuja jo valmiiksi. Vanha, vihreä muumikirja ansaitsee jossain välissä oman esittelynsä, yhtä useasti mää sitä kuitenkin edelleen selaan.

Täällä mäellä (miksi viittaan blogin nimessä lampeen kun osuvampi nimi olisi jotain korkeuksiin viittaavaa..hmph.) on tänäaamuna leivottu kolme piirakkaa, jotka naisväen voimin toivottavasti tuhotaan iltasella. Meillä on esittelyssä pirteitä vaatteita, tiedän tekeväni sieltä silti löytöjä itsellenikin!

Leppoisaa sunnuntaita, mä meen nyt laittaa blogin osoitetta jakoon, että jos tänne vaikka saatais enemmänkin elämää! Tsah!