Porilainen ja viisi kilometriä lankaa

Sattuipa kerran niin, että eräs saksalainen lankamyymälä päätti laittaa verkkokauppansa uusiksi. Uuden myymälän avajaisten kunniaksi laitettiin myyntiin sivukaupalla jättiläismäisiä, suorastaan hervottoman suuria, pitsilankavyyhtejä ja koska mulla ei ollut Rauman linja-autoaseman pihalla muutakaan tekemistä autossa istuessani, niin hups vaan - osuin sinne kauppaan juuri avajaisten aikaan. Sillä, että mää ajoitin Sokoksella käymisen juuri tähän kohtaan ja tiesin, että oon just tähän aikaan autossa, ei luonnollisesti ollut asian kanssa mitään tekemistä. Laitoin mobiili-Safarin koetukselle ja pääsin kuin pääsinkin kassan kautta kohti kotia. 

Aika pian ensimmäisen uuden kaupan kauppapäivän jälkeen sai verkosta lukea eri suunnilta, että Claudialla kumppaneineen oli käynyt vähän hullusti avajaisissa. Entteriä oli vissiin klikattu kahdesti ja kun kaupan hyllyt olivat parissa minuutissa tyhjenneet, oli sama satsi ladattu kauppaan toisen kerran ja ne kerran myydyt langat myyty uudelleen. Kuulemma uuden erän värjääminen ei tullut kyseeseen eikä ollut mahdollista ja maailmalle piti lähettää monia monia "we are sorry, the yarn is oversold." Sain omastani tilausvahvistuksen, mutta niin saivat kaikki muutkin ja sen jälkeen piti vain odottaa, kävikö itsellä tuuri vai osuiko kauppaan vasta hämäyssatsia ostamaan. Maksunpalautusviestejä lähetettiin viime viikonlopulle asti. Uskon asian vasta kun näen sen ja koska maksuakaan ei takaisin kuulunut, niin uskottava se sitten viimeistään tänään on...

Viimeiset viisikilometriä on aina pitkät niiiiiiin.

Nyt kuuluis ja pitäis olla ahkera kun on tämmösiä harvinaisuuksia (ainakin mulle) kotona. Yksi vyyhti painaa vähintään 300g ja lankaa on vyyhdissä siis vähintään 1590m. Vaikka tää kuuluu kategoriaan pitsilanka, niin ei tämä mitään unelmankevyttä ja henkäyksenohutta ole. Yhdestä vyyhdistä neuloo neulepaidan tai villatakin tai valtavan kääriytymishuivin ja se on jo jotain se! Kuvassa näkyvät sävyt ovat vas. lukien nimeltään Mont Blanc, Maus Jung ja Q.E.D. 

Nallekarkkipäivä!

Wollmeisen paketeissa on usein mukana jotain pientä kivaa. Mininallekarkkipussi on se vakio ja välillä kylkiäisenä oli pieni pullollinen villapesuainetta wollmeisentuoksuisena. Ihan itte söin joka ikisen karkin just ennen päivällistä ja lapsilta salaa! 

Katotiäksää. (eik tämä ol ollu aiemminkin kuvatekstinä?)

Jazzien paras anti taisi tänä vuonna olla tämä, joka ei ollenkaan ollut huono lajissaan.