Periaatteen nainen

Ni mikä se juttu oli periaatteiden kanssa? Etten pura mitään enkä neulo sukkaa? Juu, niin se oli, mutta mitäs me semmosista periaatteista. Eikös ne oo tehny joustettavaksi? Oon aivan varma, että tää jäätävä migreenikohtaus sekä muiden neulostöiden valmistuminen ajoi mut tähän kuilun reunalle ja joku olkapäältä huusi, että nyppää ne puikot irti vaan...

Ankan erikoinen

Mulla ei ole mitään kivaa keskeneräistä työtä. Vaatetuttaa vähän, mutta pelkään, että tylsistyn niitten kanssa. Huivittaa joo, mutta mihin mää joudun kaikkien huivien kanssa. Pipottaakin, mutten viitteis keriä lankoja. Pingottaa ja päätelläkin tartteis, mutta sitä mää nyt en ainakaan viitti. Erehdyin tarttumaan johonkin keskeneräiseen ja niiden huonojen vaihtoehtojen joukosta nappasin sillä hetkellä vähiten huonon, eli sukkaan. Mitämääoikeinajattelin. Periaatteeni mukaisesti tästä oli kesken siis se toinen sukka, koska toinen on jo onnellisesti valmiina. Se on valmistunut ehkä toukokuussa 2012. Toistakin oli sen varren verran ja aloin onnellisesti tikuttaa kantapäätä kunhan ensin olin keksinyt, millä mallilla se kantapää oli tehty. Lyhennetyt kerrokset ja w&t. Mitä ihmettä, en ees osaa sellaista! Googletin hetken ja luulen löytäneeni kantapään mallin - se oli tämä.  Tein kantalapun valmiiksi ja sen jälkeen tsekkasin, miten ne silmukat piti jakaa puikoille. Jep, väärin oli jaettu, eihän mulla kato tästä juuri ollu mitään muistiinpanoja..purin ensin pelkän lapun ja ajattelin, että aloitetaanpa uudelleen, mutta tässä kaikessa olin hukannut kolme silmukkaa johonkin. Ihan hirveen kauaa en niitä etsiskellyt, hermot meni ja pää jyskytti ja viuh - puikot irti. 

Vedin pitkään henkeä ja aloin nyhtää lankaa. Melko surullinen kasa Ilun erikoista. Mä en ikinä tee tämmöstä. Ja mitä mää sille yksinäiselle sukalle teen?