Peitto vai matto vai laitetaanko seinälle ryijyksi?

Kymmenen päivän tauko! Oho! Ei tämä ole tarkoituksellista, mutta näköjään melko kiireeksi on vetänyt. Olen mökkeillyt, neulonut, istunut terassilla, pyöräillyt Rauman yössä, syönyt ikinä parasta parvekekebabia, neulonut vähän lisää ja ottanut melko rennosti. Varsinaiset vapaat ja se nelikirjaiminen asia siintää vielä tulevaisuudessa (no ok, ensi viikolla); miten rennosti sitä sitten ehtiikään ottaa. 

Täsä mä ny olen.

Tätä mä teille kerran jo vilautinkin. Se oli joskus vapun jälkeen kun pälkähti mieleen se perinteinen kesäajatus, että pitäähän jotain kohta alkaa virkata. Klikkailin Titityyltä muutaman kerän paksua puuvillalankaa ajatuksenani patalaput ja äitin kirjahyllystä löytyvä Patalappuja a la carte -kirja. Juuri niillä hetkillä kun olin tarttumassa työhön, törmäsin tähän. Peitto. Senhän mäkin tarviin. Tai joku läheltä tarvii. Kyllä patalappuja aina saa tehdä, mutta peitto..sitä mä en ole koskaan ennen vielä harkinnutkaan. Asiaa sen enempää suunnittelematta, loin silmukat puikoille ja aloin tikuttaa. Mallipeitossani oli luotu 75 silmukkaa ja saman verran minäkin niitä loin, mutta - sen jälkeen mentiin vikaan! Jäljellä oleva langanpätkä oli niin pitkä, että mä ajattelin, että se menee nyt hukkaan ja mitä sennnyvväliä jos silmukoita onkin muutama enemmän. Ei-PÄ! Silmukoita tuli puikolle 111 ja kun olin neulonut kaikki tilaamani viisi kerää lankaa, näytti peitto vielä melko hassulta. Pitkittäin laitettuna se olisi sopivasta lapsen peitosta mennyt, mutta raidat näyttivät hassuilta niin päin. Aivan huikeaa ajatustyötä mulla oli myös siinä kohtaa kun mietin, miten raidat sais kätevimmin vaihdettua..ajattelin, että samapa tuo, missä ne vaihtaa kun ainaoikeeta koko ajan teen. Ensimmäisen raidan neuloin aivan kerän loppuun asti ja kun oltiin keskellä kerrosta, aloitin uuden värin ja toisen kerän. Eihän se nyt niin mene! On ainaoikeassakin oikea ja nurja puoli ja erityisesti raitatyössä sillä juuri on merkitystä! Mitä mää ajattelin! Toisessa päässä on kauneusvirhe ja värinvaihto keskellä kerrosta, mutta en purkanut tätäkään, koska purkaminen ei kuulu tapoihini. 

Tilasin lankaa lisää kuusi kerää. Ajattelin, että kyllä se nyt riittää ja ihan sama, siihen mä sitten ainakin lopetan. Tässä välissä kun odottelin toista lähetystä, löysin kotoa yhden kerän vähän paksumpaa puuvillalankaa ja neuloin senkin tähän mukaan. Vähän ennen kuin toinen lähetys oli saatu peiton muotoon, kävin lähilankakaupassani ja tietenkin mun tuurilla sinne oli just tullut myyntiin tätä samaa lankaa. Nappasin neljä kerää matkaani ja lisäksi pari kerää  jotakin toista puuvillalankaa ja muistan sen fiiliksen, että "voi vitsi nyt on tosi hyvät värit jo koossa ja vitsit kun tulee iso peitto!" 

Ja mitäs sitten. Raitoja alkoi olla reilu viisitoista ja peitto lämmitti jo jalkoja aika kohtalaisesti. Kokeilin tätä peittoa sängyn päälle poikittain ja näyttipä kivalta! Paitsi että jos se olis vielä vähän pidempi, niin se roikkuisi sillai mukavasti..jepjep. En päässyt ajatuksesta yli ja "hit me baby one more time" sanoi enter ja kohta laatikossa oli kolmas nyssykkä Titityyltä. Kun raitoja oli 21 päätin lopettaa ja sanoin ääneen, että "nyt mulle jää nää pari kerää ja teen niistä sitten vaik sen patalapun." Pellon toiselta laidalta kommentoitiin otsa kurtussa, että mitä sää niillä mitään muuta teet, laitat ne siihen peittoon vaan! Selvältä käskyltä tää mun mielestä kuulosti ja kun raitoja oli 23 ja elettiin juhannusaattoa, sain pääteltyä nämä kaikki 111 silmukkaa. 

Peitto on jokseenkin metrin levyinen ja pituutta sillä on sen verran, että kun mää nostan kädet pystyyn ja roikotan sitä käsissäni, niin peitto hipaisee melkein vielä maata..parisen metriä? Leveyttä olisi näin pitkällä peitolla saanut olla vieläkin lisää, mutta kyllä tän alla silti mahtuu makoilemaan. Varsinkin jos pitää linjoistaan huolta. Onhan tämä aivan hassun näköinen mittasuhteiltaan näin pitkänäkin, mutta kivampi ehkä kuitenkin kuin lyhyt. :) Mulle tulee tästä mattofiilis, koska painoahan tälle kertyi jonkin matkaa toista kiloa. Tätä peittoa ei pöyhitä vaan se pitää raivokkaasti heilauttaa paikoilleen.

Ei tullut siis patalappuja vieläkään, tuli peitto. Opimme tästä myös sen, että jos joku saa aikaan yhdellä värillä n. 30 kerrosta peittoon, niin jos silmukoita luo 46% prosenttia tästä määrästä enemmän, niin tottahan toki niistä raidoista tulee ohuempia ja lankakeriä tarvitaan moninkertainen määrä! Käsittämätön matikkapää mulla!

Kuvausajatuksia  on tästäkin vaikka minkälaisia, mutta saatte tyytyä nyt tällä hetkellä tähän yhteen, aamuöiseen kuvaan. Hyvää lomaa kaikille lomailijoille tai lomafiiliksissä vielä heiluville tai lomafiilistä nostattaville. Mulla on historiallinen viikko menossa - olen kymmenen vuotta tehnyt nyt samaa työtä samassa talossa ja ensi kuussa siirryn täysin toisiin tehtäviin ja olen asiasta aivan järjettömän innoissani! Talo pysyy samana, mutta pääsen tekemään sitä, missä olen hyvä ja missä mua eniten varmasti tarvitaan. Olenhan korvaamaton, niin kuin me kaikki. :)

Joskus haaveiden sanominen ääneen kannattaa, vaikka sitten ihan vieraassa kahvipöydässä.


edit: Hei olen saanut kivan tunnustuksen! Kiitos siitä ja palaan vielä! :)