My so-called langanhankintalakko

Olipa kerran yks lankalakko, mutta sitten se ei ollutkaan enää. Näitä satuja olen kuullut muistakin suista viime aikoina ja nyt mun valitettavasti pitää itsekin kertoa se sama tarina.

Blaah, oon niin heikko. 

Haluatteko selitykset heti alkuun? Vai esittelenkö ensin ja selitän sitten? 

Kyl ne Suomessa osaa värjätä!

Olipa kerran yks Neulojien Yö. Tosi kerranelämässä-kokemus, koska järjestetäänhän se vain KAKSI kertaa vuodessa. o_O Pinkki lanka saapui langan luokse - voitin sen nimittäin Mielityn arvonnasta! Moniväristä kainuunharmasta, johon sattumalta olen muutenkin tässä ihastusta kehitellyt. Siniharmaan langan alkuperään voin vastata vaan että kvg - sieltä se nimittäin on. Molemmat uusia tuttavuuksia; Mielityn pussukoita ja kangaskasseja mulla on ollutkin, mutta ei lankaa aiemmin.

Ei mitään suunnitelmaa tai ajatusta näille langoille.

Lisää kuvateksti

Pahoittelen räikeää kuvaa, tämä on pilkkopimeässä häpeähuoneessa napsaistu. Lanitium ex machina avasi Neulojien Yönä uuden verkkokauppansa. Viime kerralla samasta tapahtumasta hankittu lanka jäi niin mukavana neulomiskokemuksena mieleen, että sitä samaa olisin kaivannut vähän lisää. Jes, kyllä sitä siellä oli, mutta miten minä lankesinkaan johonkin aivan muuhun. Pinkille langalle on ennestään keltainen kaveri, se on vähän niinko ehkä sen vuoksi kotiutunut tänne. Hyvänharmaalle silkkilangalle taas on aina paikka, joten sen vuoksi sitä. Mutta todellakin, sen langan, jota olisin kaivannut, sujuvasti ohitin hyllyiltä.

Neulojien Yön repsahdukset eivät jäänet näihin kahteen vaan tien päällä on vielä yksi lähetys. Olen niin huokaissut helpotuksesta, että sen toimitus osuu vasta maaliskuulle. 

Ja sit mä vahingossa kävin kerran Handussa ja joku perjantai piristin itseäni Wollmeiselassa. Ja se yks Titityyn täydennys yksikin perjantai...voi perjantai!

Saa ruoskia. 

Puolustuksen puheenvuorossa kerrotaan, että on valmiita töitäkin saatu aikaan ja kuu on lopetettu aloittamalla uusia töitä oikeen useampia. Kova tavoite on se miinusmerkkinen tulos saada aikaan (tänä vuonna? joka kuukausi? edes joku kuukausi?) ja ei se kyllä tällä tahdilla tule. Huonommallakin matematiikalla sen ymmärrän. 

Mind the Gap!

Tammikuun saapumiserä on jo kerällä ja muotoutumassa sukiksi. Näitten valmistumisesta ei ole pienintäkään takuuta, koska sukkien neulominen on KAUHEETA edelleen. Testaan tällä projektilla sitä, että jos langalla olisi piristävä vaikutus? Alku hankalaa, emmää käsit. Lanka on Trailing Cloudsin sukkalankaa ja "sävyn" nimi on Mind The Gap. Lanka raidoittuu suht leveiksi raidoiksi ja raitojen sävyt toistavat Lontoon maanalaisen linjojen värejä. Yritän fiilistellä, mutta ei se sukkaa kutomalla kyllä luonnistu. Gnnnnnnh. Jos nää on joskus valmiit, niin..jotain.

Niin on maanläheistä

Raitasukkaprojektin vastakohtana on Handun HarmIlua hempeän roosana ja pehmeänä vihreänä. Lanka on ensituntumalta kovin karkeaa ja karvaista. No on, on se sitä, mutta neulomistatsi on kyllä niin erilaisen mahtava. Kädet jäävät pehmoisiksi, koska langassa on aavistus lanoliinia vielä tai siltä se sormiin ainakin tuntuu. Jos nenän painaa kiinni kerään, saa pienen tuulahduksen lampaista... Vyyhdit ovat hautuneet laatikoissa jo varmaan parisen vuotta, olipa aika tarttua näihinkin!

Näiden lisäksi on tietty pitänyt aloittaa paksulankajuttujakin, että saisin kulutetut grammat näyttämään edes vähän paremmilta. :P Huolestuttavaa on se, että maaliskuu on jo etukäteen miinuksella tai että se on jo etukäteen luonut paineita grammojen kulutukseen.

Helmikuu 2014

Käytetyt grammat: -615

Lisääntyneet grammat: + 1200

Harvinaisen hyvin suunniteltu toteutukseen asti.

Jee, valoa!

Jee, energiaa!

Jee, ei lunta!

Backhand

Eivät ne kiireet ja hulinat mihinkään ole rauhoittuneet, mutta huomaan, että tämä pieni valoisuuden lisääntyminen on saanut mut ihan uusille raiteille. Aamulla päivänvaloa - onhan se nyt jotain ihan ihmeellistä. Samalla oon siirtänyt itseni normaaleihin työaikoihin ja olen käyttänyt itseeni jokaikisen pienen vapaahetken aamuista. Ehtii muuten vaikka ja mitä. Siis hirveen paljon enemmän kuin ennen ja ennenkin on ehtinyt paljon. :) 

Keltaisenruskean liivinkin ehtii neuloa. Tulee suorastaan huomaamatta.

Forehand..boom boom...

Syksyn aikana neulottu ja joulun jälkeen paljastettu Edestakaisin-liivi sai siis kaverin. Haaveilin ensin samanmoisesta Ahdista neulotusta liivistä, mutta koska Ahti karkasi paremmille niityille, piti tyytyä johonkin muuhun. Olio Vergine on aina ollut mun suosikki Wollmeisen väreistä, joten paksumpaa DK:ta on pitänyt myös hankkia tässä värissä. Hippasen liian ruskeaa, mutta aika kiva se silti on! Ohuemmissa langoissa tämä sävy on kauniimpi, on todella. 

Oliivia - Edestakaisin

Veera Välimäki

Wollmeise DK "Olio Vergine"

4,5 mm

360 g

muuta: luotu 200 s alkuun

Malli on edelleenkin tarkoitettu ohuemmalle langalle; mää tein hyvin vapaalla sovelluksella tätä ja lisäilin silmukoita en-niin-tasaisesti. Koko osui mun mielestä just niinko pitääkin, päätin sen sitten kun valmista oli. Tämä on sopiva roikotin lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen ja erityisesti pakkaseen, jota siis ei tietenkään enää ole, koska talvityövaatteeni valmistui.

Juu ei o mun väri.

..ja koska aina on tilaa yhdelle Antarktikselle, kolmas sellainen putosi puikoilta ja jää odottamaan jo-joutui-armasta-aikaa. Lanka on tässäkin tarina erikseen. Pellon toiseen laitaan kotiutui vyyhdillinen lanitium ex machinan kimaltavaa sukkalankaa lokakuisesta Neulojien Yöstä. Sukkia tästä yritettiin aloittaa moneen kertaan, mutta lanka ja malli ja puikot ja tekijä eivät vaan kohdanneet ja langan kohtaloksi koitui lopulta Antarktis täällä pellon toisella reunalla. 

Helmikuu huipentuu ylihuomenna karmaiseviin lukuihin. Vaikka mä yönikin neuloisin, en saisi kulutettua sitä määrää lankaa kuin taloon on tässä kuussa saapunut. Tunnustan tekoni seuraavalla kerralla. Kerään rohkeutta ja asettelen sanojani siihen asti.

Parsseloonan olumppialaiset

Kiitos kysymästä, hengissä ollaan. Mulla on niin monta kertaa ollut niin paljon asiaa tänne ja aina joku toinen tekeminen tai meneminen on tullut ohi. Olen onneksi osannut olla harmittelematta tilannetta, mutta sitten kun sain kyselyitä hiljaisuudesta, niin pieni koputus jossain kuului. Ehkä ihan hyvä. :)

Walnut ink

Niin kauniita mustepulloja!

Ihanan ompeluseuramme on kokoontunut nyt onneksi mukavan usein ja tiiviisti. Joukossamme on yksi kalligrafian taitaja ja tekstaushetkestä on ollut puhe jo monta kertaa. Ajoitus sovittiin ystävänpäivän alle, että "tehdään niitä kortteja sit siellä."

Just.

Miten vaikeaa voi olla viivan piirtäminen? Puhuiko joku italiceista? Mikä mun nimi on? 

Olin ymmärtänyt aiemmin, että kyseinen laji on haastava ja että sitä sitovat tarkat säännöt ja ohjeet, suunnat ja kohteet. Sitä en ollut ymmärtänyt, että se voi niiiiin vaikeaa ja hankalaa olla. En ole ikinä osannut pitää kädessäni edes tavallista kalligrafia-tussia ja kun käteen laitetaan puuvartinen, erittäin antiikkiselta vaikuttava, kynän esi-isä, niin olin kyllä aivan hukassa. Ja tosiaan, siitä viivasta aloitettiin ja sitäkään en saanut heti aikaan. Viiva. ___________________. 

Ei tullut kortteja, tuli kaksi sivua sitä sun tätä suttua neulepäiväkirjaan. Viivoja lähinnä. :) Se on kyllä totta, että käyttämällä teriä ja mustetta kirjoittamiseen (ja sitä pallokärkiterää), siihen tekstiin tulee heti Sitä Jotain. Kauheeta jos osais ne kirjaimetkin vielä, sitä vois vaikka käyttää jossain. Harrastajaksi en heti ole alkamassa, mutta ehkä sitten joskus kun on aikaa...

Voi mestari, sun työt on kyllä jotain ihmeellistä ja kaunista. Ihailtava taito.

Happyhappy.

Reissuneuletta olen yrittänyt kuvata jo moneen otteeseen, mutta en osu säiden kanssa yhteen tämän värin kanssa. Mallina tässä on Knittystä ilmainen Zaria, jonka kanssa meillä ei ihan synkannut tossa pitsin kohdalla. Mallikertoja piti tehdä muistaakseni kolme kertaa, toteutuksessa on vain puolitoista, koska sekosin tuon muutaman silmukan kuvion kanssa. Mahtavinta tässä huivissa on lanka, handulaista kashmirsukkista; pöyhkeää ja pehmeää ja pumpulista. 

"Ihan kauhee toi sun keltainen."

Ja ne yhdet meneillään olevat bileet. Onhan tässä takamus ollut koetuksella, kieltämättä. Katselen mielelläni kelkkailut ja mitkävaanluistelut, lajilla ei merkitystä. Aikaeroa kun ei juuri ole, niin mun mieleen kisat loppuu liian aikaisin illalla. Tää olis muuten niin hyvä syy valvoa ja neuloa yömyöhään! Tänä aamuna kröhäsin kahvit nenään kun toinen ihmetteli, että minkä varten noita auton merkkejä on joka paikassa..! 

Varsinaisena kisaneuleena mulla on Leftie, johon maltoin käyttää vyyhdillisen Maus Jungia Wollmeise-laatikosta sekä maistiaiskeriä olympiarenkaiden väreissä. Tai ainakin sinne päin. Projekti on nyt siinä vaiheessa, että tahti hi-das-tuu ja se on saanut aikaan startiitin. Laitan uutta puikolle, kunnes Lefitekin taas maistuu paremmalta. Eipä se kyllä kisojen aikana enää valmistu, mutta seuraavan olympiadin aikana varmasti. :)

Ystävänpäivää!

Värikkäät muffinsit eivät liity tavallaan mitenkään tähän, mutta niiden kautta päästään kätevästi muihin keittiöhommiin. Menetän tänään blinienpaistoneitsyyteni. En ole blinejä syönytkään kuin kerran ja ne oli kyllä jotain todella herkullista! En edes pyri samaan vaan taikina on otettu varmaan vääräoppisilta eli Yhteishyvästä. Projektin johdosta olen jo joutunut tiskaamaan mikrosta puoli litraa jogurttia, joten maltan tuskin odottaa, miten hyvin ne paistuvatkaan. 

Eikä meillä ole graavia eikä mätiä. Sekin vielä. 

Tammikuun tasaus

Heihei tammikuu ja tervetuloa helmikuu! Kivaakivaa, että saatiin vihdoin talvi ja paksumpikin villatakki on päässy täten käyttöön! Sanoista suoraan tekoihin - lankavarastoja on pöllyytetty kunnolla ja valmista on tullu ihan hirveellä vauhdilla. 

Sammalta ja savua

Tänä aamuna puikolta putosivat kolmas pari kuplia. Lievästi koukuttava malli, sanoisin! Paksua lankaa, paksut puikot ja hups vaan valmista tuli. Kuplakuume on levinnyt myös ompeluseurassa epidemian lailla. Luulen, että se olis aika mahtava kollaasi, mitä niistä sais aikaan. 

Bubbles, more bubbles

Ensimmäiset parit kuplia valmistuivat jo ennen joulua ja toiset ehtivät jo silloin uuteen kotiin. Ohjeen lanka, Louhittaren Luolan Pohjan Akka, on mainio juuri tähän malliin. Kahdesta vyyhdistä tulee kaksi paria, saattais tulla samanlaisiakin, mutta ainakin näin päin saa kaksi paria kun laittaa värit toisin päin. 

Radioactive

Pohjan Akan väreistä vois ottaa mitkä vaan ja lopputulos olis aina mahtava. Tässä on oranssia Porkkanaa, sinistä Haltiaa ja tummemmissa lapasissa on Sammalta ja Savua. 

Ei tul mittä.

Vaik me kui koitettiin saada sitä sydäntä aikaan, ei se ollukkaa niin helppoa! Ei ollenkaan! 

Meillä jokaisella on pimeitä salaisuuksia.

Lankalaatikoita kun kerroin pemottaneeni, niin todellakin niitä ON käännetty ympäri. Emmää näistä langoista mitenkään häpeissäni ole, mutta en vain osaa kuvitella tätä lankaa oikeasti mihinkään muuhun kuin sukkiin ja kun en niitä sukkia saa aikaan, niin oon koittanut kieltää tämänkin kasan olemassaolon. Eikä ne katoa ajattelemalla, ei mitenkään. Nämä uudemmalla vyötteellä olevat raitalangat on kuulkaa ostettu kylän K-Marketista ja ne tuo niille Sitä Jotain Ekstraa. En raaski luopua, koska ostopaikka on jotenkin spesiaali. Haluaisin inspiroida (...) näistä vaikka jonkun peiton, mutta ääääh..ei tul mittä. 

Tammikuu 2014:

Käytetyt grammat: - 553

Lisääntyneet grammat: + 100

Ja se uusi harrastus. Löysin sen ja ihastuin ja siirsin normiaamuherätykseni 5:20:sta 5:10:een että ehdin tehdä suryanamaskarat muutamaan kertaan. 

Kettupöllöi

Joulupukki oli kyllä tänä vuonna viisas yhdessä kohtaa. Välitti tontun välityksellä mulle jo lokakuun puolella ytimekkään viestin, että "tämmönen jouluksi, kiitos." Viestissä oli mukana linkki ja kuva ja minä tonttuhuumassa vastasin, että "onnistuu!"

Ei onnistunut ja sen varmaan arvasittekin. 

Lacy ass. 

Harmitti ensin niin, että piti vähän aikaa hävetä. 

Huhuuu!..eiku...

Se kuva, joka mulle lähetettiin, oli tämä. (Pinterest-linkki) Viesti kuului jotenkin niin, jos tämmösen elukan sit sais seuraavaks. Siis hommiin ja hyvissä ajoin ennen joulua (~4 päivää) sain leikattua kankaat ja tilpehöörit näihin vekkuileihin kaveruksiin. Toteutus jäi kuitenkin puolitiehen ja vuosikin ehti vaihtua ennen kuin nää oli valmiina. 

Hei mua ei näy täältä takaa yhtään!

Enkä mää nyt tiedä, onko nää kettuja vai pöllöjä vai mitä - melko rutistettavia kaikesta huolimatta. Vihreäraitainen on vanhasta Marimekon raitapaidasta ja harmaaruutuinen on jotain vuosikertapuuvillaa äitiltä. Värikkäämmät kankaat taitaa poikkeuksellisesti olla ihan kaupan hyllyiltä suoraan. Silmätkin on ihan oikeita turvasilmiä, oho.

Pitää näidenkin päästä kirjottaan toistensa seinille.

Perhepotretti

Ei saanu joulupukki pakettia kuskattavaksi eikä näistä vieläkään ole toimitettu yhtään toiveen esittäjälle. On se joulu ensi vuonnakin ja sitä paitsi nää oli niin kivoja tehdä, että mulla on tuolla nyt taas kesken aika monta perheenjäsentä lisää. Kovia lisääntymään, sanoisin. 

Nää voi syntyä suoraan viikset naamassa.

Kyllä, näihin jäi himo. Viikset, oih. Miksei aina voi olla movember?

Äiti misä niit perunapuita kasvaa?

Syksyn tarkimmin varjeltu salaisuus oli sininen ja siinä oli hirvittävän monta ihanaa ja selkeää oikeaa silmukkaa. Paljastin neulovani tätä jo syyskuun puolella ja hyvissä ajoin tuli vielä valmistakin. Aatonaattona tätä vielä höyrytin, mutta neulomisen osalta valmista tuli poikkeuksellisesti oikein hyvissä ajoin.

Sähäkän sinistä

Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta suunnittelin ensin neulovani Taskutakin, mutta koska inspistä suht ohuesta langasta neulottuun takkiin ei tuntunut löytyvän, hautasin ajatuksen. Edestakaisin -liivi ei herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia kirjan sivuja selatessani, mutta sitten kun Villaviidakon Emma läväytti omansa esille, olin myyty. Toi sopis niin mein äitille!

Helma peittää Hello Kitty -tarrat farkkujen takamuksessa

Liivin ohje on kirjoitettu sport-vahvuiselle langalle, mutta mä lähdin tällä paksummalla Louhittaren Luolan Ahdilla eteenpäin, koska siitä se mun inspistyökin oli tehty. :) Salaperäisesti mitattiin äitin selän leveyttä ja arvoin oikeaa kokoa. Arpominen piti tietenkin suorittaa just tosi yksinkertaisesti, koska lanka oli niin paljon paksumpaa kuin ohjeessa...

Lankaan rakastuin ja jouduin pettymään myöhemmin loppuvuonna kun selvisi, että kyseistä lankaa ei enää valmisteta; samaa pohjalankaa ei kuulemma enää ole saatavana. Ahti-varastot olivat kautta Suomen jo tyhjentyneet kun minä etsin vielä omiani..värilläkään ei siinä tilanteessa olisi ollut väliä. Ekaa kertaa pitkään pitkään aikaan tuntuu, että lankalaatikon muutama Ahti-vyyhti pitää nyt säilyttää suurella rakkaudella..tai vähintään niille pitää löytää joku ihan oma, spesiaali, työnsä. Mahtava lanka! 

Älä sit kuvaa naamaa - sanoi hän, jolla oli poskissakin HK-tarrat.

Lähdin liikkeelle XS-koon silmukoilla. Rakenteeltaan tämä työ oli vähintäänkin mielenkiintoinen, liikkeelle lähdetään kauluksien etureunasta; tehdään lisäyksiä siellä sun täällä, päätellää hihansuiden silmukat, jonka jälkeen tehdään lyhennettyjä kerroksia kauluksia mukaillen. Lopuksi poimitaan kauluskaitaleiden alareunasta silmukat ja neulotaan helmaa hetken matkaa suoraan. Ei sauman saumaa koko työssä ja lankoja piti melkein päätellä vain alussa, lopussa ja vyyhtien vaihtokohdissa. Supernerokasta!

Kukaan ei tajunnut mitään, mutta ei sen väliä. Sillai se kuitenkin tehtiin. :) 

Mä en tiedä, miten mä niitä lisäyksiä siinä tein, mutta ei mun täsmänneet silmukat mihinkään siinä vaiheessa kun piti hihansuut päätellä. Viesti Veeralle ja mulla oli muutamassa tunnissa vastaus, miten jatkaa. Eipä juuri avuliaampaa voi olla. :)

"Aika kuuma tää on."

Edestakaisin

Veera Välimäki - Lankaleikki

Knitlob's Lair Ahti

"Kuningas"

378g

5,5mm

Jesjes ja juujuu ja mahtavaa!

Äitien luonnollisesti kuuluu aina tykätä lastensa töistä, joten tää laitettiin heti aattona päälle. Kesti ehkä kaksi minuuttia ja kuulin kommentin "mut aika kuuma tää on." No on kai! Paksua villaa! Sisällä +26! Eli - näyttää ihan työvaatteelta, mutta aika arktisissa olosuhteissa saa työskennellä, että tää on käypää tavaraa. :) Mut ihan varmaan ihan joka vuosi tulee kylmä, joten aika kiva, että joku kalsea aamu vaikka saa laittaa tän ylleen. Tää oli oikeen kiva projekti, harkitsen itsellenikin! Tilanne vaatisi mun mielestä taas Ahtia, mutta entäs jos ei ole Ahdin voittanutta?

Ja ne perunapuut; mä olen tänään saanut keskustella tästä aiheesta jo niin paljon, että kohta mä sanon noille, että kattokaa googlesta! 

100. viesti, jossa suunnitellaan vähän tulevaa

Ainahan se uusi vuosi alkaa sillä, että pakostakin mieleen tulee ajatus, että mitä sitä vois luvata tulevaksi vuodeksi tai mitä haluis tehdä tai mitä haluis tehdä toisin. Aina se vuodenvaihde on semmonen käännekohta, vaikka joka vuosi tuleekin. :)

En voi sanoa, etten ole koskaan onnistunut missään uudenvuodenlupauksessa, koska mukulana on pappan kannustuksesta oltu vuosikin karkkilakossa, joten todistettavasti joku tahdonsiemen minussakin on. 

Mysteeri-tulihattu

Vuonna 2014 Ankkalammella koitetaan pitää seuraavista haaveista kiinni:

Joku uusi tekniikka pitää kokeilla ja opetella, mutta siihen ei tartte tykästyä.

Lankaostoksille pitää ensisijaisesti lähteä omille lankalaatikoille, tarvittaessa pellon toiseen laitaan. Johonkin lankakerhoon saan osallistua, mutta tarpeeton muutenvaanvarastonkasvattaminen saisi jäädä vähemmälle. 

Meditatiivisen neulomisen lisäksi tarvitsen harrastuksen, jonka aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä harrastusta. Tämän eteen on jo joku liikekin tehty, katotaa kui käy.

Yritän pitää yläkerran rappusten reunat reunoina enkä säilytyskalusteina. 

Aloitan joululahjasuunittelun ajoissa. Jo kesällä. Tai jo nyt. 

Juhlapostaus loppuu lyhyeen, se olis sanoista tekoihin. Korjaan kääpiön rahapussin talteen tuosta rappuselta.