Simpele as that

Eilen mulla kyllä puuro ehti kylmetä aamulla, mutta kahvi pysyi lämpöisenä. Koska viime viikonloppuna tuli näpyteltyä yhtä sun toista, niin eilen postissa saapuivat lähetykset 2/4 ja 3/4. Blogikierroksellani olen viime päivinä huomannut ihania värejä, kevään pastelleja ja räikeää, aurinkoista tunnelmaa. Muutamassakin paikassa on esitelty mun mielestä aivan hurmaava kaulakoru. Lähempi tarkastelu osoitti sen, että ittekkin tämmösen olisi aika helposti koonnut kasaan, mutta koska kotimaisen käsityön hankkiminen on aina yhtä iloinen asia, niin jätin omat massani vielä kokeilematta tähän tarkoitukseen. 

Kyseessä on tamperelaisen Sinin tekemä kaulakoru, jossa helmet on valmistettu polymeerimassasta ja ne roikkuvat yksinkertaisessa poronnahkanauhassa. Niin ei-mitään ja kuitenkin vaikka-mitä. :) Värejä on tarjolla hempeästä rohkeaan ja korviksiakin näytti valikoimassa olevan. Mää niin oon heikkona tämmöseen väreillä leikkimiseen ja sen yhdistämiseen yksinkertaisiin juttuihin. Tää jäi heti kaulaan.

Washiteippi pelastaa ihan kaiken.

Ja en voi liikaa olla huokailematta sitä, että pakkaus on puolet asiaa. Niin kiva! Toinen kirje eilen sisälsi vain kaikkea tarpeellista; puikkolähetys Villavyyhdistä. Sain sen viime viikolla vilautetun neuletakin vartalo-osan valmiiksi ja sukkapuikkovalikoimasta puuttuu oikea koko hihojen tekemiseen, niin pitihän sellaiset sitten hankkia. Aiemmin jo tuskailin sitä asiaa, että hihojen tekeminen on yhtä tylsä asia kuin toisen sukan neulominen niin eilen työhön tartuttuani muistin taas, että mikä siinä niin ottaa aivoon. Se alku. Hampaita kiristää kun sukkapuikot jäävät toisesta päästä kiinni työhön (myös ne lyhyemmät 15senttiset) ja työ ei luista, ei sitten mitenkään jouheasti. Gnaaaah. Eilen tein kolme kerrosta hihaa ja vaihdoin sukkapuikot pois ja jatkoin magic loopilla. En periaatteessa nauti siitäkään tekniikasta, mutta siinä se kaapelin kiskominen olkoon pienempi paha kuin puikkojen takertuminen työhön. Kyl se siitä. Ja mulla on 3,75mm sukkapuikot, jos vaikka joskus tarvii. o_O 

Nyt mä lakkaan vielä kynnet. Perjantaita!

Näin pidät kahvisi kuumana

Mun kahvikupit luokitellaan osittain kai jo saaveiksi. Kahvini on rehellistä maitokahvia, jossa maitoa saa olla enemmänkin kuin vain väriksi. Juon kahvin aamuisin hitaasti lukemisen ääressä. Jotta kupillinen pysyy nauttimiskelpoisena koko kolme varttia, vaatii se aina jomman kumman seuraavista toimenpiteistä: a) Kuppi pitää lämmittää kuumalla juoksevan vesihanan alla. Tämän jälkeen kahvi kuppiin, maito päälle ja kupin lämpö pitää juoman kuumana riittävän pitkään. b) Maito kuppiin, kuppi mikroon ja maidon lämmitys (pyhäaamuina myös vaahdotus) ja kahvi kuuman maidon päälle. 

Jälkimmäinen vaihtoehto on maukkaampi vaihtoehto, mutta kyllä se kupin lämmityskin toimii hyvin. Syksyisellä Riikan matkalla huokailin sitä, että aamupaloilla oli erikseen tarjolla aina termarissa lämmitettyä maitoa kahvin joukkoon, jei.

mä: "moikkaa sääki" toinen kääpiöistä: "no e"

Viikonloppu on taas lähempänä edessä kuin menneessä. Nämä kuvat on otettu sunnuntaiaamun ulkoilureissulta. Potku- ja rattikelkalla oli tarkoitus reissuun lähteä, mutta kas vain - pyöräteillä paistoi asfaltti ja rattikelkalle keli pikkuteillä oli aivan liian tahmea.  Kävelykin maistui äärimmäisen hyvältä kaunissa ilmassa. Miten mää eilen olin näkevinäni, että ens viikonlopuksikin on luvattu melkoisen aurinkoista keliä...

Mäntymäki

Perjantaina 8.3. tuli kuluneeksi sata vuotta siitä kun tähän kylään on syttynyt sähkövalo. Kyseinen muuntaja on usein (kävely)retkemme kohokohta, koska siinä kohtaa käydään aina seuraavanlainen keskustelu:

kääpiöt: Mikä toi on?

Äiti: Muuntaja.

k: Onksekin muuntaja ko mennään möksälle niin siinä mäen päällä?

Ä: On, se on sellainen kuin ennen vanhaan oli.

k: Mikse hurisee?

Ä: Se tekee ihmisille sähköä. (jep, asiantuntevaa, tiedän.)

k: Mitä se ennen vanhaan tarkoittaa?

Ä: (vastaus vaihtelee)

Ja joka kerta. Ihan joka kerta. Myös silloin kun siitä mennään autolla ohi. Myös pimeässä.

Postipojan kyydissä pitäisi olla vielä lisääkin tuotteita, mutta alkuviikolla luokseni tupsahti neljän vyyhdin verran merino-kashmir-nylon -sekoitetta worsted-vahvuisena. Langat on tilattu The Plucky Knitterilta ja tilaaminen sieltä on aina yksi suuri seikkailu. Nettikaupassa ei ole lankoja tarjolla koska tahansa ja miten tahansa, vaan päivityksiä pitää päivystää etukäteen ilmoitettuina aikoina. Mertentakaisetkin asiakkaat otetaan huomioon ja päivitysaika onneksi vaihtelee. (nimim. olen kerran yölläkin päivystänyt) Päivitysten aikaan ei tilata valmista lankaa vaan jätetään aina ennakkotilaus, joka sitten värjätään tilauksen mukaan ja toimitusaika langoille on ollut yleensä 4-6 vkoa. Nämä langat oli näköjään tilattu 29.1. ja toimitus oli siis 12.3. Silloin tällöin lankoja saa ostaa myös värjääjän Etsy-kaupasta, joka on aina yhtä valtavaa hulinaa. Ostoskoriin jos jotain ehtii saada, pitää se äkkiä kiikuttaa kassalle, koska muuten joku toinen todennäköisesti ehtii sua ennen. Etsyssä myynnissä olevat langat ovat usein valmiiksi värjättyjä eriä ja toimitus on niissä nopeampi.

Ja se Etsy, siitäkin voisin puhua vaikka kuinka!

Harmaitakin on niin erilaisia

Kuvaan etsin myös varastoista samaa lankaa yhdenvärin verran, koska nyt pitäisi löytää sopivat värit tähän mielenkiintoiseen huiviin. Huivi on tavallaan mun mielestä jo niin ruma, että se on hieno ja tollasten valtavien reikien tekeminen neulomalla kuulostaa jo niin mielenkiintoiselta tekniikalta, että pakkohan se on testata. Kevättä ja kesää vasten on just tarpeellista tehdä iso ja paksu kääriytymiskappale.

Tykkään näissä langoissa värjäyksistä, jotka ovat musta tosi hienostuneita. Erilaisia lankalaatuja on tarjolla useampia ja mää oon testannut erivahvuisten Primo -lankojen (merino-kashmir-nylon) lisäksi myös Rustic nimellä kulkevaa paksumpaa, 100 % superwash-merinolankaa sekä tavallista sukkalankaa Plucky Feetiä merino/nylon -sekoitteena. Toinen ihanuus näissä on mun mielestä värien nimet. Urban Iron ("kaupunkilaistunut rauta") jäi koriin nimen vuoksi ja samastasyystä yritin hankkia myös Rapunzelia ("Tähkäpää"), mutta se vilahti ohi suun. Muut kuvassa näkyvät sävyt ovat Wintry Mix, Lonesome Highway ja Medieval. Tämän kaiken lisäksi langat ovat todella mahtavia neuloa; melkein muotoutuvat itsekseen silmukoiksi! Näytän niille puikkoja ja valmista tulee. 

Lähettekö mun kaa töihin; voisin silitellä teitä siellä?

Mutta ne värit. Tammikuussa harmaa harmoonisuus tuntui hyvältä ajatukselta, mutta nyt mää tarviin tähän oikeasti jotain väriä. Voisin huutaa tähän niinkuin pienin kotona eilen iltapalapöydässä huusi, että "määki haluan et mun maitomuki on jonkun välinen!" kun tarjosin maitoa pinkin sijaan valkoisesta mukista. Laitoin tässä joku aika sitten langanpätkiä ja keränloppuja taas talteen loppusijoituspaikkaan ja tajusin, että aika yksitoikkoista värimaailmaa niistäkin löytyy. Erilaisia keltaisia ja oransseja olis näidenkin kavereiksi tarjolla, mutta nyt tekis mieli jotain vaikka..pinkkiä! Tai neonvihreetä!

"Joh mää hanon et et haa, nii mää talkotan et et haa."

Kovapäistä seuraa. Mukavaa päivää kaikille. Täällä nousi just aurinko.

Kuikkylmätäälo?!

Uskon, että kevät ei voi kovin kaukana olla, mutta silti nää aamuiset -18 jaksaa ihmetyttää. Klapeja vaan kattilaan, niin kyllä ne nurkat lämpee viimeistään siksi kun aurinkokin on ne jo lämmittänyt. Mulla on takana poikkeuksellinen pitkä yö koska menin kääpiöiden kanssa samaan aikaan nukkumaan enkä millään herää tähän päivään. Onneksi on ohjelmaa tiedossa niin tästä se kohta lähtee!

Humiseva harju?

Mun blogikuvaustaitoja pitäs kyllä varmaan kehittää. Tavallaan tässä tilanteessa pitäs kai olla kuva siitä lautasesta ennen syömistä, mutta emmää sitä tietenkään muistanut! Huoh. Tyhjä lautanen kertoo ainakin siitä, että hyvää oli tai että minä olin erityisen nälkäinen. Töistä kun pääsin, toinen kääpiöistä soitti, että me ollaan kohta siellä kaupungissa ja pienen kauppakierroksen jälkeen mentiin pizzalle. Tietenkin mä haluan ajatella, että naistenpäivällä oli jotain tekemistä tämän kanssa, että mentiin ulos syömään, mutta mä luulen, että oikeasti tätä päätöstä ohjasi enemmänkin nälkä. Perjantairuuhkassa sai pizzaa odottaa tavallista kauemmin, vaikka kokki pelimiehenä toikin lasten annokset vähän etunenässä. Kääpiöt järjestivät teekutsut ravintolan leikkinurkkauksessa, joten kolmevarttinen meni lopulta ihan hujauksessa. Jäin vähän miettimään, että olikohan se ihan sopivaa kun syömisen päätteeksi mun piti pienimmän kanssa vetää tanssiesitys keskellä ravintolaa. "Kyl hää voit, mää näytän millai me tanhhitaan!" Esitykseen kuuluivat myös niiaukset ja kumarrukset ja aploditkin piti ihan itse itselleen antaa.

Genovese, as you see

Pizzeria, jossa kävimme on mulle tuttu jo vuosien takaa ja omasta lapsuudesta. Se on sijainnut aina samalla paikkaa ja sisustuskin on pysynyt jokseenkin samanlaisena. Muistan alkuaikojen punavalkoruutuiset pöytäliinat ja ronskisti rapatut seinät ja oudohkot seinäkoristeet. Ja italiaisen musiikin. Elävimmät muistot liittyvät silloiseen kokkiin Pepeen, joka toi sen oikean italiaisen tunnelman paikkaan. Paikan alkusalaatti on ollut samanlaista kautta aikojen, hieman kirpeää, etikkaista ja mausteista kaalisalaattia. Muistan punaiset, muoviset kipat, joista sitä nautittiin ja ne tilanteet kun äiti torui iskää kun se hörppäsi muovikipasta aina loput salaatin kastikkeet. Lapsena vakiopizza oli Pescatore, pelkkää tonnikalaa ja tää taisi meille molemmille lapsille maistua... Äiti söi Homejuusto Monosen ja iskä Frutti di Maren. Joskus harvoin saatiin jälkiruuaksi isot jätskiannokset, jotka yleensä tilattiin pitkällisen kinuamisen jälkeen ja sitten niitä ei kumminkaan jaksettu kokonaan syödä. Ja ne tuolit! Ne on ollu aina yhtä epäkäytännöllisiä leveiden käsinojien vuoksi! Eilen kyllä totesin, että pitelevät aika hyvin lapsen paikallaan, koska sieltä ei vaan pääse mitenkään järkevästi pois.

Seiniä on sittemmin vähän tasoitettu ja punavalkoruutuisten liinojen ja verhojen tilalla on ollut viime aikoina Marimekkoa eri kuoseissa. Pepeä ei ravintolassa enää ole, mutta lista on sama ja se maku - uuhh, mikä maku. Musiikki edelleen soi taustalla, mutta ei enää ehkä niin autenttisena. Sekosin ehkä vähän eilen laskuisssa, mutta tää jokusen vuoden vanha kappale tais toistakymmentä kertaa tulla sinä aikana kun ravintolassa olimme. Eri versioina kumminkin, ettei ihan käynyt tylsäksi...

Siellä Hallikadulla se on aina vaan!

Tänään on huippukiekkoa tarjolla ihan omassa kylässä. Sinne siis ja pilkkihaalarit esiin! Suvun pienintä haluan käydä silittelemässä ja sitten hierojankin onnistuin varaamaan johonkin väliin. Koti saa vähän repsottaa, keskitytään nyt (taas) kaikkeen kivaan.

Tsah!

Aamun avaus

Olen aamuihminen. Laitan mielelläni kellon vähän aiemmin soimaan, että ehdin aamullakin tehdä jotain kivaa. Edes yhden kerroksen mittainen tuokio ennen töihiinlähtöä on rauhoittava. Ajatustennollausta. Tää bloggaus aamuisin ei kyllä tule tavaksi, mutta kun muu perhe talvilomailee, niin mulla on tänään aikaa näköjään tähänkin. 

Ihan oikeasti mulla oli tänä aamulla ajatus käydä aamulenkillä, mutta keksin ihan loistavan monta syytä siihen, miksen sinne lähdekään! Ehdin neuloa vaikka kuinka monta kerrosta ja ei tarvii käydä suihkussa aamulla. :D

Veljekset kuin ilvekset

Ei ole keväisiä värejä eikä mitään kruusattua nyt työn alla vaan simppeli, harmaa, ainaoikeinneuletakki - ja vielä itselle. Tästä puuttuu hiukan vielä helmaa ja hihat. Helma tulee valmiiksi pikapuoliin, mutta saatte nähdä, että hihoissa kestää. Se on vähän sama kuin sukissa. Eka on kiva neuloa, mutta se toinen ei valmistu ikinä. Hihoja on vaan hirvittävän tylsä tehdä ja erityisesti sitä toista hihaa. :) Lankana on tässä työssä Wollmeisen 100% merinoa. En ole ikinä tehnyt vaatetta kappaleina vaan tämäkin takki tulee ilman saumoja, ylhäältä alaspäin neulottuna. Tätä kai pitäisi pystyä kokeilemaankin välillä, mutta koska periaatteeni on, että mahtuu se sitten jollekin jos ei itselle, niin mitäs sitä välillä kokeilemaan. Eisenniivväliä. Edelleenkään.

(Mummulle tiedoksi, että Saksasta tuli eilen paketti! Tulossa siihen suuntaan! Kivoja värejä!)

Torstai on toivoa täynnä.

Kääpiöiden käsistä

Harrastaa meillä kädentaitoja muutkin kuin minä. Normaalitilanne pöydällä muistuttaa kaaosta, koska aina pitää jotain tärkeetä häärätä. Jos lähdetään johonkin kylään, yleensä kuuluu huuto: "mun täytyy joku kortti vielä askarrella!" Ja sitten silputaan hetken aikaa, teipataan ja liimataan ja pari viivaa kynällä ja noni - sit mennään. Allaoleva purkki on keittiön sivupöydällä ja luulin, että kansi purkin päällä vähentäisi hieman tavaroiden kulkeutumista ympäri taloa, mutta kuinka väärässä olinkaan. Vaikka ne kannen kierteet ovat vähän ruosteessa, niin eihän se avaamista estä kun saksia tai liimaa tarvitaan. 

Nämä harvemmin ovat siististi täällä purkissa tallessa.

Varjelin pitkään omia paperiaskarteluvarastojani kääpiöiden sormilta. Värikkäät ja kauniit paperit makoilivat kangaskasseissa "askarteluhuoneessa." Unohdin kääpiöiden lipaston viereen kerran yhden näistä kasseista ja muutamassa päivässä oli tuhottu muutama Basic Greyn skräppipaperilehtiö. Huokaisin syvään ja ajattelin, että saanpa uusia lehtiöitä sitten kun niitä tarvitsen. Sittemmin olen ilolla hakenut varastoistani kaikkea, mitä on osattu pyytää. Vielä kivammat varastot ovat mummulassa, jossa on askarreltu mm. näistä piippurasseista ja napeista vaikka ja mitä. Matoja tai koristuksia tai mitä nää nyt onkaan. :)

Vanhempi kääpiöistä tarttuu äitinsä tavoin (yli-)innokkaasti uusiin harrastuksiin. Vanhan mummun nurkissa on vaikka mitä kivaa tekemistä. Kangaspuiden käyttöä ei häiritse se, että polkemaan ei itse ylety; aina on löytynyt joku auttamaan siinä hommassa. Aikamoinen suoritus kolmevuotiaalta - riemunkirjava tabletti on isolta osin itse paukutettu!

"Hei hupsis, mitä toi mun malli tekee täällä?"

Luomisvimmaansa saa purkaa myös päiväkerhossa. Siellä on tehty aivan ihmeellisen hienoja töitä, kankaanpainamisesta leivontaan ja kaikkea paperista ja pahvista. Ihailen kerhotöissä myös sitä, että materiaalit ovat suurelta osin kierrätettyjä ja asioille on keksitty uusia, oivaltavia käyttötarkoituksia. Lumiukko tuli kotiin tällä viikolla.

"Mun porkkanasta tuli vähän tommonen iso."

Kaiken tarvikehömpötyksen jälkeen voin vain todeta sen, että oikeasti ei tarvita ikinä mitään  ihmeellistä. Pahvilaatikosta on iloa pitkäksi aikaa. Se voi olla sänky, tuoli, auto, laiva, kauppa, kioski tai sairaala. Ja senkin voi koristella.

"BRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR!"

Meiltä ei taida nyt päästä pihalta pois. Lumihommiin. *<:) 

Ja jaajuu! Se on vuosipäivä tänään! Nyvvastahuamasin!

"Hei olisko sul mittää ko mun tarttis yks synttärilahja keksiä..."

Kun innostuu nopeasti ja täysillä monesta uudesta jutusta, on nurkissa luonnollisesti hyvin monenlaisia kädentöitä esiteltävänä. Niin kuin esittelytekstissänikin kerron, se tekeminen on todellakin se tärkein juttu, lopputulos tulee siinä samalla. Hyvin harvoin aloitan uutta työtä tarkoituksena saada joku täydellinen lopputuote. Testaan tekniikka, välineitä, materiaaleja ja sitä tulee, mitä sattuu tulemaan. Mua on onni potkinut ystävien suhteen; innostusta ei koskaan lyödä alas vaan siinä yleensä laitetaan bensaa liekkeihin kun uudesta ideasta puhellaan. 

Viime syksynä polymeerimassat alkoivat vallata tilaa purkeista ja nurkista. Ajatuksena oli tehdä alkuun magneetteja, joita sitten tulikin tehtyä, krhm, riittävästi. Avaimenperiä ja rintaneuloja syntyi peltikaupalla, samoin pieniä koruja ja joulunaikaan kuusenkoristeita. Näissä massatöissä sosiaalisuus näytti suurta roolia - harrastan muutenkin porukassa harrastamista, mutta näitä massatöitä tehtiin erityisen ihanalla työnjaolla. :) Massatöihin tartuin kun vahingossa kävin ensin tässä kaupassa. Sitä en muista, missä vaiheessa paikkakuntien ym. nimet tulivat mukaan kuvioihin, ensin mun piti vaan tehdä ittelleni rintanappi. Jep, se mopo lähti ihan käsistä.

Turajärvi on my mind.

En oo ikinä ollut ompelukoneen kanssa kovin hyvä kaveri. Muutama vuosi sitten joulunaikaan sain ekan oman ompelukoneen ja kun tähän samaan syssyyn yhdistetään se, että halusin oppia kiinnittämään vetoketjun, niin..no, näinhän siinä sitten kävi. Edelleenkään en osaa ompelukonetta käyttää kuin just ja just ohjeen kera, mutta pussukoiden tekemisessä oon jo aika hyvä. :D Eka pussukka oli ensi näkemällä jotain aivan käsittämättömän söpöä ja ihanaa ja söpöä. Kyllä mä ylpeänä senkin vielä esittelisin, mutta oikeesti näistä on kehittynyt ihan kivoja. Ompeluksiin käytetyt kankaat on lähes kaikki kierrätettyjä; kirppis- tai huutokauppalöytöjä tai varastoiden ja vaatekaappien uumenista löydettyjä ja lahjoitettuja. Pussukoita on koristeltu pitseillä, nauhoilla, pari helppoa applikaatiotakin olen kokeillut tehdä; niihin on painettu koristuksia ja muutaman kuolemattoman lauseenkin olen näihin ikuistanut. On ajan haaskausta kaivaa esiin ompelutarvikkeet vain yhden pussukan ompelua varten, kyllä niitä nyt aina useampi pitää kerralla päästellä valmiiksi. 

Katotaa sitä sit.

Neuletöiden varasto mahtuu mukavasti yhteen muovilaatikkoon. Alla olevassa kuvassa on  pinossa kaksi huivia, kolme kauluria, kahdet kämmekkäät ja villatakki - kaikki somasti viimeistelemättömiä. Tykkään neulomisesta, mutta kuka hoitelis työt kuntoon tästä eteenpäin? Mäenjaksaisyhtään. Langanpäiden pujottelukin vielä menee, mutta hermot kiristyy aina siinä kun se lanka pitää saada neulansilmään. Ja mä en luota, että se lanka pysyy vain muutamalla pujottelulla vaan se pitää kunnolla upottaa työhön ja moninkertainen solmu vielä päähän. Tykkään raitatöistä, mutta se yleensä aina tarkoittaa entistä enemmän langanpäitä. Oi miksi sen päättelemisen pitää olla niin ei-kivaa!

Neuloin jouluksi siskolle raitasukat, joissa oli yli 50 pääteltävää lankaa; vain hän voi ymmärtää ja arvostaa sitä, miten suuri työ siinä on ollut. :D Neulominen on pelkkää nautintoa, mutta se päättely. Huoh. Alareunan vaalean vihertävä Citron-huivi on valmistunut kirjanpidon mukaan 6.6.2011 ja edelleen se makaa tuolla laatikossa pingottamattomana ja langanpäät tallella. Sääliksi käy huiviparkaa. Päättelemättömien töiden lisäksi, laatikossa on ihan oikeasti kokonaan valmiina ja viimeisteltynä muutama pipo ja sukkapari ja huivi odottamassa sopivaa saajaa.

"hei päättele ja pingota meidät!"

Ja lopussa vielä pikaesittelyssä juuri puikoilta pudonnut huivi. Päättelemättömänä ja pingottamattomana tietenkin. Lupaan julkisesti hoitaa tämän finaalikuntoon pikapuoliin ja esittelen sitten uudelleen. Yksi suosikkisuunnittelijoitani on Veera Välimäki ja tämä malli on epäsymmetrinen mutta silti äärettömän käytännöllinen Stripe Study Shawl. Omassa kirjassani tämä on neljäs huivi samalla mallilla ja nukutusneule, joka ei kääpiöiden makuuhuoneesta ole juuri välillä poistunut. Tätä voi neuloa koiranunessakin.

Värittömät raidat

Mää oon kyllä just tämmönen. Kauheesti kaikkea erilaista taas tungettu samaan postaukseen. Olisin rauhassa vaan esitellyt jokaisen, mutta ei. En malttanut. Kulunut viikko on ollut monella tapaa historiallinen. Nyt pitää keskittyä nauttimaan näistä muutoksista. 

Uusi lumi olkoon vanhan surma.

Täysikuu

Annan kaikki oikeutukset yöheräilyille ja levottomuudelle, sillä niin mahtava ja valtavan suuri täysikuu siellä näytti olevan. Harkitsin jopa pysähtymistä Sydiksen mutkiin ja kuvan nappaamista, mutta niin suurta vaivaa mä en kumminkaan sitten jaksanut nähdä. Voitte vaan kuvitella. :) 

Mä vietin iltani jääkiekon parissa ja kun tulin kotiin, löysin eteisen ilman tapetteja. 

Kevät on tullut. Jotain pitää uudistaa. Veikkaan että kääpiöt ovat olleet erityisen innoissaan siitä, että tapetteja saa luvan kanssa repiä. Olohuoneessa koloja tapettiin on syntynyt muuten vaan, koska "mun piti se roska siitä irrottaa..."' Eisenniivväliä.

Knit or die

Kotona odotti myös postin mukana tullut yllätys. Tai no, tavallaan mä tän oon itse itselleni tilannut, että se siitä yllätyksestä, mutta postia on kumminkin kiva aina saada. :) Tämän valmistajan muita tuotteita mulla on jo aiemmin käytössä, mutta nyt tarjolla oli jotain ihanan turhamaista. Succaplokin tuotteet on valmistettu teollisuudessa käytettävän muovin hukkapaloista. Tämä ajatus tuotteen takana viehättää mua aivan hirvittävän paljon. 

Mustaa kultaa

Puikkomittasormus. Eihän sitä nyt ilman kukaan neuloja pärjää. Yllärinä matkassa oli myös avaimenperä, jossa on myös yksi kolo puikon koon mittaamista varten. 

Pyöritelkää päitänne, mut musta nää on ihan huippuja. :)

Täti menee nyt odottamaan huomista.