"Hei olisko sul mittää ko mun tarttis yks synttärilahja keksiä..."

Kun innostuu nopeasti ja täysillä monesta uudesta jutusta, on nurkissa luonnollisesti hyvin monenlaisia kädentöitä esiteltävänä. Niin kuin esittelytekstissänikin kerron, se tekeminen on todellakin se tärkein juttu, lopputulos tulee siinä samalla. Hyvin harvoin aloitan uutta työtä tarkoituksena saada joku täydellinen lopputuote. Testaan tekniikka, välineitä, materiaaleja ja sitä tulee, mitä sattuu tulemaan. Mua on onni potkinut ystävien suhteen; innostusta ei koskaan lyödä alas vaan siinä yleensä laitetaan bensaa liekkeihin kun uudesta ideasta puhellaan. 

Viime syksynä polymeerimassat alkoivat vallata tilaa purkeista ja nurkista. Ajatuksena oli tehdä alkuun magneetteja, joita sitten tulikin tehtyä, krhm, riittävästi. Avaimenperiä ja rintaneuloja syntyi peltikaupalla, samoin pieniä koruja ja joulunaikaan kuusenkoristeita. Näissä massatöissä sosiaalisuus näytti suurta roolia - harrastan muutenkin porukassa harrastamista, mutta näitä massatöitä tehtiin erityisen ihanalla työnjaolla. :) Massatöihin tartuin kun vahingossa kävin ensin tässä kaupassa. Sitä en muista, missä vaiheessa paikkakuntien ym. nimet tulivat mukaan kuvioihin, ensin mun piti vaan tehdä ittelleni rintanappi. Jep, se mopo lähti ihan käsistä.

Turajärvi on my mind.

En oo ikinä ollut ompelukoneen kanssa kovin hyvä kaveri. Muutama vuosi sitten joulunaikaan sain ekan oman ompelukoneen ja kun tähän samaan syssyyn yhdistetään se, että halusin oppia kiinnittämään vetoketjun, niin..no, näinhän siinä sitten kävi. Edelleenkään en osaa ompelukonetta käyttää kuin just ja just ohjeen kera, mutta pussukoiden tekemisessä oon jo aika hyvä. :D Eka pussukka oli ensi näkemällä jotain aivan käsittämättömän söpöä ja ihanaa ja söpöä. Kyllä mä ylpeänä senkin vielä esittelisin, mutta oikeesti näistä on kehittynyt ihan kivoja. Ompeluksiin käytetyt kankaat on lähes kaikki kierrätettyjä; kirppis- tai huutokauppalöytöjä tai varastoiden ja vaatekaappien uumenista löydettyjä ja lahjoitettuja. Pussukoita on koristeltu pitseillä, nauhoilla, pari helppoa applikaatiotakin olen kokeillut tehdä; niihin on painettu koristuksia ja muutaman kuolemattoman lauseenkin olen näihin ikuistanut. On ajan haaskausta kaivaa esiin ompelutarvikkeet vain yhden pussukan ompelua varten, kyllä niitä nyt aina useampi pitää kerralla päästellä valmiiksi. 

Katotaa sitä sit.

Neuletöiden varasto mahtuu mukavasti yhteen muovilaatikkoon. Alla olevassa kuvassa on  pinossa kaksi huivia, kolme kauluria, kahdet kämmekkäät ja villatakki - kaikki somasti viimeistelemättömiä. Tykkään neulomisesta, mutta kuka hoitelis työt kuntoon tästä eteenpäin? Mäenjaksaisyhtään. Langanpäiden pujottelukin vielä menee, mutta hermot kiristyy aina siinä kun se lanka pitää saada neulansilmään. Ja mä en luota, että se lanka pysyy vain muutamalla pujottelulla vaan se pitää kunnolla upottaa työhön ja moninkertainen solmu vielä päähän. Tykkään raitatöistä, mutta se yleensä aina tarkoittaa entistä enemmän langanpäitä. Oi miksi sen päättelemisen pitää olla niin ei-kivaa!

Neuloin jouluksi siskolle raitasukat, joissa oli yli 50 pääteltävää lankaa; vain hän voi ymmärtää ja arvostaa sitä, miten suuri työ siinä on ollut. :D Neulominen on pelkkää nautintoa, mutta se päättely. Huoh. Alareunan vaalean vihertävä Citron-huivi on valmistunut kirjanpidon mukaan 6.6.2011 ja edelleen se makaa tuolla laatikossa pingottamattomana ja langanpäät tallella. Sääliksi käy huiviparkaa. Päättelemättömien töiden lisäksi, laatikossa on ihan oikeasti kokonaan valmiina ja viimeisteltynä muutama pipo ja sukkapari ja huivi odottamassa sopivaa saajaa.

"hei päättele ja pingota meidät!"

Ja lopussa vielä pikaesittelyssä juuri puikoilta pudonnut huivi. Päättelemättömänä ja pingottamattomana tietenkin. Lupaan julkisesti hoitaa tämän finaalikuntoon pikapuoliin ja esittelen sitten uudelleen. Yksi suosikkisuunnittelijoitani on Veera Välimäki ja tämä malli on epäsymmetrinen mutta silti äärettömän käytännöllinen Stripe Study Shawl. Omassa kirjassani tämä on neljäs huivi samalla mallilla ja nukutusneule, joka ei kääpiöiden makuuhuoneesta ole juuri välillä poistunut. Tätä voi neuloa koiranunessakin.

Värittömät raidat

Mää oon kyllä just tämmönen. Kauheesti kaikkea erilaista taas tungettu samaan postaukseen. Olisin rauhassa vaan esitellyt jokaisen, mutta ei. En malttanut. Kulunut viikko on ollut monella tapaa historiallinen. Nyt pitää keskittyä nauttimaan näistä muutoksista. 

Uusi lumi olkoon vanhan surma.