Varjo - Shadow ja hankala malli.

Elettiin viime kevättä - huhti-toukokuuta - kun yksi suosikkilankakaupoistani Titityy laittoi myyntiin mysteerihuiviklubin. Klubiin kuului Veera Välimäen suunnittelema huiviohje ja kaksi vyyhtiä lankaan. Huivin ohjeet toimitettiin kolmessa (vai neljässä?) erässä ja silmukoita luodessa ei ollut mitään hajua siitä, minkälainen lopullisesta tuotteesta oli tulossa. Klubilankana oli Madelinetoshin Tosh Merino Light. 

Ohjeesta vihjailtiin sen verran, että raitoja ja aina-oikeaa oli tulossa, mutta mitäpä muuta sitä tältä suunnittelijalta odottaisikaan. :) Langat olivat esillä pareittain, joista sai valita oman vaihtoehtonsa (huomasin juuri, että edelleen nämä parituskuvat ovat Titityyn TML-sivulla esillä!) tai sitten ihan vapaavalintaisesti napata värivalikoimasta ne kaksi mieluisinta. Olin tyhmä ja en luottanut kaupan täydelliseen värisilmään vaan valitsin omani sikin sokin - "badlands" ja "betty draper's blue". Not a match. Badlands sai syksyn messuilta sittemmin kaverikseen neutraalin "antlerin", mutta kun ensimmäinen ohje sähköpostiin tupsahti - tartuin kuitenkin ihan johonkin muuhun lankaan. Silloin oli näköjään eivärejänytkiitosenää-kausi. Ensimmäinen vihje tuli syyskuussa ja viimeinen lokakuun alussa. Se taisi olla sellainen kerran viikossa -tahti.

Tekis mieli laittaa seuraavat kuvat pienenpieninä.

Tässä oli alimmainen paita rutussa

Näin värikästä siitä sitten tuli. Harmaa lanka on 50/50 merino-silkkisekoitetta. Musta on 75/25 merino-silkkiä. Mallia on aloitettu neulomaan kuvan vasemman reunan päädystä ja huivi eteni pitkittäin.

Tässä mentiin tuulen mukana

Huivin muoto saatiin aikaan lyhennetyillä kerroksilla. Olin pitkään aivan ihmeissäni, että miten tätä huivia ikinä voi käyttää, mutta tässä tavallaan se pisin reuna, joka normaalisti on alaspäin, onkin sen huivin yläreuna. Tämän kun tajusi, kaikki loksahti paikoilleen.

Kui toi sun paidanhelmakin tollai kääntyi!

Kuvien onnistuneisuudesta kertoo sekin jotain, että näissä ei nyt yhdessäkään näy sitä, miten mä tätä huivia oikeasti usein käytän. Tää on bolerokeeppishrug'maisesti kieputettu olkapäille ja kiinnitetty neulalla. Huivineulan tai rintaneulan käyttö on lisääntynyt huimasti kun tajusin neulan käytöstä muutaman asian. Parhaita systeemeitä huivien kanssa ovat härpäkkeet, joissa on irroitettava hakaneula kiinnityksenä. Huivi kootaan kasaan ja hakaneula kiinnitetään paidan sisäpuolelta läpi paidan! Ei putoa huivi, ei varmasti! Ja pysyy halutussa asennossa!

Nojoo.

 Hyvä mysteerisetti, koska huivia on käytetty tosi paljon. On nyppyyntynyt ja muutama lankalenkkikin on noussut; vauhdissa sattuu ja tapahtuu. Oon muutaman työn neulonut mysteerinä ja tää taitaa olla toinen, joka on tullut valmiiksi asti. Yhden pitsihuivin jätin oman onnensa nojaan, koska ohje ja lanka eivät kohdanneet ja en jaksanut nähdä enempää vaivaa asian eteen ja yksi mysteerisukkapari odottaa varsia ja inspiraatiota kierrettyjen silmukoiden tekemiseen. Että voi olla raskastekoiset sukat. 

"hei kyl täs nyt kaikki näkyy"

Näin kauan siinä meni - kääpiökin alkoi neulekuvia ottamaan! Oltiin mummulasta lähdössä kotiin ja ihmettelin, mitä toinen siinä asettelee ja pyysi vielä kameraa lainaan. 
Ylpeänä esitän:

• Violetit vanttuut vanhalta mummulta; nää on vahvistettua neulosta, joten oikein lämpöiset! Toisesta vanttuusta on (edelleen) päättelemättä yksi lanka, mutta koska se langanpätkä on niin kiva jutun aihe vanttuita pukiessa, niin antaa olla rauhassa.
• oranssinkeltaiset perussukat vanhalta mummulta; lanka jotain etsystä tilattua käsinvärjättyä lankaa; olemme pyrkineet pitämään mummun hyvissä langoissa. :)
• turkoosi pipo, jossa on enää muisto vain tupsuista. Tämän teki äitini ja ohje on Kotiliedestä. Muistaakseni. 
• Pinkki pipo on Joji Locatellin Dragonflies-hattu ja neulottu Wollmeise DK -langasta. Sävyn nimi on So Long Kitty. :D (vrt. Se Toinen Kitty..mulla kesti melko kauan tajuta tämä juttu!)

Kyllä meillä lähipiirissä muutkin neuloo. Vielä enemmän kuin mä.