Älä heitä mitään pois ja mistä se kaikki on alkanut.

Mein äiti. Sieltä se kaikki lähtee. Kuka muu pitää tallessa kaikki nämä kymmenet vuodet esimerkiksi vanhat suklaamunayllätykset. Mein äiti. Tallessa on tietenkin kaikkea ihanaa ja tarpeellista, mutta myös yllättäviä juttuja. (ei just nyt tuu mieleen, että mitä yllättävää, mutta kyllä sen varastot aina yllättää.) 

Kevään merkki.

Se oli joskus viime keväänä kun jossain koti&keittiökodinkuvalehtikotivinkissä oli tämmönen kuva  ja se sitä esitteli, että onpa hieno ja tommoseenkin olis aineet. Pohjana tässä kranssissa on styroksirengas, joka on päällystetty keltaisella kreppipaperilla. Siihen päälle on täysin mielivaltaisesti ja sikin sokin ja sinne tänne liimattu kuumaliimalla näitä kaikkia juttuja. Suklaamunayllätysten lisäksi täällä on joitain pieniä muovieläimiä, vanha tussin korkki (Jep, miksi sellainen oli tallessa? Siksi, kun mitään ei voi hävittää.), pääsiäistipuja ja helmiäkin on näköjään jostain löytynyt. 

Tässä mä meen ja tipua kannan.

Nuo keltaiset Pluton jalat on ehkä aika vanhat.
Samoin Smurffin kainalossa näkyvä tutti - muistatteko nuo?

Tämä työ ei ole koristeltu hiuksilla vaikka siltä näyttää. 
Kuumaliiman haiveniahan nuo.

Ja mein äiti on tehny jotain näin hienoa! Aivan mahtavaa. :) Kranssi ei siis mitenkään oikeastaan liity minuun tai meidän kotiin, vaan asuu siellä missä tekijänsäkin, mutta mun oli pakko vaan näyttää se täällä, koska tää on yksi semmonen käsityö, jota ihailen valtavan paljon ja tää on vielä niin älyttömän hienokin!

"Älä heitä meitä pois!"

Mitä mää kaivan tänään laatikostani. No näitä tietty. Tässä ei ihan varmasti ole kaikki muutaman vuoden sisällä syödyt munat, mutta iso osa. (eiku pieni osa, korjaan.)Mulla on näihin tietenkin miljoonaa ideaa, mutta oikeasti voin kyllä sanoa, että yhden yhtäkään en ole uusiokäyttänyt! En edes yhtä! Juuri tätä postausta kirjoittaessa ideariihi heitti ajatuksen, että saisko näistä taivuteltua jonkun kranssinpohjan kun kranssitunnelmissa kerran ollaan. Iskis reiät päihin ja sieltä rautalankaa...

Pehmolelujen sisälle helistettäväksi näitä olen ihan varmasti miettinyt, mutta ne pehmolelut, jotka ompelemalla tai neulomalla olen saanut aikaan, niin ovat ilman helistävää osuutta kyllä aina jääneet. Jossain olen nähnyt virkkausohjeen, joissa näiden munien muotoa mukaillen virkattiin päällys, joka sitten muistutti mehiläistä tai pupua tai muffinsia ja kotelo toimi vaikka pienenä aarresäilönä tai pillerirasiana. Yritin kuvaakin löytää teille, mutta saatte nyt tyytyä mielessänne kuvittelemaan sen. En ollut vissiin saanut sitä muualle kuin pään kovalevylle talteen.

Löysin tänään marketista kaksi kaunista Bertolli-pastakastikepurkkia. Lisää säilytettäviä aarteita. Onneks oon hyvä lavastamaan näitä valokuvia ja huushollin koko tila ei paljastu. 

Rentouttavia pyhiä ja tervetuloa kaikki uudet lukijat. :)