Illanpilaaja

Meillä soi Anna Puu aina kun kääpiöt ymmärtää pyytää sitä. Illanpilaaja on mitä parasta korvamatoainesta, mutta tykkään myös biisin sanoista ja tunnelmasta. Illanpilaaja, joka muuttaa kuohuviinin vedeksi..niitä löytyy valitettavasti joka käänteestä, vaikka miten koittaisi kiertää!

Yks illanpilaaja otti nokkiinsa salamasta aiemmin viikolla ja arki jatkuu ilman televisiota toistaiseksi. "Ongelma" pienenee kovasti kun käytössä on Yle Areena muutamassa laitteessa, mutta silti - on se vehje oikeesti kans yks illanpilaaja. Vähänkö tapahtuu nyt! Mä en mielestäni katso juurikaan televisiota, mutta nyt ymmärrän, että kaipaan sitä kyllä iltaisin taustalle. Neulominen on mukavaa television äänen ääressä, mutta nyt kun se ääni puuttuu, tuntuu että tarvitse siihen jonkun muun sijaistekemisen neulomisen ääreen. Eilen taisin yrittää katsoa Strömsötä tabletin kautta. Hitto, ei voi neulomistakaan ottaa kotona enää vain neulomisena vaan siinä pitää olla jotain muuta, että voin keskittyä siihen neulomiseen. Naiset on luotu multitaskingiin, oon entistä vakuuttuneempi siitä.

Tim-beeeeeeeer!

Olen niin kovin visainen.

Nämä kuvat eivät liity illanpilaamiseen mitenkään, mutta mökkitielle osuva puukasa jaksaa ihmetyttää. Kiihdytän aina sen kohdalla, että jos se just sillä hetkellä sattuis kaatumaan. Ja visakoivun runko on hilpeää katsottavaa.

Tänään kaiken tuskahikistyksen jälkeen tulikin melkoisen viileä ehtoo. Tie vei poikkeuksellisesti ulkotöihin happea haukkaamaan. Nurkat tuntevat tietävät, että pihatöihin meillä ei juuri panosteta, koska en koe minkäänlaista kaipuuta pihanlaittamiseen. Sijainti antaisi mahdollisuuden (velvollisuuden?) vaikka mihin, mutta ei, ei nappaa sitten yhtään. En tunne kitkemiseen ja pihanyppimiseen minkäänlaista paloa. Tiedän, että voikukkapelto rehottaa, mutta on se sentään joskus jonkun värinen. Sammalleimutkin pitäisi kitkeä ylimääräisistä, mutta jos tarkkaan katsoo, niin on ne mättäät kumminkin enemmän violetteja ja valkoisia! Sisälläkään meillä ei ole yhden yhtä huonekasvia, koska olen ne kaikki ennen pitkää tappanut ja niiden hoito ei kyllä jaksa kiinnostaa. Yhtään. Ja harvemmin mää jaksan ja viittin tehdä mitään, mikä ei edes etäisesti maistu mukavalta.

Eikä tämän kaiken tunnustamisen jälkeenkään tunnu paloa vihertouhuihin yhtään. Huoh. 

Hahaa, onnistuin kasvattamaan voikukat kasvusäkkiinkin!

Viime vuonna oli kesäkuussa iloinen päivä kun sain pitkän tauon jälkeen oman auton käyttööni. Päätyöni oli silloin vielä kotona ja muistan, että ekana arkipäivänä lähdin kääpiöiden kanssa Kokemäen puutarhoja tutkimaan. (Että niinkin kauas!) Kävimme mm. täällä. Ajatus kirsikkatomaattien kasvattamisesta heräsi siellä ja lähinnä siitä syystä, että ne olivat kääpiöiden herkkua. Kasvihuone puuttui ja puuttuu luonnollisesti edelleen, mutta luotin, että aurinkoinen piha jaksaa kasvattaa ja punastuttaa tomaatit. Ja jaksoi! Oman säkkimaan tuotantoa saatiin syödä sitten elokuussa. Kesäkurpitsatkin sain kasvamaan, mutta niissä oli joku mätänemisongelma..hmph. Koska se pihan hoitaminen ei siis jaksa huolettaa, niin siivosin tyynesti tänään pois ne viimevuotiset kasvusäkit ja aivan mahtavaa, että olin saanut niihin jo uutta elämää tänäkin vuonna!

Sitä sun tätä ei mitenkään suunnitellusti.

Kirsikkatomaatteja törkittiin kumminkin kasvusäkkeihin tänäkin vuonna ja kaveriksi kesäkurpitsaa sekä yllätystaimet vesimeloni ja kukkakaali! Yksi tavallinen tomaatintaimikin siellä kurkkii. Ei mitään käsitystä niitten hoitamisesta, mutta koitan muistaa kastella. Pikkusäkkiin löytyi tila chilille, lipstikalle, thaibasilikalle ja kylän toiselta reunalta lahjoitettuja mintunversoja sekä ruohosipulia. Jos olisin fiksu, koittaisin ainakin mintut, lipstikat ja ruohosipulit muistaa törkkiä johonkin maahan, niin kenties ne sieltä ensi vuonnakin nousisivat. Koska taimia vielä oli, törkättiin toinen chili amppeliin ja loput mintut toiseen ruukkuun. Siirsin kasvulaatikot tälle kesälle logistisesti järkevämpään paikkaan. Kastelun kannalta on hieman mukavampaa, ettei tarvitse käydä siellä sun täällä pitkin pihaa, vaan että suunnilleen kaikki kasteltavat tuotteet ovat jokseenkin järkevällä etäisyydellä toisistaan. Kuuma tuokin seinusta on jos koko kesän aurinkoannosta ei ole näihin pariin viikkoon ladattu. Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että suurin osa näistäkin sen ihan oikean kasvihuoneen vaatisi. Jos nyt edes jotain..mintusta mojitoja vaikka!

Chilin "kasvatus" melkein hävettää, koska olen saanut koko talven seurata hieman perusteellisempaa chilien kasvatusta. Jos ne pojat eivät ole rakkautta saaneet, niin ei sitten kukaan! Mitä omistautumista!

Ja mullon ehkä eniten hienosti tehdyt kasvulaatikot. Voi hitto mikä show sekin oli viime vuonna, ne piti vissiin saada heti ja pellon toisella puolella palvelu pelasi. :) Maalasin sentään itte.