Kypsän naisen pitsihuivi

Uskon ja luotan siihen, että juhlatalossa on niin kova vilske, ettei tämän lahjan saaja ehdi tänään täällä käydä. Yllätystä tässä ei enää juuri ole; väri ja malli on täällä aiemmin jo esitelty ja kohteenkin paljastin jo aiemmin. Viisikymppisen (nou hätä, et oo yhtää numeroiden mukaisen iän oloinen!) huivi tuli ajoissa valmiiksi ja toukokuun ensimmäiset hellepäivät takasivat hyvät kuvausilmatkin. 

Suoraan puikoilta.

Kun huivi putoaa puikoilta, se näyttää aina kasalta ryppyä ja myttyä ja ei ollenkaan kaiken sen vaivan arvoiselta. Mitä mää nyt taas tein ja miksei tää näytä siltä kun kaikissa kuvissa....

Virallinen liotusastia

Huivit laitan yleensä likoamaan hetkeksi ja useimmiten hetki on melko lyhyt, koska - te tiedätte - viime tipassa nää yleensä vasta pingotetaan. Ehdottomasti suositeltavampi tapa olisi antaa villan itse imeä vesi itseensä, mutta yleensä nopeutan toimenpidettä puristelemalla työtä varovasti astiassa. Tässä tapauksessa lanka oli superwashia, joten suurta pelkoa huopumisesta ei ollut, mutta kuitenkin; hellästi tää pitää tehdä.

The Art of Blocking

Pingotusvaiheesta saatte ehkä valokuvia joskus, mutta käytännössä niiden ottaminen meidän kotiympäristössä olisi semmosta kuvasaastetta, että säästän teidät siltä. Käytössä on pingotusraudat sekä kasa erilaisia neuloja. Pujotin keskisilmukkarivistä yhden raudan ja loput hoidin neuloilla. Huivin viimeisellä kerroksella on käytetty apuna virkkuukoukkua ja kuvassa näkyvät lenkit on siis saatu siten aikaan. Jokainen lenkki on pingotusvaiheessa avattu neuloilla ja annettu kuivua muotoonsa. Näyttää jo aikapaljon paremmalta kuin ekassa kuvassa!!! Huivi pingotettiin yläkerran aulan lattialle sen pomppupatjan päälle.

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. (klapitinki)

Tämän Harunin kanssa kävi pieni työtapaturma. Halusin, että huivista tulee varmasti riittävän laskeutuva ja halusin tehdä riittävän löysää neulosta. Langankulutus samaan malliin 3,75mm puikoilla oli inan alle 130g ja nyt nappasin 4mm puikot ja lanka loppui 150 gramman kohdalla kesken. Mitä ihmettä?! Käsialani on vuodessa joko löystynyt todella paljon tai sitten mulla oli vaan tosi rento fiilis tätä tehdessä. Samaa lankaa ei tietenkään ollut lisää ja tietenkin tämä on niin haluttu väri, ettei kukaan siitä halua vapaaehtoisesti luopua ja kaupan päivityksetkään eivät tarjonneet tätä samaa väriä. Damn. 

Pellon toisen laidan varastoista löytyi jotain vähän-sinne-päin-violettia. Kyllä tuon nyt erottaa, mutta ei se niin pahalta näytä kun kaikissa kuvissa. Ja oikeasti käytössä vois vaikka kuvitella, että tää on suunniteltu ominaisuus! Tää on kooltaan ehkä enemmän kuin huivi, voisko tätä kutsua jo pieneksi kolmioshaaliksi. Kylmiä kesäiltoja odotellessa.

Haruni

suunnittelija: Emily Ross

lanka: Wollmeise Twin

"Petit Poison Nr 5 light" ja

reunaan violetti koekaniini

menekki: yht. 189g

puikot: 4mm

mods: Sileä keskiosa, kaavio B aloitettu kun silmukoita 249.

Näistä lopuista mulla ei ole oikeen mitään sanottavaa, paitsi että olipa kiva kun 

omenapuut kukkivat kun pitivät viime vuonna välivuoden. Harmi että kauneutta riitti vain viikon ajaksi, mutta toivotaan, että tuloksista saadaan nauttia syksymmällä. Enkä mää muistanut, että toi mummun pieni keltaisten kuppien kokoelma näyttää noin kivalta. Rikkinäisiä nuo ovat, mutta ulkonäköhän se on tärkeintä. :)

Tänään juhlitaan, mutta paljon on vielä tehtävänä sitä ennen. Surruutan vähän Pfaffia ja leimasimiakin pitänee etsiä vielä esille. Kesäkuu, oho!