Keltaista murtovettä

Eilen aamulla fiilikset oli niin metsäläiset ja masentavat. Mua kysyttiin kirpparireissulle mukaan, kauppareissulle mukaan ja aina vaan vastasin, että ei emmää mullon vielä yöpukukin. Ja niin se menikin - pyjamassa melkein koko päivä ja sade hakkas ikkunoita. Näistä ajatuksista huolimatta päivään mahtui myös muutama hyvä työ. 

Suurimmasta työstä vastasi isompi kääpiö, joka jokseenkin omatoimisesti järjesti plokkasi talviasusteet ajantasalle. Pipot soviteltiin, hanskat plokattiin ja likaiset heitettiin pesuun. Toimenpiteiden jäljeltä oli kaksi nätisti järjestettyä laatikkoa ajantasaisilla sisällöillä, yksi parittomien tuotteiden kasa, yksi kasa kiertoon Eräälle Tärkeälle Henkilölle ja yksi kasa tuotteita, joita ei värin puolesta voi antaa Eräälle Tärkeälle Henkilölle. Kaksi jälkimmäistä kasaa oli laitettu pusseihin ja tuulikaappiin odottamaan. 

o_O

Voiko järjestelygeenin saada alemmalta sukupolvelta ylöspäin? Jos voi, kiitos, tänne yksi kpl. Toinen hyvä työ oli se, että pääsin yhdessä tylsässä huivissa ihan loppukerroksille ja ihan huomaamatta. 

Napit Verho-Tuomiselta!

Tarjoilen taas helmiä menneiltä ajoilta eli vuoden takaa. Todisteita siitä, että olen neulonut vaatekappaleita, vaikkei se viime aikoina siltä ole näyttänytkään. Parasta tässä paidassa ovat nämä napit. Ehdottomasti. 

Vatsa sisään!

Tästä prosessista muistan sen, että langat eivät saapumisensa jälkeen ehtineet edes laatikoiden sisälle. Olin halunnut jo pidemmän aikaa tehdä sileän ja kauniinvärisen neulepaidan ja ratkaisin haluni sitten tällä tavalla. Mallin nimi on Breakwater ja lankana tässä on Wollmeisen Purea värissä Safran. Mallivaihtoehtoja oli muutama, mutten muista syytä, miksi päädyin juuri tähän. Mitään ongelmia ei neulomisen suhteen ollut eikä tullut, hihojen neulominen luonnollisesti vähän otti aikaa. Poikkeuksellisesti purin helmaresorin kertaalleen koska halusin paitaan vähän lisää pituutta. Harvinaista, mutta onneksi olen tajunnut toimia niin. Tää vois vieläkin olla vähän pidempi. 

Sit tää niinko vetäis näitä kärryjä.

Toimistokelpoinen paita, jota kuitenkin pitää käyttää harkiten. Mun pakkaa vähän hiki tämän kanssa. :) En ole tätä ikinä kunnolla pingottanut/pessyt ja näitä kuvia kun katselee, niin pesu voisi tehdä neulepinnalle kyllä hyvää. Ja tähän voisi ehkä vähän venyttää lisää pituuttakin..hmmm, ehkä siirryn tuumasta toimeen sen pesun suhteen. Ei se kahdeksas koneellinen tänä viikonloppuna enää paljon tekisi lisää. 

Kuva hämäystä, mä en itse maalaa tietenkään ikinä.

Tarkistin juuri, että olen täällä kertonut helmikuun 27. päivä että meillä on luvan kanssa saanut repiä tapetteja seinältä. Koska eisenniivväliä ole ollut, niin olemme eläneet sen lastulevyeteisen kanssa reilusti yli puoli vuotta. :) Ihan hyvin siihenkin väriin tottui! Tänään tapahtuu kuitenkin ja taas näyttää valoisammalta. 

Kylsesiitsitsaadaa.