Kylmää on ko Antarktiksella!

Ankkalammella on pitkästä aikaa ollut normaali tekemisen meininki. Vitsit että on hyvä fiilis kun jaksanut taas häärätä kaikkea! Tänään on leivottu sämpylöitä heti aamutuimaan ja koska mulla ei ollut sopivaa leipäkoria, jossa laittaa sämpylät esille, suuren suuri pyörä lähti pyörimään ja mopo irtosi näpeistä. Tästä tarinaa myöhemmin, mutta häärätty siis on! 

Parin viime päivän aikana on pingotettu huiveja kaikilla mahdollisilla tasoilla. Tänään kun kääpiöt menivät päiväunille (rasti seinään, että niin tapahtui!), kipitti toinen vielä alas "ko mun täytyy kuiskata sulle yks juttu." Juttu oli se, että iskä oli mennyt makaamaan sänkyyn vaikka siellä oli mun pingotuspyyheliina vielä leviänä. Loppuakohden ääni alkoi kertojalla väristä, koska hän luuli että sängyn päällä on vielä joku työkin ja "nyt se iskä makaa sen päällä ja sää olet sanonut, ettei siihen saa mennä ja nyt se meni siihen ja siellä on niitä neuloja ja piikkejä ja nyt se iskä makkaaa siiinääääbyääääääääBYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ..."

Kiitin viestistä ja huomaavaisuudesta ja mentiin sitten tarkistamaan, että sieltä oli huivi ehtinyt pois iskän alta jo aiemmin. Voi noita. 

"susta ei kyllä naamakuvia tänään oteta"

Koska koko aivokapasiteettini on ollut kovasti varattuna viime aikoina, puikoille on päätynyt pääasiassa ainaoikeeta tai vähintään jotain, joka ei vaadi kaavion tai ohjeen tarkempaa seuraamista. En ole koskaan ymmärtänyt viehätystä näihin bias-mallin huiveihin, jotka siis aloitetaan toisesta päädystä ja edetään sivuvinossa eteenpäin koko ajan. Lopputuloksena on jotain kolmion suuntaista. Yritin päästä asian ytimeen kun otin puikoille Antarktiksen ja jeeee - nyt mä tajuan, mikä näissä on niin kivaa! Ensinnäkin, näissä lanka riittää aina. Langanmäärä vaikuttaa vain kolmion kokoon, mutta tääkin malli oli sellainen, että lopettaa olis voinut periaatteessa koska vaan ja silti oli sormissa ollut jotain järkevää. Toinen ehdottoman kiva asia on se, että missään vaiheessa työtä puikoilla ei ole tsiljoonaa silmukkaa! Toisesta reunasta kavennetaan ja toiseen lisätään, niin tämmöstähän siitä sitten tulee! Päättelykerros oli jotain inhimillistä!

Kylymä!

Antarktis on suomalaista suunnittelua ja lankavalinta osui tällä kertaa myös suomalaiseen värjäykseen. Lanka on viime kevään Suuren Suomalaisen Neulekerhon lähetyksestä ja lanitium ex machinan värjäämää silkki-villa-kashmiria. Tämä lanka sanoi uintireissun jälkeen "poffff" ja siitä tuli mahtavan kuohkeaa ja entisestään pehmeämpää. Mä alan olemaan sitä mieltä, että tämmösissä huiveissä pitäs aina valita joku silkkiä sisältävä lanka, koska se vie villasta pois sen mahdottoman jouston ja venymisen ja vanumisen. Malli pysyy kuosissaan huomattavasti paremmin ja ei tämä vieno kiiltokaan kyllä työtä yhtään huonommaksi tee. 

Sä oot silkkii mun sylissäni. Eiku kaulallani.

Kuulin vähän aikaa sitten kommentin, että kolmiohuivit on mummomaisia. Nyökyttelin olevani samaa mieltä, mutta kun sen kolmionkin kun voi pukea niin monella tapaa. Näin mä tätä käyttäisin ja kiellän siinä tapauksessa olevani mummomainen.

Antarktis

KallioKnits

lanitium ex machina

70/20/10 sw bfl/silk/cashmere

4mm

99g

Hyvää sunnuntaita kaikille, ensi viikolla luvassa lisää huiveja ja ehkä jotain todella pitsistä ja herkkää. Toivottavasti kokkailuni onnistuvat!