10/21/2013

Ni mihi mää ne sämpylät laitan?

Hyvät ideat syntyvät juuri silloin kun niiden oikeasti pitäisi pysyä kaukana ajatusten tuollapuolen. Sunnuntaiaamun hairahdus ja ajatus sämpylöiden leipomisesta ajoi mut ihan jonkun muun hääräämisen äärelle. 

Sämpylätaikinaa vaivatessani tajusin, että liikaa meni taas kerran jauhoja ja liian kovia näistä tulee. En antanut sen haitata vaan ajatuksella pyörittelin taikinana palleroiksi. Kun eka pelli tuli ulos uunista, kolisi tuulikaapissa samaan aikaan ja sain kahviseuraa. Harmittelin siinä kuppeja pöytää nostaessani, että voi mälsää kun mulla ei oo mitään kivaa koria, mihin laittaa sämpylät esille. 

Virhe.

Tätä mun ei olis pitänyt ajatella. Samaan aikaan takavasemmalta iski verkkokalvoille kuva pitsikulhoista, joita olin juuri ihastellut Aika kivoja! -blogissa. Aika kivoja! Noniin. Sen sijaan, että olisin tehnyt lounasta perheelle, laitoin kattilaan saman verran vettä ja sokeria.


Pitsisoppaa

Ekaa kertaa en tärkkäämisleikkejä ollut leikkimässä, mutta ekaa kertaa mää sovittelin näitä pitsejä kulhojen päälle kuivumaan. Ensin mä kylvetin kolme liinaa, mutta koska ainetta kattilassa riitti ja mitäänhän ei hukkaan heitetä, niin piti niitä liinoja sitten lisääkin jostain etsiä.

Onneksi näitäkin on hamstrattu ja onneksi en ole kaikkia ommellut johonkin vielä kiinni!


Sit kuivumaan sinne...


..ja toiset kuivumaan tänne.

Tänään oli sämpylöistä jäljellä enää nämä kolme ja aika nätisti ne nyt sitten asettuivat tähän! Kierteessä ollaan, joten toisenkin kerran pitänee jotain tänne leipoa! 



Nyt on sämpylöille kori. 


Ehkä myös pullille ja puusteille löytyy asetit.


..ja karkit sopis näihin...


..ja mitäs me tänne suurimpaan...


..tästä vaikka lampunvarjostin! 

Ei tullut yhtä leipäkoria. Tuli yhdeksän. Ei tän kyllä näin pitänyt mennä. Parasta tässä projektissa oli se, että ainekset löytyivät valmiina kotoa tuosta vaan. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole, koska nämä voi aina viskata pesukoneeseen ja odottamaan uutta käyttöä! Tosin nyt totean, että pitsiliinat oli paljon kätevämpi säilyttää siinä peltipurkissa mytyssä kuin tässä muodossa. Yks tai kaks vielä menis, mutta yhdeksän. Mitä hittoa.



"Valkkaa näiStä nyt se paRas."

Kääpiöistä kääpiöimmän lausahdukset ovat muuttuneet. Tulee ässää ja tulee ärrää ja suihkussa piti ne oRRRRkapäätkin pestä. Voi noita. 

8 kommenttia:

  1. Siis tämmösten ihanien kulhojen kovettamiseen tarvitaan vaan vettä ja sokeria? Vou, pitsiliinasotoksille pitänee suunnata jo tällä viikolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joojoo kuule! Kattilaan vaan ja lämmität ja annat liinojen kunnolla liota ja imeä tärkki itseensä. Kuivuminen kestää kaksi vuorokautta, joten viisaasti voit päätellä, että kuvissa on puolikuivia tuotteita!

      Poista
  2. Hahhaa, eikai vähän karannut lapasesta? :D Hurmaavia koreja kaikki, iso vihreä on miun suosikki!

    VastaaPoista
  3. Haha, yhdeksän! :D Huippua! Kauniita ne ovat kaikki, muakin alkoi vähän himottaa tommonen homma..

    VastaaPoista
  4. Mistä niitä pitsiliinoja oikein on sinne siunaantunut... ;) Mutta kivoja tuli - näyttävät varmaan hauskoilta pinossa keittiössä. Värikäs sisustuselementti, sano. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks näitä pystyi surutta käyttämään tähän tarkoitukseen, koska ovat kaikki kirppareilta haalittuja! Tätä mä en vielä itse ole opetellut tekemään!

      Poista

Kiitos kun jätit merkin itsestäsi. :)