Kohti juhlia

Lastenhuoneesta (no, sellaista meillä ei varsinaisesti ole, mutta voimme ko. tilaa kutsua sillä nimellä) palaa lamppu. Kääpiöt huutaa, että "ei me tahallaan sitä tehty" ja "se meni siihen lähelle" johon toinen "eiku hää tönähit mua" ja minä juoksen yläkertaan, että mistä niitä sirpaleita tällä kertaa saadaan kerätä. Ei mistään. Hehkulamppu vain otti ja rätsähti. Tästäkin täysin ihmisestä riippumattomasta asiasta saivat jonkinasteisen taiston aikaan. 

Aivan mahtavaa. 

Suttupaperikin voi sattumalta aueta juuri oikealta aukeamalta...

Omassa varastossa ei uutta lamppua ollut, mutta jostain muualta semmoinen onneksi löytyi ja leikkipaikka pysyi edelleen valoisana. Olin jo viemässä rikkinäistä lamppua roskiin, mutta tapani mukaisesti jätin sen ensin hetkeksi tiskipöydälle pyörimään koska roskiksessa ei ollut uutta muovikassia! Kävelin tiskipöydän ohi muutaman kerran ja kun seuraavaksi lamppuun tartuin, se tavallaan välähti. Vaikka siellä roskiksessa oli se pussi jo siinä vaiheessa, laitoin silti lampun talteen siihen astianpesukoneen päälle, jossa kaikki meidän talon "aarteet" ja "tärkeät tavarat" säilytetään. 

Tarvittiin vielä suttupaperi alustaksi, hapankaalipurkin kansi liimaa varten, pieni nöttönen lankaa sekä - hyshys - lasten vesivärisivellin. Rautalankaa olisin vielä kaivannut ripustussysteemin rakentamista varten, mutta ehtiihän sen sitten...totuushan on se, etten jaksanut lähteä sitä yläkerrasta komppamaan; sieltä mun hyvin organisoidusta askartelualkovista.

Lamppu pehmiöi ideoi varte.

Näitä mää haluan joulukuuseen, köynnökseksi seinälle, roikkumaan oven pieleen, näistä vois tehdä kranssin..oijoi, tästä tuli kiva. :) Ja täysin turha esine, mutta kiva. Niiiiin kiva. Eikä tämä ole mun idea, näkyyhän näitä muuallakin, mutta nyt sain aikaiseksi kokeilla. Ongelma on tietty se, että energiansäästölamput ei näytä ollenkaan näin kivoilta lankaan käärittyinä (tämä on ennakkoasenteeni!) ja ne hittolainen painaakin aika paljon ja eikä niitä kovin usein kyllä edes mene rikki. Ja niissä on ruma kanta. Olettehan laittaneet hehkulamput säilöön? Nyt ei niitäkään saa enää heittää roskiin!

Mitä, paketti mulle?!

Tänään töiden jälkeen suuntasin postilaatikolle, kun lomalaiset olivat käänteissään olleet niin kiiruisia, että postikin oli vielä laatikossa. Onneksi menin, siellähän oli mulle paketti! :) Uusi työ aiheuttaa massiivisen määrän jäsenneltäviä ajatuksia ja uutta tietoa tulee niin valtavasti, että on ihan siinä rajoilla, että pystyykö mun ~neljä aivosolua niitä käsittelemään. Tykkään joka hetkestä, mutta onhan sitä oppimista! Muistan miettineeni vielä tässä laatikon kantta avatessani jotain työasioita, mutta ne ajatukset lensivät kyllä kauas kun tajusin, mitä täällä odotti. 

Eikä tätä ollut tuonut postipoika, tämä oli ihan oikeasti tuotu tänne. 

Kiitos, ei sun olis kyllä tarvinnut. <3

En voisi vastustaa.

Nää tais olla vähän niinko oravannahkojen uusi esiintyminen, mutta näyttävät kyllä aika paljon paremmilta kun oravannahat keskimäärin. Ei sillä että mää niitäkään oikeasti olisin jossain nähnyt. Ikinä. Kääpiöille aamupalaksi herkkuja (just sopiva setti viimeiseen lomapäivään, eikö?!), Ananas-tiskirätti sotkujen pyyhintään ja mahtavan muhkeat patalaput makaroonilaatikon pöytään nostamista varten. Ja niin mun väriset, oijoi. Sanoinko jo KIITOS..? 

Mietis ko...

Saatoin aloittaa taas huivin. Paita- ja lankaongelman suhteen en ole tehnyt ratkaisua. Annan nyt itselleni luvan pitää ehkä viikon blogitauon (oho) ja palaan sen jälkeen niiden juhlien kanssa. Niitä on meinaan tulossa!

Makoisaa perjantaita ja hyvää viikonloppua! Pussåkram!