3/24/2013

Me tultiin tuomaan sitä lämpööööö

Kiitos - tänne lammelle on klikkailtu jo yli tuhat kertaa. Oon aivan o_O. Olen viikonlopun aikana saanut lämpöistä palautetta lammen tunnelmista ja sanon vielä kerran erikseen, että kiitos niistä kaikista sanoista. Lupaan jatkossakin herätä juuri teidän vuoksi aamuvarhain. :) 


Pusut ja halit!

Nimimerkki "Tilitön" esitti kysymyksen mobiilikanavaa pitkin, että miten blogiin voi kommentoida, "jos omistaa tilin vain pankissa." Luulen nyt korjanneeni tämän ongelman ja blogikommentointi onnistuu nyt myös täysin anonyymisti. Huudelkaa kuin vieraisiin pöytiin. Älkääkä jaelko tilinumeroitanne täällä, kiitos. 


Mihis mentäis?

Esjan lähti retkelle tänään. Kuvaussessioni sai luonnollisesti melko huvittuneen vastaanoton, mutta menin sentään kotipihalta pois. :) Ensin oli valtavasti visioita, mutta koska käytännön toteutus oli haasteellinen, niin sitten sumplittiin vaan jotain.  Sormet jäätyi, kamerasta loppui kylmässä akku, tuuli aivan liikaa, taustalla näkyi liikaa tai liian vähän jotain ja suurimpana haasteena oli ehdottomasti  malli! Kuvattavana oli kaiken kaikkiaan kuusi huivia, joten tätä tunnelmaa on tiedossa vielä tällä viikolla lisää.


Hei näihin kräniin sen sais pysymään!

Esjan, suunnittelija Stephen West

Lanka: The Plucky Knitter Primo Worsted
75.20.5 merino-kashmir-nylon, 183m/100g
Lonesome Highway
Princess Phone
Wintry Mix
Menekki: 297 g
B-väriä tarvittiin kahden kerroksen verran toisesta vyyhdistä
Puikot: 6mm


Näettekö Sen Virheen?

Huivista tuli oikeasti mahtavan suuri. Suurin huivi, jonka ikinä oon aikaan saanut. Siipiväli on parisen metriä ja korkeuttakin ainakin 75cm, mittauskohdasta riippuen. Koska tämä on neulottu niin löysällä tiheydellä (noinko se sanotaan?), niin pelkään tän nyppyyntyvän pelkästä ajatuksesta käyttää tätä, mutta toisaalta - ei ne nypyt koskaan ennenkään ole haitanneet. Niistä ainakin näkee, että työtä on käytetty ja useimmiten se, mitä enemmän on nyppyjä, sitä enemmän käyttöä = toimiva tuote. Esjan on ihanan raskas huivi, menee ehkä "puolitakista" jossain vaiheessa kevättä. 

Jos se kevät joskus alkaa.



Ahhahahaa, älä ny näyt niit hampaitas. Eikä muuten näy virhe.


Vaikka tämä huivi kokonsa puolesta on oikea kääriytymiskappale, niin luulen, että kuvassa näkyvällä tavalla tätä useimmiten tulee kuitenkin käytettyä. Hymy on aito, vaikka lievää kiristystä kuvassa olisikin näkyvissä. :D



On se koivu.


Puukasa sai toimia kuvaustaustana myös muille huiveille, mutten vielä oikein päässyt selvyyteen, että olivatko ne ne parhaimmat otokset. Tietokonetta tässä näpytellessäni huomasin, että kun mun piti painaa --> -nappia siirtyäkseni seuraavaan kuvaan luettelossa, niin onnellisesti olin klikkaillut X-nappia sen sijaan. Poistin toistakymmentä otosta, joista suurin osa tarpeellisia. Great. Pääsiäiskranssipostaus tulossa silti vielä ennen ensi viikonloppua. Käyn napsimassa uudet kuvat. Lupaan.


Jare <3

Emmää edes odottanut, että näissä kuvissa olisi jotain esiteltävää, mutta onpa edes todistusaineistoa. Tunnin verran pelkkää hymyä, positiivisuutta, hyvää musaa. Tuo artisti voisi olla ihan jotain muutakin kuin oma itsensä, mutta onneksi näin ei ole. 

Tässä on nyt moni asia ollut jo ihanaa, mutta pakko se on tähänkin vielä laittaa. 

IHANA.

2 kommenttia:

  1. No nyt!
    Ei voi muuta todeta kuin että arvostan näitä kädentaidot omaavia ihmislapsia!
    Ihanaa on sekin, että jaat ajatuksiasi ja arkeasi meille muillekin!
    Kuppi kahvia ja retki Ankkalammelle, ihan parhautta, ihanaa, etten paremmin sanois!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit merkin itsestäsi. :)